Joo käsi ylhäällä täälläkin!! Tekis mieli raivota ihan tyhjästä tolle tytölle. Esimerkiks kun lallatteli itekseen ruokapöydässä, eikä tilanne edes menny pelleilyks, tyttö vaa vähä niinku lauleskeli ruoalle ja lappas ihan reippaasti sitä kyllä suuhunsakin siinä samalla. Ja mä vieressä pää punasena komensin että pitää käyttäytyä ja syödä kunnolla. Ja samaan syssyyn mulla alko valuun kyyneleet pitkin poskia kun tajusin miten turhasta mäkätän. Toinen vastaava tilanne kun oltiin tytön huoneessa leikkimässä (eli mä istuin lattialla silmät ristissä ja tyttö hääräs onnessaan) niin melkein suutuin kun tää laitto leikkiruokiaan leikkitiskikoneeseensa.. Öööö, miksei 2-vuotias sais leikkiä omilla leluillaan just niinku parhaakseen näkee!?
Ja sit tää tukaluus! Koko ajan on sellanen olo kun pitäis ottaa puristavia vaatteita pois (vaikka on iha lökövaatteet päällä) ja sit kun ottaa niin huomaakin ettei se olo sillä helpottanukaan kun kiristys johtuukin tietysti ihan muusta ku vaatteista....
Ja sitte vielä tää närästys. En edes alota siitä. :,(
Mä oon tietysti siitä onnellisessa asemassa että saan vaven syliin maanantaina.. Toivon niin kovasti ettei teilläkään kestäis enää kauaa, ja saisitte nyytit syliin. Ja pääsisitte eroon vaivoistanne! ♡ Sympatiat puolellanne rakkaat kanssamammat!! ♡♡♡