Täälläkin yksi kotona oleva.. Päivät menee sohvalla ja odottaen miestä kotiin, joka tekee pitkää päivää. Työt loppu ennen raskaaksi tuloa ja nyt vaan pari tuntia viikossa avustus hommia, plus vapaaehtoistöitä joskus viikonloppuisin. Mä en ois jaksanu varmaan muuta, oon niin väsyny.. Mutta eihän täälään mikään unelma tilanne ole, yksin kaikki päivät. Asutaan vielä aika kaukana keskustasta ja mulla ei ole korttia. Kohokohdat on joo, kun kauppaan pääsee :) onnekas oon, kun saan levätä, mutta tuntuu, että jotain menee ohi.. Elämä??