Valitusketju!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gnome
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullakin alko synnytys aika yllättäen. Toki oli ollut suppareita jo aiemminkin, mut enimmäkseen vaan kivuttomia.. Ja muutenkin mulla loppui jo luotto niihinkin kun ne ei vaan tuntuneet edesauttavan mitään. Lähtöpäivänä alko sit ne epäsäännöllisen säännölliset supparit joita en vielä pitänyt minään. Kunnes sitten illalla aivan yhtäkkiä lorahti lapsivedet ja siihen heti perään ne kipeät supparit. Onneksi mulla oli sen verran nopea refleksi, että kerkesin sohvalta nousta eikä tarvinut sitä alkaa pesemään :grin
 
taas valitetaan, isommat muksut päätti sit vetää oikeen kunnon kuumat suihkut vaikka sanottiin asiasta ku kämpän lämpö ja kosteus nousee pilviin ja nyt muutenki oma olo on perseestä kun ahdistaa ja ahdistaa ja nyt entisestään kun lääkitys aloitettiin tänään ja tää lämpö ei helpota oloa yhtään,

oon niin monta vuotta sairastanu ahdistusta/paniikkihäiriötä että en häpeile sitä ja lääkityksellä pysyy aisoissa täydellisesti odotuksen aikana oli pakko lopettaa varoiksi, eli jos joku ihmettelee valituksiani ja kitinääni niin olen tietoinen ollut jo kauan sitten että jos tulen raskaaksi niin joudun lopettamaan lääkityksen ja en välttämättä pärjää ilman niin kuin nytten kävi ja laukaseva tekijä uudelleen aslkamiselle oli se että elin niiin pilvilinnoissa imetyksen onnistumisen vuoksi ymm... että se kumminkin laukasi niin kovan stressin ja olo paheni.
 
:( äippä tsemppiä ja jaksamista. Auttaisiko iloisien asioiden miettiminen uudelleen ja antamalla itselle luvan yrittää vähemmän.
 
Mulle on tullu täytenä yllätyksenä, miten raskasta henkisesti tää lasketun ajan yli odottaminen on ollu. Tänään on taas parempi päivä, mutta esim eilinen ja toissapäivä meni vaan itkiessä sitä, kun ei jaksa.

Sit aina kun vähän ehti keskittyä johonkin muuhun kun siihen omaan pahaan oloon, niin eikö puhelin piippaa, ja joku kyselee vointeja. Siitä muistutuksesta pudotaan sit taas aika matalalle. "Ei sinne kukaan oo jääny" on kanssa just sellanen asia, mitä tässä tilanteessa oleva ihminen haluu kuulla. "Otat vaan rennosti" joo, kiitti tästä.

Hormoneilla on varmaan osansa asiassa (baby blues ilman babya :rolleyes:), mutta en ikinä olis uskonu, että mulle tulee tällanen epätoivo. Mulla ei mitään masennustaipumusta oo, ja normaalisti kuukautiskierron aikana en ailahtele ollenkaan, joten tää on mulle ihan uus kokemus, että mieli voi käydä näin matalalla.

Henkiset voimavarat oli jotenki mitottanu sen lasketun ajan mukaan, ja nyt kun ollaan jo toista viikkoa yli, ei enää edes jaksa toivoa, että synnytys lähtee itekseen käyntiin. Ens viikolla niiden on jo onneks pakko käynnistää, mutta monta päivää pitäis vielä jaksaa, ja jokainen tuntuu taistelulta.

Käynnistämiseenki liittyy mulla joku ihmeellinen pettymyskompleksi siitä, että oma kroppa epäonnistuu jossain näin luonnollisessa asiassa. Maailma on aika musta.
 
Täällä ihan samat fiilikset. Siis ihan kun olisin itse kirjoittanut ton. Tosin mä en oo ees jaksanut itkeä, vaikka mieli tekis. Päälimmäinen tunne on nimenomaan pettymys. Pettymys ettei synnytys käynnisty, että vauva on iso, että tässä aika varmasti joutuu käynnistettäväksi, ehkä jopa sektioon (tosin kukaan muu ei ole puhunut sektiosta, ite oon sitä kauhukuvissa maalaillut) ja sekin aiheuttaa pettymystä, etten välttämättä selviä synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Joka sinänsä on ärsyttävää, kun alkuun oli tarkoitus mennä fiiliksen mukaan ton lääkejutun kanssa, nyt siitäkin on tullut joku itsensä ruoskinnan aihe..

Eilisen ronkinnan jälkeen tuli tosiaan useita voimakkaita (ei mun mielestä kovin kipeitä) supistuksia. Mulla on jumppapallo ja päivällä kun hytkyin sen päällä, ni supisteli tunnin aikana 8-10 kertaa, mut sitten illalla kun jatkoin, ni ei enää mitään. Yöllä ei mitään (tosin sain VIHDOIN nukuttua!) ja nyt aamulla ei mitään. Huomena olis toinen ya-kontrolli, mut enpä jaksa odotella että sekään mitään tekee. Maanantaina sitten viimeistään käynnistetään, eihän siihenkään kauaa ole, mutta tuntuu ikuisuudelta. Harmittaa ihan kauheasti kaikki.

Ja mitä tohon soitteluun tulee; isä tajus viimein lopettaa, anoppi soittelee miehelle, haluis puhua mullekin, mut sanoin miehelle ettei enää pysty kuuntelee sitä kuinka ihanaa raskaus on jne, joten en enää tule puhelimeen. Ystäviä ei juurikaan ole, nekin jotka oli, on hyvin kadonnut raskauden aikana, eikä työkavereista ole yhdestäkään kuulunut koko loman aikana mitään.
 
Mites noi ya-kontrollit nyt sitten menee? Mulla nyt vasta 40+2 ja olen aivan hermoheikkona.
"Kaikki ne sieltä on ulos tullu", "sillä on siellä niin mukavat oltavat", "eikö sulla jo ollu se laskettu aika".... nää kaikuu korvissa ja räjähdän jokaiselle, joka kehtaa kysyä vieläkö olen yhdessä koossa. Vmäisintä on, että jo vko 36 kontrollissa oli sormelle auki ja lääkärin mukaan oli vain päivistä kiinni, milloin käynnistyy, eli olen ollu valmis jo pitkään.

Vaikka kuinka oli henkisesti alunperin valmis siihen, että ylihän se menee, kun suurin osa esikoisista kuitenkin tekee niin, mutta nyt kun ollaan siinä tilanteessa, niin mulla on ihan semmonen plääh-olo...että tuskin tää tulee täältä ollenkaan. Meillä piti olla vauvan kanssa yhteinen agenda, mutta nyt se on heittäny hanskat naulaan ja mä vaan odottelen edelleen. Ja joo, olen siis vasta sen 2 pv yli, eli voin vain kuvitella mikä avohoitopotilas oon siinä vaiheessa jos menee 2 vkoa ja joudun käynnistykseen.
 
Lahes ainakin ya:t menee niin, että 12 päivää yli lasketun on eka käynti, jossa siis perus neuvolamittauksien jälkeen hypätään käyrälle, jossa katotaan vauvelin sykkeet ja supistusten määrä ja voimakkuus. Sitten lääkäri ultrasi vauvan, otti kokoarvion ja katsoi napanuoran virtaukset. Sitten sisätutkimus ja kotiin jos vauvalla kaikki hyvin. Jos joku huolettaa lääkäriä tai jotain, ni sitten voivat käynnistellä, neuvolasta mua ohjattiin ottamaan sairaalakassi mukaan varuiks. Sit yks päivä väliä ja toisena päivänä uudelleen ratsattavaksi. En tiiä mitä siellä tekee, varmaan samat hommat kai. Sitten taas yks päivä väliä ja sitten ne käynnistelee..

Käytännöt ajan saamiseksi on kuntakohtaisia, meillä neuvolaterkka soitti äitipolille silloin, kun oli yli lasketun ollut neuvolakäynti. Se varas sen ajan ja loput ajat sitten annetaan sieltä polilta.

Mulla oli sillon vikassa lääkärissä rv 36+ kohdunkaula lyhentynyt 4 sentistä senttiin ja oli myös pehmennyt. Lääkäri silloin sanoi kans, että ei paljoa tule yli menemään. Se myös silloin lupaili pientä vauvaa. No eipä kumpikaan pitänyt paikkaansa, saa nyt nähdä tuleeko täältä ees tyttöä, kun ei sitä sukupuolta oo nähty ku kerran, eli ei oo varmistettu.:D Nää on näitä.
 
Plääh, täällä ei olla vielä edes yliajalla, mutta kyllästyminen tähän jaksamattomuuteen on jotain sanoinkuvaamatonta. Pojallakin pukkaa taas pahaa uhmaa kun äiti ei jaksa mtn ja on kiukkuinen ko ampiainen. Supistelee iltaisin mut rauhoittuu aina yöksi, tylsää.
 
Mulla taitaa tulla nykysin joka öiseksi tää närästys. Kiva rueta aina nukkuu ja "pelätä" et herää taas siihen kun kipristelee mahaa niinkun nytkin heräsin. Ja tuntuu et koko maha jotenkin on turvoksissa ja röyhtäyttää ja kuuluu jotain rupsetta koko ajan tuolta suolistosta. Pitääkö mun alkaa joka yötä vasten ottaa närästys lääke? Jotenkin tuntuu ihan hurjalta.. alkaa jo vähän ärsyttää tää kun ei tuu nukkumisesta enää öisin mitään tän vaivan takia! Ja se tunne kun mahaa kipristää ja jäytää.. Ja sit iskee aina se ajatus et entä jos jotain on vialla? Ja aina nää olot tulee yöllä kun muut nukkuu.

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä närästää kanssa aika kovasti, osin kyl ihan omaa vikaa kun juon "liikaa" kahvia, 1 kuppi ei närästä, 3 on jo liikaa kropalle. Rennietä olen syönyt varmaan toukokuusta lähtien lähes päivittäin. Ahdistavinta on kyl herätä närästykseen tai vessahätään. Tai todeta juuri nukahtamisen hetkellä et närästys polttelee.

Tänään kävi äiti kylässä ärsyttämässä mm. kommentilla "ei sinne kukaan ole jäänyt" ARGH!
 
Musta tuntuu et mua närästää kaikki mitä laitan suuhuni! :/ Jopa pelkkä vesi. Inhottava tunne..

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Närästys on inhottavaa. Mulla on se niin paha, että olen syönyt lähes koko raskaudenajan omeprazolia. Sain siiihen ihan reseptin. Otan myös aamuisin aloevera-juomaa, illalla magnesiamaitoa. Sitten tietysti vältän sellaisia ruoka-aineta, jotka tiedän pahentavan närästystä, mm. ruis, omena, raaka sipuli, paprika, kahvi, rasvainen tai mausteinen ruoka..... Joskus juu tuntuu, että varsinkin illalla vesikin tulee ylös. Höh!
 
Todella inhottavaa tuo närästys. Mullakin alko ihan lopussa närästämään lähes kaikki. Maito tais olla ainoa mitä pystyin juomaan.. Ja sitten syntyi tuuhea tukkainen tyttö, että sen takia kuulemma närästi.. :rolleyes:
 
Muuten totta tuo närästys ja tukka! Pitää niin paikkaansa! Meidän sairaalahuoneessa oli kaksi äitiä, jolla raskausaikana kamala närästys, tuli tuuheatukkaisia lapsia. Tosin mullakin on ollut paljon hiuksia syntyessä, että en tukatonta lasta osannut edes ajatella saavani :)

Tsemppiä kaikille, yritän täällä itsekin toipua jonkinasteisesta synnytyspettymyksestä, kun sektio sitten jouduttiin tekemään. Mutta parempaan päin senkin kanssa joka päivä, kun asiaa käsiteltiin hyvin jo sairaalassa.

Ja meillä ei muuten annettu yhtään tyhjiä lupauksia kotiinlähdön kanssa! Vauvat tarkistetaan 3pv synnytyksestä (synnytys on päivä nolla), ellei äiti ole toivonut aikaisempaa kotiinlähtöä. Tiistaina synnyttiin ja jo keskiviikkona tuli ensimmäisiä tietoja, mitä kaikkea pitää tapahtua ennen kuin pääsee kotiin ja mitään varmaa ei luvattu, ennen kuin oli oikeasti varmaa.
 
Ääää!! Miksei mulle mahdu enää yhdetkään housut jalkaan? Ei ees ne mitkä meni vielä jossain vaiheessa raskauden viimeisellä kolmanneksella päälle :mad: Mahakin on pienentynyt sen verran, että omat varpaatkin jo näkee, mutta housut ei mee päälle! En tiiä oisko lantio leventynyt synnytyksen myötä.. o_O Mites muilla? Kiva kun joutuu hametta tai mekkoa pitämään koko ajan kun ei oikein muita vaatteita oo..enpä oikein osannut tämmöseen ongelmaan varautua :confused:
 
Miulla sama juttu.. Vain yhdet lökälökä farkut mahtuu jalkaan vaikka maha on jo litteä, mutta...hmmmh... :confused:

Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
 
Juu, niin se tuppaa oleen synnytyksen jälkeen, että lantiolla kestää palautua paikoilleen. Ja mulla ainakaan vajaassa 2 vuodessa ei lantio palannut kokonaan takasin esikoisen odotuksen jäljiltä. Ja nyt mun koko on 2 nroo isompi kun ennen esikoista. Aika näyttää, että minkä kokoseks jään :confused:
 
Me ostettiin eilen korviketta ihan vaan sen takia, että mieskin saa yöllä syöttää tyttöä ja minäkin saan välillä nukkua. Ja kun mullei vielä pumpatessa tuu maitoa sen verran, että se riittäis.. Mut mulle tuli heti jotenkin riittämätön tunne :oops: Onko musta enää mitään hyötyä äitinä kun en tissiäkään anna :sad010 Tunsin heti itteni huonoksi äidiksi kun annan tytön syödä korviketta rintamaidon sijasta.. :sad001 Synnäriltä kun jäi jotenkin semmonen mielikuva, että rintamaito on hyvä ja korvike huono. Neuvolasta kuitenkin sanoivat, että ilman muuta saa antaa korviketta. Ja sekin mietityttää, että vaikuttaako se nyt mun maidon määrään jossei tyttö syö rinnalta enää niin usein? Toki kyllähän mä päivisin annan tissiä ja välillä öisinkin.. Jatkan pumppaustakin vaikka se turhalta tuntuukin..
 
Höpö höpö, sinä ainoa oikea, täydellinen äiti lapsellesi! Eikä siitä pidä mitään huonoa omatuntoa potea jos oma maito ei riitä! Sama tilanne on monella muullakin alussa, kun maito ei vain oikeasti riitä! Meille lastentehon kuntouttaja suositteli hankkimaan korviketta kaappiin jos tulee tilanne, että maito ei riitä.. Ja sitä on tarvittu.. Eräskin yö oli niin itkuinen (minulla sekä vauvalla) että maitoa ei tullut ollenkaan ja pelastus oli korvike kaapissa.. Pahalle se tuntuisi nälkäänsä huutavaa vauvaa katsoa!! Pumppaile ja rinnalle vaan aina kun tuntuu siltä! :) ja tiedän monia äitejä jotka ovat lapsensa kasvattaneet pelkällä korvikkeella (syystä tai toisesta)!

Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top