Valitusketju

Kavin tanaan paikallisessa sosiaalitoimistossa (tai miksi helkkariksi sita nyt itse kukin haluaa kutsua) viemassa lippuset ja lappuset mun mammalomaa varten. En odottanut kuin 4 tuntia ja pyorin siina penkilla koko ajan kuin joku vieterinukke. Joka paikkaa jomotti. Mies kysyi jo viime viikolla, etta haluanko sen tulevan mukaan. Ei kiitos, eihan se jono sen nopeemmin etene jos yhden sijasta jonottaa kaksi.
Nyt on ihan sairas olo ja olen ihan varma, etta sain sielta jonkun viruksen mukaani. Mun viereen istui nainen, joka yski keuhkojaan pihalle. Sujuvasti muka-menin vessaan ja takaisin tullessa istuin toiselle puolen salia ja mun taakse istui toinen nainen, joka myos yski keuhkojaan pihalle!
Olen niiiiin vihainen! Tama olisi maailman p****n hetki sairastua flunssaan! :smiley-angry002
Loppuraskaudessa kun olisi tarkeeta valtella sellaisia tilanteita, joissa jokin vitsaus voi tarttua...
Vauvankin mielesta oli niin tympee paikka, etta sain yhden tosi kipeen kramppi-supistuksen bussissa ja se kesti sellaiset puoli minuuttia. Oli kylla tosi ilkee istuu siina autossakin, ihan renkaan kohdalla, jokainen toyssy ja kaannos teki kipeeta ja mun oli pakko pitaa kaksin kasin kiinni mahastani niin kuin joku kaikkea kohtaan epaluuloinen mummo kasiveskastansa... Loppupaiva menikin nukkuen. Onneksi tama tuska on kohta ohi!
 
Täällä eilen alkoivat ihan järjettömät liitoskivut. Kävely on ihan tuskaa, samoin sängyssä kääntyminen. Yöunet ihan onnettomat eikä päivisin pysty nukkumaan kun ei saa unenpäästä silloinkaan kiinni. Tulis nyt pikkuinen jo niin ehkä helpottais.
 
En osaa sanoa miksi, mutta minusta on raivostuttavaa, jos joku kysyy minulta eikos vauva ole vielakaan syntynyt. Tietenkaan pelkassa kysymyksessa ei ole mitaan vikaa, mutta raivostuttaa sellainen paivitteleva, "edelleenko olet raskaana"-asenne! :angryfire

Jos viela joskus olen raskaana, niin valehtelen laskettua aikaani ainakin 3-4 viikkoa todellista myohemmaksi, jotta valtyn paivittelylta raskauden keston suhteen, enka saa niskaani utelupuuskaa juuri lasketun ajan tienoilla. :wink
 
Vähän ällömpi juttu, mutta otan kumminki puheeksi. Siis hyi hemmetti miten voi alapää haista näin pahalle! Ei oo aiemmin ollu tämmöstä ongelmaa. :sick006:sick006:sick006:sick006:sick006:sick006
 
Monella on aika paljon runsasta valkovuotoa, joka on hapanta ja haisee pahalle. En tieda milla nimella niita suomessa myydaan apteekeissa, mutta on olemassa sellaisia maitohappo-kapseleita, jotka laitetaan emattimeen ja voi kayttaa ihan raskauden aikanakin, ja haju katoaa. Tietysti voi olla joku tulehduskin, mutta ainakin se runsas valkovuoto on ihan normi raskausoire.
 
Mulla tuli myös mieleen jos niukku sulla on joku tulehdus, jos yht äkkiä alkaa haisemaan pahalle ja jos se aikaisemmin mainitsemasi lima ei ollutkaan sitä kuuluisaa tulppaa..?
 
Hiivatulehdus mulla ainakin on tällä hetkellä, mutta niitä on ollu jo niin monta raskausaikana, eikä aiemmin oo ollu tämmöstä ongelmaa. Neuvolassa otti tänään streptokokkinäytteen, mutta en oo ikinä kuullu että se ois kellekkään hajua aiheuttanut :confused004
 
Sairaalan sängystä kirjoittelen, ah tuskaa ja kipua.. Pari h sitten tilanne oli reilulle sormelle auki ja kanavassa paksu reuna. Nyt sentään oli reuna hävinnyt melkein kokonaan ja 1,5 cm auki. Eli vaikka edistys on ärsyttävän pientä, sitä silti tapahtuu. Vaavi vaan oli kuulemma hirmu takana, vaikkakin alhaalla ja kätilö pohdiskeli sen asentoa. Ups..?! Kohta 5 tuntia ollaan oltu täällä, mies lähti käymään kotona välillä. Oon torkkunut aina sen aikaa ku ei oo ollu supistusta, sit on pakko pompata ylös. Eli ei tässä mikään kovin levännyt olo oo, kun supistukset 4 min välein..

Äsken kävin kuumassa suihkussa, 3 supparia osui sille aikaa ja oli ne ehdottomasti inhimmillisempiä veden kanssa. Sit kätilö pisti akvarakkulat alamahalle, ehkä turhan alas kun en tunne olevan kauheasti hyötyä.. Laittaminen sattui juu, mutta vain puolisen minuuttia. Sain lämpöpussin selän taa, se tuntuu tosi ihanalta.

Täällä siis odotellaan, kovemmin kuin koskaan.Päivittelen kuulumisia ehtimisen ja jaksamisen mukaan. Taitaa meinaan mennä ihan pitkän kaavan mukaan tää..
 
Täällä 39+6 ja nyt on alkanut puhelin soida "joko nyt" ja "mikä olo" -hengessä, ärsyttää :mad: Kaikki toki tarkoittavat hyvää ja ovat ihan aidosti kiinnostuneita, mutta en nyt ehkä jaksaisi neljälle soittajalle plus muutamalle naapurille raportoida peräkkäin siitä, että ei ole mitään raportoitavaa.
 
Meillä päätettiin, että jos toinen lapsi on joskus tullakseen, sanotaan laskettu aika kuukautta myöhemmäksi just tuon takia. Ihanaa sinänsä, että ihmiset on kiinnostuneita ja hengessä mukana, mutta kyllä se loppua kohti kiihtynyt soittelu ja kysely vaan otti hermoon!!
 
Käytiin äskön ruokaostoksilla ja hyi kamala mikä olo mut siellä yllätti. Yhtäkkiä nousi hirvee tuskanhiki. Takit ja huivit hiiteen, muttei sekään auttanu mitään. Mieski sano että naama helottaa punasena. Pyörrytti ja oksetti. Huhhuh.. Sais vauva syntyä ennen seuraavaa kauppareissua.
 
Vähän valivalia. Hiton finnit, eikö niitten ilmestyminen pitäny loppua raskauden jälkeen! Tukka on vielä toistaiseksi onneksi päässä...

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Tää ketjuhan oli syvälle painunut.. Oikein hyvä toisaalta. No mä tuun purkaan turhautumistani..

Ensinnäkin ei saa käsittää väärin: mun mieheni on oikeesti tosi ihana, rakastava mies ja mahtava isä. Mutta kuten me kaikki, välillä vähän ajattelematon.
Tänään vietin päivän siivoten paremmin kuin aikoihin. Välillä oli tyttö sylissä ja välillä sain nukkumaan. Ite oon siis aika poikki myös nyt. Kympin aikaan tulin makkariin nukuttaan eli imettään. Taas oli semmosta tyypillistä - söi ja nukahteli. Hiljalleen rauhottu siihen lopulliseen nukahtamispisteeseen.
Mä oon ny urakoinu niitä lantiopohjanlihaksia, josta seurauksena oon entistä kipeempi alapäästä. Väliaikaisesti, toivottavasti. Varsinkin seisoskelu ja tuolilla istuminen on ihan vihonviimeistä. No mieheni sitten kiehnäsi huomiota hakien tuossa takana ja korvatulpista johtuen ite puhui hirmu kovaan ääneen eikä kuullu yhtään mitä mä sanoin. Kivaa..

Hän myös lukee iltaisin yölampun valossa, vaikka joka ikinen ilta oon sanonu, että nukuttaisin tytön hämärässä, että tajuaisi yön ja päivän eron. Meillä on neljä muuta huonetta ja vessa ja sauna joihin tulee valo, eikö hän voisi hoitaa sen lukemisen muualla ja tulla tänne vasta nukkuun? Ei näemmä, tää on nyt kaks viikkoo jatkunut valitus mun puolelta. Eli kun tyttö heräsi tänäkin iltana, täällä oli valot ja isimies lähes huusi jotain epäolennaisia huomautuksia. Hyvin motivoivaa kenenkään nukkumiselle??

No niin. Päästiin tosiaan sit 23.45 siihen hetkeen, että mies sammutti valonsa, kumartui antaan suukon mulle potkaisen polvella vahingossa persauksiin. Älähdin aikas kovaa. Tyttö oli edelleen rinnassa kiinni ja annoin olla, koska meillä ainakin päästää irti sitten kun nukahtaa ja sitä ennen ei kannata irrotella. Tämäkin fakta oli mennyt miehen päässä pururadan läpi ja korvasta pihalle. Hän siis kumartui ylitseni sanomaan hyvää yötä tytölle ja jostain syystä samalla paineli nännin pois sen suusta. !!!???!!! Seurauksena välitön havahtuminen ja huuto. Ihan piruuttani annoin huutaa hetken, jotta mies saisi nahoissaan tuntea mitä tuli tehtyä. Yritin rauhoitella ja lopulta luovutin ja annoin rinnan takaisin. Sittenpä ei löytynyt sopivaa imuasentoa ja entistä kovempi huuto. Lopulta hinasin ahterini ah niin tuskalliseen istuma-asentoon ja otin tytön syliin syömään ja rauhoittumaan. Nukahti onneksi suht äkkiä kevyeen uneen ja heijailin vielä jonkun aikaa, ettei heräisi välittömästi sänkyyn laskettaessa. Lasku onnistui jotenkin 00.00 ja yritin pysyä lähellä silittämässä ja tuottamassa suloista maidon tuoksua. Toimi noin kaksi minuuttia. Taas herääminen, kitinää ja rinta suuhun. Puol tuntia imi, eli koko ajan, kun kirjoittelin tätä.

Nyt on taas nukkunut muutaman minuutin, enkä uskalla liikahtaakaan vielä pois kosketusetäisyydeltä, ettei heräis. Itse asiassa en mahtuiskaan, koska toisella puolella mies on kääntynyt niin, että mulle jää tänne keskimäärin 25 cm nukkumistilaa itselleni.. \o/ Todennäköisesti vielä herää kerran pari valittaan ilmavaivoja, mutta pidän sormet ristissä, ettei tästä tulis samanlaista viiden tunnin nukutusrumbaa kuin edellisenä yönä.

Tiedän, että nukuttaminen on käytännössä joka äidin jatkuva haaste, eikä tässä sinänsä ollut mitään merkittävää tai kertomisen arvoista. Kunhan yritin pitää itseäni hereillä ja helpottaa harmistusta ja hampaiden kiristystä. ;) Huomiseen!!

Ps tyttö nukkunut jo 15 min, ehkä tää on se oikee uni?! Pidän peukkuja. Ü
 
Meillä on sama taistelu miehen kanssa öisin kun hän haluaisi katsoa telkkaria (meillä OLI telkkari makkarissa raskauden ajan kun sänky oli ainoa paikka jossa pystyin olemaan...), tai surffata netissä ja vähintään kuunnella radiota kuulokkeilla. Ollaan tapeltu tästä koko sen ajan kun ollaan oltu yhdessä, ja vieläkään ei mene jakeluun että vaikka se radio on minimillä, niin mä kuulen sen ja enkä pysty nukkumaan. Aika monta yötä on tullut nukuttua korvatulpat ja laput silmillä, koska myös välkkyvä valo telkkarista häiritsee mun nukkumista. Ja kehtaakin yrittää samaa nyt kun nukkuminen on muutenkin vähäistä ja herään entistäkin herkemmin kaikkeen.. "MÄ EN PYSTY NUKKUMAAN ilman että kuuntelen jotain", no aijaa.. jos sä et saa nukuttua (vaikka hän saa kyllä nukuttua ilman radiota/telkkaria) niin sitten ei kukaan muukaan saa nukkua vai hä!? :mad:

On niin sairaan ärsyttävää, että on parempi että jätän asian nyt tähän ennen kun alkaa ärsyttää niin paljon että väännän väkisin riidan aikaiseksi vielä tämän yön aikana.. Jaksamisia kaikille joiden miehet eivät aina ole ruudinkeksijöitä :)
 
Lady Murmeliinille tayskymppi karsivallisyydesta. Ma itse en aina edes jaksa odottaa, etta vauva nukahtaa rinnalle, vaan vedan tissin pois vauvan suusta silloin kun koen, etta me molemmat olemme saaneet tarpeeksemme. :)
 
Ärsyttääkö ketään muuta se, että ulkomaailmalle pitäisi jaksaa raportoida vähän väliä ja ties mistä asiasta? Kun mitään muuta tekemistä ei olisi, kun pikkuinen nukkuu. Tottahan toki mä silloin priorisoin sitä, että esim. kaivelen ja lähetän valokuvia sukulaisille (ja niitäkin pitäis vissiin saada joka v*tun päivä) :mad:
 
Ma asun niin kaukana kaikista sukulaisista, etta valokuvia on saanut laittaa ihan viikottain joka suuntaan. Olen saanut paljon lahjapaketteja/korttejakin ja tietysti niihin on pitanyt reagoida. Vanhemmille ihmisille, jotka eivat oikein ole talla vuosituhannella, ollaan laitettu paperivalokuviakin. Virallisemmat valokuvat aion otattaa valokuvaliikkeessa sitten kun poika oppii istumaan. Onhan noissa ollut oma hommansa. Nyt jo helpottaa.

Enemman mua arsyttaa se, miten pitaa kommentoida sita kenen nakoinen vauva on. Jokaisella on omat spekulaationsa siita, miten vauvan ulkonako on periytynyt. Pidemman paalle rasittavaa. Eikos se riita, etta on ihan oman itsensa nakoinen? o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top