Yksi vielä mistä voisin avautua noilla julkisilla paikoilla on se, että jos perheparkissa lukee PERHEPARKKI, minkä helvetin takia siihen täytyy kaikkien keski-ikäisten täysin liikuntakykyisten parkkeerata perseensä ja sen jälkeen tallustaa tyytyväisenä kauppaan "kun oli niin lyhyt matka", samalla kun itse kannat miljoona kiloa painavaa turvakaukaloa kauppaan toiselta puolelta parkkipaikkaa. Meni niin hermot eilen, kun nenän edestä perheparkkipaikan vei keski-ikäinen mies, että oli aivan pakko mennä avautumaan!! Annoin kyllä tulla oikein jokaisen väärin parkkeeraavan puolesta, että tais rukka pelästyä, että käyn päälle :D
Valitusketju
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Näistä mahdollisista pikkusisaruksistakin oli puhetta vauva-arjessa, ja toisaalta voisi tämä mennä hormoonihuuruihinkin mutta laitan tämän nyt valitusketjuun.
Meidän kaveripiirissä on muutama lapsettomuustapaus, ja ehkä siksi ihmiset olivat aika varovaisia, eivätkä kyselleet vauvasuunnitelmia tms. ennen kuin kerrottiin että odotetaan. Se oli kiva. Mutta nyt kun tietävät, että halutaan ja saadaan lapsia, niin tuntuu että saan vastata uteluihin jatkuvasti. Nyt siis jo kysellään että milloin seuraava tulee, tää ensimmäinenhän on huimat kaksi kuukautta! Eikö tästä nyt saisi nauttia ihan rauhassa?
Ja sitten jos olen ihan rehellinen, niin en olekaan enää ihan varma siitä haluanko toista, vaikka aina kuvittelin niin. Tää vauva on ihana ja sen kanssa on ollut helpompaa kuin luulin, mutta silti en ole nyt täysin varma että jaksaisin tätä kaikkea uudestaan. Ja sitten tyhmemmät perustelut, me muutettiin just kivaan uuteen kotiin, mutta kahden lapsen kanssa täytyisi ennen pitkää alkaa etsiä uutta asuntoa. En taida olla siihen valmis vielä moneen vuoteen. Ja jossain määrin kaipaan myös töihin, en oikein näe itseäni kotiäitinä vuodesta toiseen. Mä oon nyt toistuvasti nähnyt painajaisiakin siitä, että oon uudestaan raskaana, ja se on ajatuksena lähinnä ahdistava. Mutta en oikein uskalla puhua näistä tunteista muille kun miehelle, kun meille on tehty hyvin selväksi, että lapsella pitää olla sisaruksia tai sitten niistä kasvaa itsekkäitä kusipäitä.
Niinkuin se nyt olisi maailman kovin kohtalo olla ainoa lapsi, ja siitä ainoasta lapsesta oisi mahdoton kasvattaa hyvää ihmistä. Itse kyllä tunnen useamman aika kivan ihmisen joka on ainoa lapsi, ja aika monta raivostuttavaa tapausta jolla on sisaruksia.
Meidän kaveripiirissä on muutama lapsettomuustapaus, ja ehkä siksi ihmiset olivat aika varovaisia, eivätkä kyselleet vauvasuunnitelmia tms. ennen kuin kerrottiin että odotetaan. Se oli kiva. Mutta nyt kun tietävät, että halutaan ja saadaan lapsia, niin tuntuu että saan vastata uteluihin jatkuvasti. Nyt siis jo kysellään että milloin seuraava tulee, tää ensimmäinenhän on huimat kaksi kuukautta! Eikö tästä nyt saisi nauttia ihan rauhassa?
Ja sitten jos olen ihan rehellinen, niin en olekaan enää ihan varma siitä haluanko toista, vaikka aina kuvittelin niin. Tää vauva on ihana ja sen kanssa on ollut helpompaa kuin luulin, mutta silti en ole nyt täysin varma että jaksaisin tätä kaikkea uudestaan. Ja sitten tyhmemmät perustelut, me muutettiin just kivaan uuteen kotiin, mutta kahden lapsen kanssa täytyisi ennen pitkää alkaa etsiä uutta asuntoa. En taida olla siihen valmis vielä moneen vuoteen. Ja jossain määrin kaipaan myös töihin, en oikein näe itseäni kotiäitinä vuodesta toiseen. Mä oon nyt toistuvasti nähnyt painajaisiakin siitä, että oon uudestaan raskaana, ja se on ajatuksena lähinnä ahdistava. Mutta en oikein uskalla puhua näistä tunteista muille kun miehelle, kun meille on tehty hyvin selväksi, että lapsella pitää olla sisaruksia tai sitten niistä kasvaa itsekkäitä kusipäitä.
Niinkuin se nyt olisi maailman kovin kohtalo olla ainoa lapsi, ja siitä ainoasta lapsesta oisi mahdoton kasvattaa hyvää ihmistä. Itse kyllä tunnen useamman aika kivan ihmisen joka on ainoa lapsi, ja aika monta raivostuttavaa tapausta jolla on sisaruksia.Pääsen nostamaan tätä ketjua kun ollaan käymässä miehen perheen luona. Mentiin lounaalle siskon miehen luokse ja sieltä löytyi räkätautinen reilun vuoden ikäinen serkkupoika. Serkulla oli niin paha yskä että oksensi, äiti huutaa vieressä että NONI RIITTÄÄ, kun hänen mielestä hän ei ole kipeä vaan yskii koska on niin paljon räkää. NO MISTÄ SE RÄKÄ ON SITTEN PERÄISIN??? Yritin parhaani ettei meidän poika olisi kosketuksissa kipeään serkkuunsa.. Mutta ei siitä mitään tullut. Se sisko pyyhki serkun räkää ja seuraavaksi hiplasi meidän pojan naamaa ja tuttia. Kun tulin imettämästä niin serkku oli laitettu meidän vaunuihin, meidän makuupussiin nukkumaan. Ihan kuin siellä omassa kodissa ei olisi muuta paikkaa.. Ja sitten vielä hierottiin meidän unilelua siihen räkänaamaan. Ai että mulla meni kuppi nurin. Järki hoi!!??
Tänään flunssaisen serkkupojan piti väkisin antaa pusu meidän pojalle lounaan päätteeksi. Ja varmuuden vuoksi kolme kertaa SUULLE että varmaan tarttui kaikki räkä 
serkun isä huomautti että EI koska poika on kipeä, mutta mieheni sisko ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan tunki sitä räkäistä naamaa meidän pojan naamaan kiinni. Mitä tähän edes voi enää sanoa.
serkun isä huomautti että EI koska poika on kipeä, mutta mieheni sisko ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan tunki sitä räkäistä naamaa meidän pojan naamaan kiinni. Mitä tähän edes voi enää sanoa.Pisteet hyvistä hermoista Sophie, itse olisin antanut kuulua ja kovaa. Todella typerää ihmiseltä noin pientä väenväkisin tartuttaa flunssaan. Miksei aikuiset ihmiset ymmärrä ettei noin pienillä flunssat ole mikään pikkujuttu. Toivottavasti ette saa tartuntaa kovista ympäristön tartutusyrityksistä huolimatta 
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Melkein suutuin sun puolesta, Sophie! Kyllä jokaisella lapsella (ja ihmisellä yleensä) on ne omat paikat ja omat lelut, mä suuttuisin jos meidän vaunuihin tungettaisiin joku muu lapsi lupaa kysymättä vaikka ois tervekin, saatikka sitten kipeä. Ja toisen unilelun ottaminen, argh! Mikä on henkilökohtaisempi tavara tässä maailmassa kuin lapsen unilelu...
Edelliset pukivat jo aika hyvin sanoiksi minunkin ajatukseni, savu nousee korvista kun ajatteleekin. 
Toivottavasti flunssapöpöt (ja kariekset sun muut) eivät ihan pahimman kautta teille tartu. Ja toivottavasti ette joudu olemaan ao. serkun (tai ainakaan hänen äitinsä) kanssa ihan hirveästi tekemisissä jatkossa.
Toivottavasti flunssapöpöt (ja kariekset sun muut) eivät ihan pahimman kautta teille tartu. Ja toivottavasti ette joudu olemaan ao. serkun (tai ainakaan hänen äitinsä) kanssa ihan hirveästi tekemisissä jatkossa.
Voi luoja ma inhoan sunnuntaita. Sunnuntait ovat perhepaivia, jolloin joka paikka on taynna vanhempia, mummoja, vaareja, pikkulapsia... Arsyttaa kun yrittaa kavella reippaasti vaunujen kanssa, niin jotkut hiippailevat koko suvun voimin edessa. Juuri sunnuntaisin tajuaa mika omasta ja vauvan elamasta puuttuu. Nimittain sukulaiset.
Joskus tuntuu vain melko orvolta pukkia yksin vaunuja.
Tai ei mun pitaisi valittaa. Isilla on kolmivuorotyo ja kyllahan mekin pukitaan vaunuja yhdessa esim. tiistai-aamuna tai lauantaina. Ihan kuin ne kaikki muut sunnuntaisin.
Olisi vain niin kiva jos olisi mammakavereita. Minun ystavilla ei ole lapsia. Miehen kavereilla on 2-vuotiaasta ylospain, joten ei ole ihan samassa kehitysvaiheessa olevaa leikkikaveria pojallekaan. Miehen kavereitten vaimokkeiden kanssa tulen ihan loistavasti toimeen silloin jos ollaan jossain porukalla yhdessa, mutta ei minulla ole heihin henk.koht. ystavyyssuhteita.
Tai sitten ma hommaan kaks lasta lisaa niin ollaan mekin tientukkona. Yksi vaunuihin, yksi leveilemaan vasemmalle ja kolmas oikealle. Ja hiippaillaan tietenkin mahdollisimman hitaasti jokaista kivenmurikkaa ihmetellen.
Juuri sunnuntaisin tajuaa mika omasta ja vauvan elamasta puuttuu. Nimittain sukulaiset.Joskus tuntuu vain melko orvolta pukkia yksin vaunuja.
Tai ei mun pitaisi valittaa. Isilla on kolmivuorotyo ja kyllahan mekin pukitaan vaunuja yhdessa esim. tiistai-aamuna tai lauantaina. Ihan kuin ne kaikki muut sunnuntaisin.
Olisi vain niin kiva jos olisi mammakavereita. Minun ystavilla ei ole lapsia. Miehen kavereilla on 2-vuotiaasta ylospain, joten ei ole ihan samassa kehitysvaiheessa olevaa leikkikaveria pojallekaan. Miehen kavereitten vaimokkeiden kanssa tulen ihan loistavasti toimeen silloin jos ollaan jossain porukalla yhdessa, mutta ei minulla ole heihin henk.koht. ystavyyssuhteita.
Tai sitten ma hommaan kaks lasta lisaa niin ollaan mekin tientukkona. Yksi vaunuihin, yksi leveilemaan vasemmalle ja kolmas oikealle. Ja hiippaillaan tietenkin mahdollisimman hitaasti jokaista kivenmurikkaa ihmetellen.
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jes. Nyt sitte meikäläiseen iski flunssa. Tosi hieno olo.. ja pikkumiehellä oli tossa joku ihme "en muuten varmaan nuku!"-kohtaus, heilu hullun lailla varmaan yli kaks tuntia tuossa meidän välissä kun sängyssä alko vaan meteli. No, viimein tuli onneksi nälkä, söi ja sammua pätkähti.. nyt molemmat miehet ja koira nukkuu tyytyväisenä, minä poden kipeää päätä ja tätä jokavuotista ah-niin-ihanaa kostean ja kylmän kelin lantio-ja nivelsärkyä.. tulis edes kunnon pakkaset jumalauta niin olo olis edes VÄHÄN helpompi! Kyu kiittää ja kuittaa tältä yöltä...
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Päänsärkyä täälläkin. En tosin tiedä johtuuko eilisestä multiv*tutus kohtauksesta vai mistä. Taisi hormoonit olla taas asialla. Yhtäkkiä päässä ihan räjähti ja syynä oli ettei mulla ollut säähän sopivaa TAKKIA! Mies tarjosi toista jonka vetoketju olikin rikki ja siitä sitten lähti takki seinään, mies sai huudot KAIKESTA ja mua ärsytti niin uskomattoman paljon ihan kaikki että mä luulin että mä halkean v*tutukseen. Tuttu tunne teinivuosien kohtauksista. Ja typerintä siinä oli se että mä tiedostin koko ajan että syyt tähän olotilaan olivat mitättömät... Huoh.. Onneksi miehellä pitkä pinna...
En tosin tiedä johtuuko eilisestä multiv*tutus kohtauksesta vai mistä. Taisi hormoonit olla taas asialla. Yhtäkkiä päässä ihan räjähti ja syynä oli ettei mulla ollut säähän sopivaa TAKKIA! Mies tarjosi toista jonka vetoketju olikin rikki ja siitä sitten lähti takki seinään, mies sai huudot KAIKESTA ja mua ärsytti niin uskomattoman paljon ihan kaikki että mä luulin että mä halkean v*tutukseen. Tuttu tunne teinivuosien kohtauksista. Ja typerintä siinä oli se että mä tiedostin koko ajan että syyt tähän olotilaan olivat mitättömät... Huoh.. Onneksi miehellä pitkä pinna...Meidan poika sai vasta tanaan 2kk rokotteensa. Itku tuli kun pistettiin, mutta sitten kuitenkin rauhotuttiin heti sen tilanteen jalkeen. Pukeutuessa oltiin jo ihan hiljaa ja imettiin tuttia kaikessa rauhassa. Luulin, etta tapahtuma olisi ollut jarkyttavampi, mutta onneksi kaikki meni hyvin terkkarilla. Mies jatti meille autonkin, jotta paastaan nopeemmin kotiin, jos pojalle tulee huono olo.
Mutta sitten kaikki menikin pain peppua. Terveyskeskuksessa oli naapurin 6-kymppinen espanjalaisrouva ja ma tietenkin menin hanta tervehtimaan ja ehdotin, etta jos han on menossa suoraan kotiin niin paasee meidan kyydissa. Rouva suostui, mutta sitten kun istuttiin autoon niin han sanoikin, etta oikeastaan hanen pitaisikin kayda rautakaupassa. Tassa vaiheessa poika oli ihan hiljaa takana omassa turvaistuimessaan. Ajeltiin sinne kauppaan ja muori antoi aivan hullun epaselvia ajo-ohjeita.
Ajettiin saman liittyman ohi kolme kertaa ja kaytiin kaantymassa liikenneympyrassa huis kuusessa. Sitten jatin hanet kaupan eteen ja rouva aikoi tulla hyvin nopeasti takaisin. Parkkipaikkaa ei tietty ollut joten seisotin siina autoa vilkut paalla. Sitten huomasin olevani tientukkona ja ajoin korttelin ympari. Sama uudestaan. Ja sama uudestaan...
Tassa vaiheessa pojalla menikin sitten hermot ja se huusi takapenkilla naama punaisena. Tutti oli tippunut suusta ja vauva itki selka kaarella ja sormet nyrkissa. Koitin kurotella lohduttamaan sinne taakse, mutta autoja oli koko ajan takana ja mun piti jatkaa matkaa. Poika sylki tutin pois joka kerta.
Ajoin korttelirallia itkevan ipanan kanssa varmaankin sen puoli tuntia. Tietenkaan mulla ei ollut edes tan rouvan puhelinnumeroa, jotta ois voinut soittaa, etta tulee jo **ttuun sielta kaupasta!
Vauva itki edelleen kun rouva tuli takaisin jonkun teippirullan kanssa, aukaisi auton oven ja heti ekana sanoi tomerasti, etta "mikset anna lapsiparalle tuttia."
Jumalauta! Mita tahan enaa muuta sanomaan.
"lapsiparalle"... AAARGH!
Sen siita saa, kun koittaa olla kiltti ja auttaa jotakuta. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin ilman ko. muoria.
Oltaisiin ehditty ihan reippaasti pojan kanssa kotiin ennen itkuhuutoraivareita.
Kotona poika onneksi rauhoittui heti kun paasi syliin.
Mutta sitten kaikki menikin pain peppua. Terveyskeskuksessa oli naapurin 6-kymppinen espanjalaisrouva ja ma tietenkin menin hanta tervehtimaan ja ehdotin, etta jos han on menossa suoraan kotiin niin paasee meidan kyydissa. Rouva suostui, mutta sitten kun istuttiin autoon niin han sanoikin, etta oikeastaan hanen pitaisikin kayda rautakaupassa. Tassa vaiheessa poika oli ihan hiljaa takana omassa turvaistuimessaan. Ajeltiin sinne kauppaan ja muori antoi aivan hullun epaselvia ajo-ohjeita.
Ajettiin saman liittyman ohi kolme kertaa ja kaytiin kaantymassa liikenneympyrassa huis kuusessa. Sitten jatin hanet kaupan eteen ja rouva aikoi tulla hyvin nopeasti takaisin. Parkkipaikkaa ei tietty ollut joten seisotin siina autoa vilkut paalla. Sitten huomasin olevani tientukkona ja ajoin korttelin ympari. Sama uudestaan. Ja sama uudestaan...Tassa vaiheessa pojalla menikin sitten hermot ja se huusi takapenkilla naama punaisena. Tutti oli tippunut suusta ja vauva itki selka kaarella ja sormet nyrkissa. Koitin kurotella lohduttamaan sinne taakse, mutta autoja oli koko ajan takana ja mun piti jatkaa matkaa. Poika sylki tutin pois joka kerta.
Ajoin korttelirallia itkevan ipanan kanssa varmaankin sen puoli tuntia. Tietenkaan mulla ei ollut edes tan rouvan puhelinnumeroa, jotta ois voinut soittaa, etta tulee jo **ttuun sielta kaupasta!
Vauva itki edelleen kun rouva tuli takaisin jonkun teippirullan kanssa, aukaisi auton oven ja heti ekana sanoi tomerasti, etta "mikset anna lapsiparalle tuttia."
Jumalauta! Mita tahan enaa muuta sanomaan.
"lapsiparalle"... AAARGH!
Sen siita saa, kun koittaa olla kiltti ja auttaa jotakuta. Kaikki olisi mennyt ihan hyvin ilman ko. muoria.
Oltaisiin ehditty ihan reippaasti pojan kanssa kotiin ennen itkuhuutoraivareita.
Kotona poika onneksi rauhoittui heti kun paasi syliin.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Täällä on ihan paska neuvolan ajanvaraussysteemi, kerran päivässä on tunnin puhelinaika, minä aikana pitää yrittää hoitaa kaikki ajanvaraukset, kysymykset jne. Ja arvatenkin se puhelin on aina varattu. Olen nyt yrittänyt saada aikaa ehkäisyneuvolaan että saisin sen hormonikierukan, ja ennen joulua yritin kolmena päivänä soittaa niin tuuttasi koko tunnin varattua. Tänään yritin soittaa niin ensin varattua, sitten vastaaja "puhelintunti on seuraavan kerran 7.1. klo 12-13". No saakeli kun sillon oli 7.1. klo 12-13!
En mä voi ton vauvan kanssa joka päivä roikkua sitä tuntia yrittäen saada ajanvarausta kiinni, varsinkin kun toi on meidän vaunulenkin aikaan enkä viittis kadulla alkaa varaileen aikaa "mulla on kolme kuukautta synnytyksestä joten sen kierukan vois jo laittaa... Hei päivää, minä tosiaan olen teidän uusi naapuri... Niin milloin niitä aikoja olisikaan?"
Varmaan pakko tehdä se toinen heti perään kun kaupunki tekee parhaansa estääkseen ehkäisyn käytön. 
En mä voi ton vauvan kanssa joka päivä roikkua sitä tuntia yrittäen saada ajanvarausta kiinni, varsinkin kun toi on meidän vaunulenkin aikaan enkä viittis kadulla alkaa varaileen aikaa "mulla on kolme kuukautta synnytyksestä joten sen kierukan vois jo laittaa... Hei päivää, minä tosiaan olen teidän uusi naapuri... Niin milloin niitä aikoja olisikaan?"
Varmaan pakko tehdä se toinen heti perään kun kaupunki tekee parhaansa estääkseen ehkäisyn käytön.
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Latteäiti, samat fiilikset täällä... Tosin erotuksella etten halua toista :D Käski soittaa uudemman kerran kun seuraavat menkat tulee (eli parhaassa tapauksessa puolen vuoden päästä, oon kuullu tällasiaki tarinoita) niin katotaan oisko sillon aikoja. Jos ei tässä kuussa menkkoja näy tai en saa aikaa niin sitte myyn vaikka apteekin kulmalla persettä että pääsen yksityiselle asentaan sen kapineen...