Valitusketju

Meillä juostiin pihalla oleviin rappusiin ja kiivettiin äitiä karkuun. No senhän tietää miten se loppui, poika kaatui siihen metalliseen reunaan leuka edellä :sad001 Leuka auki ja suusta valui verta. Ja arvatkaa jos oppi tästä? Ei, seuraavana päivänä yritti toistaa temppunsa.
 
Mua ottaa myös hermoon pojan jatkuva kiipeily, tai oikeammin siinä on vähän liikaa jännitystä makuuni. Poika on siis oppinut kiipeilemään tuoleille ja siirtämään niitä paikasta toiseen, joten periaatteessa hän pääsee lähes minne vaan, vaikkei tasapaino välttämättä riitä... Nyt tuntuu, että ihan kirjaimellisesti ei uskalla hetkeksikään irrottaa katsettaan pojasta, tai hän keikkuu jossain katonrajassa. Ja paljon kiipeilystä on juuri sitä huomionhakua, mistä Littlered toisessa ketjussa puhui, mutta kiipeilyyn ei oikein voi jättää reagoimatta :meh:
 
Juu, meillä myös tuo kiipeily aiheuttaa välillä sydämentykytyksiä. Poika tykkää kiivetä sohvan käsinojalle seisomaan ilman tukea, aikansa siinä heiluu ja heittäytyy sohvalle. Käsinojan toisella puolella on pelkkää tyhjää, että sinne kun kaatuisi selälleen niin avot!
 
Poika on oppinut niistamaan itse nessupyyhkeeseen, mika oli ensalkuun aika suloista. Nyt sitten niistetaan kaikkeen muuhunkin. Kuten mun kaapin ovessa hengarissa roikkuvaan silitettyyn tyopaitaan. Tai olohuoneen verhoon! Nurkasta kuuluu vaan sellainen truut-aani, niin kuin joku norsu tyhjentaisi karsaansa. :mad:
 
No nyt saan yllättää, ja kertoa suhtautuvani rennosti kiipeilyyn. Meillä kiipeillään parvekevaunuihin (ja hypitään siellä), tuoleille, pöydille... Mutta tytöllä on itsesuojeluvaisto: osaa tulla aika hyvin alas ja jos ei niin jää itkemään kunnes autan alas. Eli voin olla aika zen, mun luonne on kehittynyt! :cool:
 
Plääh, mulle lankesi raskausdiabetestuomio... :( Ärsyttää, koska sokerirasitusta edeltävä paasto ei mennyt ohjeen mukaan (pitkä juttu) ja paastoarvo oli juuri yhden desimaalin liian korkea, mutta joudun nyt joka tapauksessa mittailemaan sokereita ainakin siihen saakka, kunnes käyn uudessa rasituskokeessa ensi viikolla tarkistuttamassa tuloksen. Sokereiden mittaus on helppoa eikä diabeteshoitajalla ollut juuri sanomista mun ruokavaliosta, mutta tuntuu, että kaiken arkilogistiikan keskellä on jotenkin tosi hankalaa sovittaa aterioita mittausten kanssa hyvään rytmiin, saati sitten muuta elämää... Esim. tunti aamiaisen jälkeen olisin mieluusti jo vaikka leikkipuistossa pojan kanssa, mutta alapa siellä kaivamaan neuloja esiin. Ja tunnin viivästys lähdössä tarkoittaa, ettei ulos välttämättä enää kunnolla ehdi, ennen kuin pitäisi olla kotona lounaan ja päikkäreiden merkeissä. Prkl.

Olis varmaan isompiakin asioita stressattavana, mutta jotenkin en niistä osaa huolehtia ja otan kipinää sitten näistä pienemmistä arjen jutuista. Hullu nainen o_O
 
Ei kuulu tähän ketjuun varsinaisesti, mutta...:) Miten raskautesi on muuten sujunut Herne? Onko kaksosraskaudessa eroa "yksöisraskauteen"? Entä synnytys, onko sitä vielä suunniteltu, normaali alatie vai kenties sektio? Tsemppiä ja mukavaa kevättä teille! :signs003
 
Millä viikolla olet herne menossa? Toivotaan, että arvot on seuraavalla kerralla kohdillaan. Minulle ei sokerirasitusta tällä kertaa määrätty, terkkari kysyi kyllä eilen kun neuvolassa kävin haluanko vielä sokerirasitukseen mennä, mutta koska ei ole pakko en sinne välttämättä hingu. Kuukauden verran olisi vielä jäljellä, toivottavasti ei tällä kertaa menisi kovin paljon yli la:n.
 
Hurjan paljon tsemppia herneelle ja salmelle! :) Ja olisi kylla mielenkiintoista tietaa miten herne on kokenut kaksoisraskauden verrattuna aikaisempaan? Joko potkuja tulee ihan joka suunnalta? :grin
 
Kiitos tsempeistä! :) Tänään oli toinen rasitus, huomenna saan tuloksia. Olen tehnyt lisäksi niitä kotimittauksia ja syönyt ihan samaan tapaan kuin ennenkin, ja kaikki arvot ovat olleet ok, eli toivotaan että rasitusarvotkin hyvät ja että jos ovat, niin ei tarvitse enää mittailla.

Salme, mä oon nyt viikolla 27+4, kaksoset syntyvät yleensä vähän etuajassa eli korkeintaan kolme kuukautta enää armonaikaa. Minuakaan ei alun perin oltaisi laitettu sokerirasitukseen (en täyttänyt niitä riskikriteerejä) mutta lääkäri halusi sitten kuitenkin, että kävisin, ihan tarkkaa syytä en tiedä vieläkään... Mutta nyt on käyty, katsotaan, mitä tulokset sanovat.

Raskaus on muutoin mennyt (yllättävän?) hyvin, olo on toki jo aika iso kun masussa on jo nyt vauvaa yhteensä melkein yhden täysiaikaisen edestä. Ligamenttikipuja ja supistelua on ollut vähän enemmän kuin edellisessä raskaudessa, mikä vähän hidastaa menoa, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole todettu mitään ennenaikaisen synnytyksen riskiä tms. Noita kontrollikäyntejä eri aiheisiin liittyen on tosi paljon, välillä kyllä tuntee itsensä vähän tuotantoeläimeksi, vaikka tiedän, että käynnit ovat riskien minimoimiseksi.

Eli periaatteessa ihan jees, mutta kun edellinen raskaus oli superhelppo ja arki nyt aktiivisempaa kuin silloin joskus istumatyötä tehdessä, niin vähän verratakin. Levätä pitää kyllä enemmän, joten olen pyhittänyt päikkäriajat sohvalla makaamiseen :grin Hyvin potkivat molemmat mukulat ja nyt erottaa jo hyvin, kumpi milloinkin potkii :)

Ai niin ja, anoppi kyselee aina välillä, ettei vaan ole kolmosia - hän kun oli kampaajalla tms. kuullut, että joku oli odottanut kaksosia ja olikin ollut kolmas vauva piilossa. Neuvolatäti repesi, kun kerroin anopin huolista :laughing021
 
Minä vielä utelen että tiedättekö kumpaa sukupuolta he ovat, vai ovatko kenties identtisiä? ;) Ei tarvi kertoa, mutta kiinnostaa vaan tietää onko teillä sukupuolet selvillä :)
 
Ihanaa herne! Jos molemmat ovat poikia niin sittenhan teilla on melkein puolet seitsemasta veljeksesta jo koossa! :grin
Tosi paljon tsemppi ja jaksamista, varsinkin taaperon kanssa. Ma olisin samassa tilanteessa varmaan jo ihan hermorauniona pojan kanssa kun ei nytkaan enaa tuon termiitin perassa tahdo pysya... :rolleyes:
 
Kahdessa edellisessä ultrassa (eri) lääkäri on antanut saman arvion, että toinen olisi tyttö ja toinen poika. Eli jos arviot ovat oikeat, ei ihan saada vielä puolia seitsemästä veljeksestä kasaan :)

Littleder, mä olen aika monessa asiassa vaan luovuttanut pojan kanssa nyt toistaiseksi, en esimerkiksi juoksentele perässä jollei ole ihan pakko. Jos ei sillä tavalla ehditä vaikka potalle ennen kuin kakka tulee, niin sitten ei ehditä :grin
 
Kaksosraskautta seurataan varmaan jonkun verran enemmän kuin "yksöisraskautta"? Meillä oli neitiä odottaessa kauheasti käyntejä äitipolilla oletetun pienikokoisuuden ym. vuoksi, nyt tuntuu tosi oudolle, kun yleensäkin kaikenlaisia käyntejä on tosi vähän. Puolivälin kieppeillä oli lääkärineuvola, toista kertaa ei lääkäriä ole jos/kun ei mitään ihmeempiä tule. Mitään kokoarvioita ei tehdä, tosin viime viikolla terkkari arvioi poikasen olevan ihan normaalin kokoinen (minä jostain syystä pelkään että tulee hirmuinen mörssäri). Rakenneultra oli viimeinen ultra missä käytiin ja nyt loppuraskaudessa noita neuvolakäyntejä on ilmeisesti parin viikon välein. No, toisaalta ihan kivakin ettei tarvitse viime raskauden tapaan alvariinsa hypätä jossain käynnillä huolestumassa (turhaan) milloin mistäkin.
 
Joo, kaksosia seurataan tiiviimmin. Ultria on rakenneultran jälkeen 4 viikon välein viikolle 28, ja sen jälkeen 2 viikon välein, tarvittaessa ja ehkä ihan loppuvaiheessa tiiviimminkin. Ja siihen päälle normaalit neuvolat, labrat, jne. Mutta neuvolasta sanoivatkin jo, ettei tarvitse käydä siellä, jos en halua, hoitavat samat asiat kuitenkin sairaalassa.

Ja mun tilanne on aikalailla toisin päin kuin Salmella, eli viime raskaudessa sai ns. rauhassa nauttia raskaudesta, nyt tulee hypättyä jossain alvariinsa, kun itse olisi valmis ottamaan rennosti ja valmistautumaan henkisesti tulevaan ;) Tosin viimeksikin loppuvaiheessa tuli käytyä muutama ekstraultrauskeikka Kättärillä, ensin oli (turha) perätilaepäily, sen jälkeen kokoarvio kun sf-mittani meni ihan yläkäyrillä (turha lopulta sekin, taisi olla käsialaeroa) ja sitten vielä yliaikaiskontrolli.
 
Ma olen taas flunssassa. Olen jo seonnut laskuissa, kuinka mones tamakin on talle 'flunssakaudelle'. Vahintaan kerran kuukaudessa nousee pikkukuume ja sita on ihan tukossa. Luulen, etta poika tuo tarhasta kaikki bakteerit meille kotiin. Ma en ole koskaan elamani aikana flunssaillut niin paljon kuin nyt pojan tarha-aikana. Pojallakin on edelleen se kestonuha, joka tulee ja menee. Ehka viikon tai pari on kaikki hyvin ja sitten taas hanat aukeaa.
Mies on ollut kipea ehka kerran koko talven aikana, joten ma olen ilmeisesti vain heikkoa tekoa.
 
Mekin ollaan vähän väliä oltu flunssassa pitkin kevättä, vaikka olen vielä pojan kanssa kotona. Ja poika on aina vaan päivän, pari kipeä ja minä sitten viikon...
 
Alkuvuoden sairasteluiden jälkeen meillä oli tässä suht pitkä terveempi jakso. Mutta nyt mennään taas ab-kuurin kanssa... Pojulla on hirmu rohiseva ja limainen yskä. Onneksi yleisvointi on ainakin toistaiseksi ollut suht normaali. Mutta paljon ollaan mekin nyt miehen kanssa sairasteltu, oisko sitten noita tarhapöpöjä...? :wtf:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top