Valitusketju

Toivottavasti on harmiton! Mutta oikiassa oot, hyvä kun puuttuvat nii ei sitten tuu yllätyksenä synnytyksen yhteydessä :p
Kiitos, ja tässä nyt on niin paljon taas ressattavaa että ihme jos kerkeän tuostaki ressaamaan vielä.. :D
 
Voi hitto, tsemppiä Kyumin! Raskaana ollessa ei kyllä kaipaisi mitään ylimääräistä stressattavaa.

Jos yhtään lohduttaa, olen nyt käynyt pari viimeistä ultraani Oulussa ja täytyy sanoa, että kokemus on ollut positiivinen lievästi sekaviin pk-seudun äitipoleihin verrattuna, toivottavasti hoitavat sinun asiasi yhtä hyvin. Kun mulle laitettiin ekaan ultraan neuvolasta lähete, sain puhelun sairaalalta heti seuraavana päivänä ja varasivat ajan vielä varmuuden vuoksi vähän aiemmas kuin mitä oli alun perin edes suositeltu.
 
kiitos :)
No, oyssihan on nyt tuttu paikka jo ton esikoisen ajalta, toisaalta ihan jees kun tekevät tarkemman syynin. Ei oo vielä ainakaan aikaa tullu, tulee hiukka kiirus niillä kohta :p
 
Mä vietin juhannuksen olemalla 'varaäiti' parille leikki-ikäiselle ja teinille. Tulivat 20 min varoitusajalla "hetkeksi", mutta se hetki venyikin 4 yöksi. Piti keksiä niille lainavaatetuskin jne. Oli siinä hommaa, suurimman osan ajasta vietin kotitöiden parissa ja pidin sivussa jöötä ja yritin pitää kaikki 4 viihtymässä. Kyl siin itse kullekin kertyi ruhjeita ja patoutumia, mut takapiha on ihan loistava keksintö ja hetkittäin oli hyvin idyllistä. Ison perheen kanssakin pärjäisi, mut valtavasti siinä on työtä! Hyvä puoli oli, että lapset viihdytti toisiaan, meidän tyttö meni siinä muitten sivussa.

Olin olevinani hirmu huojentunut, kun sain viiden päivän jälkeen luovutettua ne ylimääräiset tenavat pois, mutta eilen totesin, että yhtään helpommalla en pääse, vaikka on vain 1, koska mun pitää vahtia sitä koko ajan ja keksii viihdykettä. Epic failure. Ehkä se kävi vielä vähän ylikierroksilla vieraitten jälkeen ja mä kävin ehdottomasti alikierroksilla ja ihan ei synkannut. Ensimmäiseksi aamulla olin liian kauan pois huoneesta ja tyttö oli jotenkin saanut esiin mun apteekista tuomat lääkkeet omaan sairauteeni. Se tuli esitteleen mulle yhtä pilleriä 'nam nam' ja kun sydän kurkussa tulin katsoon, oli 6 liuskaa levitelty ja osittain tyhjennetty.. Onneksi tyttö ei ollut muuta kuin ehkä nuolassut muutamaa, vaikka aluksi oli yksi 200mg tabletti hukassa ja soitin jo myrkytystietokeskukseen ja syöksyin apteekista hakeen hiiltä.
Päivän mittaan mustelmia ja ruhjeita tuli lisää, yks potentiaalinen palovamma kun tyttö voitti kilpajuoksun leivänpaahtimelle. Lopuksi se hiippaili nukkuvan koiran kimppuun ja ansaitsi siitä hyvästä näykkäisyn käsivarteen, siitä jäi pienet jäljet, muttei onneks iho mennyt rikki. Ja kyllä koira on entistä tiukemmassa valvonnassa miten se käyttäytyy, jos tuommoinen näykkääminen, olkoon kuinka yllätystilanteessa tahansa, alkaa toistuun, se on adios amigo. :(
Mut semmoinen. ':( :'( Katsotaan mitä tästä päivästä tulee! ;)
 
Huh Murmeliini! Tuo on niin tuttu tunne, kun toinen kay ylikierroksilla ja itse laahaa alikierroksilla eika jaksaisi muuta kuin maata sohvalla. Tammosia tilanteita tulee varsinkin ylirankan duunipaivan jalkeen, jolloin on megalomaanisen vasymyksen lisaksi viela joitain negatiivisia tunteita aiheuttavia tyokuvioita mielessa kummittelemassa... :sad001 Meilla poika oikein kiukustuu joskus, jos ma vaan makaan sohvalla. Sitten tyyppia rauhoittaakseni menen matolle makaamaan :oops:, jos on siis ihan veto poikki. Sitten poika tulee siihen runnomaan mua, konttaa mun yli lukuisia kertoja ja hakkaa mua jollain muovilapiollaan. Mieluiten naamalle, jos vain osuu. :shifty: Yleensa saan huonon omantunnon pistoksen ja sellaisen kakkamutsifiiliksen, etta pakotan itseni ylos. Vaikka ei jaksaisi...
Silloin on aina helpompaa, kun mies on kotona.

Meilla on olkkarissa sellaiset ylhaalta alas asti ylettyvat lasiset liukuovet, joista paasee terassille. Viikonloppuna poika juoksi taas ihan tuhatta ja sataa pain sita terassin ovea, mika oli siis kiinni. Poika on niin kauhea touhottaja, ettei tajua katsoa, onko ovi auki vai onko se kiinni. Kauhea huutohan siita tuli. Nyt ma ostin sitten sellaisia koristetarroja sen lasin alaosaan, jotta poika ei enaa juoksisi siihen pahki. Ja nyt se ei anna niitten tarrojen olla rauhassa vaan nuolee niita ja koittaa repia irti! Aina ei voi voittaa. Kohta menee hermot ja huomenna jos jatkuu, niin otan tarrat pois. Siina vain juoskoon pahki lasiovea. Onneksi se on lujaa tekoa. Se ovi nimittain. :grin
 
Harmi ku oot noin paljon edellä, ei voida synnärilläkään törmätä ;) mistäpä sitä tietää vaikka käveltäs ohittekki, mut tunnistaa pirun isosta äänestä ja naperonhan jo tunnistakki :DD
 
mää en taas mihinkään muualle kirjottelekkaan :DD
No, positiiviset eka. Haalari oli ihana, ja todennäköisesti just nappi koko kossille talveksi. Sinne meni 100e, mutta jospa kestäis kakkoselle toiseksi haalariksi niin säästäis siinä :)
Oyssinkeikka meni hyvin, pelätty kysta olikin "vain" laajentunut munuaisallas, joka tod.näk. johtuu tukkeutuneesta virtsaputkesta. Hyvällä tuurilla aukeaa itsekseen jo ennenku syntyy, taikka syntymän jälkeen. Jos ei, sitten puhutaan leikkuusta :p Mutta kaikki muuten ok, oikeassa paikassa ja oikean kokoista, joten siltä osin helpotti.
Mutta. Tämä -TANAN! kapula! Taas joutuu tilaamaan uuden, ei toimi ei. Kaatuu vaan jatkuvasti. Kaiken hyvän lisäksi lääkäri oli keksinyt kirjoittaa "emätintulehdukseen" (eli joku oli siis papassa ollut pikkusen plussalla, ei ollut minkäänmallisia oireita tai vuotoja ja olo oli hyvä) flagyl-puikkokuurin. No, ei siinä mitään, hirveän hyvä homma että hoitavat poies, mutta se saatanan (anteeksi ) kuuri teki ilmeisesti jonku allergisen reaktion, jonka johdosta (ällövaroitus!!) koko värkki on turvonnut kokoluokkaan jalkapallo, arka, haavainen, pirun kipeä ja kutisee!! Voitte kuvitella kuinka mahti olo! lisäksi nyt, kun sain siunauksen lopettaa kuuri kesken, alkoi tuo työntämään kunnolla kokkareista vuotoa. Jos joku muistaa, että valitin pihtaavasta miehestä... Ei kauheasti naurata kun kahteen viikkoon ei ole kyennyt yhtään mihinkään. Sopii toivoa että rauhottuu tässä lähiaikoina niin vois edes normaalia elämää elää.. Jos jollain on kikkakolmosia, ne otetaan ilolla kokeiluun. Ei tää tästä enää pahemmaksikaan voi mennä.. :D
 
Hiivatulehdusko se on? Kotihoitokonsteja oireisiin on mm. jukurtti (ulkoisesti siis, en ole itse kokeillut :p ) ja ilmakyvyt.

Mulla oli raskausaikana varmaan 3 oireilevaa hiivatulehdusta, muuten ei ole ollut. Oli kyllä tosi kurjia, kivuliaita :yuck: Käytin canesten voidetta, tuulettelin ja kylvettelin... Menihän niissä varmaan aina viikko kerrallaan.
 
Uh, kaikki ihanat raskausvaivat, sympatiat Kyumin!

Mulla oli oma ultra torstaina ja siellä kaikki mukavasti, mukuloiden painot nyt arviolta 2470g ja 2700g. Ilmeisesti jonkin verran ovat paikat alkaneet kypsyä ja A-vauva jo hyvin alhaalla (ja sen kyllä huomaa), joten saattavat ruveta syntymäänkin lähiaikoina tai jos eivät, niin parin viikon päästä varmaan käynnistellään. Jännää! Ja paniikki (miksi hitossa mä en ole valmistautunut yhtään mihinkään ajoissa?!)!

(menipäs vähän ot valitusketjusta, mutta menköön)
 
noku ei oikeen oo hiivaakaan.... kun sen kuurin olis pitäny sitte niitata seki :p
Apua herne, tsemppiä!! :)
 
Tsemppia loppurutistukseen herne! :) Mahtaa olla jo iso olo. Meidan poika painoi syntyessaan vain 2900g ja tunsin itseni ihan valaaksi loppuaikoina sen jarkyttavan ison mahan kanssa! Mutta hurjan nopeesti tama aika menee. Muutama kuukausi ja ekat lokakuisetkin tayttavat jo kaksi vuotta! Ja osa on perati isosiskoja ja isoveljia! :eek:
 
Isot tsempit loppumetreille, herne!! Onneksi helteetkin kuulemma hellittää, jospa se edes vähän helpottaisi loppuraskauden tukaluutta.
 
Kiitos! Kuten viimeksikin, tavallaan olisi tosi kiva jos jo syntyisivät, mutta tavallaan hirvittää koko tuleva elämänmuutos eikä olisi mikään kiire :eek: Mutta nyt taitaa olla myöhäistä perua :grin
 
Muista tulla meille infoamaan heti kun synnytys alkaa! ;)
Hoaah, täällä värkki kiukkuaa edelleen, eilen kävin pikatestillä neuvolassa toteamassa sen, minkä jo tiesinkin; ei emätintulehdusta. Hiivatestin otti, tulos selvillä aikaisintaan huomenna. Oon jo niin epätoivoinen että hain äkäsiä maitohappoja apteekista ja kokeilin tota jugurttia, vaikka ajattelin etten siihen rupea :D iltapala värkissä, voi jeesus... :"D mutta arvatkaapa mitä! Se kutina rauhottu! :O pitää pyytää huomenna neuvolassa kattomaan onko mitään muutosta hänen nähtensä.
 
Anteeksi Kyumin, ei pitäis nauraa kun ihan varmasti veemäinen vaiva, mutta repesin tuolle "iltapala värkissä" -kommentille :laughing021
 
Joo me naurettiin kippurassa tuolle samalle jutulle kaverin kans kun mietittiin miten tuo jugurttihomma käytännössä pitäis toteuttaa.. :DD
 
Hahah, kaikenlaista! :grin
Minulle kavi taas toissa yks tosi typeran hauska tapaus, joka koitteli hermoja. Yks brittinainen soitti ja tiedusteli onko meilla koiralle kuljetushakkia. Han ei tietty maininnunt koira-sanaa heti alkuun, vaan sanoi, etta hanella on tammonen pienen pieni "fluffadoodle" tms. mukana. Sitten han alkoi selittaa kuinka monta "feet" se on pitka ja kuinka monta "pound" painaa... Ma sitten mietin kaksi sekunttia, etta mita hittoa nyt ja kysyin, etta mikas sulla siis on mukana?
Vastaus "His name is Sam, he is my mutt." Sitten se nainen alkoi ihan hulluna pulista kuin papukaija, miten kiltti poika se on, mille se on allerginen, miksi se ripuloi, mika on sen lempiherkkua jne. Ma sain tosi huonosti selvaa hanen kamalasta aksentistaan ja koko ajan, kun se jauhoi siina puhelimessa ummet ja lammet, ma vain mietin, etta mika hitto on "mutt". :shifty:
Tajusin sitten toki, etta se on elain. Sitten kysyin, etta se on ilmeisesti koira. Bingo! Sitten aloimme setvia, mita nama enkkulan pituus- ja painoyksikot ovatkaan senteissa ja kiloissa. Tahankin meni piinallisen kauan aikaa.
Sitten, kun paastiin siihen vaiheeseen, etta aloin kysya rouvan henkilotietoja. Kysyin ensin, etta mika hanen nimensa on? Hyvin ylpee ja lyhyt vastaus: "I am the dog mum". :grin

Ja ma olen tassa viimeisen vuoden miettinyt lopareita. :meh: Ihan oman mielenterveyden takia.
Tuon jalkeen mietin, etta olisinkohan ma itsekin samanlainen rouva, jos meilla olisikin pojan sijasta koira ja ma olisin sille koiralle mutsi. :rolleyes:
 
Ohhoi, mää olinki jo onnellisesti unohtanu tän... Terkkuja yösyönniltä. En ois halunnukkaan nukkua hiton pitkän päivän jälkeen vaan ihan mielelläni juoksen vuorotellen juomassa, kusella ja syömässä koko yön... -.-" joo ei sais valittaa, mutta valitampa kuitenki :D
 
Takaisin
Top