Valitusketju

Noh, lähti se kuitenki käymään siellä mun kans etten ite joutunut ajaan, tosin murjotti koko reissun ja ku päästiin kotia niin alko valittaa ku piti koiralle hakia ruokaa ja käyttää lenkillä, ärähin sitte että saatana ala mennä jo sinne kaverilles etten jaksa kuunnella, voin hakia ruuat ja käyttää ulkona ton. Tajus sitte vissiin itekki, kävi siellä kaverillaan mutkan ja kaupassa ja tuli takas niin pyys sillä omalla tyylillään anteeksi ja oikeenhan mää arvasin; ressaa kuulemma taas kaikki niin meinaa olla vähän pahalla tuulella.. Sano kuiteski että en oo minä syypää jne, tuli itelle parempi mieli ja ku olo ollu sen verran hyvä ettei tänään ainakaan kaverin pitäs olla ulos tulossa ja ku niin nätisti pyys niin lupasin sen mennä sinne kaverilleen illaksi, oon ehkä liian lepsu... :D
Huaaaaah, jospa se tuosta. Mää jaksan uskoa siihen kuitenki vielä että oikiasti tekee niinku lupaaki ja on kans enemmän juomatta ku napero tulleepi. Enhän mää nyt täys absolutismia siltä pyydäkkään, mutta rajoittamista ja paljon. Kai se on vaan joku tollanen miesjuttu että niille iskee kauhee paniikki tässä vaiheessa ku alkaa oikiasti olla "the tilanne" lähellä niin pittää sitte venyttää rajojaan. Onhan tuo ihana ja helvetin hyvä mies muutoin, en mää sitä sano että ois muutenki kuspää, mutta tällaset pidemmät vaikiat ajanjaksot ottaa joskus vähän hermon päälle.... :dontknowNiukku, hyvä juttu! :))
 
Tsemppia Kyumin. Varmasti raskaus on miehellekin stressin paikka ja mies ei valttamatta ole viela kunnolla sisaistanyt, etta hanesta on tulossa isi. Samoin kuin ei kaikki naisetkaan (allekirjoittanut mukaanlukien) oikein kunnolla tajua, etta kohta on aiti ja tulee kayttaytya sen mukaisesti. :) Todellisuus iskenee vasta sitten kun vauva on sylissa tai vasta viikkojen kuluttua synnytyksen jalkeen... Itse olen niin hitaasti syttyvaa tyyppia etta mulla menee varmasti paljon aikaa tajuta koko vanhemmuus. Koko vauva tuntuu niin kaukaiselta, iik.

Meillakin nahisteltiin aikaisemmin siita, etta mies kay kuntosalilla sen 4-5 iltana viikossa. Itse vaan mokotin ja tuntui, etta se aika oli pois minulta. Nykyisin mies kay salilla vain sen 2 iltaa viikossa ja on muuten koko ajan minun tukena. Ennen raskautta kavimme toisinaan yhdessa salilla... Tietenkaan salilla kaynti raskaana ei ole kiellettya, mutta itse olen aika mustavalkoinen asian suhteen. Joko menen sinne ja vedan ihan kunnon treenit veren maku suussa tai en mene ollenkaan.
 
Kiitokset muuten tsempeistä kaikille :) Veikkaan että kyse on just siitä että on alkanut pikkuhiljaa älyämään että se lapsi on oikeasti totta ja tulee kohta ja käsittelee sitä ainoalla tavalla jonka on kotoaan oppinut.. Huono kun on puhumaan. Oon yrittäny sanoa sille että haluaisin kuulla jos sillä on jotain mielenpäällä, mutta miehet.... laughing7 You know what i mean?
Onhan tuo itsellekkin välillä iskeny sellanen olo että ei hele, onko jossain peruuta-nappi, en mää oo valamis tällaseen! Sitten potee kauhean huonoa omatuntoa tuollasista ajatuksista, onneksi on kuitenki tää foorumi jossa ei lynkata heti alkuunsa, oisin varmaan napsahtanut jo miljoona kertaa muuten... :D Ja täytyy nyt kyllä miehen plussaksi kertoa mitä kaveri juorus mulle; puhuu kuulemma TOSI paljon humalassa minusta ja vauvasta, lähestulkoon kaikille jotka vaan ikinä jaksaa sitä kuunnella, eli ollaan kyllä ilmeisesti tosi paljon mielenpäällä ja tuo tukis sitä teoriaa ettei oikeen osaa muuten käsitellä tätä koko elämänmuutosta.. Onhan se varmasti tuollekkin iso juttu, sitä en epäile yhtään. Meistä kun molemmat luuli, että vanhemmiksi ei välttämättä fyysisten asioiden vuoksi voida edes tulla.
 
Ja mua ottaa niin paljon päähän:
1. Odottaa maha pystyssä bussia 30 asteen auringonpaisteessa. Viereen istahtaa vanhempi rouvashenkilö ja sytyttää röökin niin että kaikki savut tulee suoraan naamaan.
2. Bussissa henkilöt jotka kiilaavat jonon ohi bussiin ja istuutuvat inva-paikoilla, ja alkavat näpräämään puhelimiaan eikä edes katso ylös ku joku tulee ähkien rantapallonsa kanssa bussiin ja joutuu tunkemaan itsensä bussin takaosan korotetuille penkeille.

Ok, tätä tapahtuu harvoin, yleensä kanssamatkustajat ovat kohteliaita ja kykeneviä ajattelemaan, mutta joskus tollasia sattuu eteen ja multa meinaa lähtee taju ku oon niin kiukkunen. Nyt äkkiä sitä lounasta naamaan ja päikkäreille etten pura tätä kiukkua mies-parkaan!
 
Taas näitä "ihq juttuja".. Oon tosi kyllästynyt tähän ummetukseen, muutaman päivän vetäny kahvia ja luumuja niin paljon kuin muistaa ja yrittänyt kaikkeni, mitä apteekissa käymättä voi tehdä, tuloksena vain krooninen närästys ja henkinen allergia luumulle, ei tunnu siis missään. Helpommin sais varmaan punnerrettua sen vauvan pihalle kuin kierrätetyn ruuan.. Pitää vielä etsiä vinkkejä, miten sais vatsan toimiin.. Yks mamma jollain palstalla sanoi, että sillä oli joka synnytyksessä viikkoo aikasemmin polkassu ummetus päälle. Joten taas luon tyhjää toivoa itselleni, että tää ois jonkin sortin "enne". ;)

Nyt on aika masis iskeny päälle, mitään en jaksa, vielä harvempi asia huvittaa ja huono omatunto on päivisin seuralaiseni yhdessä väsymyksen kanssa. Miäskin totes, että tää on kummallekin, vaikka erityisesti tietty mulle, raskain ja tympein vaihe, kun kaikki polkee paikallaan ja on pelkkää odottamista.. Töissä sekään ei voi omiin nimiinsä ottaa enää mitään pitkiä projekteja, kun on isyyslomahaaveet mielessä ja kännykkä taskussa odottamassa mun "nyt lähdetään" -soittoo. Joten me ollaan kummatkin turhautuneita, stressaantuneita, väsyneitä ja apaattisia. Iltalenkit on oikeesti pelastus mielenterveydelle, vaikka yleensä en jaksakaan niin pitkälle kuin suunniteltu ja vauvan takia tuntuu, kuin mönkisin eteenpäin paskat housussa. Nyt vaan Siperiasta saapui tuuli ja jäähdytti sään, eikä mulla oo mitään paksumpaa takkia, mikä sopis päälle, enkä todellakaan aio muutaman päivän takia enää hankkia. Siispä kerrospukeutuminen käyttöön ja flunssaa rooibos-teellä torjumaan. Varmaan se silti iskee ees jompaankumpaan meistä ja synnyttään mennään räkäisinä ja tartutetaan vauvaan eka flunssa ennenku se on päivänkään ikäinen ja....

Very well, I'll shut up.
 
Ladies, don't try this at home (ainakaan, kun olette yksin): Olin mielestäni neuvokas ja ajattelin, että suihkun lattialla istuen saan hyvin sheivattua sääret; jos vaikka äkkilähtö tulis niin vois turhamaisena miettiä edes jonkun paikan näyttävän semisäädylliseltä (miinus turvotukset tietty) :)

Muuten ihan kiva ja ainakin osittain yletyin jalkoihini istuma-asennosta, mutta en tullut ajatelleeksi, miten pääsen takaisin ylös liukkaalta lattialaatoitukselta... jos mies ei ole kotona, niin soitanko palokunnan tuomaan nosturin? :laughing005Paitsi että se puhelinkaan ei ollut koko kylppärissä.

Sain itseni jollain aikavälillä ähellettyä pystyasentoon, mutta mielessä kävi, että olisi voinut olla pitkä päivä venailla suihkun lattialla, että mies tulee töistä... :eek:
 
Mää oon todennu hyväksi sen, että kierähtää ensin kylelleen ja siitä konttausasentoon ja ylös :DD Tuosta tuli elävästi mieleeni yks kaunis ilta kun yritin leikata varpaankynsiä.... Jäi muuten leikkaamatta :D
 
Ai hitto, olis kyllä voinut ne varpaankynnet tajuta samalla, kun kerran siellä lattialla olin :D No, täytyy tilata joku Pekkaniska ens kerralla valmiiks!
 
En oo ihan varma laitanko oikeelle osastolle tän, kun suhtaudun niin ristiriitaisesti.. Sairaalasta sain soiton, että viimeks verikokeissa oli maksa ja nyt myös sappihappoarvot nousseet ja huomenna pitää mennä taas kokeisiin sekä äitiyspolille tarkastettavaksi, ainakin sydänkäyrän ottavat pikkuiselta. Se nyt tietysti oli huolestuttava ja huono uutinen, että päädyin siihen 1%, jotka saavat raskaushepatoosin, mutta myönteistä siinä mielessä, että voi henkisesti alkaa valmistautuun synnytyksen käynnistämiseen... Huomenna olen taas vähän viisaampi.

Nyt pitää kuulemma kiinnittää extra huomiota vaavin liikkeisiin ja heti polille, jos tuntuu, että on jotain outoa. No kyllä tää toistaiseksi varsin aktiivisesti on yrittänyt päästä ulos (kyljen kautta).. <3
 
Mä menin ihan suosiolla pedikyyriin ku jalat alkoi näyttää niin kauheilta ettei mieskään suostunut enää koskemaan ja käytän edelleen flipfloppeja töissä...
 
Mua on jo kauan pelottanut mennä suihkuun tonne kylpyammeeseen jos liukastun tai jotain, yleensä odotankin että mies on kotona kun meen suihkuun. Ja joo, oon vähän vainoharhainen, mutta ihmeen kova itsesuojeluvaisto tässä on kehittynyt matkan varrella. Mikä on varmaan ihan hyvä kun oon niin sairaan kömpelö tällä hetkellä.
 
Lady Murmeliini, hyvä että ottivat kokeet ja pääset nyt seurantaan. Tylsiä ja kurjia nämä kaikki raskausajan turhat vaivat ovat, mutta ollaan hyvässä hoidossa. Voisin taas vähän avautua raskausdiabeteksesta, mutta olen sitä jo kurkkuani myöten täynnä, en jaksa edes valittaa. Liikeseurantaa pitää tehdä ja äitiyspolikäyntejä on nyt usein, pian päättävät koska käynnistävät. Hyvä kun pääset tarkkailuun, huojentaa ja helpottaa kun toiset huolehtivat. Vaikka pää on huolesta soikeana, koitan luottaa siihen että ammattilaiset osaavat arvioida milloin ja miten asioita tapahtuu. Mä oon aivan valmis synnytykseen ja ottaisin käynnistyksen vaikka heti.
 
Täällä ollaan kilpaa valitettu nukkumisen haasteista...Sain viimein unen päästä kiinni viime yönä kahden aikaan ja uni oli katkonaista ja levotonta aina aamuyöhön saakka. Sitten ilmeisesti nukahdin kunnolla jossain vaiheessa, KUNNES puhelin soi vähän yli 7. Nainen, joka oli ostanut minulta huuto.net:ssä laukun, päätti alkaa sopimaan noutoajankohtaa... Jos voisi tulla hakemaan tuotteen tässä kohtapuoliin! Voi hel***tti sentään! :smiley-angry002 Sanoin, että jos pikkusen aikaisemmin olisit soittanut, niin oltais voitu vaikka tavata stokkan kellon alla tossa viiden aikaan aamuyöstä. Olisin voinut pyjamassa lähteä mahani kanssa tuomaan sitä laukkua sulle! :smiley-angry019 Sovittiin, että soittelen, kun olen "herännyt". No enhän mä pystynyt enää nukkumaan. Nyt se ei vastaa puhelimeen. Voisin soittaa huomenna lauantaina kuuden aikaa uudestaan :laughing014
 
Voi tsiisus sanon minä. Alkaa olo olla välillä ihan supertukala sekä pinkeä. Tuntuu, että oon niin täynnä vauvaa etten voi enää hengittää tai liikkua. Kaikista vaikenta varmasti on nyt tuo liikkuminen. Mieli tekisi käydä kavereilla kahvilla kun heitä ei tunnu kiinnostavan käydä meillä, mutta kun hyvä suoritus on jo se, että jaksaa käydä lähikaupassa yksin etanavauhtia ostamassa maitoa. Ja tämä kauppahan on tien toisella puolella. Autolla ajaminenkin on ajoittain jo hankalaa ja vaikka se kosla olisi käytössä ei sillä tee mieli edes lähteä mihinkään kun sinne istuminen ja sieltä nouseminen on vaikeaa ja sitten se kun masu ottaa rattiin kiinni. Mies on arkena päivät töissä ja minä makaan kotona sohvalla syöden ja lihoten, jaaa turvoten. Ei muuten croksit meinaa mennä jalkaan, mikä pelottaa siitä, että voisi olla sitä myrkytyksen oireita. Mutta toivotaan, että ei olisi. Seuraavaksi on vaan siirryttävä miehen vanhoja kenkiä käyttämään. Ja käydä varastamassa isäukon vanha fleecetakki, etten palellu pihalle kun mikään oma takki ei mene enää kiinni, enkä ihan kuitenkaan laskettelutakkia kehtaa vielä käydä varastosta kaivamassa. Sori tällainen supervalitus ja oma napailu, mutta ei vaan meinaa jaksaa enää.
 
Mua ahistaa nii paljon vauvan liikkeiden seuranta! Heti ku ei liiku oon iha paniikissa ja tökin sitä raukkaa että liikkuis... Vaiks oli vaan nukkumassa. Onneks nyt kuitenkin tunnen liikkeet hyvin ja niitä tulee tarpeeks, ettei sentää sitä liikelaskentaa tarvi oikeasti laskea. Tulis ulos nii näkis konkreettisesti, että on hengissä! :)
 
:devil10 ....tää närästys on :bootyshake ....tuolta ja syvältä....! Ihan sama mitä syö tai juo tai on syömättä, nii korventaa....ruokatorvikin alkaa olla jo ärtynyt ja ruokaa tai juomaa ei tee mieli,kun jatkuva korvennus. Tuntuu, ettei enää Renniet, piimätyms. auta... koko ruuansulatus on nyt jotenkiin jumissa. Tyyliin aamupäivällä syötyjä ruokia nousee vielä illalla kurkkuun. Vauvakin kun on ollu laskeutuneena jo tovin, nii tämä helpottaa vasta synnytyksen jälkeen... :violent4
 
Suosittelen lääkärin määräämiä närästys lääkkeitä kaikille joille ei lievemmät tehoo. Itse aloin syömään jo joskus puolenvälin tienoilla, kun olo oli jo silloin sietämätön ja meinasi tehdä töissä olosta jo mahdotonta. Närästys alkoi siis jo heti plussauksen jälkeen ja siitä vain paheni koko ajan. Ja jos miettii sitä, että onko ne nyt ihan turvallisia niin ei paketillinen rennieekään varmaan ollut sen parempi vaihtoehto, ja nää lääkkeet sentään toimii.
 
Anzku, mietin just, että jaksaisiko nähdä vaivaa ja käydä lääkärissä, kun laskettuun on enää 4pv. Ylihän tietysti mennää ja voi olla vielä lähes 3vkoa tässä kärsittävä. Oikeastaan vasta viikonloppuna närästys paheni ja ilmeisesti ihan sen takia oksensinkin yöllä. Löysin lääkärin määräämää Zoltia ja aattelin, jos soittelesin huomenna neuvolaan, jos he kysyisivät lääkäriltä luvan käyttää sitä loppuajan.
 
Do diih, aamulla riensin verikokeisiin, sieltä käyrille ja lääkärin vastaanotolle. Nyt oli eri lääkäri kuin perjantaina ja eri mielipiteet.. Oli sitä mieltä, että on "epätyypillinen hepatoosi" ja määräsi parin pv päähän ylävatsan kuvauksen, jatkaan nykyistä lääkitystä ja seuraamaan vauvan liikkeitä. Käyrille tarvitsee mennä vasta torstaina. Toisin sanoen ei tällä hetkellä nähnyt tarvetta käynnistykselle, enkä mä joutunut jäämään. Ultrassa vaavi näytti hyvältä, 3,5 kg jo. Sit se päätti kokeilla kohdun suun tilanteen ja tunki sormensa sisään. Sitten tyyliin koko nyrkkinsä ja sanoi, että koitetaan tällä aloittaa, kun kyllä se voisi jo syntyä.. Että oli kipeetä ja aloin vuotaan verta, kotiin kävely oli ihan karmeeta!!! Nyt sit toivotaan ja ootellaan. :) :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top