Valitusketju
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Hohhoi. Tämä mamma on nyt niin totaallisen kypsä tähän oloon. Missään asennossa ei ole hyvä levätä tai olla. Masu on vielä sen verran korkealla, että ahdistaa suunnattomasti keuhkoja. Ja kun tässä on olo ollut tukala jo jonkin aikaa, alkaa mielikin voimaan huonosti. Koko ajan on kiukkuinen olo ja tulee itkettyä vähän väliä vaikka ja mistä. Haluaisin jo pikkuisen nyytin jo syliin. ♥ Nyt vaan toivon, että saisin jonkun verran nukuttua yöllä, että jaksaa edes jotain pientä touhuta sitten päivällä. :'(
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Taas valvotaan ja tää oli ihan omaa tyhmyyttä.. Inha stoori, voi skipata. Iltakävelyllä oltiin metsässä ja puolen tunnin päässä kotoa iski ihan karsee, "halvaannuttava" veskihätä, tiedätte kyllä.. No eipä muuta kuin käytännön likkana järjestin maastoutumisen häveliäästi pusikkoon ja ei kun kyykkimään. Ylös itseäni kammetessani tuntui, että jotain "petti", tai lähinnä, että koko persaus olis haljennut ja sittenpä se kävely vasta kivaa olikin! :'( Nyt sit koko illan kaikki fyysinen, kuten tuolilta/sängyltä nousu, kumartaminen, yhteenvetona joka ikinen liike tuntuu, kuin keihästä työnnettäis sisuksiin ja häntäluu nyt ainakin ois vasaroitu pirstaleiks. Synnytyksen jälkeen tuntuu varmaan tältä. (Ja jos joku huolestu, niin en synnyttäny vahingossa sinne metsään, vielä potkii). Jippii! Muuten selviäiskin ehkä, mut huomenaamu pitää ensinnäkin paastota ja sit näillä näkymin kävellä sairaalalle (n 4 km), ku bussit on turkasen kalliita, liikkuu liian harvoin ja kiertelee kolmannen kaupunginosan kautta pakottaen vaihtoon. Pyörällä ei kauheena huvita ja ajokorttia en omista. Sit vain hiippaillaan.. Toivottavasti tää nyt menis ohi, en halua viettää loppuaikaa kyljelläni!!!!!!! 
Me ei miehen kanssa asuta keskustassa, ja tuntuu että on ihan jumissa täällä kotona. Minäkään en omista autokorttia, pyöräily ja kävely käy liialti työstä niin täällä sitä vaan hölläillään. Huomenna pitää olla aamusta sokerirasitustesteissä keskustassa ja mies onneksi pystyy minut viemään sinne, sen jälkeen kyllä varmana käyn vähän kiertelemässä kauppoja 
Tänään ystäväpariskunta tulee meille syömään ja tein jo jälkkärin jääkaappiin oottamaan. Luvassa on domino-vanilja-suklaa herrkua :) En sais tänään herkutella sen huomisen testin takia, mutta pakko sitä nyt on vähän maistaa
Tänään ystäväpariskunta tulee meille syömään ja tein jo jälkkärin jääkaappiin oottamaan. Luvassa on domino-vanilja-suklaa herrkua :) En sais tänään herkutella sen huomisen testin takia, mutta pakko sitä nyt on vähän maistaa
Voi Lady Murmeliini, en voinut olla nauramatta tuolle "tuntui kuin koko persaus olisi haljennut" (anteeksi, ei se varmasti hauskaa ollut)! Tuli itsekin käytyä männäpäivänä puskapissalla, enkä varmasti olisi uskaltanut kyykätä, jos olisin lukenut tuon ensin... Minulta ei mitään kyllä revennyt, paitsi hermo, kun pidin toisella kädellä tukea puunrungosta ja toisella kädellä koiran talutushihnaa, ja hyväkästä ei olisi paljon kiinnostanut odotella, että emäntä saa pissansa tehtyä 
Puskapissan lisäksi päähän on taas ottanut yksi raskaudestani hössöttävä kaverini. Kuuntelen mielelläni muiden mammojen kokemuksia ja minusta on ihan kullanarvoista lukea/höpistä täällä foorumilla, mutta edelleen tulee tosi voimakas vastareaktio, jos koen, että joku muu kuin oma mies tuppautuu liikaa henkilökohtaiselle alueelleni (siis henkisesti, fyysisesti ei ole ainakaan vielä uskaltanut kukaan tuppautua). On eri asia jakaa omia kokemuksiaan, kuin urkkia ja tuppautua mukaan "auttamaan" joka asiaan, ja urkkia uudestaan, jos ensimmäisellä kerralla sanon, että haluan pitää jonkun asian omana tietonani. En yhtään siedä kyselyjä siitä, mitä mulla jo on/aion hankkia, miten aion tehdä minkäkin asian kanssa jne. jne., varsinkin kun vastaus on usein, että EN TIEDÄ, en ole vielä ajatellut asiaa ja ajattelen, jos ja kun siltä joskus tuntuu. Kaipaan aika paljon ns. oman perheen tilaa vauva-asioiden pohdiskelulle ja tykkään kypsytellä ajatuksiani rauhassa, jotenkin se tuntuu luontevalta tavalta itselleni valmistautua tulevaan, yksi asia kerrallaan. Kaverini taas haluaisi osallistua kaikkeen, on kovin kärsimätön keskustelemaan asioista, joita en ole itse vielä ajatellut ollenkaan ja pyrkii elämään mukana joka tilanteessa, mistä mulle taas tulee hirveä ahtaan paikan kammo. Valitettavasti myös hänen arvomaailmansa ja kiinnostuksensa kohteet poikkeavat jonkin verran omistani, joten yritykset menevät vähän ohi. Toinen tarkoittaa hyvää, mutta haloo, ensisijaisesti haluan kuitenkin valmistautua vauvan tuloon mieheni kanssa, en hänen kanssaan! Saa nähdä, millainen riemu repeää, kun selviää, että nimiäiskahveille olemme kutsumassa vain vanhemmat ja sisarukset, ei kavereita...
Ja samalla tulee hirveän syyllinen olo, kun tietää, että toinen ei pahansuopuuttaan tuppaudu, vaan ihan oikeasti välittää minusta ja lapsesta ja haluaa olla osallisena tukemassa meidän perhettä...
Voi kun hän vaan ymmärtäisi, ettei tuki ole tukea vaan tunkua, kun se tapahtuu tasan hänen ehdoillaan ja maailmankuvansa mukaisesti. Ja miten se aina onkin, että tällaiset tyypit ovat myös niitä, jotka loukkaantuvat kovin herkästi, jos yrittää edes vähän toppuutella?!
Puskapissan lisäksi päähän on taas ottanut yksi raskaudestani hössöttävä kaverini. Kuuntelen mielelläni muiden mammojen kokemuksia ja minusta on ihan kullanarvoista lukea/höpistä täällä foorumilla, mutta edelleen tulee tosi voimakas vastareaktio, jos koen, että joku muu kuin oma mies tuppautuu liikaa henkilökohtaiselle alueelleni (siis henkisesti, fyysisesti ei ole ainakaan vielä uskaltanut kukaan tuppautua). On eri asia jakaa omia kokemuksiaan, kuin urkkia ja tuppautua mukaan "auttamaan" joka asiaan, ja urkkia uudestaan, jos ensimmäisellä kerralla sanon, että haluan pitää jonkun asian omana tietonani. En yhtään siedä kyselyjä siitä, mitä mulla jo on/aion hankkia, miten aion tehdä minkäkin asian kanssa jne. jne., varsinkin kun vastaus on usein, että EN TIEDÄ, en ole vielä ajatellut asiaa ja ajattelen, jos ja kun siltä joskus tuntuu. Kaipaan aika paljon ns. oman perheen tilaa vauva-asioiden pohdiskelulle ja tykkään kypsytellä ajatuksiani rauhassa, jotenkin se tuntuu luontevalta tavalta itselleni valmistautua tulevaan, yksi asia kerrallaan. Kaverini taas haluaisi osallistua kaikkeen, on kovin kärsimätön keskustelemaan asioista, joita en ole itse vielä ajatellut ollenkaan ja pyrkii elämään mukana joka tilanteessa, mistä mulle taas tulee hirveä ahtaan paikan kammo. Valitettavasti myös hänen arvomaailmansa ja kiinnostuksensa kohteet poikkeavat jonkin verran omistani, joten yritykset menevät vähän ohi. Toinen tarkoittaa hyvää, mutta haloo, ensisijaisesti haluan kuitenkin valmistautua vauvan tuloon mieheni kanssa, en hänen kanssaan! Saa nähdä, millainen riemu repeää, kun selviää, että nimiäiskahveille olemme kutsumassa vain vanhemmat ja sisarukset, ei kavereita...
Ja samalla tulee hirveän syyllinen olo, kun tietää, että toinen ei pahansuopuuttaan tuppaudu, vaan ihan oikeasti välittää minusta ja lapsesta ja haluaa olla osallisena tukemassa meidän perhettä...
Voi kun hän vaan ymmärtäisi, ettei tuki ole tukea vaan tunkua, kun se tapahtuu tasan hänen ehdoillaan ja maailmankuvansa mukaisesti. Ja miten se aina onkin, että tällaiset tyypit ovat myös niitä, jotka loukkaantuvat kovin herkästi, jos yrittää edes vähän toppuutella?!Jaan valitettavan samanlaisia kokemuksia kun herne. Lisäisin siihen vielä ne ärsyttävät "minä-tiedän-kaiken-yhden-lapsen-äitiniä" jotka pitävät mua ihan idioottina ja jatkuvasti paasavat itsestään selvistä asioista. On asioista jotka jokainen varmasti tietää/ymmärtää ilman että on kokenut esim synnytystä. Yhden kokemuksen perusteella hekään tuskin tietävät lopullista totuutta kaikesta.
Kaikkitietävät ärsyttävät muakin, kyllä! Varsinkin, jos neuvot tulevat ikäänkuin jonkinlaisina totuuksina. Koskee se sitten synnytystä tai lapsen hoitoa/kasvatusta. Mulla nousee niskavillat pystyyn, jos joku alkaa kertomaan, kuinka täytyy mikäsin asia tehdä ja mitä ja mikä on lapselle parhaaksi eikään kuin ei olisi muita varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka voisivat ehkä sopia meidän elämään. Etenkin marttyyriäitien suusta tulevat "totuudet" saa mut kiehumispisteeseen..että lasta ei kannata jättää hoitooon vielä niin ja niin pienenä, perhepeti on paras, imetys on ainoa oikea ratkaisu, alakautta synnyttäminen on lapselle paras, laptentahtisuus on ainoa oikea ratkaisu. WTF...Kaikki näistä totuuksista poikkeaminen on stten huonon äidin merkki. Jokin aika sitten kuulin tuoreelta äidiltä, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen kannattaa unohtaa vauva.aikana ja suositteli, että leikkaisin esim. pitkät hiukseni lyhyeksi...vaativat hoitoa vähemmän, kun ei tartte pestä/kammata päläpälä koko ajan. Voi hel***tti. Hän myös hieman ivallisesti nauroi, kun kerroin, että aijon todellakin alkaa hoitamaan kroppaani niin pian kuin mahdollista ja kun olen kykenevä harrastamaan liikuntaa. Ei kuulema ole aikaa moiseen hömpötykseen sitten vauva vie kaiken ajan. Jaa, no ihme kun on sitten tuollaisen näköinen levinnyt harakka, jos noin ajattelee.
Mä kerron kavereille ettei meijen vauva tuu nukkumaan meidän sängyssä, vaan tossa kopassa joka on sängyssä kiinni. Vastaukseksi sain räkäset naurut että "joo varmaan, meilläkin muuttui mieli, niin kyllä sullakin muuttuu ja ihan varmaan se vauva nukkuu teidän kanssa ekan vuoden". Ööh.. okej, kiitos että sain kertoa tämänkin ajatuksen/suunnitelman ilman että te hyökkäätte heti.
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minäki voisin liittyä joukon jatkoksi. Ensinnäkin, olo ollu illan mitä järkyttävin ja oon ressannu hulluna koko päivän. Onneksi oon ollu aikalailla yksin niin en oo voinu poksahtaa kelleen, koirakin rupeaa jo pikkuhiljaa vituttaan niin että nakkaan kohta koko elukan saunaan yöksi (sillä on juoksut ja vinkuu KOKO AJAN!).
Mutta edellisiin kommentteihin liittyen, taidan pysyä kaikenmaailman foorumeilta jne pois ensimmäisen parin kuukauden ajan (VARMAAN!) koska naiset osaavat olla petoja toisilleen, näköjään. En siis kenestäkään teistä väitä niin mutta kunhan olen sosiaalisessa mediassa seurannut muiden äitien keskustelua....
Ja voi luoja siunaa odotan sitä päivää kun oma äitini pääsee jakamaan "viisauksiaan", koska ainoastaan HÄNEN tapansa on oikea toimia, minulla ei siis saa olla omia ajatuksia lastenkasvatuksesta. Mojovat väittelyt ollaan saatu jo pariin otteeseen aikaseksi kun ollaan keskusteltu mm. leluista ja koirasta... Ja kun en äitini tavoista suurimmalti osalti pidä, tiedän kyllä miten lapseni haluan kasvattaa ja hänen tapansa ei siihen sovi :P Toivottavasti anoppi nyt edes osaa pitää nenänsä erossa....
Ja just nuo perhepedit yms on sellaisia mistä osa on yrittänyt viisastella, eikä se p*rkele mene sinne kaaleen että minä en pientä lapsparkaa ota samaan sänkyyn kanssani, levoton nukkuja kun olen. Pyörisin varmasti päälle ja liiskaisin toisen.
JA TUO SEKTIO! Ihan uskomatonta miten suhtaudutaan kun sanot että synnytät sektiolla "no kyllä minä ainakin alakautta.." No perkele, se on kuulkaas sellanen homma että jos minä lähen tätä alakautta pukkaamaan niin saa mies järjestellä hautajaiset ristiäisten lisäksi, PLUS että vaikka olis mahdollisuus synnyttää alakautta niin en synnyttäis, haluaisin silti sektion! Mikä perhana siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja miksi pitää tän kuultuaan kattoa ku halpaa makkaraa "no ethän sää sitte ees synnytä"-tyyliin. Mitä hiton väliä sillä on tuleeko se lapsi mitä kautta?! En tiiä, voihan se olla että jos mun kroppa olis kunnossa niin se saattas mennäkki ihan ok, mutta sen verran pelkään normaalia synnytystä että kiitos, en haluaisi edes teoreettista mahdollisuutta revetä päästä perseeseen jne mitä näitä kauhutarinoita onkaan.
Tulipa sekava avautuminen, mutta helpotti!
..Älkää ampuko aamunkoitteessa hyvät naiset...
Mutta edellisiin kommentteihin liittyen, taidan pysyä kaikenmaailman foorumeilta jne pois ensimmäisen parin kuukauden ajan (VARMAAN!) koska naiset osaavat olla petoja toisilleen, näköjään. En siis kenestäkään teistä väitä niin mutta kunhan olen sosiaalisessa mediassa seurannut muiden äitien keskustelua....
Ja voi luoja siunaa odotan sitä päivää kun oma äitini pääsee jakamaan "viisauksiaan", koska ainoastaan HÄNEN tapansa on oikea toimia, minulla ei siis saa olla omia ajatuksia lastenkasvatuksesta. Mojovat väittelyt ollaan saatu jo pariin otteeseen aikaseksi kun ollaan keskusteltu mm. leluista ja koirasta... Ja kun en äitini tavoista suurimmalti osalti pidä, tiedän kyllä miten lapseni haluan kasvattaa ja hänen tapansa ei siihen sovi :P Toivottavasti anoppi nyt edes osaa pitää nenänsä erossa....
Ja just nuo perhepedit yms on sellaisia mistä osa on yrittänyt viisastella, eikä se p*rkele mene sinne kaaleen että minä en pientä lapsparkaa ota samaan sänkyyn kanssani, levoton nukkuja kun olen. Pyörisin varmasti päälle ja liiskaisin toisen.
JA TUO SEKTIO! Ihan uskomatonta miten suhtaudutaan kun sanot että synnytät sektiolla "no kyllä minä ainakin alakautta.." No perkele, se on kuulkaas sellanen homma että jos minä lähen tätä alakautta pukkaamaan niin saa mies järjestellä hautajaiset ristiäisten lisäksi, PLUS että vaikka olis mahdollisuus synnyttää alakautta niin en synnyttäis, haluaisin silti sektion! Mikä perhana siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Ja miksi pitää tän kuultuaan kattoa ku halpaa makkaraa "no ethän sää sitte ees synnytä"-tyyliin. Mitä hiton väliä sillä on tuleeko se lapsi mitä kautta?! En tiiä, voihan se olla että jos mun kroppa olis kunnossa niin se saattas mennäkki ihan ok, mutta sen verran pelkään normaalia synnytystä että kiitos, en haluaisi edes teoreettista mahdollisuutta revetä päästä perseeseen jne mitä näitä kauhutarinoita onkaan.
Tulipa sekava avautuminen, mutta helpotti!
..Älkää ampuko aamunkoitteessa hyvät naiset...
Minua v*tuttaa kuunnella erinäisten ihmisten mukahauskoja letkautuksia, miten vauvan tultua ei enää nukuta koskaan, vauva huutaa 24/7, synnytys on NIIN hirveetä yms. päläpälä hehehehe. Etukäteen myös "tiedettiin", miten en nyt syksyllä enää pysty/jaksa tehdä yhtään mitään. Kiitos vaan, mutta tiedän kyllä ihan itse omat jaksamiseni ja ihan sen mukaan voin ja saan toimia.
Ärsytyskynnys on kyllä ollut vaarallisen matalalla jo pitkään..
Ärsytyskynnys on kyllä ollut vaarallisen matalalla jo pitkään..
Hei miten ihminen voi olla näin kiukkunen!! Voisin mennä vetämään pataa yhtä myyjää kun möi meille ihan turhan osan rattaisiin! En pääse mitenkään käymään siellä nyt valittamassa, vaan tää täytyy siirtää viikonloppuun ja tää ajatus saa mut täysin ahistumaan! Aloin kiukuttelemaan meidän lapselle suutuspäissäni, ei hemmetti!! Nyt pitää kerää ittensä... t. raivohullu raskaana oleva nainen...
Toivottavasti läpäiset sen!!!
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
K-18! Sisältää kiroilua ja äärimmäisen -tunutta valitusta!
Voi elämä, mää en ees kirjota tuosta ukosta syönne miehet ja raskaus/jne-ketjuun.... Menee hermo! Ollu taas viikkotolkulla kaikki niin saatanan vaikiaa ja mittää ei voi mun kans ees yrittää tehä. Mullaki alkaa huumori loppua pikkuhiljaa, ymmärrän kyllä että sitä ressaa työt ja raha-asiat mutta en nää mittää järkiä siinä että hoijettaan sitä vitutusta sillä että istuttaan mökissä ja illat lipitettään sitä perkeleen kaljaa. Ei se tietääkseni ainakkaan rahatilannetta helepota mutta sanoppa se tuolle... Sovin tälle viikonlopulle ammeen haun oulusta, koska tarkoitus oli hakea se ajat sitten mutta tän kaiken häslingin keskellä vähän unohtunu, ja aattelin että ois meillekki vähän sellanen edes jotain yhdessä-reissu että oltais samalla käyty miehen siskolla kahvilla ja vähän käyty jossain muuallaki ku täällä perkeleen mökissä vaan könöttäny. Heti ku kuuli asiasta nii eka kommentti oli "mun mielestä sun ei kyllä pitäs lähtiä mihinkään" niin, ei pitäskään mutta hitto sekoan ku kattelen näitä vitun seiniä päivästä toiseen, kärsin kivuista ja jomotuksista ja yritän olla hyvällä tuulella ku toinen vaan murjottaa. Lupautu se sitten lähteen mukaan, painu koiran kans mettään että saa olla irti kun "ei viikolla jaksa kävellä kunnon lenkkiä" hitto mua ottaa päähän ton koiranki puolesta! Iso paimen, sen pitäs saaja liikuntaa eikä tollasia chicu-mitotettuja pikkutaaperruksia. Ja tuoki oli niin vaikian tuntosta! Saatana kysyn kyllä siltä ku tulee takas että aikooko olla noin pahalla tuulella koko reissun ettei ees kahvilla kestäis käydä, siinä tappauksessa saa jääjä kottiin ja vittu vetää vaikka kännit, mua ei kiinnosta tippaakaan katella noin hapanta naamaa! Ihan sama vaikka käynnistys matkalla tää ja joutus ite ajaa oyssiin. Alakanu muutenki tuntuun siltä että saapa nähä.. Rakastan tota ihan älyttömästi mutta sen pitäs vähän ottaa sitäki huomioon että musta tuntuu aika ikävältä ku se on pahalla tuulella kaiket päivät ja juo sitä kalijaa, Entäpä jos tullee lähtö? Sepä ei sitte salliin pääsekkään ja ompa tosi ihana ajatus että joutus oleen yksin koko sektion ajan.. Ja mites sitte ku lapsi tullee kottiin? Miljoona kertaa oon sanonu sille että tällä tyylillä ei voija jatkaa sitte ja sannoo ymmärtävänsä sen mutta tänhetkinen käytös ei oikeen vakuuta.. Jospa se muistas ku sanoin sille aikasemmin että jos tuo ei lopu ku tyyppi on täällä, nii minä otan lapsen ja lähen. Niin paljon ku sitä rakastanki nii tiiän valmiiksi että lapsi tullee olemaan aina tärkiämpi, ja oon sanonu sille siitäki että äitinä mun tehtävä on varmistaa tyypille parempi lapsuus mitä meillä molemmilla ollu (molempien isät alkoholisteja, tosin miehen isä lopettanut juomisen).
En tiiä, itku aika lähellä ja vitutuskäyrä +10000000
Voi elämä, mää en ees kirjota tuosta ukosta syönne miehet ja raskaus/jne-ketjuun.... Menee hermo! Ollu taas viikkotolkulla kaikki niin saatanan vaikiaa ja mittää ei voi mun kans ees yrittää tehä. Mullaki alkaa huumori loppua pikkuhiljaa, ymmärrän kyllä että sitä ressaa työt ja raha-asiat mutta en nää mittää järkiä siinä että hoijettaan sitä vitutusta sillä että istuttaan mökissä ja illat lipitettään sitä perkeleen kaljaa. Ei se tietääkseni ainakkaan rahatilannetta helepota mutta sanoppa se tuolle... Sovin tälle viikonlopulle ammeen haun oulusta, koska tarkoitus oli hakea se ajat sitten mutta tän kaiken häslingin keskellä vähän unohtunu, ja aattelin että ois meillekki vähän sellanen edes jotain yhdessä-reissu että oltais samalla käyty miehen siskolla kahvilla ja vähän käyty jossain muuallaki ku täällä perkeleen mökissä vaan könöttäny. Heti ku kuuli asiasta nii eka kommentti oli "mun mielestä sun ei kyllä pitäs lähtiä mihinkään" niin, ei pitäskään mutta hitto sekoan ku kattelen näitä vitun seiniä päivästä toiseen, kärsin kivuista ja jomotuksista ja yritän olla hyvällä tuulella ku toinen vaan murjottaa. Lupautu se sitten lähteen mukaan, painu koiran kans mettään että saa olla irti kun "ei viikolla jaksa kävellä kunnon lenkkiä" hitto mua ottaa päähän ton koiranki puolesta! Iso paimen, sen pitäs saaja liikuntaa eikä tollasia chicu-mitotettuja pikkutaaperruksia. Ja tuoki oli niin vaikian tuntosta! Saatana kysyn kyllä siltä ku tulee takas että aikooko olla noin pahalla tuulella koko reissun ettei ees kahvilla kestäis käydä, siinä tappauksessa saa jääjä kottiin ja vittu vetää vaikka kännit, mua ei kiinnosta tippaakaan katella noin hapanta naamaa! Ihan sama vaikka käynnistys matkalla tää ja joutus ite ajaa oyssiin. Alakanu muutenki tuntuun siltä että saapa nähä.. Rakastan tota ihan älyttömästi mutta sen pitäs vähän ottaa sitäki huomioon että musta tuntuu aika ikävältä ku se on pahalla tuulella kaiket päivät ja juo sitä kalijaa, Entäpä jos tullee lähtö? Sepä ei sitte salliin pääsekkään ja ompa tosi ihana ajatus että joutus oleen yksin koko sektion ajan.. Ja mites sitte ku lapsi tullee kottiin? Miljoona kertaa oon sanonu sille että tällä tyylillä ei voija jatkaa sitte ja sannoo ymmärtävänsä sen mutta tänhetkinen käytös ei oikeen vakuuta.. Jospa se muistas ku sanoin sille aikasemmin että jos tuo ei lopu ku tyyppi on täällä, nii minä otan lapsen ja lähen. Niin paljon ku sitä rakastanki nii tiiän valmiiksi että lapsi tullee olemaan aina tärkiämpi, ja oon sanonu sille siitäki että äitinä mun tehtävä on varmistaa tyypille parempi lapsuus mitä meillä molemmilla ollu (molempien isät alkoholisteja, tosin miehen isä lopettanut juomisen).
En tiiä, itku aika lähellä ja vitutuskäyrä +10000000
Voi ei Kyumin :/ kurja juttu kyllä... toivottavasti saatte juteltua asiat rauhassa ja kaikki kääntyy paremmin päin.. En tiedä auttaisko just vedota niihin sen omi isä kokemuksii, että haluuko se tosissaa olla samallainen isä omalle lapselleen.. Toivottavasti pääsitte kyläilemään ja teille tulikin kiva ilta! :)
