Valitusketju

Älkää pliiiiis puhutko herkuista!! Mä en normaalisti herkuttele paljon, mutta nyt Tää sokerihimo on ihan tajuton, varmaan just sen takia ku on kielletty RBn takia.. Mutta säästynpä parilta ylimääräiseltä kilolta :)
 
Eilisen mammuttiv*tutuksen jälkeen lupasin itselleni että nyt riittää ja että oon kolme päivää hyvällä tuulella (huomenna ei ole töitä ja mies on suunnitellut kaikkea kivaa pidennetyksi viikonlopuksi kun oon kuulemma sen tarpeessa.. mistä lie saanut sellaista päähänsä... :smiley-ashamed008 ) ja nautin raskaudesta ja elämästä. Ja ihan hyvin meni taas puoli päivää kunnes tuli litsari täysillä päin näköä. Maanantaina juhlin, että vihdoin on vikat verikokeet ni ei tarvi niissä enää rampata. No eiköhän ne soittanut sieltä labrasta tänään että yksi putkista oli HYYTYNYT ni mun pitää mennä huomenna antaa uusi näyte. En oo koskaan kuullutkaan vastaavasta ja oon silti ollut sairaalassa töissä monta vuotta. Ihan käsittämätöntä...

Ja vielä tosta "Serranon perheen" vierailuista.... Se v*tutus muuttui eilen ruokapöydässä sitten hysteeriseen itkuun ja pakkohan siinä on toiselle kertoa että mikä on. Ja olin aliarvioinut mieheni. Hän soittaa siskolleen ja sanoo että tulee myöhemmin, että me halutaan olla eka viikko kolmistaan ja ihan rauhassa. Saas nähdä mitä se vastaa siihen, varmaan syyttää mua. No, eipä paljoa kiinnosta. Kukaan ei ota multa pois niitä ensimmäisiä päiviä kun vauva on kotona meidän kanssa :love017

Mutta nyt mä yritän pysyä poissa tästä ketjusta maanantaihin asti.. saa nähdä miten hyvin onnistuu laughing7
 
Tykkäykset siis miehen reaktiolle, olipa kiva! :)) Toivottavasti älyävät antaa nyt vähän tilaa ja ymmärtävät että uusihan se perheenjäsen on teillekkin :)
 
Olemme varmaan aika tympea pariskunta, mutta olemme paattaneet, etta esittelemme vauvan sukulaisille omaan tahtiimme.
Toki hyvin lyhyet paivavierailut sallitaan lahiseudulla asuville, mutta emme ota ketaan nurkkiimme. Olisihan noita "auttajia" tarjolla, mutta sekin apu kaantyy itseaan vastaan, jos mamman pitaa stressata vieraitten passauksesta, nurkkien siivouksesta ja omasta ulkoisesta habituksestaan vieraiden takia. Kyse ei ole vain miehen sukulaisista, myos omani ovat bannissa.

Jouluna matkustamme minun kotikaupunkiin ja esittelemme vauvan minun perheelleni. Kaikki kiinnostuneet voivat tulla katsomaan sita vanhempieni kotiin, josta emme poistu vierailun aikana. Olemme siella joulun ja uuden vuoden. Heti uuden vuoden paivana palaamme kotiin, josta lahdemme heti suoraan miehen kotikaupunkiin hanen vanhempiensa kotiin. Siella sama juttu. Kiinnostuneet voivat tulla katsomaan vauvaa sinne. Olemme miehen kotona loppiais-juhlan yli ja palaamme kotiin.

(Ja tama kaikki vain siina tapauksessa, etta voimme kaikki kolme hyvin.)

Sukulaisilla on kuitenkin koko loppuelama aikaa tutustua lapseen.

Ja mita tulee tan hetkisiin fiiliksiin. "Jokainen paiva on liikaa" ihan niin kuin siina vanhassa laulussa.
Huomenna rv 35!

Jaksamisia kaikille! :)
 
Mistä tätä soijaa oikein pukkaa? :color Viime yön vääntelehin tuskissani ja samaa jatkunu näihin hetkiin asti. Oli hyvä tekosyy syyä kunnolla jätskiä kun viilensi mukavasti :dance008
 
Siis onko tämä ihan normaalia, että tehdään ärsyttävän kovaäänisiä tietöitä KESKELLÄ YÖTÄ? No ilmeisesti on ainakin Helsngin keskustassa viimeyön kokemuksen perusteella...Yritä siinä sitten nukkua, kun on kauhee pauke, huuto ja hitsaus päällä...aikaisin aamulla aivan kuoleman hiljaista...
 
Nyt mäkin pääsen valituksessa vauhtiin. Ensinnäkin hyvä juttu on, että tänään 37+0, huonompi se, että oon NIIN KYPSÄ tähän!!!!! Kaks päivää ja varsinkin yötä ollu vatsassa ja selässä ns menkkajomotusta, satunnaista supistelua, vihlomista mm nivusissa, koko ajan vessahätä, ilmavaivoja ja äklö olo. Oon ollu äärimmäisen kiukkunen, esim eilen katottiin leffaa, ja mieheni päätti nukahtaa kesken kaiken. Jostain syystä vedin ihan hirveet pultit siitä, herätin toisen hirveellä rähinällä ja melkein syyllistyin perheväkivaltaan. -.- Tänään sama linja jatkunut, hetken tein pihahommia, mut se alkoi ottaan selkään ja sen jälkeen oon vetelehtinyt ja valittanut. Mikään asento ei oo hyvä, närästää vähintäänkin. Mies ois hellyydenkipeellä tuulella ja mä vaan kivahdan, että "häivy" ja sit tulee huono omatunto ja alan tirauttaan kyyneliä. Vielä sekin, että sain unta yöllä 3 aikaan ja mies heräs 7 aamulla ihan ylipirteänä ja ehdotti, että noustais. Häh!!! Oli näin |--| lähellä, ettei se saanu mustaa silmää. Luin jostain, että moni näistä oireista on ollu joillain synnytyksen alkua ilmaisevia. Jeij, mä niin voisin ens yönä käydä pyöräyttään ryhmään ekan tytön.. Sit se kumminkin on poika, eikä me ees keksitä pojalle nimee!!! :'( F***!!!!!!!!! Ok, helpotti. Tänks.
 
Ihanaa Lady Murmeliini, annoit mulle juuri toivonripauksen siitä että tää kärttyinen fillis lupailee synnytyksen alkua :D Pian, pliis!
Mä oon ollu pari viimeistä päivää niiiiiiiiin pahantuulinen ihan ilman syytä ettei mitään rajaa - ihan sama homma, kaikki pienet jutut vaan ärsyttää. Grrrr. Ja närästys on ihan hirveetä, eikä mitenkään päin saa nukuttua. Eikä tee mieli syödä mitään vaikka on kamala nälkä. Janottaa, pissattaa, janottaa pissattaa, närästää, janottaa, pissattaa.
JA mun kaveri jonka la on neljä päivää mun jälkeen, meni ja synnytti jo EILEN, aaaaaaargh. Mä haluun kanssa jo synnyttää!!!!!! Ja mä oon IHAN varma että mä oon se joka on täällä kaks viikkoa lasketun ajan jälkeen vielä vittuuntuneena valittamassa. valivalivali.
 
Nah, oikeesti mäkin oon ihan pilvilinnoja rakentelemassa, että muka pian pääsis synnyttään, pääsen vielä ennätystenkirjaan ylipitkästä raskaudesta.. Muutan foorumilla joulukuisiin.. Hah, oon päässy näemmä jo itsesäälivaiheeseen. Ü Vähän päivää paransi, kun mies kokkasi härän ulkofilee pihvit, pari hörppyä punkkua seuraks (joo joo tuomitkaa vaan!) ja kehuja, kun niin urheasti kannan meidän vauvaa.. <3 Ehkä tätä jaksaa sittenkin vielä hetken! Tämmöinen olis kuulunu kyllä positiivisuusketjuun, pitäisiköhän semmonen luoda. ;) No ainakin kiva ylläri seuraavalle lukijalle, ei ollu valitusta! ^^
 
Hahah Lady Murmeliini :D Mulla on AIVAN samat oireet ollu, mut ei oo niitä viikkoja vaan vielä sitä 37... nää ilmavaivat on ihan perseestä, kirjaimellisesti...Nivusvihlomiset sattuu aivan saakelisti ja menkkajomotus ja supistelu ärsyttää. Plus toi huonovointisuus, mistä sekin nyt tähän halus ängetä... Närästys tuli mulla kylläkin vasta nyt koko raskauden aikana ekaa kertaa kuvioihin, siitähän vois olla vaikka kiitollinen.. ;) Itsehän vetäisin hemopultit siitä, että mies oli siivonnut keittiötä, mutta siellä oli paskanen pöytä ja pojun ruokalappu... jaaaa, otin myös pari hörppyä viiniä dinnerin seuraksi, että enpä lähde siitäkin tuomitsemaan! Tsemppiä! :D
 
Tää ei saa kyllä nyt mitään tekstiä tonne positiivisuus ketjuun... Onhan siellä pirun nätti sää jne, mutkun ei pääse ollenkaa siitä nauttimaan kun ei pysty kävelemään. Nää päivät menee ihan helevetin hitaasti ja vielä voi mennä pahimmassa tapauksessa 6 vko ja 2 päivää!!! Aamulla herätessä tuntu taas siltä, et alapää ja vatsa ois saanu turpaan yöllä! Nukuttua ei tullu juuri lainkaan... Oon aivan sairaan väsyny, supistelee ja vihloo, ummettaa. Olo on siis mitä parhain.. :P Lauantaina näköjään vielä vähän edellisen tekstin perusteella nauratti, nyt ei ollenkaa.. varmaan purskahdan itkuun ku mies vihdoin tulee töistä kotiin auttaa kodin ja lapsen hoidossa.. :(
 
Aamulla oli vielä hyvä fiilis, mutta sitten tein elämäni suurimman virheen ja lähdin väkisin töihin (kipuja ja särkyjä oli jo aamusta, mutta eipä ne kotona pahemmin haittaa kun voi tehdä olonsa mahd mukavaksi). 3h mä tsemppasin sillä kovalla toimistotuolilla kunnes alko paikat olee niin helv... kipeenä ja vauva levoton (hurjia potkuja ja pepunpyörittelyä, luulin et halkeen) et oli pakko lähtee. Kotimatka taittui sitten itkua pidätellen, 1km kävelymatka bussille tuntui ikuisuudelta kun jokainen askel poltti lonkissa ja emättimessä on ilmeisesti puukko joka hiertää, ristiselkä tulessa, aurinko porottaa ja lämpötila 30. Tätä v*tun hellettä on nyt tuskasteltu huhti/toukokuusta lähtien, ni eiköhän ala riittää!??!

Nyt kaihtimet eteen, ilmastointi täysille ja peiton alle rypemään itsesääliin näiden kipujen ja särkyjen kanssa. Mies on iltavuorossa, joten en edes saa säälipisteitä :sad001

Täällä vasta 34+3, eli pahimmassa tapauksessa vielä 7 viikkoa ja 4 päivää :smiley-angry017 :smiley-angry017 :smiley-angry017 :smiley-angry017 :smiley-angry017
 
Taitaa olla, mulla alkoi ikenet vuotaa. Kuuluu kuvioon. Vaivat sen kuin lisääntyy.
 
Sophie82 ihan samaa minä olen miettinyt. :'( Toivottavasti se sulaisi pois ainakin meidän vauvelin ristiäisiin mennessä, niin kehtaa mekon laittaa sinne päälle..
 
Sellareista ja vauvan kastejuhlista puheenollen... Mieheni sisko oli ihan kauhuissaan kun kerroin, etta Suomessa on ihan yleista kastaa vauva 1-3 kk:n ikaisena, silla miten naiset ehtivat pudottaa painonsa ja saada itsensa timmiin kuntoon ennen juhlia? Toinen asia mita han ihmetteli oli se, etta miten vauvan kehtaa edes pukea kastemekkoon ja ottaa valokuvia, kun silla on viel niin "huono tukka"???
En nyt ihan paassyt perille, mita han tarkoitti "huonolla tukalla". Vauvalla on vauvan tukka. Itse olen ollut ko. naisen nuorimman lapsen kastejuhlissa, kun vauva oli 10kk (vanhempi oli kuulemma kastettu 8kk) ja myonnan kylla, etta mamma oli siella ihan kiinteena ja hoikkana ja lapsosella oli kauniit laitetut enkelikiharat.
Hohhoi. :wtf taas.
 
Hehe... ei näitä espanjalaisia ja heidän tapojaan ihan aina ymmärrä :laughing002 Eivätkä he todellakaan ymmärrä, että me ei haluta tietää vauvan sukupuolta etukäteen, ja vielä vähemmän sitä että me pidetään nimivaihtoehdot salassa kunnes vauva on syntynyt. Saas nähdä miten paljon me ehditään vielä järkyttää läheisiämme täällä :laughing005 Ainakin päätös ettei lapselle tule vanhempiensa etunimeä ja ettei lasta kasteta voi olla tiukka paikka eräille mieheni perheenjäsenille :)
 
Takaisin
Top