Valitusketju

Sorry vuodatusta.. Oon ihan yliherkkä, mut jotenkin tuntuu, että tuolla alaosastolla ei oo kaikki ihan kunnossa..
Taidan oottaa vielä viikon pari jos vaik menkat alkais ja sitten jos ei mitään, niin tilata gynen..
Lähes jatkuvaa kipua alavatsalla, pahenee kun harrastaa minkäännäköistä liikuntaa, kohdussa vähän turvotusta, välillä vaaleanpunaista vuotoa, ihan kuin tuntuisi pieniä supistuksentapaisia silloin tällöin. Yms.
Mutta kuten sanoin, oon ihan yliherkkä. Ja joka tapauksessa raskaustesti näytti keskiviikkona negaa, kun senkin mielenrauhan vuoksi tein. Josko se enteilis niitä menkkoja..
Lippu korkealla. Mä aattelen ihan liikaa!
 
Jos olisin Murmeliini niin tekisin toistamisiin sen raskaustestin! Nuo kuvailemasi oireet ovat tismalleen samat mita itsellani oli ennen plussaamista! Ma itseasiassa tein kaksi raskaustestia kun epailykset alkoivat painaa. Olen varmaan malliesimerkiksi tyhmasta ihmisesta, joka haluaa saastaa yhden euron. Ostin ensin tavallisen testin, silla se oli halvempi, ja se naytti negaa. Parin paivan paasta ostin digitaalisen testin ja sielta tuli plussa. En tieda sitten, johtuiko se sitten eri testista vai jostain muusta, mutta itse en luottaisi yhden testin tulokseen. :)
 
Mä taas ostin ihan tavallisia testejä kaksi, mutta hätäilin ja tein ekan liian aikaisin. Olo oli niin erilainen kuin koskaan ennen, että osasin epäillä. No, se eka oli nega. Kun pari päivää meni eikä menkkoja kuulunut tein toisen, joka olikin sitten plussa. Eli komppaan Littlerediä, kyllä se voi näyttää negaa vaikka olisikin raskaana.
 
Mulla oli apteekin kasettitesti, samanlaisella plussasin tytönkin, 2 pv menkkojen myöhästymisen jlk.. Ja mun matikkapäällä sen ihan varmasti ois nyt pitäny näyttää jo plussa, jos ois aihetta.
Ne "pitkään negatiivinen testi, silti raskaana" on niin niin harvinaisia, että ei kannata ees kuvitella.. ;)
En toivo liikoja. :/
Kiitos kumminkin ladies. :)
 
Nyt en tiedä pitäisikö laittaa nukkumisketjuun vai tänne, mutta ennemmin kai sitten tänne. Takana kolme yötä huudon ja valvomisen kera. Itse sain sentään joskus kahden jälkeen jonkun verran nukuttua toisessa huoneessa, mutta isiparka on ihan poikki. Mikä hitto tuota tyttöä huudattaa kaiket yöt??? Päivällä on kyllä oikein hyväntuulinen.
 
Mä arvaisin taas hampaita, vaikka mun hammasarvaukset ovat kyllä menneet pieleen viime aikoina. Jaksamista!

Raskaustesteistä, minäkin tein negan ensin vaikka menkkojen olisi pitänyt alkaa jo pari päivää aiemmin. Ostin toisenmerkkisen testin sitten muutama päivä myöhemmin ja plussa oli niin selvä, että hyvä kun ehdin edes lopettaa siihen tikkuun pissaamista kun se jo näkyi (anteeksi taas, liikaa infoa). Toivottavasti Murmeliini asia selviää ja jos kyse ei ole raskaudesta, että mikään ei ole vialla. Inhottavaa tuollainen päänvaiva.
 
Me ollaan vähän ruvettu miettimään huutaako korvia, kun tuo on välillä ruvennut nykimään itseään korvista. Täytyy huomenna soittaa neuvolaan. Tässä alkaa itse olemaan niin väsyksissä, että ei ole itku kaukana.
 
Mä tein murmeliini nega testin sillo pojasta viel kp 44 ja sit kp 46 sain plussan (saman merkkinen testi ku negassa) ja kp 48 tein digin raskaana 2-3. :D joten näköjää tommosesta pitkästä kierrostakin vaan tärppäs.

Että hyvin mahdollista vielä muuttua plussaksi. Mut tietty aina on kiva käydä tsekkaamas gynellä, jos mietityttää.
 
Kuumeinen poika herasi viime yona perati kahdesti itkemaan juomaan vetta. Onneksi mies oli taman paivan pojan kanssa kotona ja nukkui yon pojan huoneessa. Ma nukuin toisessa huoneessa, mutta herailin silti.
Sitten kun poika hiljeni, niin takapihalla kissat alkoivat jonkun reviiritaistelun ja korvia hivelevan naukumisen. Voi luoja sita raastavaa mekastusta! Kavin ihan parvekkeella asti katsomassa ja siella yks naapurin mummo kulkee toppatakki paalla muovipussi rahisten viemassa niille ruokaa. Meidan taloyhtion ilmoitustaululla on ihan kissan kokoisin kirjaimin kirjoitettu, etta elaimien ruokkiminen taloyhtion alueella on kiellettya! Mutta tuo yks hullu kissanainen vaan hiipii aina aamuyolla hyysaamassa niita ja kissat (about 5 kpl) hakeutuvat sinne, mista ruokaa saa eli meidan talon viheralueelle. Jumaliste, kaksi tuntia kuuntelin sita mekastusta ja sitten heratyskello soi klo 5. :mad:
Ma en ole kissavihaaja, mutta mun mielesta kodittomalle, sairaalle ja kulkutautiselle kissalle paras ratkaisu olisi mahdollisimman kivuton ja nopea piikki elainlaakarin toimesta.
 
En oo paljon täällä ehtiny oleen/missään muuallakaan, somessa tms. En muista koska ois näin stressaava ja tiukka viikko ollu.. Tiedän sen joillekuille olevan arkipäivää, mut mun hermot ja terveys tarttis vähän lunskimpaa elämäntapaa.
Nyt oon siis ollu reilu 2 vkoa autokoulussa ja siihen on sisältynyt 7 h teoriaa ja 3 h ajoo ja +-6 h kotiopiskelua. (Toisaalta yksistään ens viikolla on 4 h teoriaa, 3 h ajoo ja kotitehtäviä niin paljon kuin haluu.) No ei mennä asioitten edelle. ;)
Kotona on ollu stressiä ja pahaa tuulta, mulla pms-oireita, joita seurasi kipeet menkat. Puhumattakaan alati vaihtelevasta, mutta pysyvästi huonosta säästä, joka on mm estänyt erinäisten kulkuneuvojen käytön. Joten oon nyt kulkenut kävellen mm töihin. Reisi muuten revähti tms toissapäivänä. Viimeistelee päivittäisten 10 km hyötylenkkien ihanuuden. Mies on tehnyt/ei tehnyt listan asioita, jotka saa mut kiehumispisteeseen. Eikä se osaa ilmeisestikään ilmaista myötätuntoa/ymmärtäväisyyttä mua kohtaan. Tai ehkä mä vaan oon sokee sille?
Ei siitä sen enempää, mutta huudan sisäisesti koko ajan.
Päivät saattaa venyä 10-11 h pois kotoo, sit ruokaa laittaan ja hoitaan lasta ja nukuttaan sitä ja laittaan kämppää järjestykseen jne.. Se on alkanut viimeaikoina meneen nukkuunkin vasta 1-1,5 h normaalia myöhemmin.

Kaiken lisäksi tyttö on oppinu kiipeen keskimäärin kaikkialle, eikä sitä voi enää päästää silmistään kovin pitkäks aikaa. Ja se haluu koko ajan leikkiseuraa - jos ei saa tarpeeks huomiota, se ottaa käteensä jotain kovaa ja menee hakkaan ikkunaa ja nauraa vaan räkäsesti vaik kuinka yrittäis kieltää.

So, good for me!
No väliaikaistahan tää on, kohta helpottaa. Kuukauden päästä tai jotain? Tulin vaan vähän purkautuun kun en oikeesti tiiä missä/kelle "avautuisi". Kiitos, nyt on höyryt päästetty pihalle!:)
 
Muokattu viimeksi:
Mun piti jo aiemmin kommentoida tuohon, että kuulostaa niin tutulta tuo huomion hakeminen jollain hölmöilyllä. Meillä pojan bravuuri on mennä roikkumaan koirien hännistä tai ruveta tyhjentämään kaappeja, joihin hänellä on periaatteessa pääsy kielletty. Ja kyllä, äidin saa niillä tempuilla ihan takuuvarmasti ärsyyntymään! :mad:
 
Meillakin paivat venyy niin, ettei ole paljon aikaa olla pojan seurassa. Ja joskus se vahainenkin aika menee oman uupumuksen ja pojan kiukuttelun saattelemana aina nukkumatin vierailuun saakka. Tama viikko varsinkin on ollut omalla tavallaan raskas. Yks mun ystava on ollut perheineen viikon lomalla samassa kaupungissa. Ei pitaisi valittaa, silla on ihana tavata ystavaa, joka on kuitenkin tarkea ja jota harvoin tapaa. Yhtena iltana he olivat meilla syomassa ja se ilta meni siina. Toisena iltana oltiin kaupungilla koko porukka ja poika sinnitteli koko illan. Ja lauantai meni koko paiva kaupungilla ja niitten hotellin uima-altaalla. Viikko meni kylla tosi nopeesti, mutta koita siina sitten tsempata ja nauttia ihmisten seurassa, jos itse kuitenkin tekee samaan aikaan taysia tyopaivia ja hoitaa kaikki pojan iltarutiinit siina samassa. Ma olen vissiin liian rutinoitunut omaan arkeeni, kun kaikki arjesta poikkeava uuvuttaa. :rolleyes:

Nyt sitten poikakin sai leikkia ekaa kertaa elamassaa suomenkielisten lasten kanssa, kun silla mun kaverilla on kaksi alle kouluikaista, vaikka eihan tuo oikein mistaan ymmarra. Poika nyt leikkii vaikka kiinalaisten kanssa, sille on ihan yhdentekevaa, mista toinen lapsi on. Kylla ma tiedan, etta meilla samassa kaupungissa asuu suomalaisia/puolisuomalaisia lapsiperheita, jotka ovat ainakin facebookissa aktivoituneet jarjestamaan lapsilleen tapaamisia. Mutta en ma ole jaksanut organisoitua tai tutustua keneenkaan uuteen ihmiseen silla saralla. Ei mua kovin paljon oikeastaan edes kiinnosta. Katsoopi sitten, kun poika on isompi. :)
 
Voi kiva. Naapuri tekee remonttia, ja oli sitten jotenkin onnistunut saamaan vedet poikki koko talosta. Että ei riitä, että tyyppi aloittaa 7.00 joka aamu ja siihen herätään, mutta sitten ei voi edes keittää kahvia tai pestä hampaita kun ei tule vettä.
 
Meillahan pojan on tarkoitus olla tana vuonna koko elokuu Suomessa eli mun vanhemmat tulevat heinakuun lopulla meille lomalle pariksi viikoksi ja vievat pojan mennessaan. Ma pidan syyskuun ekan viikon lomaa ja kayn hakemassa pojan takaisin.
Nyt mua on kuitenkin alkanut huolestuttaa, miten mun vanhemmat jaksavat taaperon kanssa. Poika on kuitenkin melko vaativa, tarvitsee viihdytysta ja virikkeita, kiukuttelee ja kitisee paljon, sotkee paikkoja, koskee kiellettyihin kohteisiin ja juoksee karkuun, koko ajan pitaisi olla vahtimassa ja kieltamassa. Siihen paalle raivokohtaukset, nukuttamiset ja mahdolliset sairastelut ja yoherailyt jne.
Kuitenkin mun vanhemmat ovat jo yli 6-kymppisia ja ian mukana on tullut vaivoja. Toisaalta ovat ikaisekseen ihan hyvakuntoisia, esim. mun isa saattaa tekaista 15km hiihtolenkin ihan tosta vaan. Mutta kuitenkin se taaperon kanssa jaksaminen vaatii ihan eri tyyppista kuntoa ja jaksamista. Ja miten se yhteiselo onnistuu vaikkapa kesamokilla astetta primitiivisemmissa oloissa? Tai enta jos pojalle tulee siella ikava ja he eivat saa sita rauhoittumaan?
Ja sitten, jos olen koittanut varovaisesti vihjailla, etta onkohan poika liian pieni tommoselle reissulle tai noin pitkaksi aikaa, niin vastareaktio on lahinna tuohtumista ja jupinaa. o_O
Totta kai ma luotan omiin vanhempiini, ei se sita ole. Ma en vain halua, etta he joutuvat karsimaan pojan takia. Ja tuskin poika ainakaan yhtaan nykyista helpommaksi ehtii muuttua puolessa vuodessa (painvastoin? pahin viela edessa?:wideyed:)
 
Ymmärrän huolesi Littlered, minua haittaa aina, jos koen, että pojan hoitaminen on isovanhemmille vaivaksi, vaikka he olisivat itse asiasta eri mieltä. Mutta lohduttaudun sillä, että isovanhemmat ovat aikuisia, jotka voivat itse päättää asioistaan ja osaavat sanoa ei, jos siltä tuntuu. Ja toisaalta, siinä missä meille lapsenhoito on arkea (ja välillä sitä kärsimystäkin), heille kyse on vaihtelusta ja mahdollisuudesta viettää aikaa rakkaan lapsenlapsen kanssa.

Puolessa vuodessa poika ehtii varmaan muuttua vielä paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Ja vaikka ainakin meillä vauhti kiihtyy ja oma tahto kasvaa, on minusta kaiken kaikkiaan pojan kanssa nyt helpompaa, kuin vaikka puoli vuotta sitten :)

Me ollaan oltu muutamissa erilaisissa mökkioloissa pojan kanssa. Alku on ollut joka paikassa vähän hankalaa, mutta kun on saanut kamat purettua ja systeemit mietittyä, niin kummasti homma lutviutuu askeettisemmissakin paikoissa.
 
Kiitos herne, varmasti pojan lomareissu menee hyvin, ellei reissulla kipeeksi tule. Salaa kai hieman odotankin tuota matkaa, jotta saamme miehen kanssa itse ottaa hiukka rennommin kotosalla toiden jalkeen... :grin
 
Tää taitaa olla kestovalitus, eli sukulaiset jotka puuttuvat liikaa lapsen kasvatukseen. Asialla tällä kertaa siskoni.

"Katsoohan X jo lastenohjelmia?" (Ei katso, keskittymiskyky ei todellakaan riitä enkä näe mitään tarvetta. Eiköhän tuo opi. Meillä on myös mennyt unet ihan sekaisin jos vanhemmat ollaan katsottu jotain illalla, neiti on sitten ihan ylivireä, joten toistaiseksi meillä telkkaria katsovat aikuiset neidin uniaikoina.) "no kylläpä oot tiukka. Kait sillä on edes jotain omia ohjelmia iPadille?" (No ei ole, kun ei osaa vielä käyttää. Taaskaan en näe vielä mitään tarvetta.) Ja tätä seurasi pitkä saarna miten olen liian tiukkapipoinen kun kiellän lapseltani tuollaisia kivoja asioita ja kuvittelen olevani muita parempi äiti.

En mielestäni kuvittele olevani muita parempi ja jos jonkun lapsi katsoo telkkaria ja leikkii iPadillä niin ei ole mun asia. Mä en vaan ymmärrä onko tämä nyt se asia, mistä pitäisi huolestua. Meillä neiti kyllä silloin tällöin varastaa iPadin, mutta sohii vaan ympäriinsä eikä osaa oikeasti käyttää. Ihan sama jos lataisin jonkun sovelluksen, ei se siinä kuitenkaan pysyisi.
 
Ah sukulaiset.

Meillä on Latteäiti sama systeemi telkkarin suhteen, se on harvemmin pojan hereilläoloaikana päällä. Pojan nukkumiseen ei telkun näkeminen ole vaikuttanut, mutta ei hän juuri jaksa montaa hetkeä katsoa, vaikka se päällä joskus olisikin. Muutaman kerran olen istuttanut pojan katsomaan jotain lastenohjelmaa youtubesta sellaisena hetkenä, kun olen tarvinnut molemmat käteni vapaana vähän aikaa. Yleensä poika jaksaa korkeintaan vartin, sitten on mitta täynnä ja mieli tekisi muihin puuhiin. Kovin montaa kertaa en ole edes kokeillut, kun minäkään en koe erityistä tarvetta tutustuttaa televisioon, oppiihan tuo aikanaan kuitenkin.
 
Meilla poika hiljentyy varmaan joka paiva katsomaan omaa lastenohjelmaa Youtubesta. Se on sellainen sarja, jossa on n. 5 minuutin piirrettyja. Ei poika sita koko iltaa katso vaan just sen verran, etta rauhoittuu hetkeksi ja ma saan tehda jotain muuta. Telkkarista nyt harvemmin tulee mitaan pojalle sopivaa katsottavaa siihen aikaan kun me ollaan kotona iltaisin.

Toi on kylla aika paksua alkaa kritisoida sita, miten joku kasvattaa omaa lastaan. Jokainen pitakoot huolta omistaan. Nykyaika nyt on sellaista pelleilya kaikilla alypuhelimilla, ipadeilla, sovelluksilla jne. Jopa vauvoille kaupataan omia kannettavia 'tietokoneita'. Ma en todellakaan anna pojalle omaa puhelinta tai lataa siihen mitaan lasten juttuja. Taaperon kunnioituksen materiaalia kohtaan nyt tietaa kaikki. Eli kuitenkin poika vain rikkoisi sen. Poika saa varmasti oman puhelimensa sitten kun sille on tarvetta, oisko joskus lahempana teini-ikaa.
 
Muokattu viimeksi:
Meidän tyttö on ihan hirveesti kaiken tekniikan perään ja yrittää kurkotella ja ruinata vaik puhelinta. No siivouksen yhteydessä löysin vanhan HTC:n luurin, joka kuoli jo aikoja sitten. Annoin sen tytön omaksi puhelimeksi. :) Sitä ärsyttää kun siihen ei tuu ees valoo näyttöön, mut kovasti se on silti soittelevinaan isille.
3 min on aika hyvä aika minkä voi odottaa tytön pysyvän paikallaan ja keskittyvän. Onneksi ei oo osoittanut juurkaan kiinnostusta telkkaria kohtaan liikkeelle lähdön jälkeen. -.-'
 
Takaisin
Top