Valitusketju

I feel you, herne. Meillä ei sentään kukaan kuollut, mutta se viime viikko oli aika rankka, kun tuntui että tuli huonoja uutisia toisensa perään. Mutta yritän ajatella, että on parempi että meni yksi viikko totaalisen pilalle kuin monta vähän perseelleen... Eikö muuten pesukone mene vakuutukseen?
 
Tsemppia Herne! Varmaankin sun huonojen uutisten saldo on nyt taynna talle vuodelle! :)
Ma ajattelen, etta kaikki kivat jutut ovat viela edessapain. Kohta on pojan 1-v. pippalot, jossain vaiheessa poika oppii kavelemaan:Heartred, sitten on pojan toinen joulu ja muutenkin nuo taaperot oppivat koko ajan jotain uutta, jossain vaiheessa vanhemmillakin on ihan pakko helpottaa... :)
 
Thanks! Tänään on parempi olo, kaiken sattuneen jälkeen pelottaa vähän edelleen, että mitä seuraavaksi, mutta luovitaan kieli keskellä suuta niin kyllä se varmasti siitä :)

Pesukone oli jo yli kymmenen vuotta vanha, joten vakuutus tuskin korvaa siitä mitään, tai ainakaan mitään merkittävää. Mutta koska oli vanha, olin jo korvamerkannut säästötilille rahaa pesukoneen posahdusta ennakoiden, eli ei kaada taloutta mutta ei vaan uskalla nyt samaan syssyyn käyttää ylimääräistä rahaa matkusteluun. Ja meidän taloyhtiössä on pesula, joten ei akuuttia hätää!
 
Muuten ihan ok pv, mut surullinen lähisukulaisen puolesta. :(
Hänellä on autoimmuunisairaus ja sen takia voi sairastuu tosi pahasti yhtäkkiä yllättäen.
Nyt se sit tapahtui luontokuvausretkellä yöllä yksin keskellä ei mitään. Jotenkin sai ajettua meille ja tähän jäi, mies vei hänet sairaalaan ja todennäköisesti jää sinne taas muutamaksi päiväksi.
Olisi ollut kivemmissäkin merkeissä mukava nähdä ja nyt hän on jumissa vieraalla paikkakunnalla kaukana perheestään. :|
Hyvä puoli on se, että me asutaan täällä, ettei hänen tarvinnu neljää tuntia kotiin niin heikossa hapessa ja että satuin juuri pääseen töistä kun Pyysi saada tulla meille ja että mies pystyi kuljetteleen.

Kaiken maailman sairauksia sitä onkin. :'( Nyyh.
 
Tämä on nyt pienemmän luokan vastoinkäyminen, mutta ärsyttää silti. Mulla meni imetysliivit rikki, kaarituki osui yhtäkkiä leukaan... :confused: Ei ne sentään olleet ainoat, mutta ainoat oikean kokeiset eikä niin venyneet. Mutta ensi viikolla tulee vuosi täyteen, niin en tosiaankaan viitsi enää ostaa uusia, näillä keplotellaan ja jos vielä menee rikki niin tyly pakkovieroitus... :devil07
 
Kohtasimme taas sen poskienpuristelijamummon pihamaalla! Sitten kun poika oppii tajuamaan enemman asioita, niin opetan sen puremaan naskalihampaillaan, kun ko. henkilon sormet lahestyvat... :angry5
 
Nyt tulee sellainen vitutusteksti, ettei kauniimmin voi enää sanoa!!

En tiedä, mitä teille muille kotihoidossa olevien lapsen vanhemmille sanotaan ja miten olette muiden ajatukset kokeneet, mutta voi helvetti, että mä oon niin jokaikistä hilsehippua myöten täynnä näitä muita kaikkitietäviä!

Meillä oli alusta saakka selvää, että jos ei tule jotain todella yllättävää, niin poika on kotihoidossa kunnes täyttää kaksi vuotta. Ongelmat alkoivat oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sain paikan ammattikorkeakoulusta tänä syksynä ja ilmoitin itseni vuodeksi poissaolevaksi. Ensin aloitti anoppi siitä, kuinka pilaan tulevaisuuteni, kun siirrän kouluani (vuodessahan sitä vanhenee suorastaan eläkeläiseksi, kun nyt on ikää 22 vuotta), olen täysin epämotivoitunut ensi syksynä ja ennen kaikkea liian VANHA nuorisolinjalle. Jossain vaiheessa jo sain kuulla, että pojan kehitys hidastuu kotihoidossa, kun äiti ei pysty tarjoamaan niin paljon virikkeitä. No, mä vaan olen oppinut tässä kuuden vuoden aikana päästämään tuon naikkosen jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta jumalauta, siinä vaiheessa, kun puolisukulaiset aloittavat kauhistelun siitä, että miten lapsi SYRJÄYTYY ja tulee masentuneeksi, jos ei lasta laiteta hoitoon…..

Ja eniten mä vihaan niitten vitun besservisserien sanoja "no, mä laitoin yhdeksän kuisena ja ihan täyspäisiä noista on tullut", sama lause, jota kuuntelin, jos puhuttiin imetyksestä/korvikkeesta, että kyllähän nää munkin mukulat on ihan fiksuja, vaikka saikin korviketta. Kun ne asiat perkele olis noin yksinkertasia, varmasti joistakin alkoholistienkin lapsista tulee fiksuja! En minäkään arvostele kenenkään mielipidettä laittaa lastansa hoitoon mielestäni aivan liian aikaisin tai heidän korvikkeen käyttönsä..

Ehkä tässä tilanteessa eniten kärvistyttää se, että pitkää kotihoitoa joudut aina puolustelemaan, kun hoitoon laittoa voi perustella aina sillä raha-argumentilla. Olisitte (ette siis te siellä) perhana sentään tyytyväisiä, että minunkin lapseni on vähentämässä niiden hoitotätien taakkaa siellä päiväkodeissa. :mad::mad::mad:
 
Ai että 23-vuotiaana oot liian vanha "nuorisolinjalle"? :laughing021Tiiätkö kun nykyisin ihmiset vaihtaa alaa, mä voisin aika helposti nimetä opiskelukavereistani toistakymmentä yli 50-vuotiasta. Ja itse aloitin opinnot suoraan lukiosta ja olin aina kaikkien mielestä tolkuttoman nuori, muut oli aika monta vuotta mua vanhempia, vaikka tosiasiassa siinä vaiheessa sillä iällä ei enää ollut niin suurta merkitystä, siellä me oltiin luentotauoilla samassa pöydässä parikymppiset, kolmekymppiset, neljäkymppiset ja viiskymppiset, ja voin sanoa että meillä oli ihan mahtavat jutut. :grin
 
Aina jaksaa hämmästyttää ihmisten vimma työntää nokkaansa toisten asioihin. Jokainen toimikoon niin kuin parhaaksi näkee, ja jos se ei jonkun toisen pirtaan käy niin olisivat puuttumatta. Tai pitäisivät edes mölyt mahassaan!!! :mad:
 
Onpa ihme touhua taas, eikö jengi nyt voi ymmärtää että jokainen perhe, vanhempi ja lapsi on erillainen. Olosuhteet ja pakot ja mahdollisuudet ja toiveet ja tarpeet ovat erillaiset jokaisella, ja kuka tilanteen osaa paremmin arvioida kun lapsen äiti? On tapa mikä tahansa (tai siis melkein mikä tahansa), niin lapsistamme kasvaa kauniita, tasapainoisia ja fiksuja kansalaisia.
 
Niin samaa mieltä edellisten kanssa! Mulla tuo asia on jostain syystä tullut vastaan toisinpäin ("et suinkaan sä ole töihin menossa ennen kuin lapsi on tyyliin teini?"), mutta niin tai näin, ei se nyt kenellekään kuulu. Ja ihan kun ei kotihoidossa pääsisi liikkeelle lapsen kanssa leikkipuistoihin, kerhoihin sun muualle, missä tapaa muita äitejä ja lapsia ja saa virikkeitä, JOS se lapsi niitä kaipaa.

Minä aloitin opinnot ekalla kierroksella 23-vuotiaana, valmistuin määräajassa, tein pari vuotta pelkästään töitä ja jatkoin opintoja 28-vuotiaana. Kummallakaan kerralla en ollut lähellekään nuorin, vaan homma oli juuri, niin kuin Latteäiti kuvaili. Ehkä anopille voi todeta, että hänen teoriansa kenties päti silloin kivikaudella, kun hän itse oli nuori ja ihmiset vanhenivat niin nopeasti, mutta ei se enää pidä paikkaansa :p
 
Ma en edes jaksanut korviani loksauttaa, kun ihmiset ihmettelivat, miksi vein pojan niin pikkuisena hoitotadille. Minulla oli siihen omat motiivini. :cool: Raskasta on ollut, mutta ollaan me ainakin tahan saakka selvitty! Nykyisin kukaan tuntemistani ihmisista ei jaksa enaa edes ihmetella, kun vietiin poika tarhaan 10kk ikaisena, silla se on ilmeisesti suomalaistenkin mielesta sosiaalisesti hyvaksyttava ika vieda hoitoon... o_O
Tosin olen huomannut joidenkin espanjalaistenkin keskuudessa hienoista moraalisointia (=kanamaista voivottelua), jos pikkuvauva on vieraalla hoitotadilla tai viela pahempaa - tarhassa! Ja sitten jos se 4kk pikkuvauva on esim. omalla mummollaan hoidossa, niin se on kaikkien mielesta ihan OK.
Samaten olen huomannut, etta Espanjassa olisi kait hieman yleisempaa vieda lapsi hoitoon joutenolevien isovanhempien luo, kun taas Suomessa viedaan lapsi kunnalliseen hoitoon, vaikka tyoton tai elakkeella oleva isovanhempi asuisi samassa kaupungissa. (Asia ei tietenkaan ole niin mustavalkoinen, vaan samoja tapoja loytyy molempiin suuntiin molemmissa paikoissa...)
Ja jokainen toimikoon hoito-asian suhteen kuten parhaakseen kokee... :)
 
Nyt on oikeastaan aika huumorintajuton olo, silla olen ollut henkilostollisista syista (taalla on ollut pidennetty viikonloppu ja ihmisilla juhlamenoja) duunissa 9pv putkeen. Huomenna on vapaata onneksi. Sitten menen to- ja pe-aamuun. Perjantai-iltana lahdemme miehen perheen luo sevillan kupeeseen ja pojalla on siella synttarikemut lauantaina. Tulemme takaisin vasta sunnuntaina.
Tata matkaa on odotettu jo kauan, mutta silti en ole yhtaan innostunut. Ei ole ollut aikaa tai fiilista kayda edes kampaajalla, kaikki vaatteetkin ovat likaisina pyykkikorissa ja muutenkin semmonen nihkee olo. Voi luoja miksi me ollaan lupauduttu tammoseen! o_O
Ja nyt kun poika on semmonen joka paikkaan touhottava viiperi, niin pelottaa, etta se kompuroi siella portaissa, joissa ei ole mitaan esteita tms. Lisaksi se koko talo on niin vanha, etta siella saattaa olla torakoitakin joka paikassa. Itse inhoan niita sydameni pohjasta ja pelottaa, jos poika loytaa kuolleen torakan ja laittaa sen suuhunsa, hyi hyi hyi...Siis puhdastahan siella on (siistimpaa kuin meilla), mutta niita otuksia vaan ilmestyy kaikesta puunauksesta huolimatta.
Kun ma olin siella ekaa kertaa ja olin menossa vessaan, laitoin valot paalle ja aukaisin oven, niin anoppi hyokkasi siihen selittaen, etta kun laittaa vessaan valot, niin pitaa odottaa minuutti, jotta torakat ehtivat menna piiloon (tykkaavat liikkua pimeessa, kai?) eli jos laitat valot ja menet samalla ovenaukaisulla sisaan, niin et ole siella vessassa yksin! :grin
Siis mehan ollaan varattu sama hotelli, missa ollaan oltu monta kertaa aikaisemmin ja se ainakin on ihan ok. Ja tod.nak. me miehen kanssa voidaan luistella jonnekin ihan kahdestaankin, vaikka lasilliselle (tai muutamalle, nyt ois tarpeen...:wink)
 
..hyi :O mää muistan joskus pentuna kun muutettiin lapsuudenkodista pois (olin tyyliin 10) ja väliaikaiskämppä oli vähän... kyseenalainen nii siellä oli kans tuo että ovea ei passannut avata valot sytytettyään jos ei halunnut nähdä jotain ällöttävää..
 
Hohhoi, viikko yhtä huutoa.... mummullekkin selvis miks oon välillä niin hermona, poika huus kurkku suorana tunnin, aloitti ja lopetti aivan yhtäkkiä. Tosin välissä työnsin panadolia, taitaa vaan olla suu kipeä. Ihmetteli että miten on noin tempperamenttinen kossi kun huutaa aivan kaikesta. Keneen liene tullu... -.-" Toivottavasti takahammas tulee äkkiä läpi, mulla lahoaa nuppi tuon katkuvan kiukkuamisen kanssa...
 
Miks nää hymiöt ei toimi!? Kun koittaa hymiöö laittaa niin heittää sen aina vaan tonne alkuun... Puhelimella siis, kun oon. Ja puhelimen omat hymiöt ei näy julkastessa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top