Murmeliini, en tiedä, onko sama vaiva mutta mulla on ollut sellaista niveljäykkyyttä synnytyksen jälkeen, vähän niinkuin turvotuksen tuntuista mutta mitään ei kyllä käsissä näy. Mutta lopputulos tuo sama, että sormet ovat jäykät ja aika hyödyttömät varsinkin herätessä. Valitettavasti en ole mitään hoitoa tai diagnoosia keksinyt, mutta ajattelin, että kun imetys tässä parin kuukauden päästä luultavasti loppuu niin sitten lääkäriin, jollei vaiva mene itsekseen ohi.
Valitusketju
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
Kippu
Satasella mukana keskusteluissa
Moi kohtalonsisaret!
Mua niiiin ketuttaa vieläkin mitä mun mies teki eilen tai oikeastaan mitä hän jätti tekemättä... Tilanne on se, että tyttömme sairastui flunssaan ja oli eilen aikalailla väsynyt ja räkäinen. Iltaa myöten alkoi myös kuume nousta. Mieheni lähti viemään tytön ulos rattaissa, että tyttö nukahtaisi. Tämähän olikin hyvä juttu ja sain taas vähän sitä "omaa aikaa"! Päivät ovat nyt olleet aika lämpimiä ja mieheni päätti pyynnöstäni huolimatta, ettei sukkia tarvitse lapselle laittaa vaan hän pärjää avojaloin rattaissa. En jaksanut alkaa tästä vääntämään ts. mahdollista riitaa kehittämään ja annoin mieheni tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Tyttö nukahti ja nukkui ulkona ehkä tunnin verran. Hän heräsi itkien ja mieheni toi lapsen syliini. Pienellä nuhanenällä oli ihan jääkylmät jalat pohkeisiin asti!! Voi että otti päähän ja ottaa vieläkin! Ja minä taas välttelin tuottamasta mielipahaa miehelleni ja jätin sanomatta, että olisit hyvä ihminen ne sukat kipeälle lapselle laittanut syyskuussa.
Mut joo, minä niin vihaan tätä kotiäitielämää! Haluan äkkiä pois täältä!
Kiitos ja anteeks! :)
Mua niiiin ketuttaa vieläkin mitä mun mies teki eilen tai oikeastaan mitä hän jätti tekemättä... Tilanne on se, että tyttömme sairastui flunssaan ja oli eilen aikalailla väsynyt ja räkäinen. Iltaa myöten alkoi myös kuume nousta. Mieheni lähti viemään tytön ulos rattaissa, että tyttö nukahtaisi. Tämähän olikin hyvä juttu ja sain taas vähän sitä "omaa aikaa"! Päivät ovat nyt olleet aika lämpimiä ja mieheni päätti pyynnöstäni huolimatta, ettei sukkia tarvitse lapselle laittaa vaan hän pärjää avojaloin rattaissa. En jaksanut alkaa tästä vääntämään ts. mahdollista riitaa kehittämään ja annoin mieheni tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Tyttö nukahti ja nukkui ulkona ehkä tunnin verran. Hän heräsi itkien ja mieheni toi lapsen syliini. Pienellä nuhanenällä oli ihan jääkylmät jalat pohkeisiin asti!! Voi että otti päähän ja ottaa vieläkin! Ja minä taas välttelin tuottamasta mielipahaa miehelleni ja jätin sanomatta, että olisit hyvä ihminen ne sukat kipeälle lapselle laittanut syyskuussa.
Mut joo, minä niin vihaan tätä kotiäitielämää! Haluan äkkiä pois täältä!
Kiitos ja anteeks! :)
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mulla on nyt vähän tämmöinen valitus, että toivon ettei meidän koiraihmiset loukkaannu. Mutta naapurin koira, tai paremminkin sen omistaja. Naapuri on siis sellainen mua kymmenisen vuotta nuorempi tyttö (kyllä, mulla on jo oikeus puhua tytöstä), ja mun näkökulmasta myös pienikokoinen, voisi jopa sanoa hento. Hänen koiransa on sitten todella isokokoinen, en tunne koirarotuja, mutta koira on varmaan sitä tyttöä painavampi. Eikä siinä mitään, mutta kun se tyttö ei hallitse sitä koiraansa, eikä varmaan ole kunnolla kouluttanut sitä. Se koira riuhtoo sitä ja tyttö tulee perässä, sitten kun koira innostuu, niin tyttö ei saa sitä pysymään paikallaan. Tässä yksi päivä näin, kun hiekkaan jäi jäljet kun koira raahasi tyttöä perässään.
No mitä tämä mulle kuuluu. Mä en yleensä pelkää koiria, mutta tuollainen iso koira kun alkaa murisemaan, niin vähän pelkään kyllä. Varsinkin, kun näen ettei omistajalla ole otetta siihen. Yksi päivä lähdettiin ulos, niin se koira seisoi rappukäytävässä, enkä oikeasti päässyt alas koska rappukäytävä on ahdas, enkä yksinkertaisesti uskaltanut lähteä siitä ohi, kun se murisi. Onneksi vauva oli kerennyt mennä isänsä kanssa ulos ennen kun se ilmaantui siihen. En myöskään tiedä miksi se oli irrallaan käytävässä, ovi oli auki ja yritin huudella että tule hakemaan koirasi, mutta tyyppi ei kuullut ja olin jumissa. No sitten tuli postinkantaja ja koira säikähti, juoksi sisään ja laitoin sen oven kiinni ka pääsin ulos. Ihan hölmö tilanne.
Pahempi oli sitten tänä aamuna, kun lähdettiin muskariin. Tyttö tuli koiran kanssa sisälle, ja koira innostui vauvasta, ja hyppäsi meidän vaunuja vasten. Ei varmaan aikonut mitään pahaa, ehkä halusi haistella, mutta vauva tietysti säikähti kunnolla. Mä kiskasin vaunut nopeasti sivuun ja sähähdin että vie se äkkiä pois ja katokin ettei toistu, vähän heräsi naarasleijonan vaistot. Taisin säikäyttää sen tytön aika pahasti, täytyy ehkä yrittää jutella asiallisesti kun seuraavan kerran näkee. Mutta aika kauan sain meidän neitiä rauhoitella.
Mulla ei siis ole mitään koiria vastaan, yleensä tykkään niistä, vaikka itse allergisena en pysty omaa ottamaan. Luulisin, että lapset pääsääntöisesti tykkää eläimistä, jos ei ole huonoja kokemuksia niistä, ja toivoisin, että meidän tyttö saisi tykätä eläimistä vaikka niitä ei kotona olekaan. Itse tykkäsin lapsena käydä naapureiden koiria ja kissoja hoitamassa. Mutta nyt pelkään, että tuo alkaa ton naapurin takia pelätä koiria. Mun siskolla oli pienenä pari tuollaista kokemusta, ja hän pelkää koiria vieläkin. En haluaisi sitä meidän tytölle.
No mitä tämä mulle kuuluu. Mä en yleensä pelkää koiria, mutta tuollainen iso koira kun alkaa murisemaan, niin vähän pelkään kyllä. Varsinkin, kun näen ettei omistajalla ole otetta siihen. Yksi päivä lähdettiin ulos, niin se koira seisoi rappukäytävässä, enkä oikeasti päässyt alas koska rappukäytävä on ahdas, enkä yksinkertaisesti uskaltanut lähteä siitä ohi, kun se murisi. Onneksi vauva oli kerennyt mennä isänsä kanssa ulos ennen kun se ilmaantui siihen. En myöskään tiedä miksi se oli irrallaan käytävässä, ovi oli auki ja yritin huudella että tule hakemaan koirasi, mutta tyyppi ei kuullut ja olin jumissa. No sitten tuli postinkantaja ja koira säikähti, juoksi sisään ja laitoin sen oven kiinni ka pääsin ulos. Ihan hölmö tilanne.
Pahempi oli sitten tänä aamuna, kun lähdettiin muskariin. Tyttö tuli koiran kanssa sisälle, ja koira innostui vauvasta, ja hyppäsi meidän vaunuja vasten. Ei varmaan aikonut mitään pahaa, ehkä halusi haistella, mutta vauva tietysti säikähti kunnolla. Mä kiskasin vaunut nopeasti sivuun ja sähähdin että vie se äkkiä pois ja katokin ettei toistu, vähän heräsi naarasleijonan vaistot. Taisin säikäyttää sen tytön aika pahasti, täytyy ehkä yrittää jutella asiallisesti kun seuraavan kerran näkee. Mutta aika kauan sain meidän neitiä rauhoitella.
Mulla ei siis ole mitään koiria vastaan, yleensä tykkään niistä, vaikka itse allergisena en pysty omaa ottamaan. Luulisin, että lapset pääsääntöisesti tykkää eläimistä, jos ei ole huonoja kokemuksia niistä, ja toivoisin, että meidän tyttö saisi tykätä eläimistä vaikka niitä ei kotona olekaan. Itse tykkäsin lapsena käydä naapureiden koiria ja kissoja hoitamassa. Mutta nyt pelkään, että tuo alkaa ton naapurin takia pelätä koiria. Mun siskolla oli pienenä pari tuollaista kokemusta, ja hän pelkää koiria vieläkin. En haluaisi sitä meidän tytölle.
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
So.. Unikoulu ei onnistunutkaan tänä vkonloppuna, kiitos Verkkokauppa ja Itella (a long story) ja toisekseen sain tänään töistä tuliaisina flunssan. Räkätaudidda dängyn bohjalla, mikäs sen mukavampaa. 
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Ymmärrän Latteäidin purkauksen. Koiraihmisetkään ei yleensä pidä huonosti käyttäytyvistä koirista 
eikä niiden omistajista. Tuommoinen vaunuja vasten hyppääminen on paha juttu, vaikka koira hyppäisikin ilosta. Se on kuitenkin vaarallinen juttu, vaunut voi kaatua. Taitaa koiranomistajalla olla ilmaa korvien väli täynnä. 
eikä niiden omistajista. Tuommoinen vaunuja vasten hyppääminen on paha juttu, vaikka koira hyppäisikin ilosta. Se on kuitenkin vaarallinen juttu, vaunut voi kaatua. Taitaa koiranomistajalla olla ilmaa korvien väli täynnä. Samaa mielta! Latteaiti teki ihan oikein, olisin itsekin sihahtanut. Kerran leikkipuistossa jollain oli koira irti, joka juoksi keskelle sita aidattua puistoa keinujen ja liukumakien ymparille. Se oli kans aika iso koira, ei tehnyt mitaan kelleen lapselle, juoksi vain vauhkona ympariinsa. Mun ei tarvinnut asiaan puuttua, silla siella oli paikalla aika temperamenttisia vanhempia, jotka alkoivat huutaa hullun lailla sille koiran omistajalle. Meidan poika ei saikahtanyt koiraa, vaikka se juoksi ihan metrin paasta vaunuista vaan poika saikahti niita ihmisia, jotka alkoivat huutaa ja kiroilla sille yhdelle, etta laittaa sen hurttansa kiinni. 
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä päällä kunnon flunssa, tyttö räkii ja huutaa ja valvo koko yön, ts heräs muutaman minuutin välein kun taputtelin sen uneen, rehellisempää sanoo, että mä en nukkunu. Melatoniinkin oli loppu, kerrankin kun illalla olisin ottanu. 
Aamulla tytön silmät oli niin turvoksissa, että näytti kuin ampiaiset ois pistäny. :/ Neiti nukku kyllä päivällä ja nyt meni yöunille, mut katotaan mitä tulee.. Tänään pystyin nukkuun päivällä sen kans, mut huomenaamulla pitäis lähtee aikasin pitkäks pvks töihin.
Rohtuneen nenän pyyhkiminen synnyttää sodan, ja raivon ja kuumeenlaskemiskeinot ei kelpaa. Söi tänään 1/3 banaanin ja 1/2 prk hedelmäsosetta ja roikkui tissitakiaisena lopun aikaa, nänneihin ihan sattuu jo.
Kauheinta on kuitenkin nähdä kuinka omaan lapseen sattuu ja se kärsii. :'(
Oma flunssa siihen vielä päälle ja mieskin sairastui, se meinas jo eilenillalla, että jää pois töistä, ja yöllä tsemppasin itteeni juokseen tytön luona, että kohta voin herättää miehen sen kaveriks ja pääsen nukkuun. Sit mies aamulla ilmoittikin, että kyllä se lähteekin tänään töihin.
Huomenna se ei oo menossa, mutta tilasi äitinsä hetkeksi meille joka tapauksessa katsoon tytön perään, että se sais levätä. Lienee turha sanoo, että tuntuu hitusen epäreilulta, itse kuitenkin hoidan ja kärsin ilman apua.Hohhoijaa. Päivä kerrallaan!
Aamulla tytön silmät oli niin turvoksissa, että näytti kuin ampiaiset ois pistäny. :/ Neiti nukku kyllä päivällä ja nyt meni yöunille, mut katotaan mitä tulee.. Tänään pystyin nukkuun päivällä sen kans, mut huomenaamulla pitäis lähtee aikasin pitkäks pvks töihin.Rohtuneen nenän pyyhkiminen synnyttää sodan, ja raivon ja kuumeenlaskemiskeinot ei kelpaa. Söi tänään 1/3 banaanin ja 1/2 prk hedelmäsosetta ja roikkui tissitakiaisena lopun aikaa, nänneihin ihan sattuu jo.
Kauheinta on kuitenkin nähdä kuinka omaan lapseen sattuu ja se kärsii. :'(
Oma flunssa siihen vielä päälle ja mieskin sairastui, se meinas jo eilenillalla, että jää pois töistä, ja yöllä tsemppasin itteeni juokseen tytön luona, että kohta voin herättää miehen sen kaveriks ja pääsen nukkuun. Sit mies aamulla ilmoittikin, että kyllä se lähteekin tänään töihin.
Huomenna se ei oo menossa, mutta tilasi äitinsä hetkeksi meille joka tapauksessa katsoon tytön perään, että se sais levätä. Lienee turha sanoo, että tuntuu hitusen epäreilulta, itse kuitenkin hoidan ja kärsin ilman apua.Hohhoijaa. Päivä kerrallaan!
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mua ottaa aivoon nyt parikin asiaa, mutta kerrotaan tässä vaiheessa tämä. Me ei olla vieläkään saatu päätöstä kotihoidontuen kuntalisästä, vaikka laitoin hakemuksen hyvissä ajoin kesäkuussa kun olin vielä vanhempainrahalla. Soitin sinne elokuussa, ja silloin täti sanoi, että heillä on ruuhkaa, mutta katsoi hakemuksen ja sanoi että se on ok, mutta tarvitsee vielä yhden Kelan paperin. Sitä kyseistä paperia on tarvittu aika moneen paikkaan, joten se oli mulla valmiiksi skannattuna, joten laitoin sen sähköpostilla saman tien. Mutta siitä on jo yli kuukausi, eikä vieläkään ole kuulunut mitään. Eihän se kuntalisä iso ole, ja siitä taitaa vielä mennä verokin, mutta kun varsinaista kotihoidon tukea en käytännössä saa, vaan se kuntalisä on ainoa mikä mulle jää siitä käteen, niin onpa kivaa kun eivät saa päätöstä tehtyä. 
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Pikkuneiti heräsi puol kuudelta pirteenä kuin peipponen. Äkänen peipponen. Enpä saanu enää nukkuun ja lopulta piti herättää isi, että pääsen töihin.
Jotain jäi kotiin.. Se tunne kun kävelet keskellä kaupunkia ohkasessa paidassa ja farkuissa ja näyteikkunan heijastuksesta tajuat, ettet ole pukenut rintaliivejä päälle.. Hmm..
Hetken kerrattuani mukana olevaa vaatekertaa päätin, että en juokse rapuissa koko päivää takki päällä. Onneks olin laittanu semmoisen ison kaulahuivin, niin virittelin sen peittämään pahempaa hölskymistä.
Nyt kotona, väsymys painaa ja sää on mitä kamalin. Kuppi kuumaa kaakaoo ja sen jälkeen meen ehkä katsoon mitä tuo kolina tytön huoneessa on..
Jotain jäi kotiin.. Se tunne kun kävelet keskellä kaupunkia ohkasessa paidassa ja farkuissa ja näyteikkunan heijastuksesta tajuat, ettet ole pukenut rintaliivejä päälle.. Hmm..
Hetken kerrattuani mukana olevaa vaatekertaa päätin, että en juokse rapuissa koko päivää takki päällä. Onneks olin laittanu semmoisen ison kaulahuivin, niin virittelin sen peittämään pahempaa hölskymistä.
Nyt kotona, väsymys painaa ja sää on mitä kamalin. Kuppi kuumaa kaakaoo ja sen jälkeen meen ehkä katsoon mitä tuo kolina tytön huoneessa on..
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Jatkan nyt kuitenkin valittamista. Kerron tästä aika yleisellä tasolla, koska asiaan liittyy aika paljon ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä kiukkuuni. Tässä taannoin tuli auki sellainen työpaikka, joka olisi ollut mun unelma. Mulla oli kaikki, mitä siihen vaadittiin: ylempi korkeakoulututkinto jossa kahdesta toivotusta aineesta mulla on opinnot molemmista, haluttu erikoisala, sekä todella paljon sopivaa työkokemusta, itse asiassa kyseessä on paikka, jossa olen opiskeluaikana ollut töissä. Olin todella toiveikas, koska tutkintoni on kuitenkin aika erikoistunut, ja siihen sopivia paikkoja ei ihan hirveästi ole. Tämä sopi ihan täydellisesti sekä opintoihini että työkokemukseeni. No, sitten mua ei edes kutsuttu haastatteluun. Olin todella pettynyt, mutta ajattelin, että periaatteessa voi olla paljon hakijoita, ja toki voi olla joku vielä mua pätevämpi.
Sitten sain tietää tulokset, ja valittu ihminen ei todellakaan ollut mua pätevämpi, hänellä oli jonkin verran ihan hyvää työkokemusta, mutta tutkinto ei ollut sitä, mitä hakuilmoituksessa sanottiin haettavan. Asia vaivasi mua aikalailla, koska en enää pystynyt selittämään itselleni millään sitä, etten päässyt edes haastatteluun, ja sitten valittiin ihminen, joka ainakin paperilla on vähemmän pätevä. En tunne tätä ihmistä, eikä se ole missään nimessä hänen vikansa, varmaan hänellä on omat ansionsa. Silti mua suututtaa ihan uskomattoman paljon. Pyysin sitten nähdä kaikkien haastatteluun kutsuttujen hakemukset, koska ne on kuitenkin julkisia. Niistä ihmisistä yksikään ei ollut koulutuksen puolesta mua pätevämpi, ei oikeastaan edes yhtä pätevä. Työkokemus oli osalla ihan ok, mutta ei mielestäni niin paljon parempaa kuin itselläni, että mut on voitu kokonaan sivuuttaa. Olen miettinyt tätä nyt pari viikkoa, enkä valitettavasti pääse kuin yhteen tulokseen: mua ei haluttu, koska olen pienen lapsen äiti, ja ne pelkäävät että olen kohta taas äitiyslomalla. Tuohan olisi toki muutenkin väärin, mutta ärsyttää kahta enemmän, kun ollaan päätetty ettei toista tule, ja nyt kärsin siitä huolimatta sellaisesta oletuksesta. Ja teoriassa saatan olla väärässä, mutta jostain syystä kaikki haastatteluun päässeet olivat sopivasti mua vanhempia naisia.
Mä olen ollut tästä asiasta niin turhautunut ja vihainen, että olen valvonut pari yötä. Ihan helvetin kiva hakea töitä, kun noihin juttuihin ei nähtävästi voi itse vaikuttaa yhtään, eikä koulutuksella tai työkokemuksella ole mitään merkitystä. Mun on myös melkolailla pakko kirjoittaa niihin hakemuksiin että olen viimeisen vuoden hoitanut lasta kotona, koska muuten cv:ssä on aukko. Ja sitten kun kerron sen, niin nähtävästi mahdollisuudet menee siinä.
Sitten sain tietää tulokset, ja valittu ihminen ei todellakaan ollut mua pätevämpi, hänellä oli jonkin verran ihan hyvää työkokemusta, mutta tutkinto ei ollut sitä, mitä hakuilmoituksessa sanottiin haettavan. Asia vaivasi mua aikalailla, koska en enää pystynyt selittämään itselleni millään sitä, etten päässyt edes haastatteluun, ja sitten valittiin ihminen, joka ainakin paperilla on vähemmän pätevä. En tunne tätä ihmistä, eikä se ole missään nimessä hänen vikansa, varmaan hänellä on omat ansionsa. Silti mua suututtaa ihan uskomattoman paljon. Pyysin sitten nähdä kaikkien haastatteluun kutsuttujen hakemukset, koska ne on kuitenkin julkisia. Niistä ihmisistä yksikään ei ollut koulutuksen puolesta mua pätevämpi, ei oikeastaan edes yhtä pätevä. Työkokemus oli osalla ihan ok, mutta ei mielestäni niin paljon parempaa kuin itselläni, että mut on voitu kokonaan sivuuttaa. Olen miettinyt tätä nyt pari viikkoa, enkä valitettavasti pääse kuin yhteen tulokseen: mua ei haluttu, koska olen pienen lapsen äiti, ja ne pelkäävät että olen kohta taas äitiyslomalla. Tuohan olisi toki muutenkin väärin, mutta ärsyttää kahta enemmän, kun ollaan päätetty ettei toista tule, ja nyt kärsin siitä huolimatta sellaisesta oletuksesta. Ja teoriassa saatan olla väärässä, mutta jostain syystä kaikki haastatteluun päässeet olivat sopivasti mua vanhempia naisia.
Mä olen ollut tästä asiasta niin turhautunut ja vihainen, että olen valvonut pari yötä. Ihan helvetin kiva hakea töitä, kun noihin juttuihin ei nähtävästi voi itse vaikuttaa yhtään, eikä koulutuksella tai työkokemuksella ole mitään merkitystä. Mun on myös melkolailla pakko kirjoittaa niihin hakemuksiin että olen viimeisen vuoden hoitanut lasta kotona, koska muuten cv:ssä on aukko. Ja sitten kun kerron sen, niin nähtävästi mahdollisuudet menee siinä.
Latteäiti, mä luin just jostakin että naiset ovat laittaneet työhakemuksiin "lapseton omasta halusta" tai jotain vastaavaa. Jos uskot että asialla on vaikutusta (niin kuin valitettavasti varmasti onkin), niin voithan laittaa sulkuihin jotenkin että teillä lapsiluku on täynnä?
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
'Hoitanut vuoden kotona ensimmäistä (ja viimeistä) lastaan'.
Tosi ärsyttävä! Toivottavasti löydät unelmatyösi muualta!
Ehkä aattelevat sillekin, että äidit on lastensa ehdoilla työssä, jos lapsi sairastuu, niin äiti on kotona.. Mut eihän lapsi tai lapsensaanti-iässä oleminen sais missään tapauksessa olla syy syrjintään. Niin se vaan valitettavasti välillä menee. :/
Tosi ärsyttävä! Toivottavasti löydät unelmatyösi muualta!
Ehkä aattelevat sillekin, että äidit on lastensa ehdoilla työssä, jos lapsi sairastuu, niin äiti on kotona.. Mut eihän lapsi tai lapsensaanti-iässä oleminen sais missään tapauksessa olla syy syrjintään. Niin se vaan valitettavasti välillä menee. :/
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Voisihan tuosta tehdä valituksen, mutta sillä tuskin voittaa muuta kuin hankalan ihmisen maineen. Tuo on niin sopivasti harmaalla alueella, että on vaikea osoittaa olevansa oikeassa, ja jos voittaisikin niin työnantaja saisi huomautuksen, enintään joutuisi maksamaan korvauksia... Ja toikin ärsyttää, ettei uskalleta palkata, kun pelätään, että sitten on kotona aina kun lapsi on kipeä, koska meillä se nimenomaan on isä, joka jäisi kotiin, koska hänellä on sellainen työ, mitä voi tehdä myös kotonta käsin, mun duunit ovat aina olleet läsnäoloa vaativia.
Sitä voisi miettiä jos jotenkin saisi rivien väliin ilmaistua ettei lapsia ole tulossa lisää. Mutta jotenkin periaatteen takia en haluaisi, kun se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa päätökseen. Mutta sitten pitää jossain vaiheessa joko syödä omia periaatteita tai sitten olla nälissään... Jotenkin tällä hetkellä tää työnhaku tuntuu just niin paskalta hommalta kuin olla ja voi. Haluaisin töihin ihan hirveesti, mutta kukaan ei uskalla palkata, koska pelkäävät mun tekevän lapsen jota en aio tehdä... 
Ja toikin ärsyttää, ettei uskalleta palkata, kun pelätään, että sitten on kotona aina kun lapsi on kipeä, koska meillä se nimenomaan on isä, joka jäisi kotiin, koska hänellä on sellainen työ, mitä voi tehdä myös kotonta käsin, mun duunit ovat aina olleet läsnäoloa vaativia. Sitä voisi miettiä jos jotenkin saisi rivien väliin ilmaistua ettei lapsia ole tulossa lisää. Mutta jotenkin periaatteen takia en haluaisi, kun se ei kuitenkaan saisi vaikuttaa päätökseen. Mutta sitten pitää jossain vaiheessa joko syödä omia periaatteita tai sitten olla nälissään...
Jotenkin tällä hetkellä tää työnhaku tuntuu just niin paskalta hommalta kuin olla ja voi. Haluaisin töihin ihan hirveesti, mutta kukaan ei uskalla palkata, koska pelkäävät mun tekevän lapsen jota en aio tehdä... Ma en oikeastaan tiennytkaan, miten vaikeaa uramammoilla voi olla. "vuoden aukko cv:ssa" tai "pelko uudesta raskaudesta ja mammalomasta". Itse en ole naita juttuja sen kummemmin edes kelannut, mutta suututtaa kylla, jos tarkemmin ajattelee. Elama nyt vain on sellaista, etta niita "aukkoja" voi tulla ihan ilman vauvojakin.
Ja ne tyonantajat nyt eivat tosiaankaan rekrytoi aina sen mukaan, kuka sattuisi patevin olemaan, vaan joskus ihan senkin mukaan, kuka nyt sattuu jostain syysta miellyttamaan eniten. Suhteet sun muukin ratkaisee.
Elama nyt vain on sellaista, etta niita "aukkoja" voi tulla ihan ilman vauvojakin. Ja ne tyonantajat nyt eivat tosiaankaan rekrytoi aina sen mukaan, kuka sattuisi patevin olemaan, vaan joskus ihan senkin mukaan, kuka nyt sattuu jostain syysta miellyttamaan eniten. Suhteet sun muukin ratkaisee.