Valitusketju

Ihana, ihana valitusketju! Minusta niin tuntuu, ettei kenellekään saa puhua omista negatiivisista tuntemuksista kun kukaan ei todellakaan jaksa niitä kuunnella. Ja sitten kuitenkin kun näkee jotain ystävää niin eiköhän sieltä tule jos jonkinmoista valitusta ja sitä on sitten kuunneltava yksipuolisesti. Täällä valitukseni lukee ken tahtoo! Eksyin tänne siis tuolta syyskuisten puolelta.

Tässä mun päivän valitus, joka on tosin vaivannut minua jo pitkän aikaa: minä en pidä anopistani! En vaan pidä! Anoppini on hirveä suorittaja ja vaikuttaa ADHD-tyypiltä ja tekopirteältä teeskentelynaurunsa kanssa. Hän pyrkii tekemään kaikki oikein ja pyytelee usein anteeksi "mokiaan". Hän sanoo usein "Minun moka", vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koti heillä on aina tiptop-kuosissa ja häärää taukoamatta kotitöitä samalla kun appi istuu möhömahansa kanssa sohvalla lukemassa lehteä tai kaukosäädin kädessä katsomassa samoja uutisia aina uudestaan. Anoppi on kova puhumaan ja selittelemään kaiken näköisiä asioita, eikä malta antaa puheenvuoroa. Hän täyttää tilan omalla persoonallaan. Myös kaikenlaiset informaatioiskut ja neuvonannot ovat hänelle tyypillisiä (ikään kuin olisin pullossa kasvanut!). Saamme vauvalle paljon lahjoja: vaatteita, leluja ja muita tavaroita (lue: kamalaa krääsää) vaikka olemme sanoneet, että tavaraa meillä on liiaksi asti. Hirmuinen yrittäminen on jatkuvasti päällä.

Pahinta tässä on se, etten voi kellekään puhua näistä tuntemuksistani. Anoppi on miellyttävä ja pidetty ihminen monien joukossa. Itse en tahdo olla läheinen hänen kanssaan enkä tiedä miten tätä asiaa käsittelisin. Ainakin nyt pääsin avautumaan, oi ihana valitusketju!
 
Tervetuloa joukkoon Kippu! :DD Täällä uskaltaa avautua ihan mistä vaan.. :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Kipun anoppi vaikuttaa aika kamalalta hyysarilta, mutta samalla kuitenkin melko harmittomalta ja hyvanhtahtoiselta. Ehka parempi vaan antaa menna toisesta korvasta ulos jne.? Anoppi voisi olla kuitenkin paljon pahempikin, jos nyt lainkaan lohduttaa. :)

Ma olen ollut koko vauva-ajan ihan kurkkua myoten taynna oman aitini neuvomisia. Joka asiassa pitaa neuvoa ja pahinta on sellainen toisto. Sama asia siis neuvotaan, kasitellaan, kysellaan ja toistetaan joka kerta. Ihan kuin olisin joku pikkulapsi. Esim. taman kesan toistona on ollut joka kerta muistuttaa, miten vauvan pitaa juoda vetta ja miten hattu on pidettava paassa. Siis tuo vesi&hattu-jankutus tulee joka kerta, kun olemme yhteyksissa.

Ja oikeasti tamakin on vain toistoa omasta lapsuudestani. Silla ma en koskaan paassyt pihalle leikkimaan ennen kuin hattu oli paassa ja minua vannotettiin, ettei sita saa ottaa pois. Joka paiva, joka kesa.
Olenkin siis todennut, etta joitakin ihmisia on ihan turha edes yrittaa alkaa muuttaa. Ma tiedan jo nyt, etta meilla aiti tulee jakelemaan neuvojansa ihan hautaa saakka. Sen asian kanssa on vaan opittava olemaan ja kuunneltava samat lorut aina uudelleen. :)
 
Haluan vielä jatkaa valitustani kun tämä asia on vaivannut minua jo niin kauan. Ottaa vaan pattiin hänen ikuinen pingottaminen ja täydellisyyden tavoittelu... Anoppini on luullakseni pidetty ihminen, ei tahdo kenellekään pahaa ja yrittää aina hyvää. Siksi se tuntuukin väärältä, etten minä pidä hänestä. Saako tällaista edes ääneen sanoa? Mutta kylläpä helpottaa nämäkin ajatukset ja tunteet päästää ulos pääkopasta pyörimästä ja tilaa viemästä.

Terkut vaan anopille, jos hän tänne eksyy minun kirjoituksia lukemaan ja tunnistaa itsensä! :greet025
 
Hm... Mullakin on muutama sellainen ihminen, josta kaikki muut tuntuvat pitävän, mutta itse en jaksa niitä millään. Sitten sitä miettii, että onko kaikki muut tyhmiä, vai onko tässä jotain, mitä minä en nyt tajua.
 
Mun päivän valitusaihe on huoltomiehet/isännöitsijä. Meillä on taloyhtiössä järjestetty huoltotöitä, joiden piti alkaa tänä aamuna. Huoltomiesten pitää päästä jokaiseen huoneeseen ja meidän asukkaiden vielä suojata ja siirrellä aika paljon tavaroita pois tieltä. Töiden on ilmoitettu alkavan meidän asunnosta klo 8 ja etenevän numerojärjestyksessä tämän viikon aikana.

Kello 8 mies vei koirat kunnon lenkille (sen kustannuksella, että myöhästyy töistä pari tuntia), minä pidin huolta, että poika on imetetty ennen kasia ja järjestelin päikkäri ym. systeemit sen mukaan, että toiset saavat tehdä työnsä rauhassa. No, nyt melkein kaksi ja puoli tuntia myöhemmin täällä ei ole näkynyt ensimmäistäkään huoltomiestä :mad:

Miehen piti lähteä töihin, joten hoidan nyt sekä koirat että lapsen; ei siinäkään mitään, mutta v-tuttaa päivystää täällä sisällä, kun koiria ei voi jättää yksin (normaalisti ne voi sulkea makkariin/kylppäriin tarvittaessa, mutta nyt huollon pitää päästä joka huoneeseen) ja huoneiston lämpötila on n. 30 astetta. Ja kaikki tavara on paketissa/pois paikoiltaan, mikä tekee elämästä vauvan kanssa "vähän" haastavaa. Mä ihan mielelläni teen yhteistyötä huoltofirman kanssa ja koitan olla hankaloittamatta heidän työtään, mutta raivostuttaa tuo, että ensin asukkaat saavat tarkat valmistautumisohjeet ja sitten toinen osapuoli ei viitsi hoitaa omaa osuuttaan :angry4

Kenties lähden pojan kanssa kohta ulos, tulkoon sitten yleisavaimella tänne huoltamaan ja miettiköön, miten diilaavat meidän kolmen karvaisen murtohälyttimen kanssa. Kilttejähän nuo koirat ovat, mutta kyllä ne reagoivat aika pelottavan kuuloisesti, jos joku kutsumaton vieras yllättää :p
 
Argh! Jos joku aina sanotaan, niin sopii sitten ilmestyä siihen aikaan eikä odotuttaa kaiken päivää, ihmisillä saattaa olla muutakin tekemistä kuin odotella milloin suvaitaan saapua!! :mad:
 
Soitin neljään eri paikkaan ja sain urakoitsijan kiinni, ilmoittivat, monelta ehtivät meille ja kävivät silloin, kun olivat sanoneet. Aikataulut olivat menneet solmuun (oletettavasti) isännöitsijän päässä tapahtuneen erheen vuoksi.

Ihan asiallista porukkaa oli urakoitsijalla eikä sikäli jäänyt paha maku suuhun, mutta vähän kyllä ärsytti asioida isännöitsijän ja urakoitsijan välillä, kun kaikki tuntuivat olevan lomilla eikä mikään ollut kenenkään vastuulla :smiley-angry019
 
Juu että semmosta. Me siis asuttiin kuukausi pois kotoo remontin takia ja tyttö varmaan ehti jo tottuakin uuteen ympäristöön ja vilinään ympärillä. Viikonloppuna palattiin kotiin, mut tytön kulku on vielä rajattua erinäisten puuttuvien kynnysten ja paikkaa odottavien tavararöykkiöitten takia jne. Sekös sitä ärsyttää, kun äiti tai isi on blokkaamassa tietä.
Nyt tytöllä vaihtu huone ja se uusittiin kokonaan, joten vaikka on kotona, niin kumminkin aika tarkalleen puolet huushollista on saanu uuden ehostuksen ja näyttää vieraalta eli vähä "pelottavalta" jos ymmärrätte.
Pari vkoo sitten tyttö sai 10 pv kestäneen räkätaudin, se tarttu muhun, onneks oli muitakin hoitajia. Sen jälkeen se tuli mieheen ja nyt ku mies alkaa paraneen nii tyttö sai sen uudestaan! Äääääärgh! Pari yötä on ollu hyvin pätkittäisiä ja tuo on niin läheisyysriippuvainen musta kun vaan voi! Ei saa olla sekuntiakaan pois silmistä. Päikkäreittenkin kans on ollu ongelmia. Tahtojen taisto.
Josko se siitä.. Sentään nyt se remppa alkaa olla ohi, paitsi et purettiin pois kaikki 40 v vanhat kaapit ja uudet säilytyssysteemit tulee kaikkialle, eteinen mukaanlukien, vasta aikaisintaan ens kuussa. Elämäni matkalaukussa jatkuu.
 
Se milloin vauvat alkavat kävelemään taitaa olla taas sellainen juttu josta ei parane iloita ääneen. Kummasti alkoi kavereiden ja tuttujen vauvat kävelemään varhaisemmin kuin on aikaisemmin kerrottu ja alkoi löytymään kuvia vuosien takaa "kyllä meidänkin vauva otti ensiaskeleet tuossa iässä", "kyllä meilläkin just eilen opittiin kävelemään" jne. Meidän suvun pojat nyt ovat kaikki alkaneet kävelemään tosi varhain ja sitä on eräiden tosi vaikea sulattaa. Saivat sittenkin tästäkin pilattua osan ilosta, joten pojan kehitys joka on ollut verrattain nopeaa kannattaa pitää ihan ydinperheen tiedossa tästä lähtien. Täällä tietenkin uskaltaa tulla riemuitsemaan ilman että joku alkaa epäilemään tai liioittelemaan omansa kehitystä.

Terv. 11 askelta tänään :Heartred

Lisätään vielä että nämä joiden maailmaan ei voi mahtua yksi poika joka on ottanut ensiaskeleita 8,5kk iässä ovat myös kovasti kommentoimassa ja arvostelemassa pojan askeleita ja pieniä kävelemisen alkuja ilman että ovat poikaa nähnyt pitkään aikaan. Hänhän ei myöskään oppinut muita asioita silloin kuin oppi, vaan äiti väkisin pakottaa. No minkäs mä sille helvetti voin ku poika väkisin repi itsensä istumaan, seisomaan ja nyt nousee sekunnissa yksin ylös ja lähtee kävelemään. Taklatakko se pitäisi kunnes on tarpeeksi vanha ottamaan ensiaskeleensa?
 
Muokattu viimeksi:
Heh, kommentoinnista tuli mieleen että usein saatetaan sitten äkkiä kysyä, että osaako se jo sanoa jotain, jotta päästäisiin sanomaan, että niin, se kielellinen kehitys on varmaan jäänyt karkeamotorisen kehityksen jalkoihin. Mutta teillä ei Sophie taida sekään päteä :D

Aiheesta toiseen, mä kun olen välillä avautunut täällä siitä anoppiaiheesta, niin välillä kyllä on tuon omankin perheen kanssa vähän rankkaa. Mun perheeni on siis ihana ja rakas, mutta tosiaan melko intensiivinen porukka. Eli kun ollaan jossain kimpassa, kaikki puhuvat yhtä aikaa eikä kukaan oikein kuuntele kuin omia juttujaan. Lisäksi hössötys on aivan jäätävää. Nyt oltiin tosiaan mökkireissulla, ja tavallaan oli kiva, että pojalle riitti koko ajan seuraa ja viihdyttäjää, mutta homma meni vaan koko ajan jotenkin niin yli. Mun perheeni on ihan mahdotonta ymmärtää, ettei sitä viihdetoimistoa tarvita koko ajan. Tai kaikki sen "ymmärtävät" ja sen voi sanoakin, mutta jotenkin he ajattelevat, ettei se koske heitä itseään. Ja minusta on tosi inhottava olla sanomassa koko ajan, että me voitais pojan kanssa nyt vähän rauhoittua välillä ihan keskenämme tms. - siihen yleensä vastataan, että totta kai ja että poika varmasti tarvitsee vähän lepoa, mutta sitten kuitenkin siihen jäädään roikkumaan ja viihdyttämään. Pahimmillaan sain hätistellä porukkaa pois kesken nukutuksen, kun silloinkin piti olla vilkuttelemassa kärryihin. Tai jos puuhaan pojan kanssa jotain, luen kirjaa tms., niin tullaan kesken tekemisen pojan ja minun väliin ilveilemään. Ja kun toiset tarkoittavat aina hyvää, en haluaisi loukatakaan ja käskeä ihan kamalan rumasti pois. Ja jos sanon, että nyt me luetaan/yritetään nukahtaa/rauhoittua tms., niin tuntuu, että toiset aina sitten ylireagoivat siihenkin, ollaan ensin hirveän pahoillaan ja sitten jälkikäteen vähän ivallisia tyyliin, että voidaanko nyt tehdä sitä tai tätä tai häiritseekö se poikaa tai meidän päivärytmiä jne.

Poika reagoi tuohon jatkuvaan hössötykseen niin, ettei nukahtanut kunnolla, vaan nukutin häntä sitten toista tuntia melkein joka ilta (todella vilpitön hatunnosto niille, jotka joutuvat painimaan kunnon itku/nukutusrumban kanssa joka ilta). Lisäksi hän oli normaalia enemmän äidin perään.

Tätä mökkeilyä tietysti rasitti hiukan myös se, että olin pojan kanssa kaksin ja hoidin yksin kaikki nukutukset ja aamut, ja erityisesti se, ettei meillä ollut omaa huonetta tms. tilaa, missä olisi oikeasti voinut vähän rauhoittuakin välillä. Nukuimme pojan kanssa mökin tuvassa, missä koko porukka vietti aikaa ja hoiti ilta/aamutoimiaan. Pojalle se tarkoitti, että hänet nukutettiin vanhempieni huoneessa ja matkasänky nostettiin tupaan, kun muu porukka kävi nukkumaan. Minulle se taas tarkoitti, etten päässyt nukkumaan, ennen kuin kaikki olivat saunoneet, syöneet iltapalat, pesseet hampaat jne., eli yöt jäivät vähän lyhyeksi kun omat iltavalmistelut pääsi tekemään 23 jälkeen ja poika heräsi muutaman yöherätyksen jälkeen välillä jo aamukuudelta. Eikä ihan hirveästi haluaisi olla ihmisiä hoputtamassakaan, kun täytyy toistenkin saada nauttia mökkeilystä ja kauniista kesäilloista, mutta olisikohan niistä voinut nauttia iltamyöhällä vähän vähemmän sisätiloissa ja enemmän pihalla?

Mutta sen sanottuani, erityisesti vanhempani näkivät kyllä paljon vaivaa meidän eteemme eli sinänsä en haluaisi valittaa, ja kuten tuossa sanoin, kaikki tarkoittavat tosi hyvää. Sitä kaikkea hyvää vaan oli - no, vähän liikaa.
 
Hehe... meillä varmaan tuo oikeasti puhuminen tulee alkamaan myöhään kun poika kuulee joka päivä kolmea kieltä ja sitten täällä suomessa vielä neljättä. Niin varmaan oppii kunnolla puhumaan tooooosi myöhään. Ei kai sillä näin nuorena ole väliä jos puhutaan montaa kieltä, tarpeeksi kun toistaa yhtä sanaa niin kyllä se poika jossakin vaiheessa alkaa sitä toistamaan :grin
 
Kaikenlainen huseeraus vauvan ymparilla on kylla pitemman paalle rasittavaa. Meidan vauva-arki onneksi pyorii pitkalti ihan kolmen hengen ydinperheen kesken. :) Ma olen aika tympee sen suhteen, etta kaikki vieraat tuntuvat nykyisin vain ylimaaraiselta rasitteelta. Kuitenkin meille pitaa tulla kylaan jo ennen klo 18:30, jos haluaa nahda vauvan hereilla ja ennen nukuttamista ja mua raivostuttaa, jos pojan nukkumisrytmia joutuu muuttamaan jonkun ihmisen takia. Aivan sama kuka olisi kyseessa. Meille rytmi ja nukkuminen ovat tarkeita asioita tai muuten kaikki menee pers...

Ja meidan kohdalla ei ainakaan toteudu se, etta vauva on nopea joko motorisessa tai kielellisessa kehityksessa, silla poika vaikuttaa melko hitaalta molemmissa. :grin
 
Aventin nokkamuki, v.ttu mitä p.skaa. Ette sitten enempää saanut siihen liikkuvia osia? Ja se korkki, well done! :mad::mad:

Juu, ja minäpä taas otan autokorjaamoon yhteyttä toosi pitkästä aikaa :mad::mad:

iPadin ennakoiva tekstinsyöttö/korjaus, ketä varten kysyn vaan?! Kyllä minä tiedän mitä haluan kirjoittaa!!! :mad::mad:

Tämmönen päivä tänään.... Keep calm and carry on.
 
Hehe, autocorrect, mistä se keksii ne ehdotuksensa? Mutta hei, sen saa pois päältä. Mä en ole ottanut, kun lukihäiriöiselle se on ihan hyvä, kun normaalisti tulee paljon virheitä. Täytyy sitten vaan lukea tarkasti tekstinsä ennenkuin postaa, ettei oo mitään karuja muutoksia tullut.
 
Vauva, jolle ei ole tarvinnut vaihtaa kakkavaippaa yöllä kuin ehkä kerran ensimmäisen 8kk aikana, on nyt päättänyt ruveta kakkaamaan öisin. Varmaan jo neljäs yö viikon sisällä, kun noustiin vaipanvaihtoon :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top