Sapettaa ihmiset, jotka ovat kateellisia meille vauvasta tai muuten vaan venkuloivat.
Tai ei pitaisi puhua monikossa, silla kyse on miehen veljen avovaimosta. He olivat kesalomilla kotiseudullaan viikon ja heidan lentonsa lahti meidan kotikaupungin kautta takaisin eilen illalla. He tulivat kaupunkiin joskus aamupaivalla, mutta veljen vaimolla oli muka jotain muuta puuhaa niin paljon, ettei kaynyt meilla lainkaan. Veli kavi kuitenkin, mutta vaimokkeen piti tavata joitain kavereitaan tms. Ihme niskurointia taas.
Voin valottaa pariskunnan taustaa, etta he asuvat Suomessa. Silloin kun meidan vauva syntyi niin kun tultiin kotiin niin se muija soitti ja sanoi miehelle, etta meidan pitaa etsia internetista joku espanjankielinen hammaslekuri, kun hammasta kolotti. Ma siina sitten horkassa etsin ja en loytanyt. En nyt sano, etteiko sellaista olisi olemassa, mutta en ma loytanyt googlesta. Ja se muija oli niin tohkeissaan, ettei edes onnitellut mua henk.koht. vauvasta, oli ilmeisesti hammas liian kipea. Oli sitten repinyt omalle miehelleen hellokitty-raivarit ja alistunut kaymaan suomenkielisella lekurilla.
Tosiaankin he ovat asuneet Suomessa jo yli kolme vuotta ja kaikki on heidan ielestaan ihan shaibaa. Kieltakaan eivat ole opiskelleet, vaikka pk-seudulla on paljon kielikoulutusmahdollisuuksia. Kolmessa vuodessa oppineet kolme sanaa, ei edes kiinnosta oppia. Ma tunnen koko ajan olevani osasyyllinen heidan "kurjuuteensa", vaikka itse he halusivat muuttaa. Mun vanhemmat jarjestivat omilla suhteillaan heille vuokra-asunnon ja ihan kunnialliset duunipaikat (ottaen huomioon, ettei kumpikaan osaa kielta eika kummallakaan ole mitaan koulutusta mihinkaan). Kuinka monella samassa tilanteessa olevalla on ns. kaikki valmiina tarjpttuna??!! Ja sitten se muikkeli vaan valittaa mulle, miten selka on kipee ja miten ei jaksaisi siivota tyokseen.
Ihmista voi auttaa vaan tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten jos ihminen ei halua itse auttaa itseaan niin voi voi.. . Tai se veli ei valita, mutta vaimoke...
Ja sitten ennen viime joulua se vaimoke halusi, etta me tuodaan sille jotain kuivan ihon kasvorasvaa, jota ei muka ole Suomessa. Ma kavin etsimassa monessa eri liikkeessa eioota ja se oli taas niin kamala pettymys. Me tavattiin lyhyesti silloin joulun jalkeen Suomessa ja se muija tuli tapaamaan meita huivi kaarittyna naamalle niin etta silmat vaan nakyi ja valitti, etta sen naama hajoaa pakkasessa eika se voi liikkua ulkona.
Ja kasvorasvaa ei tietenkaan oltu tuotu!
Jumalauta... Ma sanoin sille, etta menee Stokkalle, etta siella on hyva kemikaali-osasto, mutta se sanoi, etta ei siella ole. Luultvasti han ei siella ollut koskaan ees kaynyt. Kuitenkin se silloin jouluna ihasteli vauvaa ja onnitteli vauvasta, mutta koko ajan keskustelu kaantyi hanen ongelmiinsa, naamaan, kylmyyteen, natisevaan kroppaan whatever.
Silloin se kitisi jotain, etta kylla mekin haluttaisiin vauva, mutta ei me voida, kun ei taalla (suomessa) kukaan tajua raskaus/vauva-asioista kuitenkaan... (ei tietenkaan tajua, eihan Suomessa ookkaan kuin yks maailman parhaista neuvola-systeemeista...) Ihmeellista katellista p*skanjauhantaa ja miten helppoa meilla on olla vauvan kanssa Espanjassa.
Ja nyt se ei sitten tullut meille katsomaan vauvaa, vaikka oli koko paivan samassa kaupungissa. Oli kuulemma tullut riennoiltaan suoraan lentokentalle. Miehen veli tuli kuitenkin, toi lahjojakin ja oli kovasti pahoillaan vaimokkeensa takia. Mutta sanommpa vaan, miten jotkut ihmiset ovat kauheita kateellisia moukkia... Oikeasti koko paiva meni hieman pilalle, kun piti koko ajan odottaa, koska se soittaa, koska ehtii tulla meille ja suunnitella pojankin nukkumisrytmia hieman sen mukaan. Yhden kerran soitti ja sanoi, et menee viela pari tuntia, mutta sitten tuli taas jotain kiiretta.
Olipas ajattelemattomasti sanottu 
