Alkoi viikko aika rankasti megalomaanisen vasymyksen takia ja sorruin energiajuomiin. Ma en kovin mielellani osallistu kaiken maailman kissanristiaisiin, mutta eilen kavin pojan kanssa miehen kaverin ja sen vaimon pikkulikan 3-v synttareilla. Ihan kahdestaan oltiin pojan kanssa, mies oli toissa ja ma edustin meidan perhetta. Ihan jo velvollisuudentunnosta, koska he ostivat meille melko hintavan vauvalahjan, jota emme edes halunneet.
Anyway, join yhden lasin skumppaa ja yhden lasin punaviinia. Juon alkoholia tosi vahan muutenkin, joten tuosta tuli kamala paansarky yhdistettyna hiostavaan kuumuuteen.
Ja huomasi taas, etta tama mun lapsirakkaus ei ole universaalia sorttia. Pidan omastani, koska se on mun ja niista muista vain, jos osaavat olla hiljaa.
Siella oli varmaan yli 20 lasta 0-6v. ja meteli sen mukainen. Lisaksi isantapariskunta oli tilannut sinne jonkun pellen tai klovnin tai minka lie ja se haisi ihan hielle ja p****lle.
Muutenkin arsytti olla siella ilman miesta. Ma en tuntenut edes puolta ihmisista ja oli aika kuumottavaa hoitaa pojan raivopuuskat ihmisten ollessa samassa poydassa neuvoja jakelemassa ja vitsailemassa toisen raivon kustannuksella.
Joku kavi lammittamassa mulle mikrossa kanasoseet, mutta sekin oli raivostuttavaa syottaa poikaa kaikkien uteliaitten silmien alla... Ma olen vissiin liian outo???
Lisaksi kaikissa noissa kissanristiaisissa se keskustelu menee ihan sillisalaatiksi. Toki ma ymmarran, mista puhutaan. Mutta sellaisessa sekamelskassa ja tuo 10kg venkoileva tunkki kainalossa keskittymiskyky herpaantuu helposti. Ja kuitenkin pitaisi olla samaan aikaan tarpeeksi "jutussa mukana" ja sanoa itsekin tarpeeksi usein jotain valiin.
Siis mulle toi kommunikointi on ihan eri juttu just vaikka tyopaikalla, missa hoidetaan yks ihminen ja yhden ihmisen asiat kerrallaan! Jos juttelen jonkun kanssa kaksistaan, niin voin jutella vaikka kuinka kauan, jos kemiat kohtaa ja on jutun juurta.
Toi oli aika kamala kokemus. Poika tykkasi katsella isompia lapsia jonkin aikaa, mutta sitten tuli kuuma ja alkoi kiukuttaa. Mies saa tasta eteenpain hoitaa itse kaikki lapsikutsut.
Ja sitten kun meilla on pojan 1-v synttarit, niin niita vietetaan ihan kolmistaan perheen kesken. Lupaan olla tekematta kakkua itse.
Ja jos nyt jotain positiivista haluaa hakea, niin ainakin poika sai harjoitusta tulevaa paivakotiin menoa varten. :)