Hih ja aamulla me tehtiin 6.30 etp kotihommia ja sit likka leikki sen verran kovaäänisesti, et isi heräs kasilta. Puol ysin jlk mentiin päikkäreille ja kympiltä tulin lykkään tytön isille ja lähin takas nukkuun. No ohan tuo pikkuisen pahoinvoiva, mut ainakin kiltisti vahti tyttöö ja käytti koirankin. No mercy!
Nyt ei voi kyllä kuin syyttää itseään miten typerä voi ihminen olla, että valvoo puolille öin enkä edes katsonu peliä. Oli niin myrkkyä herätä aamulla, kun neiti heräsi pitkästä aikaa ennen kuutta pirteänä kuin peipponen nukuttuaan koko yön. (Jee! :)) Puolen kasin jälkeen nukahti ekoille unille. Minua olisi myös houkuttanut mennä pitkälleen, mutta kiinteistöhuollon jullit tulivat jyrryyttämään ruohonleikkureitaan eikä olisi nukkumisesta tullut mitään. Neiti nukkuu EDELLEEN (käsittämätöntä) mutta eipä minun enää kannata yrittää nukkua, eiköhän tuo kohta herää. Milloinhan sitä itse oppisi käymään oikeissa ajoin nukkumaan?! Ja koko viime viikon hikoilun jälkeen nyt sit keljuttaa kun on ankean näköinen päivä ja se väsyttää kahta kauheammin. Voisiko olla vaikka iloinen, ettei tänään läkähdy...
Minä katsoin peliä, ja jotenkin jäin siihen kiinni, enkä meinannut saada unta. Siihen nähden yllättävän pirteä olo. Olen myös palannut melatoniinin käyttäjäksi, aiemmin en uskaltanut, kun pelkäsin etten jaksa herätä imettämään, mutta kokeilin, eikä ole ongelma. Nyt tulee uni helpommin. :)
Aaargh! Mulla niiin hermoja raastaa kun tuo poika nousee ihan koko ajan johonkin seisomaan ja keittiössä ollessa se on uuni mitä vasten pitäisi saada seisoa. V*ttu mulla palaa käämi tuon kanssa kun ei usko mitään. Kymmenen kertaa sen jo pois siirsin lelujen ja muovikippojen pariin niin silti pyrkii ryömimään tuohon. Ei voi sekunniksikaan selkäänsä kääntää.. Nyt sitten v*tuttaa istuttaa sitä tuossa syöttötuolissa koko ajan että saisi edes aamukahvin juotua... Ostan tuolle lapselle leikkikehän, niin ei pääse mihkään vaarallisiin paikkoihin keikkumaan. Anteeksi tällainen valitus heti aamusta, mutta helpotti vähän johonkin purkaa kun ukko vaan nukkuu eikä välitä v*ttuakaan taas.. Anteeksi vielä kielenkäyttöni.
Ymmärrän elwwis todella hyvin. Muaki ottaa päähän kun poika ei tajua kieltoja ja pitää miljoona kertaa sanoa ettei uuninluukussa voi roikkua, vaikka ihan hyvin tiedän ettei tuo ymmärrä sanaa EI.
Meillä päikkäreille meno on nykyään sellainen tunnin urakka. Toi huutaa täyttä kurkkua konttausasennossa ja hieroo silmiään, selvästi väsyneenä. Vaunuihin kun nostaa niin pitää heti alkaa kääntyilemään ja rimpuilemaan ja huutamaan. Ja jos antaa tuttipullon vaunuihin niin se juodaan horkassa mutta kun maito loppuu niin alkaa se kiemurtelu taas. Ai että mulla räjähtää pää pian. Onneksi miehellä alkaa pian loma ja tullaan suomeen niin ei tarvitse olla yksin kokonaisia päiviä pitkään aikaan!
Multa puuttuu vieläkin kyky ärsyyntyä poikaan ja hänen tekemisiinsä, ehkä se kehittyy sitten, kun toinen alkaa tietoisemmin uhmata..? Tunnistan meiltäkin kyllä tuon tilanteen, että koko ajan saa olla siirtämässä ja kieltämässä. Se, mikä ahdistaa on, jos poika kitisee ja itkee enemmän (varsinkin yöllä), mutta silloinkaan en ärsyynny häneen. Mies saa kyllä osansa turhautumisesta, en nyt sitten tiedä, onko ihan fiksua häneenkään purkaa...
Oon kans harkinnu sitä leikkikehää, tuo on koko ajan jossakin vaarallisessa paikassa. Tupakoitsijana on v-mäinen kun saa ikkunoista kytätä hullun lailla että missä se mies menee kun on oikeasti NOPEA!
Minäkään en sillä tavalla ärsyynny vauvaan, mutta kyllä nyt alkaa olla hermoja raastavat vaiheet, kun just esim. kahvin juonti on aikamoista kikkailua, ja sitä ilman aamu aika mahdoton. Ja tuo on alkanut haluta pois olohuoneesta, ja jollain ihme kierimis/konttaus-tyylillä vetää hetkessä olkkarista joko "omaan huoneeseensa" (joka siis tällä hetkellä on edelleen nimellisesti työhuone, käytännössä roinahuone) tai sitten keittiöön. Ja kohta kun oppii nousemaan, niin sitten on noi uunit yms. mitkä varmaan kiinnostaa. Mua ei niin haittaa se, ettei se ymmärrä, mutta kun jotain (esim. roskis) on pakko ottaa neidin kädestä pois, niin tulee lohduton itku, jota seuraa sellainen kitinä. Niin kait se mun hinku takaisin töihin johtuu siitä, kun tää vauva-arki ei olekaan enää helppoa ja mukavaa eikä ainakaan enää muutu yhtään tän helpommaksi. Ja mä kun en ole niin täydellinen mutsi, että jaksaisin valittamatta.
^ Olen ollut omassa kaveripiirissäni huomaavinani tämän ilmiön aika monen kohdalla; kun lapsi alkaa liikkua enemmän, alkaa äiti kaivata työpaikan rauhaa Saa ja pitää välillä valittaa, pieni tuuletus on hyvästä!
Allerginen nuha, kestää viikkoja ja jopa kuukausia siitepölykauden alkamisen jälkeen. Meikä vettää allergialääkkeet tuplana että pystyy käymään ulkona ja pitää ikkunoita auki. :D Eilen unohtui ottaa lääke ja sen kyllä illalla huomasi kun räkä vuosi, silmiä kutitti ja voi sitä aivastelun määrää. Tuntu että aivastelen aivot pihalle. :S nou fun at all...
Tsemppiä allergian kanssa! Minullakin on lievä koivun siitepölyallergia, joskus pärjää melkein ilman lääkkeitä, mutta tänä vuonna on saanut aloittaa napsimisen heti pääsiäisen jälkeen. Onneksi täällä etelässä alkaa kausi olla lopuillaan, ja heinät eivät ole minua allergisoineet.
Tosta leikkikehästä... Tavallinen matkasänky vois varmaan toimia kätevänä vauvan väliaikaisena säilytyspaikkana. Siitähän näkee läpikin muksu. Kulkee mukana huoneesta huoneeseen ja voi taittaa kasaan, kun ei tartte. Meille hommataan semmoinen elukoitten terraario sitten Olkoot siellä. No ei nyt sentään :)
Toihan oli brummelisa loistava idea! Kokeilenki heti seuraavan kerran kun pitäis saada tehtyä jotain muutakin kuin olla hokemassa "ei" ja "pois sieltä" :D