Valitusketju

Hahah voi herne kuulostaa kyllä niin tutulta, mullakin menee välillä järki anopin kanssa :D Mutta sitä mä en tajua että mitä ne kaikki kyselee imetänkö vielä ja kun sanon että 4kk iässä loppui niin hirveet kauhistelut. Viimeksi tätä kysyi kummitätini kahvipöydässä joka oli täynnä vieraita. Huhheijjaa..
 
Ja saria, kuulostaapa kyllä melekoselta anopilta.. Mm kun meidän tyttö oli pienempi ja alkoi itkeä niin heti oli anopin pakko saada itselleen hoidettavaksi, ei luottanut siihen että minä ja mieheni osaamme hoitaa OMAA lastamme. Tämäkin siis vain yksi juttu muiden joukossa.. Mutta noh.. Ilman häntä ei ois mun miestäkään :)
 
Ei voi olla totta, miten nuo anopit voivat olla tuollaisia!? Mieheni äiti kuoli kun hän oli pikkuinen, joten anopista ei ole kokemusta, mutta miehen kahdeksasta siskosta suurin osa on koko ajan neuvomassa (=arvostelemassa) ja tekemässä asioita heti kun mun silmä välttää (=syöttää pojalle jotain mistä hänelle tulee ilmavaivoja ja mustaa kakkaa).
 
No sitten itse valitukseen. Lähdettiin 5km kauppareissulle pojan kanssa kävelleen tuttuun tapaan n kello 11. Matka sinne meni hyvin, pysähdyttiin syömään soseet puistoon ja katseltiin meininkiä. Kotimatkalle lähdettiin n kello 13, jolloin oli jo 30 astetta. Poika huusi täyttä kurkkua koko matkan, ja voitte kuvitella että huutaessa tulee vielä kuumempi. Vesi, mehu eikä maito kelvannut, ainoastaan rauhoittui syliin. Kanna nyt tota 9 kilon röykälettä , kauppakassia ja työnnä vaunuja jotka täynnä ostoksia suorassa auringonpaisteessa. Tunnin tappelun jälkeen nukahti viimein päikkäreille. Aahh.. ja mies on tietty tänään 8-21 töissä ja samanlainen vuoro huomenna. Tältä äidiltä hajoaa ihan just pää. Onneksi me lähdetään maanantaina viikoksi rannikolle "lomailemaan" ("" koska miehen koko suku asuu siellä ja mua vi..tuttaa jo valmiiksi, mutta mies lupasi että ollaan ihan kolmistaan ainakin pari päivää, jos vaikka pääsisi rannalle :) ) Ja vielä suurempi ONNEKSI me vietetään pojan kanssa kesä suomessa :Heartred
 
:eek::eek::eek: mikä anoppi Sarialla! Oma tuntuu aika helpolta tapaukselta noin vertauskohteena. Vaikka en mä kyllä haluaisi niitä kahdeksaa siskoakaan neuvojaan antamaan :grin

Kai se täytyy vaan ajatella, niin kuin Niukku sanoi, ilman anoppia ei olisi miestäkään :rolleyes:
 
Kiva tämä foorumi kun joittenkin kirjoitusten tilalla näkyy kilometritolkulla pelkkää tyhjää.
 
Mua ärsyttää nuo ylälaitaan tekstien keskelle ilmestyneet mainokset, niillä varmaan osansa tuohon "tyhjään" näkymään. Ja sit noi dildomainokset tuossa ruudun oikeassa laidassa, hohhoijaa :mad:
 
Sophie82 sanoi:
No sitten itse valitukseen. Lähdettiin 5km kauppareissulle pojan kanssa kävelleen tuttuun tapaan n kello 11. Matka sinne meni hyvin, pysähdyttiin syömään soseet puistoon ja katseltiin meininkiä. Kotimatkalle lähdettiin n kello 13, jolloin oli jo 30 astetta. Poika huusi täyttä kurkkua koko matkan, ja voitte kuvitella että huutaessa tulee vielä kuumempi. Vesi, mehu eikä maito kelvannut, ainoastaan rauhoittui syliin. Kanna nyt tota 9 kilon röykälettä , kauppakassia ja työnnä vaunuja jotka täynnä ostoksia suorassa auringonpaisteessa.
Click to expand...

Otan osaa. Minua oikeasti jo hieman pelottaa, miten selvitaan koko kesa pojan kanssa ilman etta jompikumpi saa lampohalvauksen! :mad:
Me asumme melko rauhaisassa lahiossa, josta on ihan ydinkeskustaan jotain 10km. Lahimpaan ostoskeskukseenkin n. 5km. Jos ma sitten vapaapaivana lahden kaupungille shoppailemaan niin normaalisti menen menomatkan kavellen ja tulen takaisin bussilla. Autolla kuljen vain tyomatkat (kaupungin ulkopuolelle, helppo osata). Tuossa kun viimeeksi olin vaunujen kanssa taaplaamassa kohti keskustaa niin ma lahdin ihan tarkoituksella jo tosi aikaisin, klo 9 maissa, jotta ei ole liian kuuma. Ja hitot! Paasin perille hiki valuen. Olin ehtinyt pysahtya ainakin kahdessa eri puistossa, juonut melkein kaksi 0.5 l:n vesipulloa, juottanut vauvalle vetta, mehua, vaihtanut vaipat puistossa...
Ja vauvakin oli ihan hikinen selasta! Tosi kiva sitten menna johonkin viileeseen ostoskeskukseen, kun tietaa, etta vauvalla on hiesta marka paita ja sille tulee takuuvarmasti kylma, kun yhtakkia siirrytaan viileeseen tilaan!
Tasta eteenpain pidan huolen, etta vauvalla on puhdas vaatekerta mukana joka hiton reissulla. Meilla on puuvillainen suojus/alusta rattaiden istuinosassa, joka auttanee hieman, mutta toisaalta vauva hikeentyy siita huolimatta.
Takaisin tulimme bussilla, mika on sekin tosi tukala kokemus varsinkin kesaisin. Bussi pysahtyy joka paikassa, on tosi kuuma ja kaikki matkustajat ovat kuin sillit purkissa. Pojalla tietenkin tuli kuuma bussissakin, se alkoi huutaa ja mun oli pakko ottaa se syliin. Liikkuvassa bussissa on aika hirveeta pitaa sylissa huutavaa (ja painavaa!) vauvaa, kun pitaa toisella kadella ottaa kiinni jostain tangosta/rivasta ja pitaa vaunuja paikoillaan omalla vartalollaan niita tukien.

Onkohan rattaisiin olemassa jotain sellaista teknista alustaa/patjaa, joka pitaisi kaverin viileena?? :anyone
 
^Pitaa miettia tota, tai kayda ihan lastentarvikeliikkeessa kyselemassa, mita ideoita ja tuotteita heilla on.

Poika ei hikoile muuten lainkaan, mutta just ulkona, silloin kun on kuuma ja poika venkuilee ja heiluu eestaas rattaissaan tai pukkaa itkua, niin sitten menee ekaksi niska maraksi. Pojan takatukka on yli 10cm pitka suoristettuna ja just se takatukka niskasta on ekana marka. Sitten kastuu paitakin niskan kohdalta ja lopuksi koko selka on nihkee.
Jos on kovin kuumissaan, niin poika kiskoo itse itseltaan ruokalapunkin kaulalta, jota ma olen pitanyt kuolaamisen takia. Et semmonen hikikalle.

Yolla poika nukkuu nykyisin ihan t-paitasillaan ja vaipan kanssa. Nukahtamisvaiheessa ilman mitaan peittoa ja sitten kun on nukahtanut niin sitten vasta peitellaan. Huomaa taas, etta ma en ole ajatellut asioita ihan loppuun saakka, silla eihan noilla 74 koon pitkahihaisilla/lahkeisilla potkupuku-pyjamilla mitaan tee.
 
Sama täällä, tosin mä ostin noi 74/80 pitkähihaiset yöpaidat syksyksi (järki hoi!?) mutta ne ovat jo jäämässä pieneksi :sad001 Meillä ei ole ilmastointia kun ollaan pärjätty sillä että avataan ikkunat yöksi että saadaan läpiveto, mietin vain että mitenköhän tuo poika pärjää nukkua jos koko yön vetää viileää ilmaa makuuhuoneen läpi. Noh, ei tässä ole kuin 3 viikkoa niin lennetään suomeen niin voi sitten käyttää pitkiä vaatteita ja peittoa :grin
 
^ Älä vielä riemuitse. Meidän parvekkeelle paistaa ilta-aurinko, ja parina iltana on ollut niin ollut niin lämmin, että mietin kauhulla kesää. Näinköhän tuota saa parvekkeelle nukkumaan, ettei läkähdy? :confused:
 
:angry7 Meillä paistaa myös aurinko tähän meidän pikku pihalle iltapäivästä alkaen. Ja TOTTAKAI ne harvat kerrat kun poika jatkaisi unia kävelyn jälkeen kärryssä iltapäivällä, niin aurinko paistaa mollottaa tohon pihaan. Ne vaunut tulee niin kuumaksi, jos ne on paikoillaan auringossa, että ei missään nimessä voi jättää sinne nukkumaan...
 
No joo, tässäpä sitten synttärivalitukset. Ensinnäkin neiti päätti, ettei nuku tänään päiväunia ollenkaan. Aamulla nukkui vähän pidempään, joten normaaliin aamutorkkuaikaan oltiin vasta puurolla. Siitä ei meinannut tulla mitään, kun vauva oli liian väsynyt. Kun viimein päästiin parvekkeelle asti, oli väsymys tainnut mennä ohi, ja neiti vaan jutteli ja potki vaunujaan. Puolen tunnin jälkeen luovutin. Lapsen kummi tuli klo 11 ja lähdimme kaupungille, luulin että nyt nukahtaisi, mutta neiti innostui kummin näkemisestä niin paljon, että keskittyi kujerteluun ja keimailuun. Lopulta nukahti puoleksi tunniksi, ja loppuajan oli selvästi väsynyt, muttei malttanut mennä nukkumaan. (Positiivisena välihuomiona: taisin tehdä aika onnistuneen kummivalinnan). No, kummi lähti, neiti oli aivan väsynyt ja mentiin taas parvekkeelle, mutta jotenkaan tuo ei taaskaan nukahtanut, vaan puolen tunnin jälkeen luovutin. Imetin ja mentiin vielä yrittämään, 20 minuuttia ja neiti nukahti viimeinkin. Tässä vaiheessa kello oli 15.50, ja mies oli tulossa n. 16.10.

No, ajattelin, että mulla on tässä parikymmentä minuuttia "omaa aikaa" esim. täällä luuhaamiseen. Yleensähän on hyvin kolmekin tuntia. Kerkesin istahtaa sohvalle, kun puhelin soi. Äitini soitti onnitellakseen, ihan kivaa sinänsä. Mutta pakollisten onnittelujen jälkeen hän alkoikin pohtia siskoni elämää. Äidin mielestä siskollani on joku ongelma, jota hän ei suostu kertomaan. Näinpä kuuntelin siskoni potentiaalisen ongelman arvailuja koko sen "oman aikani", kunnes mies tuli kotiin. Että hyvää syntymäpäivää minulle.o_O

Ylipäätänsä mua rupesi harmittamaan se, että mun vanhemmat tuntuvat rakastavan ongelmia. Tai ainakin niistä puhumista. Mun veljelläni oli tässä taannoin riitaisi avioero, ja kyllä siitä piti puhua. Samaan aikaan mulla oli häät, ja pian sen jälkeen ruvettiin odottamaan vauvaa. Äitini soittaa melkein joka päivä, mutta eipä hän silloinkaan kysellyt hääjärjestelyistä tai odotuksesta, vaan pui veljeni ongelmia. Nykyisin sitten puhuu joko siskostani tai veljestäni, yritän välillä kertoa esim. vauvan uusista taidoista, mutta välillä tuntuu, että ne ei edes kiinnosta. Mua on myös hävettänyt aina se, kun mennään miehen kanssa sinne, niin äiti ja varsinkin isäpuoli moittivat siskonmiestä (hän ei siivoa autoaan, isäpuolelle auto on pakkomielle). Olen pari kertaa sanonut, että miten luulette, että mun mies suhtautuu tohon, itselleni tulee väkisinkin sellainen olo, että mitä meistä puhutaan sitten, kun emme ole paikalla, mutta sama meno jatkuu. Jotenkin nyt täyttyi joku mitta, en ihan jaksaisi aina jauhaa noita muitten ongelmia, kun itselläni on asiat hyvin, niin enkö vain saisi nauttia tästä?:mad:

ps. Sukulaiset tunnistavat nyt itsensä, jos tänne eksyvät, mutta jos joku on niin utelias että tulee lukemaan mun lasketunajan foorumia, niin oma vikansa...:cool:
 
Onko niitä ongelmia sitten niin hirveän mielenkiintoista puida, ettei noteerata positiivisempia asioita ollenkaan. En yhtään ihmettele jos sinulla mitta täyttyi!
 
Joo nähtävästi on. Tämä on ollut lapsuudenkodissani ikävä tapa, josta itse olen tietoisesti halunnut irti. Siellä puidaan muiden ihmisten asioita (suomeksi puhutaan selän takana peetä) ihan loppumattomasti. Olen yrittänyt sitä, että itse vastaan noihin juttuihin vaan "jaa-jaa", etten lähden mukaan tollaisiin keskusteluihin. Tästä on seurannut kiusallisia hiljaisuuksia, mutta eivät nuo tajua lopettaa. Olen myös usein sanonut hyvin suoraan, että minusta tuo on ikävä tapa, enkä halua noista puhua, mutta ei ole auttanut. Ihan kun ne eivät osaisi muusta puhuakaan. Mies sanoi tänään, että tuo tapahtuu joka vuosi, ja ylipäätänsä aina kun mulla on joku juhla tai ilon aihe, itse olin ehkä jo unohtanut, mutta kuulemma esim. joka vuosi synttäreinä. Ja just silloin kun järjestettiin omia häitä, niin koko sen ajan sain kuunnella veljen avioeron käänreitä, mikä jotenkin oli vähän irvokasta. Ja jopa silloin, kun tulivat vauvaa katsomaan, niin samalla arvosteltiin sekä siskon että veljen perhe-elämä. :sad001
 
^ Samaa mieltä siis siinä, että tiedän näitä ihmisiä, jotka jaksavat vaikka loputtomiin puhua muista ihmisistä pahaa(/arvostellen) ja heidän tekemisistään. Mulla jossain vaiheessa kuuntelua keittää yli ja totean vaan, että "no se on heidän tapansa hoitaa asia" tmvs. Ei se oma elämä sillä hienommalta näytä, että hakee muista vikoja :scratch
 
Sympatiat täältäkin Latteäiti, luulen tunnistavani ihmistyypin ja kuulostaa aika rasittavalta. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin onneksi sinulla on lähipiirissä myös niitä positiivisempaa ilmapiiriä luovia ihmisiä, kuten miehesi ja anoppisi (siis se ykkösanoppi, ei se bonussellainen :) ).
 
Minä täällä taas valitan miehen perheestä. Mieheni siskon poika syntyi 10 päivää meidän pojan jälkeen. Voitte kuvitella miten hänen iso suku aina vertailee poikia kumpi nyt painaa enemmän, osaa enemmän asioita, isompi vehje haarojen välissä (SIIS WHAT THE F-CK!?!?). No tänään sitten pojat näkivät parin kk jälkeen. Se sisko oli kerskunut että heidän poika painaa jo 12kg ja on ihan varmasti isompi kun meidän poika, ja nukkuu niin hyvin ja juo maitoa 210ml kerrallaan (meillä siis edelleen max 150ml muuten tulee ylös, eikä tuo edes halua enempää maitoa). No, enpä nyt oo ihan kauheasti jaksanut välittää tosta kun ei oo mulle suoraan selittänyt noita juttujaan. Tänään sitten kun nähtiin niin se nappas meidän pojan heti syliinsä ja alkoi "heittelee" ilmaan että onpas teidän poika pieni ja kevyt (6kk iässä 8650g ja 71,5cm), ja räkätti päälle oikein sydämensä kyllyydestään. Tiedän ettei se tarkoittanut mitään pahaa, mutta voi luoja että mulla alkoi kiehua. Ja 12kg, nostelin sitä poikaa kuten omaani ja ihan yhtä paljon painavat näppituntumalla. Lisäksi heidän täti sanoi että oli painanut vajaa 9kg. Serkku on vähän meidän poikaa lyhyempi, joten näyttää samalla painolla aika paljon paksummalta. Meidän poikahan on istunut jo kuukauden päivät omillaan, ja silti sijoittelen yleensä tyynyjä varsinkin taakse, jos sattuisi vielä kellahtamaan kumoon. No tämä sisko sitten laittoi poikansa istumaan siihen viereen että ihan hyvin se istuu. No ei istunut, heilui ja heilui ja sisko ei reagoinut mitenkään kunnes serkkupoika sitten kaatui taaksepäin ja löi päänsä kivilattiaan. Niin ja kerskui hän jo pari kk sitten että heidän poika osaa sanoa "ajo", eli valkosipuli, ja koko suku puhui siitä että miten fiksu serkku on kun osaa jo sanoa sanoja ja sitten soitteli meille koko ajan että joko meillä PUHUTAAN. Tänään sitten demonstroivat miten se ajo sanotaan ja se oli sitä samaa krähinä-räkätysnaurua mitä meille harrastetaan. Mikä helv.. ajo, joopa joo. Tuli taas puhuttua vähän sivusuun. Voi luoja että mua ottaa päähän tollainen järjetön kerskuminen asioilla mitkä ei edes ole totta. Ja se muutaman sadan painoero selittynee sillä että meidän poika on jatkuvasti liikkeessä tai tekemässä jotain. Oli jännä nähdä kun pojat istuivat lattialla niin meidän hulivili yritti nousta seisomaan roikkumalla sohvan reunassa, ja sitten repi serkun naamaa ja seuraavalla sekunnilla söi varpaitaan. Serkku istui vieressä ja vain möllötti ja vähän hypisteli käteen annettua lelua.

Eikö olisi kivempi että pojat saavat kasvaa ja oppia omaan tahtiin ilman että koko suku on siinä juoruamassa koko ajan?! Ja myönnän kyllä että ylireagoin, mutta nähtävästi olen hyvin herkkä kun joku "mollaa" mun pientä kullannuppua!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top