Valitusketju
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jos jotakuta ei kiinnosta mun valitus miehen alkoholinkäytöstä, skippaa.
Mää järkytyin tänään, kun tajusin miten paljon tuo juo. Viime lauantaina kuskasin kaapista jok ikisen kaljaputelin poisa, joten realistinen määrä näkyy. Tänä aamuna siellä oli 39 pulloa. Mää oon juonu niistä kolme. Eikä siinä oo ees kaikki. Käyny baarissa molempina viikonloppuina. Ei saatana. Käskin sen kattoon aamulla ja kysyin, ymmärtääkö nyt miks marmatan sen juomisesta. Puolustus kuului näin "nuo pari on ainakin viime lauantailta (niin, viikossa on seitsämän päivää)" ja "ehkä ymmärrän, ehkä en". Mitä tästä päättelemme? Se EI ymmärrä. KAKS VITUN KONTTIA VIIKOSSA?? (yliki) Ehkä mää vaan annan sille vuosipäivälahjaksi paperit, jotka allekirjottaessaan se antaa mulle luvan vaihtaa pojalle mun oman sukunimen. Mää en oo vailla siltä enää mitään sen jälkeen, en ees elareita. Kuhan jättää rauhaan. Ei se mulle oo ollu avuksi niin paljoa ettenkö pärjäis ilman ton pojan kans, minähän sen hoidan käytännössä.
Oon teheny kaikkeni, eiköhän se riitä... En sentään uus jeesus vielä oo, en kykene ihmeisiin
Miten vaan tästä eteenpäin? Tää on ihan uus tilanne mulle ja pelkään ihan helvetisti että mun pää pettää mut taas, levahtaa ja menetän pojan. Tai jos ne vetää jotain vanhoja sekoiluja etten oo kelponen huoltajaksi. Mun menneisyys kun ei ihan täysin puhtonen ole...
Tai nyt alkuunsa, miten edes alottaisin keskustelun asiasta? Vai pitäiskö mun vaan odottaa ens kuun alkuun, jolloin äiti olis tulossa käymään ja päästäis liikenteeseen yhessä ja pasauttaisin pikkuhumaloissaan päin näköä totuuden?
Enkai mää nyt tuollastakaan loputtomiin jaksa kattoa, mää ressaan asiasta kuitenki koko ajan. Ääh, vaikiiaa. Ku se rakkaus oiski vaan loppunu kesken niin tää ois heleppoa, muttako mää rakastan sitä edelleen. Ja jokanen voi kohallaan kuvitella, miten heleppo on kertoa ihmiselle jota rakastaa että tuo saatanan turha viihdeaine on nyt tullu meidän väliin niin pahasti, ettei mun hermo enää pidä...
Mää järkytyin tänään, kun tajusin miten paljon tuo juo. Viime lauantaina kuskasin kaapista jok ikisen kaljaputelin poisa, joten realistinen määrä näkyy. Tänä aamuna siellä oli 39 pulloa. Mää oon juonu niistä kolme. Eikä siinä oo ees kaikki. Käyny baarissa molempina viikonloppuina. Ei saatana. Käskin sen kattoon aamulla ja kysyin, ymmärtääkö nyt miks marmatan sen juomisesta. Puolustus kuului näin "nuo pari on ainakin viime lauantailta (niin, viikossa on seitsämän päivää)" ja "ehkä ymmärrän, ehkä en". Mitä tästä päättelemme? Se EI ymmärrä. KAKS VITUN KONTTIA VIIKOSSA?? (yliki) Ehkä mää vaan annan sille vuosipäivälahjaksi paperit, jotka allekirjottaessaan se antaa mulle luvan vaihtaa pojalle mun oman sukunimen. Mää en oo vailla siltä enää mitään sen jälkeen, en ees elareita. Kuhan jättää rauhaan. Ei se mulle oo ollu avuksi niin paljoa ettenkö pärjäis ilman ton pojan kans, minähän sen hoidan käytännössä.
Oon teheny kaikkeni, eiköhän se riitä... En sentään uus jeesus vielä oo, en kykene ihmeisiin
Miten vaan tästä eteenpäin? Tää on ihan uus tilanne mulle ja pelkään ihan helvetisti että mun pää pettää mut taas, levahtaa ja menetän pojan. Tai jos ne vetää jotain vanhoja sekoiluja etten oo kelponen huoltajaksi. Mun menneisyys kun ei ihan täysin puhtonen ole...
Tai nyt alkuunsa, miten edes alottaisin keskustelun asiasta? Vai pitäiskö mun vaan odottaa ens kuun alkuun, jolloin äiti olis tulossa käymään ja päästäis liikenteeseen yhessä ja pasauttaisin pikkuhumaloissaan päin näköä totuuden?
Enkai mää nyt tuollastakaan loputtomiin jaksa kattoa, mää ressaan asiasta kuitenki koko ajan. Ääh, vaikiiaa. Ku se rakkaus oiski vaan loppunu kesken niin tää ois heleppoa, muttako mää rakastan sitä edelleen. Ja jokanen voi kohallaan kuvitella, miten heleppo on kertoa ihmiselle jota rakastaa että tuo saatanan turha viihdeaine on nyt tullu meidän väliin niin pahasti, ettei mun hermo enää pidä...
Ykkösenä kannattaa pitää aina lapsen etu. Pyydä ulkopuolista apua, kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. Ja jos olet itse ollut aktiivinen pyytämään apua ja suojelemaan lastasi, niin tuskinpa viranomaistahot kääntyvät sinua vastaan. Jollain keinoin olisi hyvä herättää miehesi pohtimaan lapsen etua ja parasta. Rohkeutta!
Sinuna odottaisin että äitisi tulee käymään ja sitten selvinpäin selität tilanteen miehellesi ja lähdet sitten lätkimään. Kuten Alisa tuossa kirjoitti niin lapsen etu tulisi olla tärkein ja omasta kokemusta voin sanoa ettei alkoholistin lapsena kasvaminen ole helppoa ja jättää kyllä arvet, on vanhemman vastuulla suojella lastaan turhalta harmilta. Tiedän monta jolla ei ole ihan puhtoinen menneisyys mutta ovat silti saaneet yksinhuoltajuuden ja täyden tuen viranomaisilta. Tietenkin ihminen voi muuttua ja yleensä muuttuukin kun on tullut vanhemmaksi, ja on lapsen etu myös että jos toinen vanhemmista tosissaan pitää hyvää huolta lapsestaan niin tätä suhdetta tuetaan. Paljon tsemppiä ja rohkeutta 
Oon samaa mieltä Sophien kanssa, odottaisin kans että äitisi tulee käymään. Jos teillä on sellainen suhde että pystytte tästä puhumaan siis ja hän auttaa sua. Helpompi on sit hänen kans miettiä mitä ja miten seuraavaksi, ei tarvi yksin pyöritellä kaikkea päässä ja saat sit varmaankin ihan käytännön apuakin. Miehelle oot muistaakseni puhunu asiasta jo aikaisemminkin (oliko jopa jo ennen pojan syntymää vai muistanko väärin) eikä oo pystyny muuttamaan juomistapojaan, niin mun mielestä se on saanu jo tarpeeks mahdollisuuksia, ja ryssiny ne. Poika ansaitsee turvallisen kodin missä on hyvä olla eikä siihen kuulu isä joka kittaa kaks konttia kaljaa viikossa (sori suorapuheisuuteni mutta en voi olla mitään muuta mieltä). Sä pärjäät varmasti pojan kanssa, oothan sä hoitanu sitä tähänkin asti. Ja apua varmasti löytyy. Eivätkä viranomasiet tuijota sun menneisyyttä, kun oot pojalle hyvä ja turvallinen äiti niin se riittää. Toivon, toivon, toivan että saat asiat järjestykseen, tuntuu tosi pahalta sun ja poikasi puolesta. Voin vaan kuvitella kuinka pahalta susta tuntuu nyt, mutta poikasi kiittää sua myöhemmin kun on tarpeeksi vanha tajutakseen miltä pelastit hänet 
Täytyy vielä lisätä että oon aina välillä miettiny miten teillä menee tän asian kanssa kun et oo pitkään aikaan kirjoittanu siitä mitään. Ajattelin että ehkä miehes on ottanu itsensä niskasta kiinni eikä sulla oo mitään kirjoitettavaa, harmi ettei asia ollut niin
Voimia
VoimiaEdelliset tuossa pukivat jo sanoiksi myös minun ajatukseni. Sen lisään vielä, että näitä foorumin perushöpinöitä lukiessa on välittynyt kuva, että olet pojallesi hyvä, rakastava ja huolehtiva äiti, uskon sen tulevan virallisillekin tahoille selväksi, jos heidän kanssaan joudut asioimaan. Sulla on ihana poika, jolle hyvän elämän tekeminen on varmasti vaikeidenkin päätösten arvoista. Suuresti voimia ja tsemppiä, olette ajatuksissa myös täällä
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kiitokset kaikille tsempeistä... :)
Sophie, itsekkin olen katsonut isäni juomista koko ikäni, siksi en haluakkaan että poika joutuu katsomaan samaa. Ja siksi en haluaisi miehelle viikonloppuihin oikeuksia, koska ei se omaakaan isää estänyt aikanaan juomasta itseään sellaiseen kuntoon, että 8-vuotias tyttönen talutti naapurivaunusta "kotiin" nukkumaan.
Äitistäni ei luultavasti tässä asiassa ole mitään apua, meidän välit on edelleen aika kylmät vaikka tullaanki jo paremmin toimeen.. En tiedä onko tässä nyt liikaa infoa, mutta avaan välejämme teille sen verran, että äitini ilmeisesti sairastaa skitsofreniaa, sen kanssa ei todellakaan ollut helppo kasvaa kun on ilmeisesti (käyttäytymisen muuttumisen perusteella) vasta lähivuosina alkanut syödä lääkkeensä.
Ärsyttää, kun edelleen yritän hirveästi ymmärtää ja toisaalta tajuankin pointin, kun sanoo että mitä se haittaa. Eihän se riehu tai ole väkivaltainen, mutta se ei poista sitä että mielestäni juo liikaa. En tiiä oonko sitten natsi, mutta vähempikin riittäis. Kuten oon jo moneen kertaan selittäny, en mää siltä absolutismia vaadi, vaan vähentämistä.. *sarkastista, surkuhupaisaa naurua* Tarkoitan siis, että suurissa määrin alkoholi tai edes jokaviikonloppuinen ryyppääminen ei minusta lapsiperheeseen kuulu. Tottakai haluan itsekkin käydä joskus vähän tuulettumassa, jaksaa taas paljon paremmin kun pääsee yhtenä iltana vähän leikkiin lapsetonta, mutta...
Bambino, muistat ihan oikein, tästähän on tapeltu siitä lähtien kun raskauduin ja aloin tajuamaan, ettei edes suunnittele vähentämistä vaikka kuinka lupaa ja lupaa. -ttu että sitä voi olla ihminen tyhmä... Voitte uskoa miten paljon pieksän ihteäni tästä vielä vuositolkulla eteenpäin. Ei idiootti ollu oppinut omasta menneisyydestään mitään! Jos mies juo liikaa, se ei sitä vähennä vaikka seinät kaatuis päälle. Ai että sitä on naiivi ja TYHMÄ! Tällasissa tilanteissa sitä tajuaa, ettei oo aikusta nähnykkään...
Pakko vielä lisätä, tässä välissä on ollu oikeastaan joka viikonloppu jonkinlaista kähkämää tuon juomisen kanssa, isompaa ja pienempää, mutten ole jaksanut kirjoittaa kun oon aatellu että johan te kyllästytte jatkuvaan märisemiseen asiasta 
Ja tuosta pojan hoidosta (tästä tulee näköjään kilometrin pitkä avautuminen
"), ärsyttää kun teen yksin kotona kaiken. Tiskaan 2-3krt/pvä, pesen pyykit, yritän keritä imuroimaan jossain välissä edes kerran kahteen viikkoon, teen ruuat ja koitan hoitaa pojan vielä siihen päälle. Plus hoidan koiran. Tuokin on jännä, olen pyytänyt apua edes sen verran, että heräisi käyttämään aamuisin koiran alkona niin ei onnistu. Ei kuulemma vaan pääse ylös. Kuten vastaus lähes jokaiseen pyyntöön vaihtaa pojan vaippa jne on "en mää nyt oikein jaksais". Joskus tekee kyllä, ja höpöttelee jne pitää poikaa sylissä, ja harvakseltaan jopa suostuu hereilläoloaikana jäämään kaksin kotiin, jos minun pitää jossain käydä. Mutta harvoin. Jopa kaverit ovat huomautelleet asiasta että etkö sää liiku ikinä mihinkään ilman tota lasta.
Mutta pointti. Onko mulla oikeus sanoa "en mää nyt oikeen jaksas"? Saanko mää vaan maata sohvalla tai nukkua päikkärit jos väsyttää (eilen muuten sanoin että voisin nukkua päikkärit ku olin väsyny ja kipeä, kuulemma oma vika kun en aikasemmin älyä mennä nukkumaan..)? Saanko mää ilmoittaa neljältä iltapäivällä että mää taijan tästä lähteä rappaan kaverin autoa ja vetään kännit? Ainiin! Ja määhän kuulemma latelen sääntöjä kun sanoin, että saa pe lähteä saunomaan jos lauantaina ei ota. Oli lähdössä lauantaina rappaan kaverinsa autoa. No, ei lähtenyt mutta otti kotona silti. Sanoin sille tohon sääntöjuttuun että en minä mitään sääntöjä keksi, vaan se on vaan ihan vitun epäreilua että pe tulee kotiin puol 4, häviää 7 aikaan kun laitan pojan nukkuun, tulee aamuyöstä, nukkuu puoleenpäivään, kiukuttelee aamupäivän ja painuu iltapäivällä loiventamaan talliin. Argh. Kun HÄNELLÄ on niin raskas työ, HÄNTÄ masentaa ja HÄNTÄ elämä potkii päähän.
Nyt kun luen tota omaa tekstiäni, mietin että miten hitto mää muka ees kehtaan katella tuota enää? Onko niitä hyviä hetkiä muka niin paljon, että se kuittaa tuon kaiken käytännössä puhtaan vittuilun?
Tästä kun selvitään, niin hitto mää oon terästä. AMMUN KAIKKI UKOT, JOTKA YRITTÄÄ PUOLTA KILOMETRIÄ LÄHEMMÄS. Rupean hulluksi hevosnaiseksi ja muutan jonnekki hevonkuuseen mettän keskelle!
Sophie, itsekkin olen katsonut isäni juomista koko ikäni, siksi en haluakkaan että poika joutuu katsomaan samaa. Ja siksi en haluaisi miehelle viikonloppuihin oikeuksia, koska ei se omaakaan isää estänyt aikanaan juomasta itseään sellaiseen kuntoon, että 8-vuotias tyttönen talutti naapurivaunusta "kotiin" nukkumaan.
Äitistäni ei luultavasti tässä asiassa ole mitään apua, meidän välit on edelleen aika kylmät vaikka tullaanki jo paremmin toimeen.. En tiedä onko tässä nyt liikaa infoa, mutta avaan välejämme teille sen verran, että äitini ilmeisesti sairastaa skitsofreniaa, sen kanssa ei todellakaan ollut helppo kasvaa kun on ilmeisesti (käyttäytymisen muuttumisen perusteella) vasta lähivuosina alkanut syödä lääkkeensä.
Ärsyttää, kun edelleen yritän hirveästi ymmärtää ja toisaalta tajuankin pointin, kun sanoo että mitä se haittaa. Eihän se riehu tai ole väkivaltainen, mutta se ei poista sitä että mielestäni juo liikaa. En tiiä oonko sitten natsi, mutta vähempikin riittäis. Kuten oon jo moneen kertaan selittäny, en mää siltä absolutismia vaadi, vaan vähentämistä.. *sarkastista, surkuhupaisaa naurua* Tarkoitan siis, että suurissa määrin alkoholi tai edes jokaviikonloppuinen ryyppääminen ei minusta lapsiperheeseen kuulu. Tottakai haluan itsekkin käydä joskus vähän tuulettumassa, jaksaa taas paljon paremmin kun pääsee yhtenä iltana vähän leikkiin lapsetonta, mutta...
Bambino, muistat ihan oikein, tästähän on tapeltu siitä lähtien kun raskauduin ja aloin tajuamaan, ettei edes suunnittele vähentämistä vaikka kuinka lupaa ja lupaa. -ttu että sitä voi olla ihminen tyhmä... Voitte uskoa miten paljon pieksän ihteäni tästä vielä vuositolkulla eteenpäin. Ei idiootti ollu oppinut omasta menneisyydestään mitään! Jos mies juo liikaa, se ei sitä vähennä vaikka seinät kaatuis päälle. Ai että sitä on naiivi ja TYHMÄ! Tällasissa tilanteissa sitä tajuaa, ettei oo aikusta nähnykkään...
Pakko vielä lisätä, tässä välissä on ollu oikeastaan joka viikonloppu jonkinlaista kähkämää tuon juomisen kanssa, isompaa ja pienempää, mutten ole jaksanut kirjoittaa kun oon aatellu että johan te kyllästytte jatkuvaan märisemiseen asiasta Ja tuosta pojan hoidosta (tästä tulee näköjään kilometrin pitkä avautuminen
"), ärsyttää kun teen yksin kotona kaiken. Tiskaan 2-3krt/pvä, pesen pyykit, yritän keritä imuroimaan jossain välissä edes kerran kahteen viikkoon, teen ruuat ja koitan hoitaa pojan vielä siihen päälle. Plus hoidan koiran. Tuokin on jännä, olen pyytänyt apua edes sen verran, että heräisi käyttämään aamuisin koiran alkona niin ei onnistu. Ei kuulemma vaan pääse ylös. Kuten vastaus lähes jokaiseen pyyntöön vaihtaa pojan vaippa jne on "en mää nyt oikein jaksais". Joskus tekee kyllä, ja höpöttelee jne pitää poikaa sylissä, ja harvakseltaan jopa suostuu hereilläoloaikana jäämään kaksin kotiin, jos minun pitää jossain käydä. Mutta harvoin. Jopa kaverit ovat huomautelleet asiasta että etkö sää liiku ikinä mihinkään ilman tota lasta.Mutta pointti. Onko mulla oikeus sanoa "en mää nyt oikeen jaksas"? Saanko mää vaan maata sohvalla tai nukkua päikkärit jos väsyttää (eilen muuten sanoin että voisin nukkua päikkärit ku olin väsyny ja kipeä, kuulemma oma vika kun en aikasemmin älyä mennä nukkumaan..)? Saanko mää ilmoittaa neljältä iltapäivällä että mää taijan tästä lähteä rappaan kaverin autoa ja vetään kännit? Ainiin! Ja määhän kuulemma latelen sääntöjä kun sanoin, että saa pe lähteä saunomaan jos lauantaina ei ota. Oli lähdössä lauantaina rappaan kaverinsa autoa. No, ei lähtenyt mutta otti kotona silti. Sanoin sille tohon sääntöjuttuun että en minä mitään sääntöjä keksi, vaan se on vaan ihan vitun epäreilua että pe tulee kotiin puol 4, häviää 7 aikaan kun laitan pojan nukkuun, tulee aamuyöstä, nukkuu puoleenpäivään, kiukuttelee aamupäivän ja painuu iltapäivällä loiventamaan talliin. Argh. Kun HÄNELLÄ on niin raskas työ, HÄNTÄ masentaa ja HÄNTÄ elämä potkii päähän.
Nyt kun luen tota omaa tekstiäni, mietin että miten hitto mää muka ees kehtaan katella tuota enää? Onko niitä hyviä hetkiä muka niin paljon, että se kuittaa tuon kaiken käytännössä puhtaan vittuilun?
Tästä kun selvitään, niin hitto mää oon terästä. AMMUN KAIKKI UKOT, JOTKA YRITTÄÄ PUOLTA KILOMETRIÄ LÄHEMMÄS. Rupean hulluksi hevosnaiseksi ja muutan jonnekki hevonkuuseen mettän keskelle!
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Tsemppii Kyumin sulle ihan hulluna!!! Yritä jaksaa raskaalta tuntuvan arjen keskellä.
Asioista kannattaa puhua selvinpäin, ajan kanssa vaikka se on vaikeaa ja tuntuu varmasti ahdistavalta. Sun on vaan tehtävä ukolles selväksi, ettei tommoinen peli vaan vetele. Yhtälailla se ukkos on teijän pojalle vanhempi, vaikka sinä sen oot sisällä kasvattannu ja synnyttänny. Ja siis hän on yhtälailla velvollinen hoitamaan lastanne kuin sinäkin. Vaatisin taloudessa, edes jonkinlaista tasa-arvoa. Toivon todella, että se sun ukkos tajuaa, että ilman alkoholiakin voi olla elämää.
Nimimerkillä: isoja alamäkiä laskenut parisuhteessa ja psykologi voi olla hyvä apu. :))
Lämpimästi suosittelen ottamaan vaikka neuvolassa terkkarin kanssa puheeksi tää sun asia. Siellä varmasti saat asioita vietyä edes vähän eteenpäin. :) Ja toivottavasti saisit vähän ammattilaisen neuvoo, että kuinka voisit toimia noin hankalassa tilanteessa.
Asioista kannattaa puhua selvinpäin, ajan kanssa vaikka se on vaikeaa ja tuntuu varmasti ahdistavalta. Sun on vaan tehtävä ukolles selväksi, ettei tommoinen peli vaan vetele. Yhtälailla se ukkos on teijän pojalle vanhempi, vaikka sinä sen oot sisällä kasvattannu ja synnyttänny. Ja siis hän on yhtälailla velvollinen hoitamaan lastanne kuin sinäkin. Vaatisin taloudessa, edes jonkinlaista tasa-arvoa. Toivon todella, että se sun ukkos tajuaa, että ilman alkoholiakin voi olla elämää.
Nimimerkillä: isoja alamäkiä laskenut parisuhteessa ja psykologi voi olla hyvä apu. :))
Lämpimästi suosittelen ottamaan vaikka neuvolassa terkkarin kanssa puheeksi tää sun asia. Siellä varmasti saat asioita vietyä edes vähän eteenpäin. :) Ja toivottavasti saisit vähän ammattilaisen neuvoo, että kuinka voisit toimia noin hankalassa tilanteessa.
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Voimia Kyumin, vauva-arki on raskasta, eikä siihen todellakaan kaivata mitään ylimääräistä BS:ä jatkuvasti sotkemaan.
Perhe-elämän ja perheen hyvinvoinnin tulisi olla nyt ykkössijalla. Toivottavasti miehesi kokisi jonkinlaisen heräämisen ja hankkisi itselleen vaikka ihan ammattiapua, jos juominen on runsasta. Sosiaalista elämää tosiaan saa, voi ja pitää olla, mutta tarvitseeko sitä aina viettää kosteissa merkeissä? Ryyppääminen ei ole hyväksi kenellekään ja lapsiperheessä se sotkee asioita vielä pahemmin.
Tämä asia kannattaa ottaa puheeksi miehen kanssa ja oman lähipiirin kanssa (ja vaikka tarpeen vaatiessa neuvolankin kanssa kuten elwwis ehdotti. Ehkä voisitte saada jotain kaupungin kotiapua sitä kautta, jos oma jaksamisesi kärsii). Salailu tai asian häpeily ei auta, eikä kannata. Toivottavasti keksitte ratkaisun, joka on teille koko perheelle paras!
Perhe-elämän ja perheen hyvinvoinnin tulisi olla nyt ykkössijalla. Toivottavasti miehesi kokisi jonkinlaisen heräämisen ja hankkisi itselleen vaikka ihan ammattiapua, jos juominen on runsasta. Sosiaalista elämää tosiaan saa, voi ja pitää olla, mutta tarvitseeko sitä aina viettää kosteissa merkeissä? Ryyppääminen ei ole hyväksi kenellekään ja lapsiperheessä se sotkee asioita vielä pahemmin.
Tämä asia kannattaa ottaa puheeksi miehen kanssa ja oman lähipiirin kanssa (ja vaikka tarpeen vaatiessa neuvolankin kanssa kuten elwwis ehdotti. Ehkä voisitte saada jotain kaupungin kotiapua sitä kautta, jos oma jaksamisesi kärsii). Salailu tai asian häpeily ei auta, eikä kannata. Toivottavasti keksitte ratkaisun, joka on teille koko perheelle paras!
Aargh, tuo sun tekstin lukeminen sekä suututtaa että surettaa
Ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tuollaista käyttäytymistä, mutta surullisen moni kuitenkin joutuu. Mun mielestä lapsellista käytöstä sun mieheltä että olettaa voivansa elää kuten ennenkin ja syysää kaiken vastuun sun niskoille. Yhdessä te ootte sen lapsen tehny. Harmi jos ei sun äidistä oo sen kummemmin apua, mutta kuten elwwiskin kirjoitteli, neuvolassa kannattaisi varmaan ottaa asia puheeksi. Usein asiat selkenevät itsellekin vielä enemmän kun saa ulkopuoliselle puhua, ja sieltä voivat varmaan antaa tarvittavia neuvoja ja apuja.
Ja tänne saa valittaa ja purkaa vitutukset niin paljon kuin sielu sietää, täähän on nimenomaan valitusketju
Ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tuollaista käyttäytymistä, mutta surullisen moni kuitenkin joutuu. Mun mielestä lapsellista käytöstä sun mieheltä että olettaa voivansa elää kuten ennenkin ja syysää kaiken vastuun sun niskoille. Yhdessä te ootte sen lapsen tehny. Harmi jos ei sun äidistä oo sen kummemmin apua, mutta kuten elwwiskin kirjoitteli, neuvolassa kannattaisi varmaan ottaa asia puheeksi. Usein asiat selkenevät itsellekin vielä enemmän kun saa ulkopuoliselle puhua, ja sieltä voivat varmaan antaa tarvittavia neuvoja ja apuja. Ja tänne saa valittaa ja purkaa vitutukset niin paljon kuin sielu sietää, täähän on nimenomaan valitusketju
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Elwwis, Kiitokset :) Kyllähän mää jaksan, jos en hyvin niin sitten huonosti. Mutta jaksan kuitenkin 
Tästä juomisasiasta on jo vuosi väännetty, ja mää oon mielestäni kaikki keinot aikalailla käyttäny... Paitsi sen, että oikeasti ilmotan vaan että nyt tää loppu, mee naimisiin sen kaljapullos kans. Oon kotihommistaki sanonu sille että tuntuu ettei mun elämä oo enää mitään muutako paskavaippoja, puklua, huutoa ja tän mökin pitämistä asuttavan näkösenä, muttaku. HÄN on niin väsynyt töiden jälkeen ettei tiskata jaksa.
Kiitokset Brummelisallekkin, ja olen miehelle ehdottanutkin kun sanoo että häntä masentaa niin pitää juoda, että menisi psykiatrille tms. Ei kuulemma usko tuollaisiin. Oon vähän jo miehen kavereillekkin vihjannut että toki tekin voisitte nähä vähän muutenki ku kännissä. Ärsyttää vaan kun ei mulle kukaan soittele (paitsi pojan kummitäti sillointällöin) että lähtisinkö johonkin, vaan miestä kyllä houkutellaan joka viikonloppu jonnekkin. Vaikka tasan tietävät etten tykkää, tai ainakin luulis ton sanoneen niille. Oon kyllä pariin otteeseen soitellu sen kaverit itkien läpi kun on tehnyt perinteiset katoamistemput... Ja tuohon houkuttelemisasiaan, siinä lähinnä ärsyttää se, että soittelisivat vaikka tietävät etten voi lähtä, tulis parempi mieli että mut muistetaan vielä, prkl! :D
Bambino, surullisen moni joutuu, ja oon samaa mieltä tosta lapsellisuudesta. Aikunen ukko, pitäis tajuta etten oo sen äiti vaan puoliso, joka hajoaa kappeleiksi ku niskaan kasataan liikaa työtä. Mää en halua toista lasta. En aikuista enkä pientä. Yks riittää, kiitos.
Neuvolaan en oikeen uskalla puhua, ja siinä hilkulla uskaltaisinko esim. sosiaalihuollon kautta lähteä selvittämään asioita, mennyt nuorempana luotto ammattihenkilöihin, kun eräs naikkonen nakkasi omien johtopäätösten (ei siis konsultoinut muita henkilöitä asiassa) perusteella peltolaan. Vaihtoehdot oli että joko menen vapaaehtoisesti, jolloin SAATAN päästä viikossa parissa ulos, tai pakkolähetteellä, joka on kolme kk. Ja sitten joku kehtaa vielä tulla mussuttamaan ettei suomen psykiatrisilla harrasteta pakkohoitoa. Juupa juu. Pelkään että tuo käy taas, ja sen jälkeen on turha kuvitellakkaan saavansa pikkumiestä enää takaisin. Ja mun päässä ei silloin enää ollut mitään vikaa.
Tästä juomisasiasta on jo vuosi väännetty, ja mää oon mielestäni kaikki keinot aikalailla käyttäny... Paitsi sen, että oikeasti ilmotan vaan että nyt tää loppu, mee naimisiin sen kaljapullos kans. Oon kotihommistaki sanonu sille että tuntuu ettei mun elämä oo enää mitään muutako paskavaippoja, puklua, huutoa ja tän mökin pitämistä asuttavan näkösenä, muttaku. HÄN on niin väsynyt töiden jälkeen ettei tiskata jaksa.Kiitokset Brummelisallekkin, ja olen miehelle ehdottanutkin kun sanoo että häntä masentaa niin pitää juoda, että menisi psykiatrille tms. Ei kuulemma usko tuollaisiin. Oon vähän jo miehen kavereillekkin vihjannut että toki tekin voisitte nähä vähän muutenki ku kännissä. Ärsyttää vaan kun ei mulle kukaan soittele (paitsi pojan kummitäti sillointällöin) että lähtisinkö johonkin, vaan miestä kyllä houkutellaan joka viikonloppu jonnekkin. Vaikka tasan tietävät etten tykkää, tai ainakin luulis ton sanoneen niille. Oon kyllä pariin otteeseen soitellu sen kaverit itkien läpi kun on tehnyt perinteiset katoamistemput... Ja tuohon houkuttelemisasiaan, siinä lähinnä ärsyttää se, että soittelisivat vaikka tietävät etten voi lähtä, tulis parempi mieli että mut muistetaan vielä, prkl! :D
Bambino, surullisen moni joutuu, ja oon samaa mieltä tosta lapsellisuudesta. Aikunen ukko, pitäis tajuta etten oo sen äiti vaan puoliso, joka hajoaa kappeleiksi ku niskaan kasataan liikaa työtä. Mää en halua toista lasta. En aikuista enkä pientä. Yks riittää, kiitos.
Neuvolaan en oikeen uskalla puhua, ja siinä hilkulla uskaltaisinko esim. sosiaalihuollon kautta lähteä selvittämään asioita, mennyt nuorempana luotto ammattihenkilöihin, kun eräs naikkonen nakkasi omien johtopäätösten (ei siis konsultoinut muita henkilöitä asiassa) perusteella peltolaan. Vaihtoehdot oli että joko menen vapaaehtoisesti, jolloin SAATAN päästä viikossa parissa ulos, tai pakkolähetteellä, joka on kolme kk. Ja sitten joku kehtaa vielä tulla mussuttamaan ettei suomen psykiatrisilla harrasteta pakkohoitoa. Juupa juu. Pelkään että tuo käy taas, ja sen jälkeen on turha kuvitellakkaan saavansa pikkumiestä enää takaisin. Ja mun päässä ei silloin enää ollut mitään vikaa.
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Mun ukko oli joskus samaa mieltä noista psykiatreista ja psykologeista sun muista, mutta mun mukana kerran käytyään alkoi olla toista mieltä. Ja kun aikoinaan huomasi, että minä itse voin paremmin kun olin saanut jutella jollekkin ulkopuoliselle suruista, murheista, stressista ym... :) Jaksuja vielä kovasti! :) Toivottavasti asiat selviää ja rohkeutta vaan mennä ja ottaa asioita esille. :3
Toivottavasti asiat selviää ja rohkeutta vaan mennä ja ottaa asioita esille. :3
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kiitos! Tässä just mietin että seurailen tilannetta sinne toukokuulle, katotaan ottiko vinkistä vaaria ku näki itekkin juomansa määrän. Tuskin pitkäksi aikaa ainakaan... (Positiivisuus on muuten perseestä )
Palaan rähjäämään tai itkemään tänne seuraavan posahduksen tai tilanteen raukeamisen jälkeen...
)Palaan rähjäämään tai itkemään tänne seuraavan posahduksen tai tilanteen raukeamisen jälkeen...
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kiitokset Salme! :)
Tää on nyt vaan lähinnä sellasta yksinpuhelua ja pohdintaa.
Eräs ystävä tuossa mainitsi että kuulostan siltä niinkuin oisin jo päätöksen tehnyt, ja niinhän mää taidan ollakkin. Ootan vaan jotain hiton ihmettä vielä.. Tai sitä hetkeä, jolloin silmissä pimenee ja kaadan kaiken kerralla takaisin sen niskaan. Mää oon aika tuittupää persoona, ja suuttuessani pystyn pitämään vaikka vuosikaudet välit ihan jäissä. Ja vaikka itse sanonkin, niin pieneksi naiseksi olen yllättävän pelottava, kun suutun tosissani.. :D Mutta jostain syystä en kykene suuttumaan tolle miehelle. Ainakaan päin naamaa. En tiedä sitten johtuuko entisestä suhteesta, jossa olin vain jotain kynnysmaton, tiskikoneen ja pumpattavan barbaran väliltä. Pitäis ottaa itteään niskasta kiinni ja suuttua kerran kunnolla, se on kyllä vielä kokeilematta. Näkispä meniskö perille sillä.
Poika on tottakai tässä ykkösenä, eikai jos kyse olis vaan minusta niin tuo juominen häirihtis yhtään. Joisin varmaan itsekkin samaa tahtia jos ei olis tuota hymypoikaa jarruna :) Ton lapsen takia mää meen vaikka harmaan kiven läpi. Sitä ei satuta kukaan. Vain mun kuolleen ruumiin yli. Toki oon varmasti itsekkin välillä oikea paskan mutsin esikuva (itseironia on parasta!), mutta luulen kuitenki että ne välilliset suuttumiset unohtuu, kun muuten kuitenki arki sujuu aika lepposasti. Siis näiden lapsien kanssa. Tosta isommasta kiukkuperseestä ei puhuta.
Ai että mua rassaa tää tilanne. Onneksi pikkumiehellä oli kuitenki tänään hyvä päivä
Toivottavasti en nyt anna itestäni jotain ihan sekopään kuvaa täällä höpistessäni... :"D
Tää on nyt vaan lähinnä sellasta yksinpuhelua ja pohdintaa.
Eräs ystävä tuossa mainitsi että kuulostan siltä niinkuin oisin jo päätöksen tehnyt, ja niinhän mää taidan ollakkin. Ootan vaan jotain hiton ihmettä vielä.. Tai sitä hetkeä, jolloin silmissä pimenee ja kaadan kaiken kerralla takaisin sen niskaan. Mää oon aika tuittupää persoona, ja suuttuessani pystyn pitämään vaikka vuosikaudet välit ihan jäissä. Ja vaikka itse sanonkin, niin pieneksi naiseksi olen yllättävän pelottava, kun suutun tosissani.. :D Mutta jostain syystä en kykene suuttumaan tolle miehelle. Ainakaan päin naamaa. En tiedä sitten johtuuko entisestä suhteesta, jossa olin vain jotain kynnysmaton, tiskikoneen ja pumpattavan barbaran väliltä. Pitäis ottaa itteään niskasta kiinni ja suuttua kerran kunnolla, se on kyllä vielä kokeilematta. Näkispä meniskö perille sillä.
Poika on tottakai tässä ykkösenä, eikai jos kyse olis vaan minusta niin tuo juominen häirihtis yhtään. Joisin varmaan itsekkin samaa tahtia jos ei olis tuota hymypoikaa jarruna :) Ton lapsen takia mää meen vaikka harmaan kiven läpi. Sitä ei satuta kukaan. Vain mun kuolleen ruumiin yli. Toki oon varmasti itsekkin välillä oikea paskan mutsin esikuva (itseironia on parasta!), mutta luulen kuitenki että ne välilliset suuttumiset unohtuu, kun muuten kuitenki arki sujuu aika lepposasti. Siis näiden lapsien kanssa. Tosta isommasta kiukkuperseestä ei puhuta.
Ai että mua rassaa tää tilanne. Onneksi pikkumiehellä oli kuitenki tänään hyvä päivä
Toivottavasti en nyt anna itestäni jotain ihan sekopään kuvaa täällä höpistessäni... :"D
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
http://www.youtube.com/watch?v=E5lLfCKyUo0 & http://www.youtube.com/watch?v=j0u3KOXG2Wc
Hienosti sopivat kipaleet tän päivän fiiliksiin. Sain olla peräti 20 min hiljaisuudessa kun sanoin että haluan rauhassa käydä kahvittelemassa kun kerran "täytyy" lähteä juhlimaan vappua.
Ensimmäinen asia syöksyttyäni tuli perseen alla kotiin ja otettuani pojan syliin: "Siinä on sitte näköjään hyvä olla. Siinä saat olla vastasuudessakin." Sai aikalailla loppuillan mykkäkoulua. ONNEKSI painu muualle. Saatara että kiehuu vieläkin. Laskeskelin muuten (vaikken tästä sossupummeilusta erityisemmin tykkääkkään) että tienaisin ILMAN elareita alakanttiin laskettuna puolet enemmän kuin nyt. Toki kulujakin olisi lisää, mutta käteen jäisi lähes yhtä paljon per kk kuin nyt saan rahaa. No, pyyteli anteeksi tekstarilla ja sanoin että puhutaan tässä. Saattaapi olla että otan itteäni niskasta kiinni jo huomenna. Jotenkin häiritsee kun olo oli sellainen "JESSSSSSSS!" kun sanoi että lähteekin kavereidensa kanssa.
Harrastan näköjään yksinpuhelua :D Sry, kaadan sitten tänne kun ei viitsi aina sille yhdelle ystävälle koko ajan marmattaa joka on tilannetta seurannut alusta lähtien...
Hienosti sopivat kipaleet tän päivän fiiliksiin. Sain olla peräti 20 min hiljaisuudessa kun sanoin että haluan rauhassa käydä kahvittelemassa kun kerran "täytyy" lähteä juhlimaan vappua.
Ensimmäinen asia syöksyttyäni tuli perseen alla kotiin ja otettuani pojan syliin: "Siinä on sitte näköjään hyvä olla. Siinä saat olla vastasuudessakin." Sai aikalailla loppuillan mykkäkoulua. ONNEKSI painu muualle. Saatara että kiehuu vieläkin. Laskeskelin muuten (vaikken tästä sossupummeilusta erityisemmin tykkääkkään) että tienaisin ILMAN elareita alakanttiin laskettuna puolet enemmän kuin nyt. Toki kulujakin olisi lisää, mutta käteen jäisi lähes yhtä paljon per kk kuin nyt saan rahaa. No, pyyteli anteeksi tekstarilla ja sanoin että puhutaan tässä. Saattaapi olla että otan itteäni niskasta kiinni jo huomenna. Jotenkin häiritsee kun olo oli sellainen "JESSSSSSSS!" kun sanoi että lähteekin kavereidensa kanssa.
Harrastan näköjään yksinpuhelua :D Sry, kaadan sitten tänne kun ei viitsi aina sille yhdelle ystävälle koko ajan marmattaa joka on tilannetta seurannut alusta lähtien...
Siis mitäh?
"Siinä on sitte näköjään hyvä olla. Siinä saat olla vastasuudessakin", voi herranjestas ei voi olla totta
Ei tuohon oikeen mitään voi ees sanoa.. Nyt tsemppiä ja voimia sinulle, ja toivottavasti ukollas on harvinaisen paha krapula tänään (sori
)
"Siinä on sitte näköjään hyvä olla. Siinä saat olla vastasuudessakin", voi herranjestas ei voi olla totta Ei tuohon oikeen mitään voi ees sanoa.. Nyt tsemppiä ja voimia sinulle, ja toivottavasti ukollas on harvinaisen paha krapula tänään (sori)Tsemppia Kyumin! Jos ilmapiiri on teilla noinkin raskas niin saattaisi olla helpompaa, jos talouteen kuuluisi vain sina ja vauva? Muuttuuko mies ihan aikuisten oikeesti, jos hanelle antaa aina vain uuden mahdollisuuden toinen toisensa peraan? Toivottavasti saat nyt jostain hurjan paljon voimia vieda asiaa eteenpain.