Valitusketju

Bambino, kyllä :D En tienny oisko oiken pitäny itkeä vai nauraa :D Krapulasta en tiedä, ei oo ukkoa näkyny. Eli teki perinteiset katoamistemput, en oo ees jaksanu yrittää soittaa kun tuskin tälläkään kertaa vastaa puhelimeen. Ajattelinki että soittelen huomenna erääseen vuokra-asuntofirmaan jos sattuis oleen auki ja pyydän etsimään meille asunnon. Ilman tuota taitaa olla helpompi.
Ei se rakkaus kaikkeen riitä. Nyt tais loppua kesken.
Kiitoksia tsempeistä, ja anteeksi kun teille asiaa puran.
 
Jaksamisia Kyumin! <3 tänne saat ihan rauhassa purkaa pahaa oloasi!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiitos :) Mää annoin sille VIELÄ yhden mahdollisuuden. Mutta tämä on sitten aikuisten oikeasti viimeinen. Sanoin sille suoraan oikiastaan kaiken, mitä oon kirjotellu tännekkin ja että en mää haluais näin tehdä, muttei mulla oikiasti riitä hermo. Sovittiin, että kuukausi aikaa, siinä ajassa mielellään korkki kiinni, tai ainakin hitosti vähentämistä. Mää en odota mitään, mutta toivon kyllä... Kokeillaan nyt vielä kerran. Sitten oon ainakin kaikkeni antanu, ei kukaan voi siitä ainakaan syyttää.

Muoks. Ja haukuinhan mää sen aika hyväksi, keskustelu alko sanoilla "oot sää vitun idiootti"... :D
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on taas tämmöinen ei-mitenkään-tärkeä valitus, mutta anoppi. Se on kauheen hyväntahtoinen (ihan oikeesti), mutta joku siinä vaan on, että hän onnistuu saamaan mun karvat pystyyn melkein aina, kun nähdään. Käytiin nyt heillä pitkästä aikaa kyläilemässä, kun ovat olleet reissussa useamman kuukauden, ja puuh:

"Jos se vois maistaa vaikka tota nnn ruokaa" (no herranjestas, ei se voi maistaa mitään juustolla höystettyjä patoja 5,5kk ikäisenä. Ja sillä on omat eväät)

"no eikö sille ole mitään syötävää, jos mä haen vaikka banaanin" (sillä on OMAT EVÄÄT. Tosin tässä kohtaa bansku oli jo varmaan kuorittu, jätettiin kuitenkin syömättä kun omat soseet olivat just menossa ääntä kohden enkä halunnut ihan hirveästi alkaa kasvattamaan annoskokoa)

"Imetätsä vielä?" (no mitä se sulle kuuluu? Koko perheen kahvipöytäjuttuja...)

"Kauan sä ajattelit vielä imettää?" (no edelleen, mitä se sulle kuuluu, edes mun oma äiti ei tenttaa tuollaisia. Kahvit purskahtivat suusta tässä kohtaa toisen kerran peräkkäin)

"Ai pitääks teidän niin aikasin lähteä?" (joo, pojalla on nukkumaanmenoaika, eikä sitä voi siirrellä aina, kun on joku meno. Tosin tämä pettymys oltaisiin anopilta voitu välttää, jos mies olisi etukäteen maininnut asiasta, että tulemme vaikka klo nn niin ehditään olla rauhassa, kun pitää sitten lähteä laittamaan poikaa nukkumaan nn aikoihin).

(poika itkeskeli, kun ei kuitenkaan päästy lähtemään ajoissa nukkumaanmenoaikaan nähden) "Onkohan sillä nälkä? Pitäisköhän sen saada tissiä?" (no voi helvetti, justhan se sai niitä soseita 15 minuuttia sitten. Se on väsynyt, meidän pitäis lähteä kotiin. Eikä nyt aleta syömään, koska heti kotiin mennessä poika saa iltamaidon ja se maistuu paremmin, jos ei ole ihan just ennen syönyt. Eikä tule tissiraivareita, vaikka olisi väsynyt)

(poika pieraisee) "Oho. No mä ajattelinkin, että siitä parsakaalista voi tulla ilmaa." (joo ei sille parsakaalista ole mitään tullut, ja se paukuttelee kaikesta ihan tasapuolisesti. Eikä se parsakaali siinä vartissa ehdi kaasuuntua ja kulkea elimistön läpi kuitenkaan)

(poika itkee) "Onkohan se vaan väsynyt?" (no niinhän mä just sanoin...)

Mä ihan oikeasti pidän anopistani, mutta vauvan kanssa olen aika helposti karvat pystyssä. Ja kun toinen tarkoittaa hyvää, niin tietty siihen pystyy vastaamaan ihan kohteliaasti, mutta tylsää aina nähdä punaista sitten omassa päässään... No joo, päivän valitukset taas toivottavasti tässä!
 
Tänä aamuna kotiuduimme reissusta, joten rupean nyt vähän tipotellen kertomaan reissujuttuja. Reissu meni siis oikeasti tosi hienosti, mutta siitä huolimatta aloitan valituksella (herneen inspiroimana) aiheesta "bonusanoppi" (kun yksi ei riitä, ehehe :confused:). Bonusanoppi on siis oikeasti oikein sydämellinen ihminen, mutta kova neuvomaan, ja kun hän on romanialainen, niin vähän noita kulttuurierojakin tulee esille.

Ensimmäisenä päivänä keitin puuron väärin. Hänen aikanaan se keitettiin liedellä. Minähän teen mikrossa, mutta kun heillä ei ole mikroa (aiheuttaa bonusanopin mielestä syöpää... o_O) niin keitin vettä, ja sekoitin puurojauheeseen. Ruuat tajuan sentään tehdä itse, mutta annan ne ihan väärään aikaan. Sormiruokailua ei ymmärtänyt yhtään, ja neidin rakastamat kurkkutikut pitäisi vaihtaa johonkin muuhun, koska kurkussa ei ole ravintoarvoa. Kaupan hedelmäsose on saatanasta (anteeksi kielenkäyttöni!) ja neidin eteen ilmaantui retiisiä, omenaa, banaania, tomaattia jne. Yritin sanoa, ettei uusia makuja pitäisi tulla kerralla liikaa, "mutta kun nämä ovat hyviä ja tuoreita". Retiisistä en edes tiedä saako sitä antaa, mutta tuskinpa se vauvalle olisi maistunut, on aika vahva maku nääs. Lääkäreihin en saisi luottaa ollenkaan, ja kieltolistat on ihan turhia. Vauvalle saisi hänen mielestään antaa suolaa, jos siinä ei ole jodia, jota kuulemma meidänkään ei pitäisi syödä (wtf?!). Miksi mä edelleen imetän, kuinka kauan aion imettää? Jne. Jne. No, lopulta totesin vähän kimiräikkösmäisesti että "I know what I'm doing" ja ihmeiden ihme: ohjeet lakkasivat! :eek: Tai siis, vauvanhoito-ohjeet lakkasivat, vika päivänä sainkin sitten luennon siitä, etten pukeudu tarpeeksi kauniisti miestäni varten ja kuinka meikkaamista ei saa lopettaa vaikka onkin naimisissa. Yritin selittää, etten ole koskaan meikannut, eikä mieheni ole nähnyt minua meikattuna juuri koskaan, mutta ei se oikein mennyt perille. Kuulemma mun pitäisi nyt skarpata, koska tytöllekin pitäisi näyttää esimerkkiä. Minä kun ajattelin olla ihan oma itseni sekä vaimona että äitinä, vähän luulen, että jos mieheni olisi halunnut kovin hienosti laittautuvan vaimon, niin tuskin olisi mun kanssa mennyt naimisiin. Ihan onnittelen itseäni, etten räjähtänyt missään vaiheessa, vaan olin hänelle ihan ystävällinen ja annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kylläpä arvostan tota varsinaista anoppiani entistä korkeammelle, ja onneksi tää on näin päin, että hän on se, joka on samassa kaupungissa. :)
 
Oi kauhea... :D Jos mitään positiivista, niin mun anoppi on sentään oikeinkin siedettävä tapaus! :laughing021
Onnea molemmille pitkistä hermoista! :D
 
Latteäiti, hauskuus siitä, miten olet kakkosanopista kertonut, muuten kyllä olen minäkin sitä mieltä, että voi kauhea!

Mun anoppi taas on keskimäärin tosi mukava, tämä vauva-aihe nyt on vaan mulle aika herkkä. Uskon hänen siis ihan oikeasti tarkoittavan hyvää ja haluavan vain osallistua, mutta se kaikki, utelu, tulkinta ja ratkaisujen keksiminen ongelmiin, joita ei ole olemassa, saa mut aina kiristelemään hampaitani. Ja välillä tulee sellainen olo, että hänellä on selvästi joku mielipide, muttei kehtaa sitä suoraan sanoa - ja minä kun toivoisin, että jos niitä mielipiteitä on, niin joko ne sanotaan tai sitten pidetään ihan oikeasti vaan omana tietona, eikä anneta niiden pulpahtaa esiin sitten vähän kierrellen niin, ettei niihin voi edes vastata. Plääh.

(vaikka sitä mä en ihan oikeasti tajua, että annetaan mielipiteitä toisten imetyksestä tai edes kysellään siitä, minulle se menee vähän samaan kategoriaan kuin jos kyselisi ihmisiltä heidän seksielämästään :eek:)
 
Mulla meni ehkä kuitenkin pahemmin yli se, että hän rupesi antamaan parisuhdeneuvoja. Vauvanhoito tuntuu herättävän niin suuria tunteita, että jotenkin osaan paremmin suhtautua siihen, että siitä kuulee erilaisia mielipiteitä. Mutta vaikka tää nyt onkin ärsyttävää itsekehua, niin meillä on miehen kanssa ihan huippu parisuhde, en mä kaipaa siihen neuvoja. Ja varsinkin, kun tuo ihminen ei kunnolla edes tunne mun miestäni. :mad:
 
Aika karua kenenkään ruveta antamaan neuvoja jostain ulkoisesta olemuksesta. Kai se on sitten niitä kulttuurieroja? Minun pisti silmään se, että pitäisi näyttää tytölle esimerkkiä. Eikös se ole parhainta esimerkkiä, että saa olla sellainen kuin on? Toki saahan jokainen laittautua tms niin paljon kuin sielu sietää, mutta minusta on suorastaan surullista miten nuorina tytöt alkavat nykyään olla "aikuisia". Toivon todella, että oma tyttäreni saisi olla LAPSI niin kauan kuin sitä on. Kuten sain itsekin olla.
 
Ainahan voi anopille jakaa vastavuoroisia parisuhdevinkkejä, tai tentata vaikka hänen seksielämästään :grin Tai helppohan se on penkiltä huudella, menisin varmaan ihan puihin vaan ällistyksestä, jos tuollaista keskustelua joutuisi käymään.

Ja onhan siinä leikissä sekin riski, että anoppi rupeaisi tosissaan bondaamaan, tuskinpa kukaan ihan oikeasti haluaa tietää hänen elämänsä intiimejä yksityiskohtia :eek:
 
Joo ja se esimerkki... Mun sisko oli jo lapsena täysi prinsessa, ja nykyisinkin todella laittautunut. En tiedä lähtisikö siskoni minnekään ilman meikkiä ja korkkareita. Ja saman äidin tyttäriä ollaan.
 
Sympatiat kaikille anopeista "karsiville". Meilla samanlainen huusaaja ei ole anoppi vaan oma aitini, joka tarkoittaa ihan hyvaa, mutta joskus vain palaa hermot. Hanelle vauvanhoito on taynna kasien pesuja, desifiointeja, sterilointeja, keittamista ja sellaista jatkuvaa hygienia-saarnaa huh. Minulle riittaa lattialle pudonneen tutin huuhtaisu vesihanan alla, en todellakaan kiehauta vetta vedenkeittimessa ja lotraa sita tuttia siina.
Ja se, etta aina pitaisi pesta kadet ennen kuin koskee vauvaan. Hoh-hoi. Kerrankin oltiin kaupassa ja ma kaivoin kolikoita kukkarosta ja laitoin sen jalkeen tutin vauvan suuhun. VIRHE. Raha on kuulemma aina likaista ja kadet olisi pitanyt pesta sita ennen. o_O
Ja ma en todellakaan ala steriloimaan vauvan lusikkaa ja lautasta, vaan pesen ne ihan kuin muutkin ruokailuvalineet!
Ja siitakin on tullut huomautusta, kun pyyhin vauvan naamalta soseet pois keittiopaperilla. On kuulemma liian karheaa vauvan iholle. Ihan kuin ma en muka osaisi pyyhkia hellavaraisesti.
Kaikesta touhotuksesta huolimatta han on aivan loistava mummi! :)
 
Tuosta käsienpesusta ennen kuin koskee vauvaan. Itsehän en lotraa käsiäni jatkuvasti vauvaa käsitellessä, mutta kyläilijältä on mielestäni pelkästään ajattelevaista pestä kädet. Jos se kyläilijä on vaikka just kaupasta tulossa ja on jotain tautia paljon liikkeellä, on pelkästään mukavaa että ei ehdoin tahdoin siirretä niitä pöpöjä lapseen. Onhan sitten niitäkin, joille se käsienpesu ei tule pieneen mieleenkään vaikka olisi kuinka nuhainen tms.
 
Minulla itselläni on ainakin ollut tapana kotiin tullessani pestä kädet. Sillä kaupassa käydessä ainakin saan käteni liattua aina jotenkin ja sitten niitä ostamiani ostoksia on varmasti hiplannut ennen minua muutama ihminen. :D Ja sitten katupöly aikaan oli pakko pestä sisälle tullessa kunnolla kädet ja kasvot. Sain joka kerta melkein harmaaksi vaahdotettua saippuan. Että noi on sellaiset mitä itse teen, muuten en niin hermoile pöpöjen kanssa. :D Joskus tuntuu, että kotona ollessa oon koko ajan pesemässä käsiä, varsinkin kun laitan ruokaa, niin oikein tuntuu kun käsien iho kuivuu. :S :D

Jullen käsiä pestään aamuin-illoin ja silloin kun on tarvetta. :)
 
Tunaroin ja onnistuin saamaan ison mustelman kämmeneen. Meidän matkarattaissa on sellainen tarjotin tms., olin ottanut sen irti jotta saatiin rattaat anopin autoon mahtumaan, nyt pistin kiinni ja menin sitten ikäänkuin lyömään sen avokämmenellä. Seurauksena puolen kämmenen kokoinen mustelma, mikä on yllättävän kipeä, ja tekee musta ihan invalidin. :( Ketään muuta ei voi edes syyttää, täysin oma vika.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Väsyneenä osaa olla hermoja raastavaa kuunneltavaa pienen ihmisen elämisen sietämätön vaikeus. Voi miksi tuo ei syö???
 
Täälläkin ollut kiva päivä tänään, molemmista päistä tulee tavaraa ja olo sen mukanen. Onneksi mies pysty tuleen töistä kotiin, onkin joutunut sitten poikaa hoitamaan melkein koko päivän ku oon joko nukkunu tai jutellu norjaa vessanpöntön kans. Toivottavasti ei tartu....
 
Vainoharhainen poisti viestinsä.. Anoppi on lisäksi aika kova nettimyyrä :D
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top