Valitusketju

Sattumalta tapasin kaupungilla entisen huonetoverini synnytyssairaalasta ja koin aivan jarkyttavan kateuden pistoksen huomatessani miten timmissa kunnossa han oli. Synnarilla han kertoi olevansa tanssija, ja ma silloin epailin, etta toi on varmaan joku strippari oikeesti, kun han poistui sairaalasta sen nakoisena et huh. :grin No eipas ollutkaan, vaan tanssikoulun opettaja. Ja kutsui minut kokeilemaan joku kerta ilmaiseksi jotain afrotanssiryhmaa. Ma tiedan sen paikan, olen monta kertaa mennyt ohi. Se vaikuttaa sellaiselta hieman trendikkaampien ja parempikuntoisten ihmisten paikalta, joten en taida menna esittelemaan sinne mahaani. Miten ihmiset palautuvatkin niin eri lailla raskaudesta ja synnytyksesta? Ma olen tehnyt parhaani omien voimavarojeni puitteissa, mutta maha ei silti katoa. Syytan geeneja. :mad:
 
Meidän kanssa samaan aikaan synnärillä oli muuten sellainen kunnon silikonimamma. Se ei käyttänyt niitä sairaalan kuteita, vaan sillä oli oma ehkä silkkinen leopardikuvioinen aamutakki, joka oli pienen pienillä hakasillä kiinni niitten silikonitissien päällä niin, ettei tiennyt minne katsoa. Ja täydet meikit jo aamupalalla ja hiukset laitettu tiptop. Minä itse jännitin, että kestääkö side ruokailun ajan, vai jääkö mun perästä verivana sairaalan käytävälle....
 
Muhun mielestä juuri synnyttäneillä naisilla on ihan liikaa ulkonäköpaineita ja kaikki paikat on täynnä kuvia ja tietoja miten sitä pääsee eroon tosta löllykästä nopeasti. Vaikka mullakin tuota on, niin ei se mua nyt niin paljon enää haittaa jos on esim puistossa pojan kanssa ja sen vähän näkyy sieltä paidan alta (juhliin meinaan ostaa mekon alle sellaisen "makkarankuori"alushameen joka pitää mahan piilossa :laughing021). Ihan luonnollista että pienten vauvojen äideillä on vielä vähän muistoja kropassaan. Luonnottomampaa on mielestäni se ettei pari kk synnytyksen jälkeen näy kropassa mitään merkkejä raskaudesta tai synnytyksestä. Jos nyt miettii miten paljon se iho venyy raskauden aikana, niin sehän on ihan selvä ettei se ihan tosta vaan palaudu takaisin. Sitäpaitsi mulle on tällä hetkellä tärkeämpi hoitaa poikaa ja kotia, ja viettää aikaa perheeni kanssa kun lähteä kuntoilemaan jokaisena "vapaana" hetkenä. Varmaan ihon palautumiseen liittyy myös geenit (esim. miten kimmoisaa iho on) mutta varmaan 99% naisista kantaa näitä muistoja mukanaan vielä jonkin aikaa :Heartred
 
Te ootteki näköjään keskustellu aiheesta. Sitte tulee Kyu ja räjäyttää teidän kaikki hienot "itselleen pitää olla armollinen"-pohdinnat taivaan tuuliin.
Kaivoin tänään vanhat "baarivaatteet" (hienompia toppeja yms, joiden päällemahtumisesta ei melkeen vuoteen oo ollu kahta puhetta) varastosta. Joo, mahtuhan ne MUTTA HYI V*TTU MILTÄ NE NÄYTTI PÄÄLLÄ! Siinä peilin edessä pyöriessäni kokeilin myös vanhaa vyötärökorsettiani (vielä isompi virhe, kaikki maholliset pursus joka paikasta) ja katselin itseäni muutenkin peilistä. Joka paikka roikkuu, tisseillä saisi varmasti jonkun naaman punoittamaan komeasti jos läiskäisis päin näköä (ne siis OIKEASTI roikkuu niin paljon että hyvä ettei olalle tartte nakata suihkussa) ja lisäksi mulla on kehittyny lihaksia ihan vääriin paikkoihin, mm. muutenkin ladonovilta näyttäviin hartioihini.
Hyi, mulle on tosi kummallinen tunne etten voi sietää itseäni, aikaisemmin kuitenkin pystyin ne pikkuvirheet hyväksymään, kun muuten olin aika vetävännäköinen pakkaus. Nyt oon todella kaukana siitä entisestä....
Mies toki väittää että hänen mielestään näytän todella hyvältä, vaan ku on mulla itelläki silmät päässä. Valitettavasti. Ihana ku jaksaa olla kiltti ja kohtelias, mutta ei se auta siihen, että oon nykysin yksinkertaisesti ruma. Tukka hapsottaa mihin sattuu, silmien alla on kilon mustat pussit ja jalassa jotkut v*tun pieruverkkarit. Haluaisin kyllä tehä asialle jotain, muttaku _en_jaksa_. Pojan kans ei mitään kuntoilua harrasteta ja kun menee nukkumaan niin kiinnosta punasen puupenninkään vertaa ruveta urheileen vielä 12-tuntisen työpäivän jälkeen. Voisin kyllä meikata ja tällätä, mutta käytän mielummin sen rauhallisen puolituntisen suihkuun, syömiseen, siivoamiseen tai kahviin+tupakkiin.
Sillä hetkellä, kun tajusin entisen suosikkitoppini roikkuvan päällä TODELLA rumasti, löysin päästäni "missä on reset-nappi? En mää tältä halua loppuelämääni näyttää, hyissaat!"-ajatuksen. HIIIIIIENO MUTSI.
Eikai tässä tänään muuta, palataan astialle huomenna! \o
 
Minä olen niiiin samaa mieltä Sophien kanssa!! Vaikka välillä jotenkin ärsyttää että onpas vähän löllö maha, olen siitä toisaalta ihan hirmuisen ylpeä. Takana kova urakka ja maailmaan saatu ihana lapsi, jos nyt joku maha vähän silmää häiritsee niin se on tosi pientä. Olen joskus aiemminkin maininnut mutta minä olen just niitä kamalia äitejä jotka lapsen saatuaan viis veisaavat omasta ulkomuodostaan.. No, ei nyt ihan näin, mutta en tee itselleni ongelmaa meikkaamisesta tai tälläytymisestä. Toki se on välillä kivaa, mutta kun on aina vaunujen kanssa liikkeellä, on paljon mukavampi liikkuakin rennoissa vaatteissa ja minun tärkeysjärjestyksessäni on paljon tähdellisempiäkin asioita kuin meikkaaminen. Toki on jokaisen oma asia miten haluaa laittautua tai tehdä ihan mitä vaan, mutta joskus lähinnä huvittaa kun kuuntelee miten jollekin lapsettomalle on maailman tärkeintä miettiä miten nyt sattuu sopimaan keskenään joku kengännauha ja käsilaukku... Mutta kuten sanottu, jokainen tavallaan.
 
Tulipa mieleen, että kohta joku meistä tunnustaa olleensa se leopardikuvioaamutakkimutsi, joka oli Latteäidin kanssa synnärillä samaan aikaan :laughing001

Mua taas hymyilytti siellä osastolla, kun kaikki naiset näyttivät olevan ihan yhtälailla puhki, nuoria ei erottanut vanhoista ja jokainen oli kuin jyrän alle jäänyt.

Mutta, äitivauvajumpassa minullekin tuli olo, että apua, ovatpa kaikki muut hyvässä kunnossa, vaikka itsekin luulin palautuneeni (yhtä "pikku" röllömahaa ja vähän roikkuvia kohtia lukuunottamatta) tosi hyvin!
 
^^ Ja vielä, minulla aika lailla sama juttu kuin Salmella, olen niin se homssuinen mutsi! Harvemmin se haittaa, vaikka joskus miettii, että pitäiskö käydä useammin ulkona, kun "paremmat vaatteet" on puhtaat ja ehjät verkkarit ja t-paita niiden pukluisten ja reikäisten sijaan.

Mutta on kyllä niitäkin hetkiä, kun tulee enemmän tuollainen fiilis, mitä Kyumin kuvaili. Tänään piti piipahtaa fiksuilla asioilla miehen kanssa ja tajusin, että mun ainoat kengät ovat lenkkarit tai kumisaappaat... :oops: No, sitten joskus ennen töihinpaluuta voi tsempata ja vaikka mennä jonnekin kertauskurssille opettelemaan, miten päin ripsarin harjaa pidetään kädessä :)
 
Haha, mä välillä haluisin olla semmoinen tyylikäs ja tiptop, mun idoli on yks nelikymppinen ystäväni, jolla on 3 lasta, 7,4 ja 1,5 v. Se on tosi hoikka, hyvännäköinen ja aina tyylikäs ja vähintäänkin siisti, jos ei mitenkään laittautunut.
Ehkä mäkin sit nelikymppisenä.. ;)

Eilen kattelin sivusilmällä hetken telkasta sinkkuelämää -sarjaa ja siinä tuore äiti (siis joo vaan näytelty!) huomasi mahtuvansa "skinny jeanseihinsa" kun ei ollut ehtinyt syödä ja sai heti hirveesti itsetuntoa. No, mulla on kans kasa skinny jeanseja ja hiljalleen taistelen tietäni kohti kokoa 32.. Mut sen allekirjoitan, että se nostaa älyttömästi itsetuntoo, kun saa vanhat farkut jalkaan. Sitä kävelee pää pystyssä ja on olevinaan kovinkin tyylikäs, vaikka muut näkee varmaan vaan vanhat farkut ja muutaman sentin alaspäin valahtaneen yläosan. Onneks kesä on vasta tulossa ja vielä on voinut piiloutua takin alle. Lauantaina hyvinkin ihmisten ilmoilla koin mustan hetken, kun sädehdin niissä farkuissani ja sit näin itseni kokovartalopeilistä ja tajusin, että tavispaidan kans näytti siltä kuin olis vyölaukku navan kohdalla. Well hello nineties!

En tod ollu mä leopardia leikkimässä synnärillä. Ihan tavallisen kaavun alle lysähtänyt.. Kävelin vielä tosi huonossa ryhdissäkin synnytyksen jälkeen, kun vatsa katos ja tuntui, että kropan tasapaino muuttui ihan täysin.. Otin pari tuntia ennen synnytystä selfien ja katselin tuossa yks päivä sitä. Vuorokausi supistusten takia valvomista siinä takana, ei mitään hehkeyttä näkyvissä.. Mut mulle ei jostain syystä tuu millään silmäpusseja tai silmänaluset ees tummu?! Olisin niin paljon vakuuttavampi valvomiskertomusten kanssa jos näyttäiskin siltä. ;) No ei se huono juttu oo!
 
Täällä on muutama, joiden vauvojen syntymäpäivät ovat aika lähellä ja jollain taitaa olla samakin päivä, mutta eivät ehkä olleet Kättärillä? Mutta jos leopardikuosinen mamma on joku täällä, niin hän ottanee alemmuudentunteeni imarteluna. :wink

Mä olen allerginen melkein kaikille meikeille, paitsi mineraalimeikeille. Niitä taas ei mun nuoruudessani ollut tai jos oli niin mulla ei ollut niihin varaa, joten en koskaan ole oppinut kunnolla meikkaamaan. Mun meikkaaminen tarkoittaa joko ripsiväriä tai huulipunaa ja joskus hyvin, hyvin harvoin molempia. En ole koskaan meikannut töihin tai luennoille, enkä laittanut hiuksiani, joten tässä ei ole mitään uutta.
 
Minä meikkasin nuorempana töihin joka päivä, nykyisessä työpaikassani en enää juurikaan. Hiustenlaitoksi on aina riittänyt (ja nyt varsinkin) että ne ovat kunnolla kiinni. Välillä on kyllä kiva pitää hiuksia auki, sen harvan kerran kun se on mahdollista.
 
Yks juttu mistä mä oon oikeesti lähes katkera, niin luulin oikeesti, että imetyksellä olis jotain positiivistakin vaikutusta rintoihin.. Ehkä se oli taas petollinen elokuvateollisuus, joka sai mieltämään, että ainakin imetysaikana kuppikoko ois isompi.
Mulla oli ennen raskautta B (laihimmillani A), sit se kasvoi ylvääseen C:hen, synnytyksen jälkeen pidin jotain pari kk D-kupin imetysliivejä ja vaikka tyttö edelleen saa pääasiallisen ravintonsa minusta, kuppikoko on jälleen C-sipulipussi aamuisin ja B-sipulipussi rinnat tyhjänä.
Niisks. Melonien sijasta rinnuksissa on pari puikulaperunoita. Kuppikoko siis entinen, mutta sijainti 4 cm alempana.. Ja mä oon niin nuorikin vielä. :'(
Mies on kyllä edelleen innoissaan, mut en usko sitä hetkeekään.

Sitä mä odotan kun ei tarviis joka asussa miettiä miten se päällä voi imettää.
Nyt on muutes masutuubit jälleen kovassa käytössä, sekä alaosassa litistämässä ja peittämässä mahan ja luomassa illuusion tyylikkäästä kerrospukeutumisesta, että yläosassa toppina avonaisten imetyspaitojen alla. :)
 
Sophie, juuriki noin!! :laughing025 Lady M. (sori en pääse tosta eroon... :D) oo onnellinen että noin vähän kasvo! Täällä on sijainti nykysin varmaan 6-7cm alempana kuin ennen, siihen lisäksi niissä on varmaan metri löysää nahkaa... Hyvä ettei aamulla tartte pyöritellä rullalle että saa tissiliiveihin :sad010 Lisäksi harvoja entisiä liivejä pystyy pitämään enää kun tavara valahtaa pihalle+avara kaula-aukkoset paidat on iso nounou. Ne oli joskus kivat ja timmit Ceet -.-" Tai on ne jotain sinnepäin edelleen, mutta.. Ja oon nauranu monesti että luulin ennen tissieni roikkuvan.. Voi kuule tyttöpieni. Sää et tienny sillon riippareista vielä mitään! :D
Ja tuo maha.. Aivan jäätävä! Yök. En muuten ens kesänä ui ihmisten ilmoilla. Tai ehkä jos on päällä jätesäkki.
 
Jotain hyötyä on siis originaaliudesta pienirintaisuudesta. :D Joo ehkä enemmän kuin 4 cm, kunhan yritän silotella totuutta, jos joku sattuisi vaikka tunnistaan. Lol.
Mut noitten ansiosta tullut tutuksi myös termi tissihiki (omg oh no!!!) ja siitä puhutaan vaan isorintaisten kohdalla, just oli lehessä kerätty plussia, mitä pienirintainen ei joudu kestämään ja se oli mainittu koko terminä. Korjatkaa. Imetyksen jälkeen pienirintainenkin joutuu kohtaan kauhuja.
Kunhan täs vuodet vierii, niin maan vetovoima varmaan muokkaa lopullisestikin rinnoista semmoiset bilispallot kreppikangassukissa -näköiset.
Mut on täs toistaseks se hyväkin puoli. Kun oon pitkälläni ja tyttö vieressä, mun ei tarvii kuin nostaa paita ylös ja se sieltä kääntelee ruokinta-automaattia parempaan asentoon. Saan siis rentoutua vaikka selälläni. B) tai sit voi kumartua vähän pinniksen ylle ja utareet hoitaa maidon toimittamisen halutulle korkeudelle. Siis niin kauan kun pohja on ylhäällä.

Yyh. -.- Mikä mun autocorrectilla on, kun kirjoitti tissihiki niin se väänsi siitä väkisin tissiposki. Häh? Mikä se on?
 
Oon kauhistellu sitä, etten ikinä kuvitellu joutuvani nostamaan tissejäni että saan pestyä niiden alta.. Voi nyyh :D Ja tissihiki tuttu. Näitten ajokoirankorvien kans vielä tutumpi. Nammmmm :Heartred
Ja tissiposki tarkottaa sellasta, jolla pitäs jo parta kasvaa, muttei kasva :D
 
Voi (sangen pieni) ärsy! Viime viikolla en päässyt äitivauvajumppaan, kun mies oli napannut mun kotiavaimet omaan taskuunsa. Ja tänään sitten onnistuin missaamaan bussin, se meni just nenän edestäu! :sad001 Eipä siinä, olisin varmasti voinut lähteä viisi minuuttia aiemmin, mutta olisi se bussikuskikin voinut lähteä päättäriltä vasta silloin, kun bussin on aika lähteä, ei kolmea minuuttia etuajassa :mad:

Ei se maharöllö ainakaan näin häviä...
 
Mä en ole huomannut tisseissä vielä mitään muutosta, en huomannut myöskään raskausaikana. Meinaan kyllä, että sitten joskus kun imetys loppuu, niin meen sitten liikkeeseen ja mittaillaan se kuppikoko ja ympärys uudestaan. Mulla siis ennen raskautta koko F85 niin että tissihiki tuli tutuksi joskus yläasteella, vähän katkera oon jos se jollekin on ihan uusi juttu. Mulla muuten imetys aiheutti ihan sellaiset vaihdevuosiin verrattavat lämmönvaihtelut, varsinkin yöllä oli välillä tosi kylmä ja välillä taas ihan hirveä hiki. Tätä lukiessa tajusin, että se on tainnut helpottaa, enää ei ole tarvinnut käännellä peittoa ja tyynyä kesken yön siksi, että ne ovat märkiä... Hyi! Mutta siis, jotain hyvääkin. :)
 
Latteäiti, minulla on ollut ihan samanlaisia lämmönvaihteluita. Oli oikeasti inhottavaa yöllä herätä kun tyyny ja peitto oli hiestä märkänä.. :/ Tosin edelleenkin keskellä yötä syöttämään herätessä on monesti niska ja niskahiukset ihan hikiset.
Minä olen aina ollut melko pienirintainen. Ensimmäisinä päivinä kun maito nousi, piti ihmetellä peilin edessä että herranen aika mitkä tissit, vaikka kuppikoko ei kasvanut kuin yhdellä. :) Edelleen imetän aamuin illoin, mutta nyt jo osaan arvata millaiset lapaset nuo on kun imetys loppuu...
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top