Valitusketju
- Ketjun aloittaja Murmeliini90
- Aloituspäivämäärä
No niinpä!! 
Mua niin ärsyttää kun jotkut eivät voi ymmärtää sitä että me halutaan nyt elää ees tän pienen hetken ihan täysin vauvan ehdoilla jotta sillä olis hyvä olla, kauhistelevat sitä että "meidän elämä ja arki menee nyt ihan täysin jonkun muun sanelemana", "ei vauvan takia voi arkensa noin paljon muuttaa". Tosi hyvä että jotkut vauvat ovat sopeutuvaisimpia eivätkä ole moksiskaan muutoksista jne, olishans se kieltämättä ihan mukavaa saada mennä ja tehä omien aikataulujen mukaan, mutta meillä on nyt tilanne tämä ja me toimitaan sen mukaan. PISTE. 
Mua niin ärsyttää kun jotkut eivät voi ymmärtää sitä että me halutaan nyt elää ees tän pienen hetken ihan täysin vauvan ehdoilla jotta sillä olis hyvä olla, kauhistelevat sitä että "meidän elämä ja arki menee nyt ihan täysin jonkun muun sanelemana", "ei vauvan takia voi arkensa noin paljon muuttaa". Tosi hyvä että jotkut vauvat ovat sopeutuvaisimpia eivätkä ole moksiskaan muutoksista jne, olishans se kieltämättä ihan mukavaa saada mennä ja tehä omien aikataulujen mukaan, mutta meillä on nyt tilanne tämä ja me toimitaan sen mukaan. PISTE. Joo. Ei kai sitä vauvan takia pitäisi muuttaa yhtään mitään vaan vauvan olisi varmaan sopeuduttava kulkemaan missä vaan mihin aikaan vaan, mutta me ollaan ainakin saatu elää oman aikataulun mukaan niin paljon että neiti saa mielihyvin sanella nyt meille omanlaisensa aikataulun.
Tuo aikataulu/päivärutiinijuttu on kyllä kumma. Meillekin on joskus kyläilyreissulta lähtiessä todettu merkitsevään äänensävyyn, että ei kai sitten tarvitse alkaa enää keittelemän kahveja, "kun teillä on se rytmi". No hohhoijaa. Ja minusta on myös hassua ajatella, että päivärytmin ylläpitäminen olisi sitten sitä, että poloiset vanhemmat joutuvat alistumaan vauvan armoille, kun vanhemmathan sen aikataulun kuitenkin päättävät, olkoonkin, että se menee perheen pienimmän rytmiä kunnioittaen.
Ja sitten on se toinen ääripää, jonka mielestä vanhemmat tyrannisoivat lastaan, jos ei mennä ihan täysin lapsentahtisesti. Siis tarkoitan näitä, jotka kommentoivat (toisen ihmisen) aavistuksenkin kitisevää vauvaa: "Onkohan sillä nälkä? Sillä on varmaan nälkä. Pitäisköhän sun antaa sille ruokaa?" No, vauva on tunti sitten syönyt, kyse on tuskin nälästä ja vaikka pojan tekisikin mieli tissille, hän pärjää vielä hyvin jonkin aikaa, kunnes vaikka päästään kotiin. "No mutta sillä on varmaan nälkä. Ei noin pienen syömistä voi väkisin aikatauluttaa". Jep jep. Ei ehkä voikaan, mutta jos poika syö tunnin välein, hän ei ihan varmasti ole riittävän nälkäinen syödäkseen kunnolla, ainakaan, jos tätä kaavaa toistaa koko ajan. Ja mahdollista on myös, että lapsen äiti on paremmin perillä asiasta, kuin "hyviä neuvoja" jakava sukulainen/tuttu...
Ja sitten on se toinen ääripää, jonka mielestä vanhemmat tyrannisoivat lastaan, jos ei mennä ihan täysin lapsentahtisesti. Siis tarkoitan näitä, jotka kommentoivat (toisen ihmisen) aavistuksenkin kitisevää vauvaa: "Onkohan sillä nälkä? Sillä on varmaan nälkä. Pitäisköhän sun antaa sille ruokaa?" No, vauva on tunti sitten syönyt, kyse on tuskin nälästä ja vaikka pojan tekisikin mieli tissille, hän pärjää vielä hyvin jonkin aikaa, kunnes vaikka päästään kotiin. "No mutta sillä on varmaan nälkä. Ei noin pienen syömistä voi väkisin aikatauluttaa". Jep jep. Ei ehkä voikaan, mutta jos poika syö tunnin välein, hän ei ihan varmasti ole riittävän nälkäinen syödäkseen kunnolla, ainakaan, jos tätä kaavaa toistaa koko ajan. Ja mahdollista on myös, että lapsen äiti on paremmin perillä asiasta, kuin "hyviä neuvoja" jakava sukulainen/tuttu...
Tämä nyt ei ihan liity aiheeseen, mutta minua ärsyttää ihan mielettömästi, kun vauva vähän ähkäisee tai vaikka pieraisee ja heti ollaan sanomassa että nyt siellä on kakat, haiseekohan tämä kakalle, nyt taisi tulla kakka, onkohan siellä vaipassa jotain. Sopii katsoa jos niin häiritsee!!
juu kyllä ulkopuolisten on hyvä antaa neuvoja. Jos ei katsokkaan sinne vaippaan, kun tasan tarkkaan tietää, ettei siellä mitään ole niin heti valitetaan kun lapsi joutuu olemaan p'skat housussa ja ilman ruokaa ja byhyhyhyhyhyhyyy.
Muokattu viimeksi:
Valitus 1: Meidän imuri meni rikki, ja se ei ollut kuin muutaman kuukauden vanha. Plääh Kaipa siitä rahat saa takaisin vielä takuun nojalla, mutta en vain jaksaisi nähdä sitä reklamoinnin vaivaa...
Valitus 2: Eilen meille kävi tämä klassinen, mistä on täällä joskus ennenkin puhuttu. Ventovieras mummu änkesi nukkuvan pojan vaunuihin kiinni, "MIKÄS SE TÄÄLLÄ ON?" oikein suureen ääneen Ja ennen kuin ehdin reagoimaan, mummu jatkaa yhtä suureen ääneen "MINÄ VÄHÄN KURKISTAN". Se siitä nukkumisesta sitten. Harmi, että poika on niin kiltti ja luottavainen, että vain tapitti ihmeissään takaisin. Olisin melkein toivonut, että hän olisi parkaissut täyteen ääneen niin mummu olisi ehkä ottanut pari askelta taaksepäin. Ja mä olin niin ällikällä lyöty siitä, että joku aikuinen oikeesti punkeaa tolleen vieraan vauvan vaunuille, etten saanut oikein sanaa suustani. Näin jälkikäteen keksin aika montakin
Kaipa siitä rahat saa takaisin vielä takuun nojalla, mutta en vain jaksaisi nähdä sitä reklamoinnin vaivaa...Valitus 2: Eilen meille kävi tämä klassinen, mistä on täällä joskus ennenkin puhuttu. Ventovieras mummu änkesi nukkuvan pojan vaunuihin kiinni, "MIKÄS SE TÄÄLLÄ ON?" oikein suureen ääneen Ja ennen kuin ehdin reagoimaan, mummu jatkaa yhtä suureen ääneen "MINÄ VÄHÄN KURKISTAN". Se siitä nukkumisesta sitten. Harmi, että poika on niin kiltti ja luottavainen, että vain tapitti ihmeissään takaisin. Olisin melkein toivonut, että hän olisi parkaissut täyteen ääneen niin mummu olisi ehkä ottanut pari askelta taaksepäin. Ja mä olin niin ällikällä lyöty siitä, että joku aikuinen oikeesti punkeaa tolleen vieraan vauvan vaunuille, etten saanut oikein sanaa suustani. Näin jälkikäteen keksin aika montakin
herne: Mulle kävi ihan samalla lailla viime viikonloppuna! :O Olin lenkillä muksun ja oman äitini kanssa. Siinä sitten tulee joku mummo vastaan suht syrjäisellä hiekkatiellä ja kysyy, että onkos tämä sinun lapsi ja vastaan että juu onhan se. Mummo toteaa että niinhän se elämä vie eteenpäin ja että katsoo vähän vaunuihin. No eipä siinä sitten mummo kurkkasi ja totesi, ettei paljoa näy :D Myöhemmin kysyin äidiltäni, että kukahan sekin oli niin kertoi kyllä mummon olleen joku kyläläinen, mutta ei kuitenkaan mikään tuttu/sukulainen tms.
Moni aikuinen on kyllä jotenkin turhan innoissaan siitä, että näkee vaunut ja aina on pakko päästä katsomaan ja ihastelemaan.. Lupaa kysymättä tietenkin.
Asiasta hieman poiketen; olin pari viikkoa sitten citymarketissa ja siellä sitten kuljin kassojen ohi menevää käytävää pitkin toiseen päähän rakennusta. Siinä kassoja vastapäätä on penkkejä. Sivusilmällä näin jonkun äidin vauvansa kanssa istuvan penkillä. Käännyin katsomaan ja näin kun tämä äiti estoitta nostaa paitansa niin, että maitokannut on kokonaan esillä ja alkaa imettämään muksuaan. ilman että siis mitenkään peittää tissejään. Olin hivenen järkyttynyt. Oli kuitenkin perjantai ja ruuhka-aika :D Vaikka on luonnollinen juttu ja pakkohan se muksukin on ruokkia niin silti.. En käsitä miksei voinut mennä mihinkään syrjäisempään kohtaan/peittää tapahtumaa mitenkään. Eikö vaan sitten pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Itse en ainakaan kehtaisi tuollaista tehdä varsinkaan keskellä kauppaa :D No kukin tavallaan :P
Moni aikuinen on kyllä jotenkin turhan innoissaan siitä, että näkee vaunut ja aina on pakko päästä katsomaan ja ihastelemaan.. Lupaa kysymättä tietenkin.
Asiasta hieman poiketen; olin pari viikkoa sitten citymarketissa ja siellä sitten kuljin kassojen ohi menevää käytävää pitkin toiseen päähän rakennusta. Siinä kassoja vastapäätä on penkkejä. Sivusilmällä näin jonkun äidin vauvansa kanssa istuvan penkillä. Käännyin katsomaan ja näin kun tämä äiti estoitta nostaa paitansa niin, että maitokannut on kokonaan esillä ja alkaa imettämään muksuaan. ilman että siis mitenkään peittää tissejään. Olin hivenen järkyttynyt. Oli kuitenkin perjantai ja ruuhka-aika :D Vaikka on luonnollinen juttu ja pakkohan se muksukin on ruokkia niin silti.. En käsitä miksei voinut mennä mihinkään syrjäisempään kohtaan/peittää tapahtumaa mitenkään. Eikö vaan sitten pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Itse en ainakaan kehtaisi tuollaista tehdä varsinkaan keskellä kauppaa :D No kukin tavallaan :P
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jauts, muhun on iskenyt joku pöpö, vatsassa kiertää, ripulin tapaista, särkyjä joka paikassa, huimausta, väsymystä, pahoinvointia, lämpöä.. Pelkään hirveesti, että vauva saa tän. :'( Ei aavistustakaan, mikä on.
Oon tarkkaillut vauvan kuntoa, sillä on normaali lämpö ja oma iloinen itsensä, ilmavaivoja aika paljon ja nukkuu ehkä piikkuisen tavallista enemmän. Pidän peukkuja.
Sen hoitaminen ottaa paljon voimille, joutuu raukka oleen lattialla ja itsekseen suht paljon ja mä heiluttelen sohvalta.
Nyt iltaa kohti pahentunut mun olo, vaik eilisestä asti ollut.
Sydän syrjällään. :'''(
Oon tarkkaillut vauvan kuntoa, sillä on normaali lämpö ja oma iloinen itsensä, ilmavaivoja aika paljon ja nukkuu ehkä piikkuisen tavallista enemmän. Pidän peukkuja.
Sen hoitaminen ottaa paljon voimille, joutuu raukka oleen lattialla ja itsekseen suht paljon ja mä heiluttelen sohvalta.
Nyt iltaa kohti pahentunut mun olo, vaik eilisestä asti ollut.Sydän syrjällään. :'''(
Huoh, viime aikoina on nyppinyt se, että tuntuu kuin elämä olisi pelkkää logistiikkaa, lähinnä välttämättömien kotiaskareiden ja koirien lenkitysten sovittamista pojan unirytmiin. Ja auta armias, mikä säätö, jos päivään kuuluu mitään muuta ohjelmaa, ihan jo kauppa- tai neuvolareissunkin järjestäminen aiheuttaa jotenkin hirveästi sumplimista Tuntuu, että koko ajan joutuu valitsemaan, laiminlöisikö tässä itseään, lastaan vai koiriaan
Mies auttaa näissä parhaansa mukaan, mutta on nyt joutunut olemaan tosi paljon töissä (yrittäjä) ja käytännössä joudumme jatkuvasti valitsemaan, jättääkö hän koti- vai työasioita hoitamatta. Miehellä on aina kyllä hyvät syyt tehdä lisähommia ja paljon niistä hän pystyy hoitamaan tekeekin kotoakin käsin, mikä vähän helpottaa, mutta jotenkin sekin nyt jurppii ihan älyttömästi. Miehen lisätyö sitoo kuitenkin minua enemmän tänne kotipuoleen tai vaikka ei sitoisikaan, niin vähintään saan huonon omantunnon, jos en esim. auta koirien kanssa enemmän kun miehellä on kiirettä töissä (mieshän ei mua näistä syyllistä yhtään, mutta olen tosi hyvä syyllistämään itseäni). Omaa aikaa ei jotenkin edes kehtaa ruveta järjestämään viikottaisen jumpan lisäksi, kun ihan normiarki vaatii niin paljon järjestelyjä. Tai onhan mulla nyt omaa aikaa kun poika on nukkumassa ja nautinkin siitä, että saan syödä aamiaista ihan rauhassa, mutta teen tässä kyllä toisella kädellä viikon ruokaostoksia netissä...
No joo, vali vali. Mähän marisen tässä nyt käytännössä valinnoista, jotka olen ihan itse tehnyt, eipä kukaan ole esim. käskenyt hankkia kolmea koiraa eikä se nyt varmasti mikään yllätys ole, että ne ja vauva vähän työllistävät. Anteeksi kiukutteluni.
Tuntuu, että koko ajan joutuu valitsemaan, laiminlöisikö tässä itseään, lastaan vai koiriaan Mies auttaa näissä parhaansa mukaan, mutta on nyt joutunut olemaan tosi paljon töissä (yrittäjä) ja käytännössä joudumme jatkuvasti valitsemaan, jättääkö hän koti- vai työasioita hoitamatta. Miehellä on aina kyllä hyvät syyt tehdä lisähommia ja paljon niistä hän pystyy hoitamaan tekeekin kotoakin käsin, mikä vähän helpottaa, mutta jotenkin sekin nyt jurppii ihan älyttömästi. Miehen lisätyö sitoo kuitenkin minua enemmän tänne kotipuoleen tai vaikka ei sitoisikaan, niin vähintään saan huonon omantunnon, jos en esim. auta koirien kanssa enemmän kun miehellä on kiirettä töissä (mieshän ei mua näistä syyllistä yhtään, mutta olen tosi hyvä syyllistämään itseäni). Omaa aikaa ei jotenkin edes kehtaa ruveta järjestämään viikottaisen jumpan lisäksi, kun ihan normiarki vaatii niin paljon järjestelyjä. Tai onhan mulla nyt omaa aikaa kun poika on nukkumassa ja nautinkin siitä, että saan syödä aamiaista ihan rauhassa, mutta teen tässä kyllä toisella kädellä viikon ruokaostoksia netissä...
No joo, vali vali. Mähän marisen tässä nyt käytännössä valinnoista, jotka olen ihan itse tehnyt, eipä kukaan ole esim. käskenyt hankkia kolmea koiraa eikä se nyt varmasti mikään yllätys ole, että ne ja vauva vähän työllistävät. Anteeksi kiukutteluni.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Tsemppiä herne! En viitsi väittää, että tiedän miltä tuntuu, mutta voin kuvitella. Jossain vaiheessa tuntui, että mä vaan laitan pyykkiä, tiskiä, ruokaa ja imetän ja pesen pyllyä. Mutta meillä ei ole koiria ja mieskin 8-16 töissä.
Oli tarkoitus valittaa itsekin. Mä en ymmärrä, kun joillekin ihmisille tuntuu olevan henkilökohtainen loukkaus, että vauva vierastaa niitä. Mulla on kaveripiirissä kaksi tälläistä tapausta. Ja nämä ihmiset eivät ole ihan lähipiiriä, niin mielestäni on ihan luonnollista vierastaa. Yritin selittää, ettei se johdu siitä, että olisit pelottava, vaan siitä ettei vauva tunne sinua. Ei mene jakeluun. Tässä taannoin oltiin isommalla porukalla, ja miehen veli oli paikalla, ja neiti istui setänsä sylissä ihan tyytyväisenä. No, setä sattuu olemaan tumma ja parrakas, joten toinen näistä kavereistani oli ihan loukkaantunut, että miksei tuo pelkää setäänsä ja häntä pelkää.
No kait kun se setä on tuttu, haloo?! Mutta ilmeisesti vauvan kuuluisi pelätä kaikki tummia parrakkaita miehiä... Ja nämä molemmat naisia, joilla on omia lapsia, niin luulis niiden jotain tietävän.
Oli tarkoitus valittaa itsekin. Mä en ymmärrä, kun joillekin ihmisille tuntuu olevan henkilökohtainen loukkaus, että vauva vierastaa niitä. Mulla on kaveripiirissä kaksi tälläistä tapausta. Ja nämä ihmiset eivät ole ihan lähipiiriä, niin mielestäni on ihan luonnollista vierastaa. Yritin selittää, ettei se johdu siitä, että olisit pelottava, vaan siitä ettei vauva tunne sinua. Ei mene jakeluun. Tässä taannoin oltiin isommalla porukalla, ja miehen veli oli paikalla, ja neiti istui setänsä sylissä ihan tyytyväisenä. No, setä sattuu olemaan tumma ja parrakas, joten toinen näistä kavereistani oli ihan loukkaantunut, että miksei tuo pelkää setäänsä ja häntä pelkää.
No kait kun se setä on tuttu, haloo?! Mutta ilmeisesti vauvan kuuluisi pelätä kaikki tummia parrakkaita miehiä... Ja nämä molemmat naisia, joilla on omia lapsia, niin luulis niiden jotain tietävän.No, kyllä tämä tästä, kuten sanottu, hävettää vähän valittaakin, kun olen kaiken periaatteessa saanut juuri niinkuin olen halunnut. Miehen kanssa myös juteltiin eilen logistiikasta ja hän onnistui ihan hyvin lievittämään ahdistusta :)
Ihme juttu, ettei aikuinen tajua vierastusta! Saattaahan vauva vierastaa kohtuullisen tuttujakin ihmisiä, puhumattakaan nyt sitten sellaisista, joita oikeasti näkee harvemmin.
Ihme juttu, ettei aikuinen tajua vierastusta! Saattaahan vauva vierastaa kohtuullisen tuttujakin ihmisiä, puhumattakaan nyt sitten sellaisista, joita oikeasti näkee harvemmin.
Joskus ennen vauvaa nukuin johonkin klo 11-12 asti silloin kun olin menossa toihin vasta klo 15. No eipa onnistu enaa. Vauva nukkuu kylla taydet 10 tuntia younensa, mutta heraa kukonlaulun aikaan. Ja ma en vain osaa rentoutua! Saatan kayda tunnin vaunulenkin fiiliksen mukaan ja loppuaika menee hoitopuuhissa, puunatessa, kahvia juoden ja kelloa tuijotellessa, viela kolme tuntia, viela kaksi, kohta mennaan, ihan kohta... Minusta on tullut kummallisen kiree.
Ja kuten tuossa jo sanottiin, niin sita valittaa sellaisista valinnoista, jotka itse on tehnyt.
Toisaalta ei pitaisi valittaa, silla vauva kuitenkin nukkuu yot kiltisti. Ei noin pieni osaa elaa vanhempiensa tyorytmin mukaan. Ei se voi tajuta, etta nyt talla viikolla nukutaankin puoleen paivaan saakka ja seuraavalla viikolla ei...
Ja kuten tuossa jo sanottiin, niin sita valittaa sellaisista valinnoista, jotka itse on tehnyt.
Toisaalta ei pitaisi valittaa, silla vauva kuitenkin nukkuu yot kiltisti. Ei noin pieni osaa elaa vanhempiensa tyorytmin mukaan. Ei se voi tajuta, etta nyt talla viikolla nukutaankin puoleen paivaan saakka ja seuraavalla viikolla ei...
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Mulla on toinenkin tällainen pikkuvalitus. Meidän alakerrassa asuu vähän isompi vauva, joka on jostain syystä ruvennut iltaisin itkemään. Ehkä niillä on unikoulu tai jotain. Ei se itku mua häiritse, mutta tunnen oloni ihan vainoharhaiseksi, kun aina kestää hetki ennen kuin tajuan ettei se ole mun vauva joka itkee. Kerran vauva oli mun vieressä lattialla, ja alakerran vauva alkoi itkeä, niin mä hetken tuijotin vauvaa että miten se itkee, kun ei näytä itkeävän. 
Sitten tajusin etten ookaan seonnut, vaan naapurin vauva siellä itkeskelee.
No, onneksi murheet alkaa olla tätä luokkaa.
Ja kyllä omista valinnoistaan saa valittaa. Eiköhän me kaikki olla tiedetty, ettei vauvan kanssa aina helppoa ole, ja silti haluttiin nämä. Näitä höyryjä on hyvä vähän päästellä näin turvallisesti ymmärtäväisessä seurassa, niin ei patoudu mielen perukoille.
Sitten tajusin etten ookaan seonnut, vaan naapurin vauva siellä itkeskelee. No, onneksi murheet alkaa olla tätä luokkaa.
Ja kyllä omista valinnoistaan saa valittaa. Eiköhän me kaikki olla tiedetty, ettei vauvan kanssa aina helppoa ole, ja silti haluttiin nämä. Näitä höyryjä on hyvä vähän päästellä näin turvallisesti ymmärtäväisessä seurassa, niin ei patoudu mielen perukoille.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meidän vauva alkaa yleensä itkeä aina, jos joku muu lapsi itkee. Tota naapurin vauvan itkua se ei taida kunnolla tajuta, onneksi. Mutta mun kaverilla on yksivuotias, jolla on paha mustasukkaisuusvaihe. Aina kun yritetään nähdä, niin käy sama juttu: kaveri haluaa meidän vauvan syliin, taapero hermostuu ja alkaa itkeä, itku tarttuu meidän vauvaan, ja siinä ollaan kun molemmat huutaa kurkku suorana. 
Eipä ole tullut hengailua ollenkaan niin paljon kuin luulin, vaikka molemmat ollaan kotona.
Eipä ole tullut hengailua ollenkaan niin paljon kuin luulin, vaikka molemmat ollaan kotona.
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä luulen välillä vauvan itkeskelevän jos kissa valittaa jossain (ei selkeesti ja korvanjuuressa). Vähän niinku luulen koiran vinkuvan pihalle, kun oikeesti onkin pikkulinnut ikkunan takana visertämässä.
Vauvan hoitoon vieminen ja hakeminen on nyt muodostunut hieman raskaaksi. Tai ei pitaisi valittaa, onhan meilla auto kaytossa. Mutta se on semmonen ylimaarainen lenkki joka paiva, parkkipaikan etsiminen. Ihan pienia jurnutuksen aiheita kuitenkin verrattuna siihen, etta meilla on aivan loistava perhepaivahoitaja! Upea ihminen.
Jo raskausaikana mietin kovasti, etta mita jos me otettaisiin suomalainen au pair. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etta ei oteta. Au pairin plussat olisi: lapsi saa olla koko ajan kotonaan, sita ei tarvitse raahata mihinkaan. Auppari voisi leikkia lapsen kanssa ja lapsi saisi siita turvallisen kiintymyssuhteen kivaan aikuiseen. En tarvitse siivoojaa tai ruuanlaittajaa, vaan ihan vain hoitajan. Kolme aikuista syo siina samassa missa kaksikin aikuista ja tuntemieni tapausten perusteella au pairille annettava "taskuraha", on ihan kohtuullinen, joten se ei aja talouttakaan alas. Olettaen, ettei aupparilla ole turhan kallis maku.
Ja sitten ne NEGATIIVISET puolet. Asuntomme on ihan liian pieni aupparille, vaikka meilla olisikin tarjota hanelle oma makuuhuone omalla kylpyhuoneella. Siis meilla on kaksi makuuhuonetta ja kaksi vessaa, joista toinen toisen makkarin yhteydessa. Lisaksi ajatus vieraasta tyypista omissa nurkissa koko ajan tuntuu semi-ahdistavalta. Enta jos haluaisimmekin miehen kanssa viettaa iltaa kaksistaan vaikka leffaa katsellen sylikkain?
Eihan siita tulisi mitaan. Ja jo ajatus siita, etta istuisimme joka ilta tv:n aaressa Me Kolme... No way... Ja miten sita kelleen kehtaa ehdottaa, etta voisitko nyt poistua jonnekin tai menna sinne omaan huoneeseen please? Aupparilla pitaisi olla myos "oma elama", omia harrastuksia, omia ystavia jne.
Itse asiassa minulla olisi ollut sukulaistytto, joka olisi ollut kiinnostunut tulemaan meille hoitamaan poikaa, mutta em. syiden takia se ei taidakaan olla hyva idea. Han on aivan loistava lasten kanssa ja mukava ihminen, mutta kuitenkin liian nuori ja facebookin perusteella melko villia bile-elamaa viettava. Ma olen ollut aika jarkytynyt hanen facebook-sisallostaan!
Totta kai voisi ajatella, etta olenhan ma itsekin ollut joskus nuori ja vapaa, mutta silti... Taalla meilla pain viina on halpaa, huumeita on joka nurkalla ja huonoon seuraan on helppo ajautua. En halua vastuulleni jotain huoletonta pikku-likkaa, joka tulee kukonlaulun aikaan kotiin viinalta haisten. Lisaksi en halua alkaa kelleen lapsenvahdiksi tai moraalinvartijaksi. (Tiedan juu, kuulostan ihan kamalalta vanhalta tantalta.)
Joten olemme tulleet siihen tulokseen, etta poika on jatkossakin kodin ulkopuolella hoidossa. Parempi niin, vaikka mammalle se edestakaisin juokseminen onkin hieman rassaavaa. Totta kai isikin osallistuu viemisiin ja hakemisiin tilanteen mukaan, mutta ma menen toihin normaalisti autolla, mies skootterilla (ja tama siksi, etta autolla kulkeminen on turvallisempaa...)
Syksyksi ollaan jo ilmoitettu poika paivakotiin. Hieman jannittaa, mita siitakin tulee. Aika menee kuitenkin niin kamalan nopeasti ja poika on viela niin pieni...
Jo raskausaikana mietin kovasti, etta mita jos me otettaisiin suomalainen au pair. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etta ei oteta. Au pairin plussat olisi: lapsi saa olla koko ajan kotonaan, sita ei tarvitse raahata mihinkaan. Auppari voisi leikkia lapsen kanssa ja lapsi saisi siita turvallisen kiintymyssuhteen kivaan aikuiseen. En tarvitse siivoojaa tai ruuanlaittajaa, vaan ihan vain hoitajan. Kolme aikuista syo siina samassa missa kaksikin aikuista ja tuntemieni tapausten perusteella au pairille annettava "taskuraha", on ihan kohtuullinen, joten se ei aja talouttakaan alas. Olettaen, ettei aupparilla ole turhan kallis maku.
Ja sitten ne NEGATIIVISET puolet. Asuntomme on ihan liian pieni aupparille, vaikka meilla olisikin tarjota hanelle oma makuuhuone omalla kylpyhuoneella. Siis meilla on kaksi makuuhuonetta ja kaksi vessaa, joista toinen toisen makkarin yhteydessa. Lisaksi ajatus vieraasta tyypista omissa nurkissa koko ajan tuntuu semi-ahdistavalta. Enta jos haluaisimmekin miehen kanssa viettaa iltaa kaksistaan vaikka leffaa katsellen sylikkain?
Eihan siita tulisi mitaan. Ja jo ajatus siita, etta istuisimme joka ilta tv:n aaressa Me Kolme... No way... Ja miten sita kelleen kehtaa ehdottaa, etta voisitko nyt poistua jonnekin tai menna sinne omaan huoneeseen please? Aupparilla pitaisi olla myos "oma elama", omia harrastuksia, omia ystavia jne. Itse asiassa minulla olisi ollut sukulaistytto, joka olisi ollut kiinnostunut tulemaan meille hoitamaan poikaa, mutta em. syiden takia se ei taidakaan olla hyva idea. Han on aivan loistava lasten kanssa ja mukava ihminen, mutta kuitenkin liian nuori ja facebookin perusteella melko villia bile-elamaa viettava. Ma olen ollut aika jarkytynyt hanen facebook-sisallostaan!
Totta kai voisi ajatella, etta olenhan ma itsekin ollut joskus nuori ja vapaa, mutta silti... Taalla meilla pain viina on halpaa, huumeita on joka nurkalla ja huonoon seuraan on helppo ajautua. En halua vastuulleni jotain huoletonta pikku-likkaa, joka tulee kukonlaulun aikaan kotiin viinalta haisten. Lisaksi en halua alkaa kelleen lapsenvahdiksi tai moraalinvartijaksi. (Tiedan juu, kuulostan ihan kamalalta vanhalta tantalta.
)Joten olemme tulleet siihen tulokseen, etta poika on jatkossakin kodin ulkopuolella hoidossa. Parempi niin, vaikka mammalle se edestakaisin juokseminen onkin hieman rassaavaa. Totta kai isikin osallistuu viemisiin ja hakemisiin tilanteen mukaan, mutta ma menen toihin normaalisti autolla, mies skootterilla (ja tama siksi, etta autolla kulkeminen on turvallisempaa...)
Syksyksi ollaan jo ilmoitettu poika paivakotiin. Hieman jannittaa, mita siitakin tulee. Aika menee kuitenkin niin kamalan nopeasti ja poika on viela niin pieni...
Oman perheenkään kanssa en jaksa saman katon alla esim. mökkireissuilla kovin pitkään, puhumattakaan miehen perheestä 
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Hahaa, oon katellut Kakkoselta tota Au pairit -sarjaa. Ei aupparia meille kovin helposti :D "Mun pitää niinku vahtii niit lapsii ja olla niist vastuussa, OMG, ei käy!!"
No niin, olimmehan mekin kaikki joskus nuoria ja naiiveja :)
No niin, olimmehan mekin kaikki joskus nuoria ja naiiveja :)