Valitusketju

Tuosta sokeri ym. hommasta. Mekin ollaan ajateltu, ettei neidin tarvi ihan pienestä asti oppia syömään sokeria, sitä varmasti kerkiää myöhemminkin saamaan ihan riittävästi. Ainakin tällä hetkellä vielä on tarkoitus, ettei karkkia tms. anneta ensimmäisiin vuosiin. Välillä on tullut hieman vinoja katseita kun olen tästä ajatuksesta kertonut, ja juu eihän niiltä voi pitemmän päälle välttyä, mutta kaipa sitä saa äitinä ja isänä päättää milloin oma lapsi alkaa karkkia saamaan. Isovanhemmille tästä on mainittu jo nyt hyvissä ajoin, ettei sielläkään ole sitten eri vapauksia asian suhteen. Onhan sitä muutakin hyvää maailmassa kuin karkit. Vaikkapa vastapaistettu pulla.. :)
 
Meidan mummoilla on toistensa kasitoista tietamatta ilmeisen tarkka tyonjako asian suhteen. Minun aiti tekee vauvalle villaneuleita ja villasukkia. Miehen aiti tekee pitsitoita (en ole koskaan edes nahnyt hanella sukkapuikkoja). Anopilta saatiin vauvalahjaksi vauvan pellavainen pussilakanasetti, johon oli virkattu reunoihin pitsit, joitain kukkakuvioita ja nimikirjaimet tyynyliinaan. Nuo pitsijutut ei ole oikein minun tyylisia, mutta onhan ne ihan kauniit.

Nyt sitten anoppi oli tehnyt lisaa pitsiluomuksia ja keksinyt lahettaa ne meille bussikuski-sukulaisensa mukana, jotta ei tarvitse maksaa postikuluja. o_O Ma tulin toista, hain pojan, oltiin tunti kotona ja lahdin odottamaan sita bussikuskia linja-autoasemalle. Ei kuulunut bussia tai kuskia. Soitin peraan ja minulle selvisi, etta ollaan ihan vaaralla asemalla. (siis kuinka monta bussiasemaa meidan kaupungissa oikein on???) Etsiskelin uutta paikallisbussia, joka veisi meidat sinne toiselle asemalle. Nousin yhteen, joka jatti meidat 500 metrin paahan. Talsin henkihieverissa eteenpain vaunujen kanssa.

Sitten kun paasin perille niin se bussi olikin jo jatkanut matkaansa! Soitin taas peraan ja se hittolainen kertoi jattaneensa mun paketin info-pisteeseen. Jonotin pojan kanssa lippuluukulla ikuisuuden ja virkailija sanoi, ettei tanne mitaan pakettia ole jatetty. Soitin kolmannen kerran sille bussikuskille, joka kertoi, etta kyse EI ole lippuluukusta VAAN rahtitavaroiden toimipisteesta!!! :mad: Silloin meinasi tulla itku. Lahdin etsimaan sita toimipistetta. Paikka oli ihan jarjettoman sekava ja siinakin meni varmaan se puolisen tuntia. :mad: Sekoilua, sekoilua, sekoilua...

Lopulta sain paketin kouraani ja tassa vaiheessa vauva sai julmetut raivarit. Tajusin olleeni liikenteessa jo melkein kolme tuntia. Onneksi olin tehnyt maitosatsin mukaani. Marssin tuttipullon kanssa lahimpaan kahvilaan, join itse kahvit ja poika imi maitoaan. Siina sitten mielenkiinnosta availin anopin lahettamaa pakettia. Olin herannyt klo 5 aamulla. Fiilis oli tosi hervoton ja poika roikkui sylissa, joten laikytin sitten kahvit sen halvatun pellava-virityksen paalle. :grin Hah. Meille ei ihan oikeasti tarvitse lahettaa enaa yhtikas mitaan vauvajuttuja ellei niita tuoda suoraan kotiovelle.

Onneksi vauva on jo untenmailla, minulla on huomenna vapaapaiva, mies tulee ihan kohta kotiin ja saadan rentoutua ihan kaksistaan pieni hetki. :)
 
Ajatus on varmaan ollut ihan hieno ja kivahan se on säästää postikuluissa, mutta että tuollaista sähläystä?! o_O(anteeksi, pisti melkein hymyilyttämään!)
 
Mää kohta oksennan tästä ressin määrästä.... En ois uskonu että ottaa noin koville, poika sai hirveät raivarit vellin jälkeen rinnalla, mulla napsahti päässä ja päätin että ei -ttu, annetaan korviketta tai mulle käy niinku sarjakuvissa ja pää räjähtää seinille. Nyt alkaa jo lupaava ähkiminen kuuluun makkarista.. Ei -vetti mitä minä tein! Tänä yönä ei varmasti nukuta. Eikö oikiasti riittäny se, että oon jo viikkotolkulla ressannu ku tuntuu ettei saa tarpeeksi ruokaa, viikonloppu meni ihan vituroilleen ja kaikki heti raha-asioista lähtien heittää häränpyllyä! Mää en ees ossaa kuvailla tätä tunnetta, ai että oon paska ku en ees omaa lastani saa ruokittua...
 
Nyt kun on yö takanapäin ja oon miettiny koko jutun uusiksi, niin hyvinhän se meni... Nukkui alkuälinän jälkeen aamu 7 asti, jonka jälkeen nukahti vielä uudestaan ja veteli sikeitä puol 10 tienoille. Ja pakkohan sitä on pikkuhiljaa ruveta korvaamaan tissimaitoa korvikkeella, ei mulla rehellisesti pää kestä tuota imetystä... No, pidän nyt rintamaidon pääsääntöisenä ruokana edelleen ja annan lisänä korviketta jos tarvii. Ja ai että mua tympäsee tuo neuvola... Ihana, ihana ehkäisy <3

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
hei dont worry! Täällä oli ihan kauheet tuskat kanssa kun imetys loppui tai oikeestaan siitä kun alkoi ne rintaraivarit ja kun neuvolasta käskettiin antamaan aina imetyksen päälle korviketta lisäksi... mietin jopa että mitä hittoa mä kotona teen jos en voi ees imettää... Kävin yön nukkumassa muualla ja isä hoiti vauvaa. Tulin kotiin hyvin levänneenä, koitin pari kertaa imettää -> kauheet raivarit ja päätin että hitot mun pää ei kestä joten kaikille parempi että saa vaan pumpattua maitoa pullosta tai korviketta.. parin viikon hormonisekoilut ja huonot omat tunnot. Mutta elämä hymyilee taas! Kaikille parasta kun vauva ja äiti on iloisia!
 
Nyt vasta jaksoin tulla ees lukeen tänne, saati sit kirjoittaan. Tyttö nukkuu päikkäreitä sylissä, muualla ei onnistu. Pari pv pelkkää huutoa: sylistä kestää olla pois 20 sek (mä käyn nopeesti vessassa!) ja sylissä samassa asennossa viihtyy max 2 min. Yöunille huutaa kaks tuntia, eikä kuitenkaan suostuis nukahtaan. Ei vaikuta kipeeltä, ei hampaat tms.. -.- Toivottavasti se tästä. Aika poikki! Oon kahdessa päivässä saanut imuroitua puoli keittiötä. Hurraa..
 
^^ Ja mä luulin, että mulla oli vaikea saada työrauhaa, kun 65 neliön kämppämme imurointiin kului neljä tuntia... eihän se ollut vielä mitään. Tsemppiä Lady M!
 
Kavin tanaan kaupassa, vartija pysaytti minut, katsoi vauvan vaunujen alaosaan ja sanoi, etta ethan vaan aukaise tuota aurinkovarjoa sisalla liikkeessa.
Voi hyva luoja! Miksi ma nyt edes tekisin niin? Kuka aukaisee aurinkovarjon sisalla kaupassa? Ei kukaan! Olisin jotenkin ymmartanyt tuon kommentin, jos varjo olisi ollut "lepotilassa" asennettuna ylhaalla kopassa, mutta minun aurinkovarjo oli sen omassa, lapinakyvassa sailytyspussissaan vaunujen alapuolella tavaratilaverkossa. :mad:
Ma vaan hymyilin sille pojalle ja lupasin olla avaamatta varjoa. :mad: Se oli sellainen nuori vartijapoika, varmaan eka paiva duunissa. :grin Nyt kun mammaloma loppui, niin mua arsyttaa paljon herkemmin kaikki.
 
Ääh, flunssa :sad001 Nenä ja silmät vuotavat kilpaa, ärsyttävää... Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että harvemmin tulen ihan kunnolla kipeäksi, mutta on tällainen lieväkin lentsu tosi veemäistä, ei ole riittävän kipeä ollakseen ihan taju kankaalla, mutta on kuitenkin liian kipeä tehdäkseen mitään. Poikakin tuntuu painavan tuplasti normaaliin verrattuna...
 
Kaikki rintaraivareiden kanssa painivat, oikeesti paljon helpompaa antaa korviketta/pumpata maitoa tuttipulloon, kun yrittää hermoromahduksen partaalla rintaruokkia! Uskokaa, mutta me tapeltiin asian kanssa aivan liian kauan..kaikkemme yritettiin, mutta ei niin ei.
 
Olen täysin samaa mieltä, meillä vahva osasyy täydelliseen pulloruokintaan siirtymisessä oli juurikin nuo raivarit, eikä se imetys muutenkaan sujunut kuin elokuvissa. Kaikilla oli kivempaa sen jälkeen kun aloin pumppaamaan maidon.
 
Minäkin oon ollut kipeänä, ja on tää aikamoista kun ei saa itseään paranneltua. Viime viikon perjantai oli aika kauhea päivä, kun oli sellainen väsymys, että jos oisi päässyt nukkumaan niin ois varmaan herännyt terveenä, mutta kun ei päässyt vaan piti yrittämällä yrittää pysyä hereillä. Ja seitsemän puoli kiloa vauvaa on aika painava, kun voimat ovat poissa. Viikonloppuna mies hoiti sitten vauvan ja sain levätäkin. Tsemppiä Sophie!
 
Joo, se on yllättävän raskasta hoitaa vauvaa kun on puolikuntoinen. Meilläkin me aikuiset käytiin pojan räkätaudin yhteydessä läpi muutaman päivän flunssa kaikkine oireineen mutta ilman kuumetta, ja oli siinä tekemistä että sai tyydytettyä edes pojan perustarpeet kiitettävästi ja samalla helpotettua pojan tukkoista oloa. Tuli aika voittajaolo kun se flunssa selätettiin!
 
Äh, anoppi kaatui eilen liukkaalla ja mursi kätensä pahasti, sanottiin, että 1/2 v päästä aikasintaan täysin toimintakunnossa. Lapsenhoito ykskätisenä on vähän hankalaa, joten sen voi tiputtaa laskuista, kun tarvii hoitotätiä. Muutenhan ois ihanteellista, kun se kerta on kotona melkoisen paljon tulevat viikot.
Ja *päivää parantamaan* oli pikkumurmeliinilla yöllä nenä ihan tukossa ja sama jatkuu. Syödessä varsinkin ikävä, kun rohisee. :( Eka räkätauti/tuleva sellainen. Ja silmä rähmii ihan hirveesti!
Ei nyt mee tasan onnenkeksit tässä suvussa. :'(
 
^^ Sama täällä, just noin miten Henu kuvaili. Ja sit tietty miehen man flu on vielä oma numeronsa :p No ei, tosissaan mä olin kyllä eilen meillä se zombi ja mies hoiti huushollin, vaikka itsekin on kipeänä.
 
Täälläkin flunssaa liikenteessä.. Huoh.. Koko viimeviikon olin ihan tukossa ja räkä valui solkenaan. Muksu päätti juuri silloin heräillä öisin. Pelkkä hereillä olo päivällä oli jo ihan kituuttamista, niin sitten piti herätä parin tunnin välein yöllä.. Onneksi nyt on flunssa ohi ja voittaja fiilis sen suhteen, että selätin sen ilman lepäämistä :D Koko ajan piti viuhtoa johonkin suuntaan ja käydä kaupassa ym p'skaa :(
 
Niin joo. Unohdin edellisen marinan jälkeen käydä täällä kertoilemassa, kuinka se pilkka sitten sattuukin omaan nilkkaan. Oon ollu itestäni ylpeä että maito riittäny niin hyvin jne, kas kummaa miten kävikään; pojalle ei enää tahdo kelvata tissi. N. 6 kerralla 10:stä saa aivan helkkarinmoiset raivarit ennenku ees tissiä laitetaan suuhun, joten hypättiin äkkiselteen aika pitkälti korvikkeelle. Osan syötöistä saan ainakin osaksi omalla maidolla kuitattua, mutta en vaan pääse yli siitä inhottavasta tunteesta kun poika syö pullosta. Enkö tätä nimenomaa oottanu että ois mahdollisuus lähtiä ihan YKSIN johonki?! Ja tänään poika kakkasi IHAN myrkynvihreää kakkaa (ei siis pahemmin ainakaan ole mahaansa valitellut tai mitään..),kirosin itseni alimpaan helvettiin kun luovutin niin nopeasti ja lupasin miehelleni että vedän itseni hirteen jos olen aiheuttanut pojalle maitoallergian... Ai että oon iloista ja positiivista seuraa just nyt :DD
 
Takaisin
Top