Valitusketju

Pikaista paranemista Latteaiti! :)

Nuo hampaat ovat kylla kelju juttu. Miksei niilla voi olla hampaita jo syntyessaan? Kotiin tullessa on pakko vaihtaa heti kotivaatteet ennen kuin ottaa vauvan edes syliin. Joka paikka kuolassa ja puklussa, vauvalla koko ajan nyrkki suussa. Ja mika arsyttaa eniten on semmonen pikku-kitina. Kuulostaa hullulta, mutta jopa raivoisan vauvan itkun kestaa paremmin kuin jatkuvan kitinan. Koko ajan semmonen olo, etta nyt se ei ole tyytyvainen ja kohta se poksahtaa...
 
Tsemppiä Latteäiti ja muut sairastavat. Ei oo kivaa olla kipeenä ja hoitaa vauvaa, ei. Meillä oli viikko sitten kylässä vatsatauti, ja kun ihmeen kaupalla molemmat ipanat siltä säästyivät, mutta se iskikin minuun ja mieheen sitten oikein kunnolla. ja huh, ONNEKSI ei samana päivänä, ei nimittäin ollut yhtään hauskaa istua vessassa puoli yötä kun esikoinen huusi äidin perään ja vauva halusi tissiä ja kaikki herättivät vuoroin toisensa....yh-hyh. Toipilaita ollaan oltu melkein koko viikko, miettikää että vasta eilen loppui kuvottava olo! siis viikon jälkeen! ihan tajuttoman ärsyttävä mahapöpö! grrrr!
 
Totta, tuo jatkuva kitinä on niin ärsyttävää että tältä meinasi pää haljeta. Onneksi on mies jolle lykätä poika kun omat hermot alkaa pettää.
 
Kyllä miestä näemmä johonkin tarvitaan! ;) Meillä mies on nyt tulossa kipeäksi.. Toivottavasti kävisi läpi vain pienen nuhan, eikä mitään kamalaa flunssaa kun on niin jäärä, ettei voi jäädä töistäkään pois "kun on ruuhkaa".. :D Kauheasti on kyllä tautia liikenteessä! :O
 
Kiitos tsemppauksista. Oksennustauti on mun pahin painajainen, ja ainoa hyvä juttu tässä taudissa on se, ettei se kuitenkaan ole oksennustauti. Ja joo, toi jatkuva kitinä tiivistää kyllä tunteet tällä hetkellä! Ottaisin jo takaisin sen meidän normaalisti iloisen ja hyvän tuulisen vauvan, kiitos.
 
Joo, me ollaan oltu kyllä terveitä, mutta pojalla on välillä noita kiukkupäiviä tupannut tulemaan. Ja mikäs siinä, onhan meitä tässä avioliitossa kaksi, harmi vaan, että tuo toinen ei oo ikinä kotona!!

Me ollaan tapeltu tästä aiheesta nyt ainakin sata kertaa vauvan syntymän jälkeen, mutta nyt arvon äitikolleegat, olen pahoillani ja kaadan kaiken tämän paskan teidän niskaanne!

Jo raskausaikana puhuttiin, että mitenkäs tämä miehen harrastus, josta nyt on oikeastaan tullut työ. Vietin koko viime kesän aivan yksin miehen juostessa pitkin Suomea pelaamassa ja treenaamassa ja kauden päättyessä otimme puheeksi, miten meno tulee muuttumaan vauvan myötä. Mies lupasi, ettei käy enää viikossa kuin kolmet treenit ja mahdolliset pelit ym. pakolliset treenileirit. Suostuin, onhan se miehelle täysin henkireikä.

Mutta nyt ihan totta, treenikalenteri saatiin viime marraskuussa ja siihen se riemu sitten repesikin.

Otetaan esimerkki kahdesta edellisestä viikosta:

Viikko yksi:
Maanantai: mies töissä 10-18, treenit 19-21.30, kotona hieman yli kymmenen, töiden ja harrastuksensa välissä ehtii vaan käydä hakemassa kamansa kotoa.
Tiistai: Mies töissä 9-17, mun työilta klo 18-21 ohjaushommia.
Keskiviikko: Mies töissä 9-17, treenit klo 18-21.30
Torstai: Mies töissä 11-19, treenit klo 19-22.30
Perjantai: Mies töissä 10-18, treenit+ palaverit+ muut valmennukset 18.30-23.
Lauantai: Mies YLItöissä, treenit + muut harrastusjutut 17.45-01.00
Sunnuntai: Vapaapäivä. Kaikki kouluhommat rästissä, tekee niitä. Viettää aikaa perheensä kanssa n. klo 16 alkaen.

Viikko kaksi:
Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai täysin identtiset edellisen viikon kanssa, koko viikonloppu menee treenileirillä toisella puolella Suomea.

Hoidan yksin lähes kaiken, mies käy kotona syömässä ja nukkumassa. Ja voi että, voi -ituttaa, kun poika huutaa itkuaan parhaimmillaan lähes koko päivän ja illalla nukkumaan käyminen voi olla tuntien projekti, eikä ole ketään kenelle lasta siinä kohtaa antaa.

Ensi viikolla keskiviikko on vapaa, ei töitä, ei treenejä. Miehen kaveri soitti tänään ja kuulen vaan vastauksen "joo, tottakai mä voin tulla kattomaan matsia". Revein pelihousuni, että ainoana vapaailtana on mentävä sitten itse matsia katsomaan ja mikä on miehen kommentti: "No kun mä haluaisin joskus viettää vapaa-aikaani, miten haluaisin"

Tuo harrastus, jossa kaveri viettää aikaansa jokaikinen ilta ei tietenkään ole vapaa-ajaksi laskettavaa, prkl sentään! Vapaaehtoisesti itsensä sinne tunkenut ja tehnyt taas vuoden sopimuksen ja sitten jaksaa kitistä "kun ei ole vapaa-aikaa, jota voisi viettää miten haluaa" samalla kun itse vietät lähes kaiken aikasi kaksin vauvan kanssa kotona, etkä pääse ikinä mihinkään :mad:
 
Minä repisin pelihousuni tuollaisesta. Ok, saahan sitä harrastaa, mutta olisi kai se suotavaa isänkin olla joskus lapsensa kanssa?!? Äitihän ei koskaan tarvi vapaa-aikaa..? Kevyesti rupesi keittämään sinun puolestasi!! :mad:
 
Kiitos sympatiasta Salme!

Tässä on kieltämättä riipinyt mieltä oikein reilusti! Ensi vuonna saa isukki viettää kaiken aikansa pojan kanssa ja minä aion jumpata kaikki illat, se on varma!! Ja mikäli vapaata sattuu tulemaan, on mulla aina silloin "naistenilta"

Olen puhunut.
 
Saria, SYMPATIAT! Minä niiiiiiiiiin tiedän tunteen. Tosin, tuo ei harrasta mitään (sähkötupakkansa lisäksi), mutta nyt taas töiden jatkuttua on heittäytynyt ihan marttyyriksi. Ei kuulemma työpäivien jälkeen jaksa pojan kanssa olla, ja viikonloppuisin.. Niin no, esimerkkinä tämä päivä: ensimmäistä kertaa viikkoihin ajattelin että lähden IHAN YKSIN kahville kaverille kun kerta tuo korvike uppoaa, niin eiköhän parin tunnin päästä rupea tuleen viestiä että kotii pitäs tulla kun tää vaan kitisee ja hänen pitäis keretä suihkuun että joutaa kattoon pronssipeliä (eli ryyppäämään!!) poikien kans. Meinasin kiehahtaa että on se saatana kumma kun hoputtaa pitää, mitäs kuvittelet mun tekevän jos poika kitisee ja suihkua kaipailen?! Soitan sulle töihin -kele?!

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Meilläkin on samasta aiheesta otettu monta kertaa yhteen, mutta nyt ONNEKSI isukki ajattelee äitinkin tunteita ennenkuin alkaa pahemmin rageemaan mistään.. Välillä vieläkin joudun sanomaan siitä, että voisi mies hetken aikaa kyllä vahtia tuota poikaa, jos mun pitää käydä illalla esim nopeesti kaupassa, ettei mene viittä vuotta muksun kanssa pelleillessä.
 
KELAlta tuli kirje että haluavat jälkitarkastustodistuksen joka on tehty 4-12 viikkoa synnytyksen jälkeen ja todistus tulee olla heillä viim 4.3 tai loppuu tuet. Olis ollut ihan kiva tietää vähän aikaisemmin. Mun jälkitarkastus tehtiin jo kaksi viikkoa synnytyksestä ja todistus on espanjaksi. Ja nythän on tunnetusti kulunut jo yli 12 viikkoa synnytyksestä. Jos olisin tiennyt että tuollaisen todistuksen tarvitsee (ja mihin sitä nyt edes tarvitaan?) niin olisin sen hankkinut. Arggh... Että mua ottaa päähän tällainen turha papereiden kanssa sählääminen :smiley-angry019 Onneksi KELA on kuitenkin ollut aika joustava mun muiden papereiden ja selvitysten kanssa aikaisemmin, joten eiköhän tämäkin selviä.
 
Jokaiselle isille tekee vaan hyvaa viettaa hieman pidempia aikoja vauvan kanssa kaksin, vaikka kokonainen paiva. Siina sita oppii arvostamaan aidinkin tyota kotona. Meille on tullut nyt uusi ongelma, eli kun ma menen toihin 7:ksi ja mies tulee yovuorosta kotiin just ennen kun astun ovesta ulos niin han haluaisi vain nukkua ja vauva tietty heraa youniltaan samoihin aikoihin ja haluaa huomiota. Kun tulen sitten iltapaivalla kotiin ja haluan rentoutua itse, on mies hieman hmm kiukkuinen, kun ei ole saanut nukutuksi kunnolla... Olimme aluksi sita mielta, etta jos jompikumpi vaan on kotona niin poikaa ei vieda hoitoon, mutta nyt en sitten tieda miten me menetellaan jatkossa. Onneksi miehella ei ole kovin usein yovuoroja. Ja ma olen kuitenkin valvonut ne ekat kuukaudet melkein yksin, kun olin kotona ja mies toissa. Nyt on aika jakaa vastuuta laajemmin.... Tama arki nyt vaan on tammosta vauvan kanssa, kompromisseja ja univelkoja...
 
Todellakin! Mies on yksin 4-5h pojan kanssa ja on ihan kuitti kun on niin raskasta, vaikka hän vetele päikkäreitä samaan aikaan kuin poika (ja nukkuu yön heräämättä). Mä teen sitä samaa, mutta en nuku päikkäreitä koska sillä välin kun poika nukkuu mä pesen tuttipullot, siivoan keittiön, laitan tiskarin ja likaiset vaatteet pyörimään. Ja yöllä nukun max 4h pätkiä. Mies on nyt ollut enemmän kotona pojan kanssa, ja alkaa nyt ymmärtämään tän työn määrän ja nyt kun hän on tämän viikon lomalla hän nousee pojan kanssa 7 niin mä saan nukuttua pari tuntia "rauhassa" (herään kaikkeen huutoon ja itkuun mitä viereisessä huoneessa kuuluukaan).

Edelleen nostan hattua yh-äideille ja teille kaikille joilla on enemmän kersoja :)
 
Juu täälläkin ootetaan kauhulla kun parin viikon päästä lähden yhdeksi yöksi yli sadan kilometrin päähän pitkäaikaisen ystävän kaksvitosia juhlimaan... Mies kun ei tuon pojan kans oo hirveesti ollu, eikä käytännössä yhtään tiiä miten paljon sen edes kohtuu tyytyväisenä pitäminen vaatii. Paljonhan minäki kuuntelen kiukkumöykkäystä (päikkärit kun nykysin on nou-nou ja koko ajan pitäis höpistä, joten välillä poika on sitterissä lattialla. möykkää ja minä juttelen. Toki jos ihan oikeasti tulee hätä niin pääsee syliin) kun pitää täyttää pyykkikonetta, tiskata, tehä ruokaa jne.. Vähän pelottaa miten pärjäävät, sillä kun on paljon lyhyempi pinna ja huonompi kestokyky kitinälle. Eikä oo nyt mun vika ettei oo ollu tuon kans.... :DD Ja sieltä ku ei ihan muutamassa minuutissa tänne singahdetakkaan, varsinkaan enää illalla. No, jospa sen jälkeen osais ihan oikeasti arvostaa mun tekemisiä täällä ja ymmärtäis että minäki tarvin (niin kamalalta ku varmaan kuulostanki :D) vapaata ja omaa aikaa ihan yksin... Kyllähän tuo sanoo arvostavansa ja ymmärtävänsä, mutta mää luulen ettei sillä oo aavistustakaan siitä, miten yllättävän raskasta on olla tuon kanssa kiukkupäivänä kun ei tee mitään muuta kuin kitisee ja möykkää vaikka päälläsi seisosit. Täytyy tunnustaa, kaveri kävi tässä eilen juomassa "juoksukahvit" (silläkin laps kiukkus :D), niin naurettiin että lähdetään yhdessä oyssiin tekeen reklamaatio että ei me näitä halutakkaan :laughing021 Ymmärtäkää sitten mun sairasta huumoria! :D
 
Kurakelit :mad: Ja mies :mad:

Mies käy pissattamassa koirat, tulee takaisin kotiin, ja kun koirat ovat juosseet kämpän ympäri jättäen jälkeensä kuraiset ja hiekkaiset tassunjäljet ja muutamat kuraiset turkinravisteluroiskeet pitkin seiniä, mies toteaa, että "ai niin, mä pyyhin vielä ne tassut". No hyvä, eihän niitä olisi kannattanutkaan pyyhkiä ennen, kun ne koirat päästää sisälle sotkemaan. Minä kaivan mopin ja pesen pahimmat kurat lattioilta. Sitten muutamaa tuntia myöhemmin mies vie koirat vielä iltapissalle, ja kas, sama juttu. "Ai niin, mä pyyhin vielä ne tassut"... :smiley-angry003Ja taas olen mopin varressa (ja nämä siis tapahtuivat eilen, kun olin juuri muutenkin imuroinut ja pessyt lattian).

(tähänhän voisi todeta, että vie ite ne koirat pihalle jos ei kelpaa, mutta meillä on siis sellainen työnjako, että mä yleensä teen jotain muuta hyödyllistä sillä aikaa, kun koirat ovat pihalla, esim. nukutan pojan)

No, ei mulla taaskaan ole mitään oikeita ongelmia, kunhan ärryn näistä pienistäkin kiusoista :p
 
Herne, tiedän mistä puhut! Ihanaa kun tulee kevät mutta se tuo taas hetkellisesti mukanaan nämä ei niin kivat lieveilmiöt: koirat + kuratassut + ei niin tarkka mies = pinna kiristyy. Meillä mies hakee illalla koirat tarhasta (missä ovat parhaassa tapauksessa kaivaneet koko päivän kuoppaa märkään maahan) ja kyllä putsaa ne tassut tuossa kuistilla mutta SILTI niitä tassun jälkiä ja hiekkaa on pitkin lattioita. Että niitä ei voi putsata kunnolla kerran kun sen tekee! Mutta minäpä keksin laittaa koirien tassuihin heti eteisessä vanhat vauvan sukat :D Löysin kirpparilta sellaisia jarrusukkia paketin eurolla ja ne on nyt koirien käytössä. Hölmön näköisiähän ne on kun linkuttavat ne sukat jalassaan, mutta eipä ne ole niiden jalassa kuin hetken kunhan tassut ehtii kuivaa kunnolla, ja toisaalta pysyvät paremmin omissa pedeissään sen aikaa kun jostain syystä ei tee mieli liikkua. Kaikenlaisia ongelmia sitä onkin... :D
 
En nyt oikein osannut päättää mihin ketjuun kirjoittaisin, ehkäpä lähinnä tänne. Tuli ehkä opittua ihan kantapään kautta, että vauvaperheenä reissataan vauvan ehdoilla. Oltiin eilen reissussa koko päivä. Neidin normaalit vähintään 3 tunnin päikkärit vaihtuivat epämääräisiin unipätkiin ties kuinka monessa osassa. Syöminen oli tosi hankalaa, aamupäivällä syötyjen muutaman soselusikallisen lisäksi neiti söi vain puolisen litraa korviketta koko päivänä ja sen vähän, mitä imetettäessä saa irti. Illalla sitten iski väsymys kun oli koko päivän ollut paljon eri ihmisiä ympärillä ja tietysti meteliäkin. Ei meillä kotonakaan mitenkään hissutella hiljakseen, mutta tokihan useasta ihmisestä lähtee moninkertaisesti ääntä. Se kai vaikutti siihen syömiseenkin, kotonakin ruokailu herpaantuu heti jos vaikka isi tulee kotiin ja neiti huomaa isin kesken syömisen. Kävi niin mielettömästi sääliksi neitiä, kun toinen oli niin väsynyt ja itkuinen mutta ei malttanut nukkua. Suupieletkin kääntyi alaspäin... Kotona oltiin illalla vasta 20.30 ja normaalisti siihen kellon aikaan ollaan syömässä tai jo nukkumassa. Sitten neiti olikin kuin eri ihminen, hymyili ja jutteli valtavasti! Yöunille käyminen viivästyi parilla tunnilla, kun ajateltiin että olkoon hereillä niin kauan kuin on virkeä ja sitten vasta laitetaan nukkumaan. Jotenkin sitä oletti, että neiti olisi nukkunut pitkäänkin, mutta ihan normaaliin aikaan heräsi syömään ja aamulla alkoi heräilemään jo aikaisemmin kuin normaalisti. Tänäänkin neiti on ollut vielä tosi väsyksissä, ekat tirsat nukuttiin jo aamulla ja päikkäreitä vetäisi reilut 4 tuntia. Seuraavan kerran kun jossain käydään, se tapahtuu kyllä neidin unien ehdoilla tai sitten ei käydä ollenkaan. Ei noin pieni jaksa iltamyöhään.
 
Mä oon pari kertaa potkinu itseäni samasta syystä, nyt päättäny että jos jossakin käydään / meillä on vieraita pidempään, niin ihan kaikki tapahtuu pojan ehdoilla! Poika on niin tarkka noista rutiineista, että suhteellisen pienikin poikkeama syömis- ja nukkumisaikoihin vaikuttaa koko loppupäivän nukkumisiin ja syömisiin, ja itkuahan siinä sit joka välissä väännetään kun kaikki on pielessä :sad001 Tää vauva-aika on niin lyhyt, että ei haittaa yhtään vaikka joutuu elämään vauvan minuutti-aikataululla :p
 
Sama huomattu täällä. Poika on saatava petiin 19 tai sitten on helvetti irti. Sikäli hankalaa koska täällä syödään illallinen 21-22 aikoihin, niin me syödään aina kahdestaan miehen kanssa eikä tulisi kuuloonkaan että mentäisiin ulos syömään tai että meillä olisi vieraita illalla. Nojoo, kuten bambino tuossa sanoi niin eipä tuo haittaa, tämä aika on niin lyhyt ja sitten on loppuelämä aikaa juosta ravintoloissa syömässä (yeah, sure!).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top