Valitusketju

Joo mä en siis oikeasti halua sitä toista ihan heti. Mietin kanssa tota yksityiselle menoa, mutta mulla kävi vähän huono tuuri kun Helsingissä ekan kierukan ois saanu ilmaiseksi, ja täällä se pitää ostaa itse. Eli en viittis enää asentamisesta maksaa kun siihen itse kierukkaan menee jo yli satanen. Ja mä en tosiaan tiedä milloin niitä aikoja ois kun en saa edes ajanvarausta kiinni.
 
No siks tuo myyn vaikka apteekin kulmalla-kommentti ;) Täälläki joutuu maksaan ite, joten halavaksi se ei kyllä tuu... Ärsyttää kyllä ihan tosissaan että on se kumma kun ei edes synnyttäneenä saa hoitaa ehkäsyään kuntoon, vai pittääkö tässä muka kuukaustolkulla yrittää jollain kumilla.. Ei onnistu, tiiän jo valmiiksi että kauaa ei sitä pysty käyttään ku mulla se kumi jostain syystä (ei oo liukkaudesta kiinni) sattuu ihan tuhottomasti. Että se on joko selibaatti tai sitte kokeillaan onnea ettei nappais...
 
Pari päivää päänsärkyä ja talvimasennusta, tänään piti käyttää pikkuneidin päiväunien aika kaivamalla pari kuollutta jyrsijää syvältä purujen alta terraarion pohjalta. Ei henkisesti helpoin tehtävä, sitä paitsi kiitos hormonien ja herkän luonteen aloin vollottaan siinä vaiheessa kun sain hännät näkyviin. :'(
 
Jatkan edelliseen, että onneks ne oliot eli pitkän ja hyvän elämän ja yks jäi vielä henkiin, vaik niillä on taipumus kuolla sit joukolla kun kuolee..
Ja onneks tyttö on niin pieni, ettei ymmärrä sitä/miks äiti on surullinen. Koiralla ja kissoilla on odotettavissa vielä monen monta vuotta, elleivät sairastu. Mut omassa lapsuudessa muistaa joka ikisen eläimen kuoleman, ne oli kovia paikkoja. Omaa pikkuista haluis suojella siltä.. Mut elämä on. :(
 
Täytyy sanoa, että melkoisesti aiheuttaa mielipahaa kun erinäiset (läheiset?) ihmiset joiden olisi oikeasti olettanut olevan kiinnostuneita pikkuisesta, ei mitkään neidin kuulumiset kiinnosta tipan vertaa. :sad001 Syntymän jälkeen kyllä kyseltiin, sen jälkeen ei mitään. Itse en ala kuulumisia väen vängällä tyrkyttämään, kysyköön joskus jos kiinnostaa. Täällä pitää pahaa mieltä purkaa, vaikka ei kai tällaisia saisi ääneen edes harmitella..
 
Ihan samasta oon pahoittanut mieleni, työkaverini täällä jotka olen tuntenut vuoden ovat enemmän kiinnostuneita pikkuisesta kun ystäväni suomessa joiden kanssa ollaan oltu tosi läheisiä viimeiset 10 vuotta. Joo-o, heillä on omat lapset, perheet, raskaudet, häät jne.. Ja eniten harmitta se jos olen lähettänyt kuvan tai videon pojasta niin harvemmin edes kommentoivat mitenkään.
 
Eihän sitä nyt odota, että oma lapsi olisi jollekin toiselle mikään ihmeellisyys, mutta kai sitä jonkunlaista mielenkiintoa saa odottaa varsinkin, kun sitä on ollut (olevinaan) silloin syntymän aikaan. Mutta ei väkisin.
 
Tuossa yks paiva ma mietin, etta kun vauva syntyi niin kaikki osti sille ihan tuhottamasti lahjoja, joista suurin osa on jaanyt jo pieniksi tai olivat muuten vain turhuuksia ihan alunperinkin...
Kuinkahan moni noista lahjan antajista edes muistaa kun vauvaa tayttaa vuoden tai kaksi vuotta? o_O
Isovanhemmat ja muut lahimmaiset tietty, mutta ei varmaan kovin muu (veikkaan). Ihmisilla nyt vain on tapana muistaa vastasyntynytta, mutta lapsen kasvaessa se ei olekaan enaa mikaan ihmeellinen juttu.
 
Ja numero kakkosta muistetaan ja huomioidaan ja jonotetaan katsomaan vielä vähemmän -ketään ei kiinnosta jos lapsiperheeseen syntyy lisää lapsia :sad001
 
Tuota muistamista olen itsekin miettinyt.. Meille tämä on ensimmäinen lapsi, myös molempien vanhemmille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi ja molempien mummoille ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Ihmeellistähän tämä siis kaikille on! :D Mutta entäs kun lapsia alkaa tulemaan lisää? Tälle koko ajan joku tuo vaatteita ym kun "sattui kaupassa näkemään ja osti kun oli niin hieno"

Toinen lapsi ei todellakaan tule olemaan läheskään niin ihmeellinen asia.. Onneksi hössöttävät nyt, niin se toinen maailmaan tulija ei koe epäreiluksi mitään, eikä tämä ensimmäinen voi kerskua millään, koska ei muista :) Vanhempana varmasti ovat jo yhtä "tylsiä" kaikki..
 
Jälleen kerran, miehet...

Mies oli pojan kanssa taas pari tuntia kaksin eilen illalla. Ei siinä sinänsä mitään, että kun olen pojan kanssa itse kaksin (eli normaalit työpäivät + iltaisin pari kertaa viikossa, jos miehellä on omaa ohjelmaa), meno on suurinpiirtein tätä:

smiley-chores003:smiley-chores004:smiley-chores011:smiley-chores020

Ja kun mies on pojan kanssa kotona kaksin, he valitsevat mukavan leffan ja sylittelevät ja lepertelevät sohvalla. No, kuten sanottu, se on mulle ihan ok, mies tekee kyllä myös kotihommia pyydettäessä ja minusta on ihanaa, että kun hänellä on kerran vähemmän aikaa olla kotona, se on sitten mukavaa aikaa hänelle ja pojalle. Ja vaipanvaihtoja ja pojan perushoitoa hän tekee erittäin mielellään.

Mutta anyway, eilen kun tulin kotiin, olikin sitten melkein aika ottaa poika isin sylistä tissille, iltavaipan vaihtoon ja laittaa nukkumaan, mikä tarkoittaa, että mies lähtee viemään koirat iltapissalle, jottei myöhemmin tarvitsisi koirien kanssa kolistella eteisessä pojan jo nukkuessa. Ja mitä hän tekee? Alkaa ärtyneenä puhista ja kun kysyn, mikä on, saan marinaa siitä, että KOKO AJAN PITÄÄ OLLA TEKEMÄSSÄ JOTAIN. Itse en ollut vielä edes ehtinyt syömään tässä kohtaa... :smiley-angry019

Kyllähän tuo tajusi ärtymyksensä hölmöyden hyvin nopeasti, lähti viemään koiria ja yhdessä hoidettiin mulle sapuska nenän eteen heti, kun poika oli nukahtanut, mutta voi hyvänen aika silti.

(ja siis mieheni ei ole täysi idiootti vaikka saatan antaa hänestä sen kuvan, huonoja päiviä vaan sattuu kaikille. Mä vaan ehkä herkemmin avaudun näistä negatiivisista hetkistä - ja varmaan hyvä niin, säästyy miesparka muutamalta kurinpalautukselta :))
 
herne: Omasta miehestäni löytyy myös tuollainen puoli.. Onkohan se jotenkin tyypillinen miesten piirre? :D

Meillä menee arki myös noin.. Pesen pyykkiä, siivoan ja muutenkin pidän kodin puhtaana, lisäksi laitan joka päivä miehelleni lämpimän ruoan kun hän tulee töistä. Samalla tietenkin vahdin ja viihdytän muksua.. Kaiken sen teen oman syömisen ym kustannuksella.. Ensin pitää saada kaikki kotihommat tehtyä, muksu ruokittua ja sitten vasta alan miettimään, että mitä itse voisi syödä. No mies ei tätä tajua, vaan iltaisinkin kesken muksun ruokkimisen ja nukuttamisen saattaa sanoa, että ei kerkeä nyt, kun menee syömään. siis MITÄ?! sillä on kakara sylissä melkeen nukkumassa ja sitten se työntää sen mulle ja toteaa että menee syömään. Joskus menee niin kovaa ohi nuo jutut, ettei kerkeä edes huomaamaan.. Laitoin muksun nukkumaan ja menin keittiöön kyselemään että mikäs v´tun aivotus tämä oli. "Nokuntulikinnälkäjaenoosyönykokopäivänäbyhyyyyy".. Voi miehet! En ollut minäkään mitään syönyt sen yhden lämpimän ruoan lisäksi, mikä me molemmat syödään, kun on sattunut olemaan vauvanhoitoa niin paljon :D

Välillä tuo tärkeysjärjestys tuntuu menevän jotenkin nurinkurin..

Toinen ärsyttävä piirre on se, kun muksu illalla pitäisi nukuttaa niin mies ottaa sen syliin ja alkaa leikkimään sen kanssa, ja muutenkin pitää sitä mahallaan ym että varmasti tulee vähintään pulkut sängylle. Sitten kun muksu alkaa huutaa väsymystään ja hampaita(?) eikä malta rauhoittua millään niin isukki työntää muksun mulle ja toteaa, että " ei se tykkää musta enää" Jaa?! Eli aina kun poika on kiltisti niin isä pitää sitä mielellään, mutta heti kun huutaa niin automaattisesti sen on sitten mun heiniä kun kuulemma "aina saan sen rauhoittumaan".. En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa..
 
Ihan samaa täällä tuon miehen kanssa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun mies valittaa väsymystä tai nälkäänsä. TAI JOS MÄ EN OO PESSYT JOTAIN PAITAA HÄNELLE. Voi jumalauta. Nojoo, eihän näitä tapahdu usein, ja silloin kun on tapahtunut niin mun ilmeestä mies tajuaa sekunnin murto-osassa että nyt ei mennyt ihan nappiin. Mies onneksi on ottanut tehtäväkseen pojan nukuttamisen. Mutta, välillä mua ottaa oikein kunnolla pannuun kun mies plärää samalla läppärin tai puhelimen kanssa. No poikahan sitten tuijottaa monttu auki sitä näyttöä, ja huutohan siinä tulee kun ne otetaan pois, ja miten se nukkuminen sitten? Mies tykkää myös katsoa telkkaria pojan kanssa. Mun mielestä alle 3kk ikäisen ei todellakaan tarvitse tuijottaa telkkaria, läppäriä, puhelinta koko päivää :angry4 Sorrun tähän välillä itsekkin, mutta silti ärsyttää kun välillä hän ei jaksa muuta tehdä pojan kanssa työpäivän jälkeen o_O
 
Ei pitäis nauraa, mutta hihittelin täällä Sophie ja Tumelo teidän jutuille, niin tutuilta ne osin kuulostivat. Voin hyvin kuvitella itseni, jos paidan silittämisestä tulisi palautetta :) Meillä onneks telkkarin ääressä oleminen on sitä, että pojan kanssa seurustelevat ja telkku on päällä lähinnä taustalla, tosin en ihan tajua, miksi sen pitää siinä sitten pauhata. Poika ei ole siitä vielä erityisemmin kiinnostunut, vaan tuijottelee mieluummin lähellä olevia kasvoja, leluja tms.
 
hihii, kuulostaapa tutulta!

mutta onneks ne miehetkin oppii. oma puolisoni oli esikoisen aikana vaan niin ärsyttävän HIDAS kaikessa, eikä tajunnut että kun jotain tarvitaan niin tarvitaan heti - ei vauva odota. samaa se kyllä saattaa tehdä vieläkin, tyyliin lupaa lapselle jotain ja meneekin itse vessaan ENSIN, tuloksena kovaääninen ja kiljuva uhmaikäinen joka ainakaan ei pysty odottamaan sitä kymmentä (!!!) minuuttia kun mies istuu vessassa kaikessa rauhassa ja samalla surffaa puhelimella...
("eikö edes vessassa saa käydä rauhassa?")
tai aiemmin kun oltiin lähdössä ulos, kaupungille tai vaikka kävelylle, miestä stressasi lähdöt. vauvan kanssa piti lähteä tiettyyn aikaan ulos vaunulla ettei se väsähtänyt liikaa ja alkanut kirkumaan. mikä miestä sit stressasi? nokun sen piti käydä ensin suihkussa, vessassa, pestä hampaat, vaihtaa vaatteet----liikaa hommia ennen lähtöä. voi jessus, ite sitä vaan viidessä minuutissa laittoi itsensä ja vauvan kuntoon, syötti ja vaihtoi vaipat ja ovesta ulos, ei puhettakaan mistään suihkusta, haloo. sitten tehtiin sellanen sopimus että mies sai "omaa aikaa" ja laittaa itsensä kuntoon kun mä menin vaunun kanssa ulos odottelemaan. ja mikäs sitä siinä stressasi? no se kun se tiesi että joku odottaa sitä....:rolleyes:onneksi nykyisin mies on jo niin kouliintunut että osaa lähteä nopeasti liikkeelle, tietää että mitä nopeammin ulos ovesta kun jonnekin ollaan menossa, sen parempi. ja on jo rutinoitunut lasten kanssa, ja erityisesti nyt on ihanaa kun se jaksaa touhuta ja leikkiä ja tehdä vaikka mitä kivaa esikoisen kanssa!
mutta vauvan kanssa on kyllä aika avuton välillä vieläkin, toisaalta tekee omalla tavallaan asioita. joskus ollaan yritetty että nukuttais, mutta jotenkin se aina vaan pikemminkin herättää vauvan...:confused:

on se varmaan vaan niin että tässä menee se ero miesten ja naisten välillä=äidinvaisto. tai joku ihme tärkeysjärjestyksen puute. lapsi tulee aina ensin. aina. nimimerkillä "mies, opettele pidättämään"
 
Meinasi unohtua listasta; Nyt varsinkin kun on pakkaset niin ulkovaatteita laitetaan muksulle PALJON. No kuumahan siinä tietty tulee, jos joutuu toppavaatteissa pitkään oottelemaan. Olen siis laittanut aina omat tavarani valmiiksi ja kun saan muksulle vaatteet niin ei tarvitse kuin takki vetäistä päälle ja painua pihalle. Mutta mitä tekee isä?! On rauhassa tietokoneella koko sen ajan kun teen lähtöä ja ynisee kun kyselen, että joko on tavarat kasassa kun kohta on kakru valmiina. Lopulta kun sanon, että nyt sit mennään ja laitan jo takkia päälle niin mies sanoo että pitää käydä vielä vessassa ja onko sulla mun puhelin? entä rahapussi??? No siinä sitten taas rageen sitä, että lähteminen menee nykyään muksun tahtiin, eikä miehen vessareissujen. Varsinkin kun oltiin menossa miehen vanhemmille, jotka asuvan kilometrin päässä. Ei voinut sinne asti pidättää? :D
 
Nimenomaan H I D A S, miten voi esim korvikkeen lämmittäminen kestää niin kauan!??! Ja toi että vauva on valmiina vaunussa ja huutaa pää punaisena, niin sitten mies alkaa etsimään puhelinta, avaimia, tai kyselee että missä ne yhdet hanskat on... vaikka nimenomaan kysyin että ootko nyt varmasti valmis niin laitan pojalle vaatteet päälle ja vaunuihin :angry5 Ja toinen asia on se kun meidän poika on niin tarkka ruokailun suhteen että se on se 2,5h +/-15min, ja sen maidon pitää olla valmis. No, joskus kyläilemässä oon sanonut että poikas tarvii ruokaa tunnin päästä. Joko me lähdetään NYT niin että ollaan kotona kun nälkä iskee, tai sitten odotellaan täällä se tunti. Joo, lähdetään heti. Ja sit kestää, ja kestää ja kestää = poika saa kauheat raivarit autossa kun ei oltu lähelläkään kotia kun se nälkä sitten iski. Mies parka luuli että poika kuolee huutonsa, ja otti sitten opikseen ja kuuntelee nyt enemmän mua kun on kyse pojan tarpeista. Voi miehet miehet... mutta pikkuhiljaa tuokin oppii :grin
 
Minun on nyt kyllä miessukupuolen kunniaksi sanottava, että kun yhdessä ollaan lähdössä ulos, niin isi on se ripeämpi meistä. Minä puen tytön ja laitan koppaan, isi pukee sillä välin itsensä ja lähtee laittamaan koppaa vaunuihin ja yhtä kyytiä ulos. Itselle takki niskaan ja kengät jalkaan ja saatan vielä etsiä omaa puhelinta jostakin, sitten kipitän perässä ulos. Ja yleensäkin jos neiti jotakin parkuu, isi ei paljon aikaile kun menee hätiin.
Ja se että se isikin joskus käy tällä foorumilla ei ollut syy puolustaa miehiä. :)
 
Meillä meni aluksi nuo uloslähdöt juuri Sophien, Hildamaijan ja Tumelon kuvailemaan tapaan (ja miestä ei toki saa hoputtaa, koska se on stressaavaa :D), mutta ensimmäisen kunnon huutokonsertin jälkeen isi otti opikseen ja uloslähdöt sujuvat nyt ripeästi :) kun yhdessä lähdetään, niin mies pukee yleensä ensin (mä saatan silloin esim. syöttää poikaa), ottaa sitten pojan vaipanvaihtoon ja puettavaksi, niin minä pääsen samalla pistämään omat ulkokamppeeni niskaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top