Uusperheet

Meillä tota miestä kusetettiin pari vuotta elatusmaksujen kanssa, laitettiin maksamaan liikaa eikä edes sossu kertonu että miehen maksuun kuuluis luonaolovähennys (lapsi ei ollut silloin ihan täysin viikko-viikko-systeemillä, tais olla jotain 4-5pv joka toinen viikko). Vasta kun eräs tuttu sanoi että ei se kyllä noin kuulu mennä, älä enää maksa, niin selvitettiin sitä sossussa ja sitten he siellä vasta sanoi että no joo kyllähän sulle se luonaolovähennys kuuluis :rolleyes:

Sitten kun poika aika pian sen jälkeen siirtyi täyteen viikko+viikko -olemiseen, niin mies lopettii maksamasta kokonaan (sopivat yhdessä äidin kanssa sen). Äiti saa lapsilisät ja ostaa isoimmat jutut mitä poika tarvii.
Mies+exänsä ovat aika hyvin saaneet sovittua nuo asiat keskenään, ilman sossun tai muun sekaantumista, ja paremmin menee niin. Mies ei aio alkaa maksamaan elatuksia myöskään nyt kun poika alkaa olemaan pääosin äidillään, vaan ostaa sitten osaltaan pojalle mitä tarvitsee (vaatteet, koulujutut ym). Menee sitten raha varmasti siihen mihin on tarkoitettu. Eli noin niinkuin Pommiinallakin ilmeisesti on.

Riippuu aika paljon lapsen iästä tuo voiko siltä alkaa kysymään / voiko se ite päättää, kumman luona haluaa olla. Miehen pojankaan (6v) kohdalla se tuskin viel onnistuis, kun se mielipide muuttuu useita kertoja päivässä ihan sen mukaan onko sillä hetkellä siinä paikassa kivaa vai ei. Pieni lapsi ei kykene tuollaista asiaa vielä käsittämään eikä omasta puolestaan päättämään, joten päätäntävalta on vanhemmilla. Kouluikäiset vois jo alkaa olla siinä iässä, että tajuavat asian kokonaisuutena ja osaavat mielipiteensä sanoa.
 
åke, joo täytyy kyl sanoo että oon niin hemmetin kiitollinen siitä et ollaan exän kans tosi mallikkaasti ja ihan keskenämme saatu asiat hoidettua alusta asti ja mikä tärkeintä niin että tytöllä on hyvä olla! :)

Oon kyl noissa elari asioissa samaa mieltä sun kanssa. Ja sehän siin just on kun ikinähän sitä ei voi tietää et mihin ne rahat oikeesti menee.. o_O Meillä ukko ja sen exä ne asiat on sopinu siel lastenvalvojalla, enkä mä oo niistä asioista senkoommin kyselly...

Miu, No just! Melkosta touhua tollanen kusettaminen! Mut nythän se sit kuulostaa jo paljon paremmalta! :)

Joo ja siis ite en niinkään lähde sitä ikää tuijottamaan (HUOM! Tietyissä rajoissa.. :wink ) mut se että millainen lapsi on,ja sehän puolestaan on niin yksilöllistä ja jokaisen vanhemman itse arvioitavissa tilanteen mukaan.. Ja just tollanen et mieli saattaa muuttua päivittäin niin ei kauheen "vakavalta" kuulosta.. Täällä kuitenkaan kyse ei ole sellasesta.. Ja mä ainakin koen tilanteen siinä mielessä hyväksi et pojalle on tehty selväks että kukaan ei pahoita mieltänsä siitä että hän kertoo omat mielipiteensä ja ollaan painotettu sitä rehellisyyttä jonka avulla sitten on mahdollisuudet päästä niihin asioihin paremmin käsiks..
 
Meillä mies on maksanut elatusmaksuja kahdesta tyttärestään exälleen koko heidän erossaolonsa aikana, vaikka jonkin aikaa kun kaikki yhdessä ja samassa kaupungissa asuttiin ja vasta toinen lapsi oli koulussa, niin lapset olivat meillä enemmän.
Mutta sitten kun lasten äiti päätti muuttaa eri kaupunkiin, ei ollut enää mahdollista kuin lasten viikonloppuolemiset meillä toisen tytön koulun takia, niin elatusmaksut pidettiin edelleen samana. Niihin on vain niitä perus vuosikorotuksia tullut, mutta ei sen kummempia muutoksia. Lapset ovat joka toinen viikonloppu -systeemillä olleet meillä nyt 6 vuotta. Ja toki sitten loma-aikoina pitempiäkin aikoja kerrallaan, kesäisin yleensä useampia viikkoja, ja sitten tietty syys- ja talvilomilla välillä.
Elatusmaksujen lisäksi osallistutaan tyttöjen erilaisiin hankintoihin. Tyyliin polkupyörät, kengät, juhlavaatteet, harrastusten maksut (säbän kausi- ja lisenssimaksut) yms. Viedään heitä shoppailemaan uusia vaatteita aina välillä.
Niin ja miehen exällä on siis yksinhuoltajuus, ollut alusta saakka.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä mies maksaa elareita reilusti enemmän kuin mikä on se minimi summa (ovat sopineet sen jo silloin muutettuaan erilleen) ja näkee poikaansa n. kerran kuussa, välimatkaa on 600km. Sitten maksaa elareitten lisäksi ite noi matkat eli suunnilleen kaksi täyttä tankillista bensaa menee ja ainakin kerran kuussa poika (6v) soittaa isälleen että voitko laittaa rahaa, kun äitillä ei oo tms. Ja tosiaan ostaa vielä tohon päälle vaatteita yms. Oon koittanu sanoo että noi matkat on suoraan vähennyskelposia elareista, mutta ei kuulemma mies viitti tehä niin kun sitten niillä ei oo riittävästi rahaa.

Viime viikonloppunakin mies meni poikansa luo, (omien vanhempiensa luona on pojan kanssa) ja poika oli jo isovanhemmilla valmiina, illalla selvisi että lapsen äiti on itse tullut samana iltana helsinkiin ja lähtemässä laivalle. Olisihan sen pojan voinut meillekin tuoda samalla jos kerran itse tänne päin tuli.

Pojan äiti päättää koska mies saa poikaansa nähdä, joulu-maaliskuussa ei nähnyt kertaakaan kun heillä oli kuulemma menoa jokaikinen viikonloppu.
Äiti Yritti hakea yksinhuoltajuutta pojalleen perustellut sen ettei mies koskaan käy siellä, mutta miten helvetissä voi käydä kun neljään kuukauteen ei heille käy. Olen jo niin kyllästynyt koko aiheeseen, etten nykyään ota mitään kantaa mihinkään.

Poika myös saa aivan kaiken mitä haluaa. Tällä hetkellä sillä on neljä polkupyörää, kolme tänä keväänä ostettua uutta ja sitten yksin viime kesältä, ja vielä kuulemma yksi pyörä tälle kesälle tulossa, on oma mönkijä, kaksi pleikkaria, xbox, nintendo ja wii, tietokone ja uusi kosketusnäyttö puhelin yms. Siitä en tykkää, että kaiken saa. meidän tuleva lapsi ei ainakaan tule saamaan kaikkea tahtomaansa. En usko materialismi onnellisuuteen.
 
Coco, no johan on melkosta menoa teilläkin.. o_O

Täytyy sanoo et on nää jutut kyl välillä sellasta sotkua ettei vastaavaa toivois kellekkään.. Itellä rupee kans oleen kiintiö sen verran täys et oon ruvennu ottaan sitä linjaa et mielipiteeni kerron kun sitä kysytään mut muuten en noihin asioihin puutu.. Pahimpina hetkinä ollu jo niin väsyny koko touhuun et oon suutuspäissäni ukollekki sanonu et mä en jaksa tätä paskaa enää, hoitakaa te keskenänne asiat ja mä keskityn vaan ja ainostaan pitään huolen omista mukuloistani! Nooh, mut josko tää tästä hiljalleen.. :rolleyes:
 
Mulla on aina ollu sinkkukavereille miehistä ja parisuhteista tasan yksi neuvo; älä ikinä ota miestä kellä on lapsia :grin

On sitä täälläki tullu muutamia kertoja sanottua ihan suoraan mitä tästä touhusta ajattelee, ja että se jaksaminen on välil ihan siinä hilkulla. Senkin oon sanonu (jo kauan sit ihan suhteen alussa), et yksinhuoltajan kanssa en ala olemaan, se on se raja. Mut siitäpä nyt tuskin koskaan ois ees pelkoo.

Nykysin sitä kans yrittää vaa ol hiljaa ja sekaantumatta ja vaikeissa paikoissa hokee vaan itelleen et enää kaks kuukautta, enää kaks kuukautta, enää kaks kuukautta............. :rolleyes:
 
Juu, mun miehen exällä on yksinhuoltajuus, vaikka lapset ovat meillä säännöllisesti ja osallistutaan kaikenlaisiin kuluihin, sen lisäksi että mies maksaa elatusapua.
 
åke, mies ei itsekään ole oikein osannut sanoa, miksi näin. Ovat olleet exänsä kanssa tosi nuoria kun ovat eronneet, parikymppisiä. Silloin alkuun mies ei ihan niin säännöllisesti lapsia pystynyt pitämään, kun oli armeijassa töissä. Luultavasti siksi yksinhuoltajuus meni exälle. Ihan sopuisasti ovat siis aikanaan eronneet ja asiat sopineet, ei ole mistään sellaisesta kyse.
Ja ihan hyvin kaikki on mennyt :)
 
Mä oon varmaan joidenkin mielestä kauhee akka (no miehen mielestä kuulemma ainakin :D) mutta mulla on tullu nyt raskauden aikana ihan kamala ärsytys tota sen kohta 7v pentua kohtaan. Jotenki tuntuu hyppivän mun silmille kokoajan ja komentamiset menee kuuroille korville tai sit juostaan isin luo vinkumaan samaa asiaa minkä just oon kieltänyt. Aaaargh :mad:
Varmaan joo johtuu siitä et se tajuaa ettei tuu olee enää se pikkuvauva jollaisena isänsä pitää vieläki nii protestoi nyt sit erityisesti mulle.
Mua ärsyttää kun toi mies vouhaa miten hyväkäytöksinen muksu toi on ja sit mä oon se hullu akka jos jotain kuria täällä koitan pitää kun ei ilmeisesti nää ite tota käytöstä.
Tiiän että se on vaan lapsi mut jotenkin tää raskaus on saanu mut ärsyyntymään tosta ja miehen käytöksestä myös ja tuntuu että ois helpompi kun toi lapsi ois vaikka vaan joka toinen vklp täällä. Mut mikäs mä oon siihen vaikuttamaan. :rolleyes:
Ehkä johtuu myös siitä et mulle tulee nyt omat lapset ja tää on vaan vähän niinkuin sellanen vieras ja toisten ihmisten pentu pyörimässä meidän kotona vaikka nyt perheeseen tietty kuuluukin.. :rolleyes:
 
No mun mielestä toi mitä tiu kerroit niin on ihan normaalia ja täysin ymmärrettäviä tunteita, pystyn hyvin kuvitteleen et mul olis vastaavassa tilanteessa taatusti hermot ihan riekaleina! :grin Noi on kyl tosi ikäviä tilanteita tollaset et useimmiten se oma vanhempi ei sit nää asioita samalla tavalla ja muksu on mukamas kun mikäkin enkeli, yritä siinä nyt sit pitää jotain järjestystä, ei oo kyl varmasti helppoo.. o_O Meillä onneks ollaan ukon kans samoilla linjoilla, muutenhan täs sais olla napit vastakkain koko ajan.. Onks tää miehen lapsi sit teil kuinka usein?
 
tiu, siis toi on ihan ku meillä! Ja just viel toi et miehen mielestä lapsen käytökses ei oo mitään vikaa, ihan jatkuvaa meillä :rolleyes: Kyllä, voin ihan suoraan sanoa että odotan sitä kun pojan täälläolot vähenee, vähenee samalla myös oma stressi melkoisesti. Ja "toisen lapsihan" se on, ja se oma lapsi on eri asia, ja oman lapsen tulon myötä suhtautuminen toisen mukulaan yleensä muuttuu.

Miehen poika on nyt pari viikkoa sitten alkanut olemaan meillä enää 4-5 päivää viikosta, hiukan on sentään helpottanut. Mutta aina kun sitä konfliktia tulee niin minä se siinä yhä suurimmaks osaks olen kenen siihen pitää puuttua.
 
Viikko-viikko periaatteella mennään, mut tosi usein on myös äitinsä viikoilla meillä jotain ekstrapäiviä kun hänellä jotai menoo aina :rolleyes:
Mut elättelen toivoa et sit ku omat syntyy nii mieskin tajuaa lopettaa hössötyksen isomman kanssa. On mies jo sanonu et lapsen pitää alkaa omatoimisemmaksi :p
 
No just, ei voi vain olettaa, että rakastaisi toisen lasta yhtä lailla kuin omaansakin!!

Joo toisen lasta voi totta kai rakastaa sydämensä pohjasta, mutta voi se silti olla vähän erilaista rakkautta kuin mitä tuntee omaa lastaan kohtaan...

Kyllä mä ainakin rakastan mun miehen lapsia valtavasti, mutta olen nyt jo varma, että rakkaus jota tulen tuntemaan omaa lastani kohtaan, on jotain vielä ainutlaatuisempaa, ehdotonta, puhdasta...
 
Muokattu viimeksi:
  • Tykkään
Reaktiot: tiu
Joo mulle kans mies on sanonu et pitää rakastaa hänen lasta niinku omaansa koska oon mieheni ite valinnut ja lapset sit samalla.. saa mut kans kiehumaan raivosta tollanen. Eri asia musta jos adoptoi tai muuta mutta ei musta oo sanomaan et rakastaisin koskaan toisen lasta kuten omaani ja musta se on väärin olettaa mitään sellasta eikä se oo asia mistä kenenkään pitäs loukkaantua niinku oma mieheni kun sanoin ettei se oikein oo verrattavissa.
Kyllä mun omat lapset menee aina muiden edelle mun silmissä vaikka kuinka olis osa perhettä ja tärkeitä, vaikka kuulostaa ehkä julmalta.
 
Takaisin
Top