Täällä mies maksaa elareita reilusti enemmän kuin mikä on se minimi summa (ovat sopineet sen jo silloin muutettuaan erilleen) ja näkee poikaansa n. kerran kuussa, välimatkaa on 600km. Sitten maksaa elareitten lisäksi ite noi matkat eli suunnilleen kaksi täyttä tankillista bensaa menee ja ainakin kerran kuussa poika (6v) soittaa isälleen että voitko laittaa rahaa, kun äitillä ei oo tms. Ja tosiaan ostaa vielä tohon päälle vaatteita yms. Oon koittanu sanoo että noi matkat on suoraan vähennyskelposia elareista, mutta ei kuulemma mies viitti tehä niin kun sitten niillä ei oo riittävästi rahaa.
Viime viikonloppunakin mies meni poikansa luo, (omien vanhempiensa luona on pojan kanssa) ja poika oli jo isovanhemmilla valmiina, illalla selvisi että lapsen äiti on itse tullut samana iltana helsinkiin ja lähtemässä laivalle. Olisihan sen pojan voinut meillekin tuoda samalla jos kerran itse tänne päin tuli.
Pojan äiti päättää koska mies saa poikaansa nähdä, joulu-maaliskuussa ei nähnyt kertaakaan kun heillä oli kuulemma menoa jokaikinen viikonloppu.
Äiti Yritti hakea yksinhuoltajuutta pojalleen perustellut sen ettei mies koskaan käy siellä, mutta miten helvetissä voi käydä kun neljään kuukauteen ei heille käy. Olen jo niin kyllästynyt koko aiheeseen, etten nykyään ota mitään kantaa mihinkään.
Poika myös saa aivan kaiken mitä haluaa. Tällä hetkellä sillä on neljä polkupyörää, kolme tänä keväänä ostettua uutta ja sitten yksin viime kesältä, ja vielä kuulemma yksi pyörä tälle kesälle tulossa, on oma mönkijä, kaksi pleikkaria, xbox, nintendo ja wii, tietokone ja uusi kosketusnäyttö puhelin yms. Siitä en tykkää, että kaiken saa. meidän tuleva lapsi ei ainakaan tule saamaan kaikkea tahtomaansa. En usko materialismi onnellisuuteen.