Uusperheet

Ei se yhteinen huone toimi, ei se poika siellä voi nukkua jos hypin siinä vieressä huutavan vauvan kanssa pitkin yötä. Vauvan öinen hoito tulee siis tapahtumaan siinä huoneessa. Ne yöt mitä poika meillä sitten on, niin nukkuu vierashuoneessa (alakerrassa), on sitten oma rauha kaikilla.
Ja jos se nyt jatkossa viettäis meillä viikossa yhteen putkeen sen max 2 päivää, niin ei sitä varten tosiaan täysin omaa huonetta tarvita. Vierashuoneeseen mahtuu nukkumaan ja leikkimään sen aikaa (isompikin se on kuin tuo yläkerran lastenhuone).
 
Meillä kanssa nuo huonejärjestelyt mietityttää...
Miehen 13- ja 11-vuotiaat tyttäret tosiaan ovat meillä (ainakin vielä) joka toinen viikonloppu. Vanhempi menee syksyllä siis 8. luokalle, joten saattaa olla että kun eri kaupungissa kerta asutaan kuin he asuvat äitinsä kanssa, niin alkaa likalla viikonloppuisin olevan muuta ohjelmaa kuin tulla isin tykö maalle... :grin Eli ei välttämättä tulisikaan enää näinkään säännöllisesti. Ja nuorempi tyttö seuraa varmaan aika pian esimerkkiä, niin kuin joka asiassa. Joten me ei ihan kauheasti vielä suunnitella huonejakoa, katotaan sitten vasta kun on se tilanne oikeasti että vauvalle oma huona pitäisi saada.
Kun ollaan ajateltu ainakin nyt alustavasti, että n. vuoden vanhaksi olisi meidän kanssa samassa makkarissa. Mutta se toki riippuu sitten siitäkin, miten se nukkuminen sujuu... mulla tai vauvalla :rolleyes:

Meidän talossa on siis yhteensä 4 makuuhuonetta.
Tällä hetkellä yksi joka on erillään muista, on mulla ja miehellä. Molemmilla tytöillä on omat huoneet, ja suurin makuuhuone on nyt yhdistetty peli/vieras/työhuone... eli siellä on tietokone ja miehen työpapereita, levitettävä sohva, ja tyttöjen telkkari sekä pelikonsolit (Wii, Pleikka). Aiemmin, kun tytöt olivat pienempiä, oli tuo iso makkari heillä yhteisenä kerrossängyn kanssa, ja sitten työhuone oli erikseen, ja peli/vierashuone erikseen.

Täytyy sitten myöhemmin pähkäillä, että miten saadaan joku työhuonenurkkaus jonnekin tehtyä, ja pitääkö levitettävä vierassohva heivata menemään. vai riittäisikö sitten niin että vanhempi tytöistä nukkuisikin siellä vierashuoneessa silloin kun tulee... mutta siihen on vielä aikaa tosiaan, ja tyttöjen tulemiset ja menemiset saattavat muuttua, joten katsotaan sitten varsinainen suunnitelma myöhemmin :)
 
No jopas meni keskustelut hienosti.... kauhea tappelu aiheesta, ja lopputulos: ei yhtään mikään :rolleyes: mies myönsi olevansa "vähän lepsu toisinaan" (VÄHÄN?? TOISINAAN??), muttei tietenkään meinannut mitään että pitäskö asialle tehdä jotain. Minä suutuin ja loukkaannuin koska mies meni sitten vertaamaan vauvaa ja 6-vuotiasta (kyllä, ihan oikeesti) ja niiden välistä kasvatusta. Niin että minä olen sitten yhtä kamala ja tiukka myös vauvalle ja vaadin siltä samoja asioita kuin 6-vuotiaalta - tämä siis sen jälkeen kun yritin miehelle selittää, että joka perheessä on säännöt joita kuuluis noudattaa ja joiden rikkomisesta seuraa rangaistus :rolleyes: niin että "kiusaan" sitten näin varmaan myös uutta vauvaa. Siihen loppui mun mielenkiinto keskustella.

No, vähän myöhemmin hiukan jatkettiin aiheesta ja mies pyysi anteeksi jos "ymmärsin väärin", ei hän tarkoittanut mitenkään että tulisin olemaan huono äiti tai mitään. En silti kyllä pääse yli siitä että se meni ihan tosissaan vertaamaan 6-vuotiasta ja pikkuvauvaa keskenään?! Pelkään yhä että mahtaakohan se vauvan synnyttyä tajuta että niillä on aika paljonkin eroa, ja se vauvan vaatima huomio on hiukan eri tasoa kuin se mitä 6-vuotias tarvitsee...?
Että joo, asiasta tullaan varmasti mainitsemaan tiistain neuvolassa.....
 
^ Ikävää että ei tullu selvyyttä asioihin. Sun mies kuitenkin rakastaa teidän tulevaa lasta samalla tavalla kuin esikoistaan, jos hän koki asian jotenkin silleen että sä valitat hänen lapsen kasvatuksesta vaan sen takia että se ei ole sun ja loukkaantu siitä, sen takia varmaan vertaili vauvaa ja 6 vuotiasta...
 
Vähän mua on kumminkin alkanut jännittämään, miten nuo miehen tyttäret sitten suhtautuu uuteen vauvaan, ja muhun. Nyt siis kaikki hyvin, mutta entäs jos he ovatkin sitten ihan kypsiä vauvan itkuun ja siihen, että asioita täytyykin tehdä vähän eri tavalla kun on vauva?
 
^ eikös ne oo teillä kuitenki aika harvoin ja ovat jo aika "vanhoja"... siis ei mitään pikkulapsia enää? 11v ja 13v taisit tuolla aikasemmin sanoa... tuon ikäisiltä voi jo kyllä odottaa/vaatia että asioita nyt vaan on joskus siedettävä (tässä kohtaa esim itkevä vauva), vaikkei aina kauheesti innostais. Ja kyseessä on vaan se pari päivää sillon tällön, kyllä se täytyy kestää :wink Ihan hyvää harjotusta varhaisteineille tulevaan elämään :wink
 
Joo vähän samoilla linjoilla Miun kans et tuskinpa noin "isot" likat on niin moksiskaan ja ihan hyvää se vaan tekee.. :)
Mites muuten Miu88, oliko teillä neuvolassa puhetta teitin tilanteesta ja ootteko saanu yhtään selkiyttä asioihin..?
 
Joo, no siis kyllä he varmasti tilanteen kestävät, mutta mietin vaan että kuinka paljon mahtaa ylimääräisiä teiniangstailu-ärinöitä sitten tulla... :rolleyes:
 
uuh, niin tosiaan se rupeekin oleen jo se ikä... :wink Paha kyl sanoo, mut toivotaan ettei ny kauheeta angstia heitä päälle samaan syssyyn, vois meinaan olla melkosta herkkua.. :rolleyes:
 
Pitää vaan yrittää muistella kui "kamalan vaikeeta" se elämä oli ton ikäsenä omallaki kohdalla ja yrittää olla noteeraamatta... :wink nopeesti tulee angsti joka asiasta mut yhtä nopeesti se laantuuki :>
Miehellä on 15v pikkusisko jonka kanssa saa välillä todistaa näitä teinikiukkuja, useimmiten se on onneks vaa huvittavaa nähdä miten pienestä voi jonku maailma kaatua :grin

Meillä meni neuvolakäynti kyllä hyvin. Olin jo saanu suurimmat omat angstini laantumaan ja ajattelin etten ehkä ees ottais asiaa puheeks, mutta sitten kun terkka kysy siitä paperista ja että oliko mitään "omaa sanottavaa" elämäntilanteesta, niin pakko oli sitten sanoa kun tilaisuus tarjottiin. Kerroin ihan rehellisesti että on joskus raskasta kun joutuu olemaan meillä se ainoa kurinpitäjä ja sitä kautta se "paha" tyyppi, eikä asia varmasti helpotu mitä pidemmälle mun raskaus etenee. Mies sitten yhtäkkiä myönsi, että hän on kyllä syyllistynyt tuohon pehmoiluun ja tietää olevansa liian lepsu, ja että pitäis opetella olemaan myös tiukempi ja pysymään niissä sovituissa säännöissä mitä talossa on. Melkein odotin, että se alkais puolustella omaa kantaansa, mutta myönsiki heti että hänen toimintatapansa on ollut useimmiten väärä.

Lisäksi puhuttiin siitä pojan huoneesta ja meilläolon vähentämisestä, terkka oli samaa mieltä että kannattaa aloittaa homma ajoissa, ettei tule sitten kaikki elämänmuutokset samaan aikaan. Ehdotti myös, että poika meillä ollessaan nukkuis jo välillä vierashuoneessa että tottuis, koska siellä tulee olemaan sitten kesän jälkeen ne ajat kun meillä on. Mies otti senkin ihan hyvin, ja alkoi jo suunnittelemaan sitä vierashuoneen käyttöönottoa (minun puolestani sitä ei välttis vielä tarvis tehä, mutta miten vaan). JA kun tultiin neuvolasta kotiin, niin heti eteisessä mies sanoi minulle suoraan että "kyllä sä olit ihan oikeessa tästä asiasta, mut en vaan voinu uskoo, olis pitäny" :eek: :grin tollasta ei mieheltä kuulekaan ihan joka päivä :wink Eli, kannatti avautua muuallakin kuin kotona, mies tosiaan otti sen nyt tosissaan - myös käytännössä; on ollut tosi rauhallinen viikko pojan kanssa, en oo räjähtäny kertaakaan, ja mies on pitäny kuria sen mitä on ollu tarpeen :> Jatkuiski nyt sit vaan näin!
 
Miu88, Hei tosi mahtava juttu, kyllä se sit vaan kannatti ottaa se asia siel puheeks! Toivotaan et homma jatkuis yhtä hyvin vastedeskin. :)
 
Miu, hyvä juttu että sait sanottua siellä neuvolassa, jospa se mies nyt ymmärtäisi yskän... :)
 
Joo kyl mies huomenna soittaa sinne lastenvalvojalle, nyt se eukko teki kyl viimesen temppunsa! Torstaina ukko soitti pojalle joka sit vastas et joo haluu tulla meille, no mehän oltiin sillain et hieno juttu, eiku tänne vaan sitten. Perjantaina sitten poika tuli ja ei aikaakaan kun homma meni jälleen ihan vituiks.. Keskustelin taas pojan kaa ja lähin selvittämään et miks nyt näin kun halus omasta tahdostaan tulla niin poika sit kerto vähän itku kurkussa että " Itseasiassa äiti käski mun sanoo et haluan tulla.." SIIS IHAN OIKEESTI! Kyl mä tiesin et itsekäs kusipää se eukko on mutta että se pistää lapsen valehteleen omalle isälleen!! Ukko soitti sille samantien ja eka yritti kieltää koko juttua mut sit myönsi ja rupes taas se ihme lässyttäminen, että kyllä pojan kuuluu olla myös isällään kun sopimuskin on yms. paskaa.. Siis mä en jaksa ees kirjottaa kaikkee mitä se selitti ja et minkä raivon toi mussa herätti, mut alan oleen niin kypsä siihen ämmään.. Sit se oli ihan kovana et soita vaan lastenvalvojalle, ne on hänen puolellaan.. Hahah! Ja tänään ku mies vei pojan niin oli ihan eri ääni kellossa ja vähän hädissään kyselly et meinaatko oikeesti soittaa sinne lastenvalvojalle.. Mut eipä se oo antanu paljo vaihtoehtoja!! Huhhuh... On kyl ollu helvetin rankka vknloppu, kaikki tää ja siihen viel päälle toisessa ketjussa kertomani koirahomma, niin on kyl pääkoppa ollu koetuksella..
 
Siis se muija haluu väkisin ängetä poikaa teille? Lapsi ei ite halua tulla kuitenkaan?
 
Miu, Juurikin näin! Pakottaa ja käskee pojan valehdella et haluu tulla tänne, että pääsee ite pojasta välillä eroon, eikä suostu näköjään edes kokeilemaan sitä että annettaisiin pojan ite päättää ja tulis sitten kun itse haluais, jolloin ne vknloput olis niin pojalle kuin kaikille muillekkin varmasti miellyttävämpiä ja helpompia, mut ei...

Niin ja kylhän se miestä syyllisti taas siihen malliin kuinka ukko on pilannu pojan elämän kun lähti jne. Eli kertoo hyvinkin siitä ettei oo muija päässy vieläkään erosta yli, mikä voi olla myös yks syy siihen et haluaa väkisin tehä kaikesta niin helvetin vaikeeta.. Hohhoijaa, millähän muulla noista existä pääsis eroon ku haulikolla.. :grin
 
Ihana kun viikonloppuna taas miehen molemmat tyttäret luetteli, mitä kaikkea odottavat kesältä... listalle kuului koulun loppumisen, kavereitten kanssa hengailun ja äiskän kanssa tehtävän lomareissun lisäksi se, että saavat olla täällä meillä pitempiä aikoja kerrallaan, ja se, että vauva syntyy :) Ja miettivät jo sitä, että kivasti varmaan aina huomaa vauvan kasvamisen ja kehittymisen, kun sitä eivät näe ihan koko aikaa, kun välissä on aina se vajaa pari viikkoa (kun ovat meillä joka toinen viikonloppu).
 
Minun mielestä on väärin antaa lapsen päättää milloin haluaa kenenkin vanhemman luona olla. Kyllä aikuisten täytyy se keskenään päättää (kuten lastenvalvojalla tehdään) ja lapsi kulkee sitten sopimuksen mukaan. Sopimuksenhan voi sitten tietysti tehdä pidemmälle ajalle lapsen toiveita kuullen, esim. 1 viikonloppu kuukaudessa. Isä tietysti maksaa sitten elatusmaksuja äidille sen mukaan. Miksi poika ei halua olla isänsä luona??? Sitä lähtisin selvittelemään ja kiireellä.
 
Joo tosta lapsen pakottamisesta varmasti on yhtä monia mielipiteitä kuin on ihmisiäkin, itse en ikinä omaa lastani pakottaisi, koska en kestäisi sitä että jos lapsellani sitten olisi koko ajan "takaraivossa" huono olla, vaikkei syy mikään kummosempi olisikaan, enkä lähde lapsen ikävää mitenkään vähättelemään.. Ja siis musta toi ilmaisu että "lapsi kulkee sopimuksen mukaan" kuulostaa ihan järkyttävältä! Ihan kun se lapsi olis joku esine mitä riepotellaan miten aikuisia huvittaa, ihan kuin sillä lapsella ei olis ollenkaan tunteita ja mielipiteitä.. Mut niinkun sanottu, tyylinsä kullakin. :)

Mitä tuohon poikaan tulee niin syyt ovat kyllä kokolailla tiedossa ollu koko ajan, muutenkin asiat nyt parempaan päin kun on saatu sopua aikaiseksi. Nyt vaan katsotaan tuottaako tämä "kokeilu" tulosta ja miten lähtee rullaamaan, yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt olikaan.. :rolleyes:

Noihin elatusasioihin en sen koommin osaa ottaa kantaa, sen tiiän et ukko maksaa exälleen sovitun summan kuussa ja nyt kun oma tyttö rupee oleen meillä enemmän niin mun exäni kysyi että haluanko jotain elatusmaksuja niin totesin vaan että ei me siihen touhuun ryhdytä, molemmat kuiteski osallistuu perushankintoihin ja harrastuskustannuksiin.. Mut niinku åkekin sanoi niin se on kyl tosiaan paskamaista miten jokkut muijat käyttää väärin sitäkin etua.. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top