Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Uusperheet
- Ketjun aloittaja Miu88
- Aloituspäivämäärä
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Miehen lapsi ei oo meillä kun kaksi kertaa vuodessa, välimatkaa 600km ja poika vasta 6 vuotias niin vaikea saada tänne meille. Mies sitten kerran kuukaudessa suunnilleen menee vanhenpiensa helmoihin muutamaksi päiväksi poikansa kanssa, itse harvemmin lähden edes matkaan kun autossa istumista 7 tuntia per suunta ja yleensä vaan vähän pidennetystä viikonlopusta kyse 
Ja autossa 7 tunnin istuminen rääkyvän ranskanbulldoggin kanssa ei oo mitään miellyttävää
Varmaan kohtapuoliin on kyllä kerrottava, ku poika joka vuosi ollut kaksi viikkoa heinäkuussa miellä ettei varmaan tänä vuonna se ajankohta käy.. Tai en usko että itse jaksan yhtään mitään/ketään "ylimääräistä" silloin.
Ja autossa 7 tunnin istuminen rääkyvän ranskanbulldoggin kanssa ei oo mitään miellyttävää
Varmaan kohtapuoliin on kyllä kerrottava, ku poika joka vuosi ollut kaksi viikkoa heinäkuussa miellä ettei varmaan tänä vuonna se ajankohta käy.. Tai en usko että itse jaksan yhtään mitään/ketään "ylimääräistä" silloin.
åke, No teillä kävi kivasti niin et poitsu hiffas homman, tääl vaik poika yhteen vaiheeseen oli sen joka toinen viikko niin siltikään ei menny ne meijän perheen tavat ja säännöt kaaliin, ei sitten millään ja siks olinkin niitten viikkojen aikana monesti vetämässä itteeni jojoon!!
coco, Heh, oottekste ikinä sen huuhkajan kans tavannu? Meilhän on nii etten oo koskaan tota eukkoo ees nähny kun se ei halua, mut tosiaan jollei se rupee pikku hiljaa oleen yhteistyöhaluisempi ja tajuun et tää homma ei toimi näin, niin voi olla et tulee muhun tutustuun halus tai ei!!! *hieroo nyrkkiä*
coco, Heh, oottekste ikinä sen huuhkajan kans tavannu?
Meilhän on nii etten oo koskaan tota eukkoo ees nähny kun se ei halua, mut tosiaan jollei se rupee pikku hiljaa oleen yhteistyöhaluisempi ja tajuun et tää homma ei toimi näin, niin voi olla et tulee muhun tutustuun halus tai ei!!! *hieroo nyrkkiä* Ollaan tavattu muutaman kerran ja toivon ettei tartte kyseistä matamia enää nähä
Niin kaksnaamanen ja valehtelee minkä kerkeää.. Niin paljon on tapahtunu neljässä vuodessa etten voi ees kertoa kaikkea kun ei vuorokaudessa tunnit riitä, mut mm. keksi aikansa kuluks että hällä on rintasyöpä joka on levinny ja on kuolemassa siihen, mies ei uskonu niin muutaman viikon päästä oliki jo raskaana rv 12 isänsä parhaalle kaverille ja sitte kun mun selkä murtui niin hänellä kanssa murtui muka kuukauden päästä
Ja kun mun selkä hajos niin ilmotti ettei mies saa nähdä enään poikaansa jos ei jätä mua koska oon niin sairas ihminen jne. Ja hakenut yksinhuoltajuutta ilman perusteluita, koittanut vaihtaa pojan etu- ja sukunimen jnejne loputon lista
Ja kaikki siis pelkkiä valheita!
Niin kaksnaamanen ja valehtelee minkä kerkeää.. Niin paljon on tapahtunu neljässä vuodessa etten voi ees kertoa kaikkea kun ei vuorokaudessa tunnit riitä, mut mm. keksi aikansa kuluks että hällä on rintasyöpä joka on levinny ja on kuolemassa siihen, mies ei uskonu niin muutaman viikon päästä oliki jo raskaana rv 12 isänsä parhaalle kaverille ja sitte kun mun selkä murtui niin hänellä kanssa murtui muka kuukauden päästä
Ja kun mun selkä hajos niin ilmotti ettei mies saa nähdä enään poikaansa jos ei jätä mua koska oon niin sairas ihminen jne. Ja hakenut yksinhuoltajuutta ilman perusteluita, koittanut vaihtaa pojan etu- ja sukunimen jnejne loputon lista
Ja kaikki siis pelkkiä valheita!
Minä olen kyllä sanonut miehelle, kun joskus jostain turhanpäiväisestä on lapsen äidille tekstaillut, että ei tarvis olemattomia sille lähetellä, alkaa vielä luulemaan liikoja.... (joskus kun piiiiiiiiitkän aikaa heidän eron jälkeen vielä kyseli kahville ym). Ja tulen varmasti sanomaan, jos vielä tapahtuu. Yleensä se nainen on tietysti sen kyllä aloittanut, mutta hän varmasti löytää tarvitsemansa tiedot (viimeksi tarvi tietää kirppispöydän viikkohintaa) muualtakin kuin tuolta ukolta...
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Joo on sillä uusi lapsi jo. Oli tosin aikoinaan juuri ennen raskautumista sanonut miehen siskolle (ovat kavereita), että ei halua lapsia sen miehen kanssa, ja joskus baarissa oli meidän tutulle sanonut että haluais että mun mies olis myös sen uuden lapsen isä ei näillekään jutuille oikein voi enää ku nauraa.
ei näillekään jutuille oikein voi enää ku nauraa.
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Meillä olis ens viikolla se voimavara-neuvola, ja tuota lappua täytellessä tuli mieleen, että pitäskö mun avata siellä suuni tästä uusperhe-stressistä vai ei... tuleeko musta sitten heti automaattisesti se the bad guy, jos meen sanoon et ainoo stressinaihe täs raskaudes on se miehen poika? Eikä meille miehen kanssakaan tule ikinä mitään kränää mistään muusta kuin siitä pojasta / sen kasvatuksesta... ja joka toinen viikko sitä sit aina tulee. Aika turhaa. Mut mitäpä apua ne siellä vois siihen tarjota?
Eikä meille miehen kanssakaan tule ikinä mitään kränää mistään muusta kuin siitä pojasta / sen kasvatuksesta... ja joka toinen viikko sitä sit aina tulee. Aika turhaa. Mut mitäpä apua ne siellä vois siihen tarjota?Tuskinpa ne siellä lähtee ketään leimaamaan.. :) Mut pahan pistit kyl, en osaa tohon sanoo kun oon ite vähän sellanen, miten sen ny selittäs.. epäuskonen tollasten juttujen kans, eli en tykkää puhua mun/meijän ongelmista kenenkään ulkopuolisen kanssa, enkä oo sitä ikinä tehnykkään, koska en vaan usko et niistä on yhtään sen enempää apua.. Jotenki sitä vaan epätoivosesti yrittää ite ratkoo omat ongelmansa..Mut Ehkä joku toinen osaa tohon asiaan sanoo paremmin.. Mut mites hei, eiks sul tuu joka tapauksessa se stressi pikkasen helpottaan sitten kun se eskari alkaa..? Ja ootteko muuten tullu johkin tulokseen siinä et alkaako poika "treenaan" sitä uutta kuvioo jo tossa kesällä, mistä oli aiemmin puhetta..? :)
Mut mites hei, eiks sul tuu joka tapauksessa se stressi pikkasen helpottaan sitten kun se eskari alkaa..? Ja ootteko muuten tullu johkin tulokseen siinä et alkaako poika "treenaan" sitä uutta kuvioo jo tossa kesällä, mistä oli aiemmin puhetta..? :)
En oo kyl minäkään koskaan ennen puhunu mein asioista kelleen ulkopuoliselle... mut nyt raskauden aikana on pariin kertaan tullu sellanen fiilis et saispa vaa sanoo jolleki ääneen mitä oikeesti miettii tästä koko touhusta. Ei sitä oikein miehellekään uskalla avautua sen omasta lapsesta Ehkä mieskin ottas mun kannan enemmän tosissaan, tajuis että ihan oikeesti tarkotan tätä, jos meen siitä ulkopuolisellekin sanomaan...
Sittehä tää loppuu ku ne eskarit alkaa joo, mutta kun näitä muutoksia pitäs ny auttamatta alkaa tekeen jo ennen vauvan syntymää... alkukesästä siis. Lastenhuone menee rempan myötä pois pojan käytöstä reilusti ennen vauvan syntymää jo (minä tuskin pystyn remppahommiin sitten enää joskus rv38-40, ja minun se remppa on tehtävä), ja sitten se että tottuu uuteen asumiskuvioon ennen eskarin alkua.
Pakko kai nyt rohkeesti vaan viikonloppuna puhuu tästä miehelle ja suunnitella miten asiaa aletaan järjestämään. Jos mitään reaktioo ei tule tai välttelee, ni sitte pakko kai avata suunsa neuvolassa että hei nyt ihan oikeesti, ei tää asia hoidu sillä että istutaan hiljaa ja odotetaan et asiat tapahtuu itellään (niinku mies tuntuu kuvittelevan).
Miehellä on kyllä ollut hiukan outo tyyli käsitellä tätä asiaa, hän on kyllä puhunut pojalle tästä asumiskuvion muuttumisesta ja poika tietää, että hänen huoneensa lähtee ja hän siirtyy suurimmaks osaks äidilleen, mutta sitten kun minä yritän miehelle puhuu että mikäs aikataulu täs hommas olis tai että koska alan remppaan, niin se pakoilee sitä keskustelua eikä oikein osaa sanoa mihinkään mitään....
Ehkä mieskin ottas mun kannan enemmän tosissaan, tajuis että ihan oikeesti tarkotan tätä, jos meen siitä ulkopuolisellekin sanomaan... Sittehä tää loppuu ku ne eskarit alkaa joo, mutta kun näitä muutoksia pitäs ny auttamatta alkaa tekeen jo ennen vauvan syntymää... alkukesästä siis. Lastenhuone menee rempan myötä pois pojan käytöstä reilusti ennen vauvan syntymää jo (minä tuskin pystyn remppahommiin sitten enää joskus rv38-40, ja minun se remppa on tehtävä), ja sitten se että tottuu uuteen asumiskuvioon ennen eskarin alkua.
Pakko kai nyt rohkeesti vaan viikonloppuna puhuu tästä miehelle ja suunnitella miten asiaa aletaan järjestämään. Jos mitään reaktioo ei tule tai välttelee, ni sitte pakko kai avata suunsa neuvolassa että hei nyt ihan oikeesti, ei tää asia hoidu sillä että istutaan hiljaa ja odotetaan et asiat tapahtuu itellään (niinku mies tuntuu kuvittelevan).
Miehellä on kyllä ollut hiukan outo tyyli käsitellä tätä asiaa, hän on kyllä puhunut pojalle tästä asumiskuvion muuttumisesta ja poika tietää, että hänen huoneensa lähtee ja hän siirtyy suurimmaks osaks äidilleen, mutta sitten kun minä yritän miehelle puhuu että mikäs aikataulu täs hommas olis tai että koska alan remppaan, niin se pakoilee sitä keskustelua eikä oikein osaa sanoa mihinkään mitään....
No joo ymmärrän enemmän kun hyvin ettei se toisen lapsesta suoraan puhuminen oo mitenkään helppoo, ite sillon aikanaan kans kamppailin asian kans, kunnes yks päivä vaan meni niin hermot ja anoin tulla ukolle ihan suoraan mitä aattelen, mm. siitä että oon paljon lasten kans ollu tekemisissä enkä oo ikinä tavannu sen ikästä lasta mikä on niin paljo pienemmän tasolla omatoimisuudessa yms. Mutta mun yllätykseks, ukko ymmärsi ja sano että on tärkeetä et oon rehellinen, ja siit lähtien ollaankin pystytty paljo paremmin puhuun asiasta ja yrittää yhes ratkoo niit ongelmia.. :) Toi suunnitelma kuulostaa musta hyvältä et yrität ensin ite puhua ja jollei se tuota tulosta niin kokeilet sit sen neuvolan kautta, koska tottahan se on että jotain ratkasuja ois hyvä ruveta tekeen, ihan silläkin et täs ei kovin kauaa enää oo ku täst ruvetaan poksahteleen.
Tuli tosta huone hommasta mieleen niin meillä on siinäkin ihan sama juttu, eli ei oo huoneita tarpeeks, joten piti kans tehä ratkasu et vauva tulee saamaan miehen pojan huoneen, koska se on täällä sen verran vähän että vähiten sitä omaa huonetta tarvii.. Tosin alkuun ny vauva on meijän kans ku makkarit on eri kerroksessa..
Tuli tosta huone hommasta mieleen niin meillä on siinäkin ihan sama juttu, eli ei oo huoneita tarpeeks, joten piti kans tehä ratkasu et vauva tulee saamaan miehen pojan huoneen, koska se on täällä sen verran vähän että vähiten sitä omaa huonetta tarvii.. Tosin alkuun ny vauva on meijän kans ku makkarit on eri kerroksessa..
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
åke, Tossa huone asiassahan kaikilla on varmasti eri käytäntöjä, mut esim. meillä ny puhutaan niin et siitä tulee tän lapsen huone joka kuitenkin tulee asuun täällä 24/7, mutta ei se sitä tarkota et miehen poika laitettas mihkää veskiin punkkaan niinä kertoina kun viittii tänne tulla.. Et edelleen sen lelut yms. pysyy siellä. Sit kun vauva siirtyy sinne omaan huoneeseen niin katotaan vähän tilanteen mukaan tota miehen pojan nukkumajärjestelyy.. Ja meilhän on tähänki asti ollu niin et se huone ei oo ollu juurkaan käytössä, poika on tyyliin nukkunu siel mut muuten leikkivät likan huoneessa ja pojan lelutkin on osa ihan käyttämättömiä, et kovempaan käyttöön tulis varmasti jos ostais pojalle ens synttärilahjaks barbien..
Et edelleen sen lelut yms. pysyy siellä. Sit kun vauva siirtyy sinne omaan huoneeseen niin katotaan vähän tilanteen mukaan tota miehen pojan nukkumajärjestelyy.. Ja meilhän on tähänki asti ollu niin et se huone ei oo ollu juurkaan käytössä, poika on tyyliin nukkunu siel mut muuten leikkivät likan huoneessa ja pojan lelutkin on osa ihan käyttämättömiä, et kovempaan käyttöön tulis varmasti jos ostais pojalle ens synttärilahjaks barbien..