Uusperheet
- Ketjun aloittaja Miu88
- Aloituspäivämäärä
^ Hah, ja kerrankin MÄ osasin olla lyhyt ja ytimekäs; musta tuntuu että mä yleensä kirjoitan niitä romaaneja... 
Onko kenelläkään teistä, joiden miehillä tosiaan lapsi jo ennestään, niin tämän jo ennestään olevan lapsen eksä kommentoinut mitenkään tulevaa vauvaa...? Tietääkö jo kuinka monella ylipäätään kaikki tilanteesta ja tulevasta vauvasta?
Meillä kerrottiin lasten äidille jo kanssa aika alussa, joskus 12-viikon jälkeen. Ihan vaan siksi, kun lapsillekin kerrottiin, ja tuntui kivemmalta ettei heidän tarvinnut äidiltään sellaista asiaa salailla.
Lasten äiti siis onnitteli meitä, eikä ainakaan tietääksemme ole mitään inhottavaa sanonut, ei meidän tai lasten kuullen siis. Ja uskoisin, että ei muillekaan, on kuitenkin hyvät välit ja heillekin syntyi siis yli vuosi sitten uusi vauva perheeseen.
Onko kenelläkään teistä, joiden miehillä tosiaan lapsi jo ennestään, niin tämän jo ennestään olevan lapsen eksä kommentoinut mitenkään tulevaa vauvaa...? Tietääkö jo kuinka monella ylipäätään kaikki tilanteesta ja tulevasta vauvasta?
Meillä kerrottiin lasten äidille jo kanssa aika alussa, joskus 12-viikon jälkeen. Ihan vaan siksi, kun lapsillekin kerrottiin, ja tuntui kivemmalta ettei heidän tarvinnut äidiltään sellaista asiaa salailla.
Lasten äiti siis onnitteli meitä, eikä ainakaan tietääksemme ole mitään inhottavaa sanonut, ei meidän tai lasten kuullen siis. Ja uskoisin, että ei muillekaan, on kuitenkin hyvät välit ja heillekin syntyi siis yli vuosi sitten uusi vauva perheeseen.
Muokattu viimeksi:
Me kerrottiin miehen pojalle samaan aikaan jouluaattona kun muullekin suvulle, ja hän sitten kertoi äidilleen kun meni sinne. Itse tuskin oltas suoraan sille sanottu, ei sekään meille mitenkään infonnut omasta raskaudestaan viime vuonna. En siis yhtään tiedä mikä oli reaktio, laimeat pakko-onnittelut tuli sitten tekstarilla kuitenkin, eikä ole asiasta mitään puhunut tai kysynyt sen jälkeen. Mutta eipä tosiaan mekään mitenkään oltu kiinnostuneita sen raskaudesta, meillä pysyy aika pitkälti kaikki asiat oman talon sisällä (niinkuin sielläkin), ei oo tarvetta sen kummempaa kuulumistenvaihtoon...
Meillä mies ilmotti exälleen kun oltiin muksuille kerrottu, ja sanoi sitten että meille on kesällä tulossa vauva et jos poika jotain puhuu niin ettei ihmettele, no mitäs se exä siihen, totes vaan et OK, ei siis onnitteluja herunnu.. Siitä ei oo mitään käryä et ovatko siel jotain puhuneet tai muuta mut eipä se kyllä oikeestaan ees kiinnosta.. Ja mitä muihin tulee niin meillä tietää kaikki läheiset! :)
Siitä ei oo mitään käryä et ovatko siel jotain puhuneet tai muuta mut eipä se kyllä oikeestaan ees kiinnosta.. Ja mitä muihin tulee niin meillä tietää kaikki läheiset! :)
Se on tosiaan harmillista, et tällaiseks on menny ja olihan se sit meijän esikoisen odotusaikaan kaikki ne asiat miehellä tosi pinnassa. Sillä pystyin Miu88:n tuntemuksiin hieman samaistumaan mitä siellä toisessa ketjussa kirjoitteli.. Tuntui sillon niin pahalta, et eikö tää meijän nyt merkkaakaan yhtään mitään. Eihän sitä hormonihöyryissään osannu oikein selkeesti ajatella, mitä mies mahtaa läpi käyä. Joskus on sanonu, et päivittäin ainakin välähtää jotenkin poika mielessä...
En tiiä tietääkö miehen exä meijän nykyisestä elämästä yhtään mitään...
En tiiä tietääkö miehen exä meijän nykyisestä elämästä yhtään mitään...
Juu ei nämä helppoja ole nämä tilanteet.
Itse muuten huomaan, että miestä (ja kyllä oikeastaan muakin) aina välillä harmittaa se, kuinka harvoin hänen lapsensa meillä ovat. Vain joka toinen viikonloppu, plus tietty ne loma-ajat, mutta kuitenkin... olisi kiva viettää enemmän juuri sitä arkea lasten kanssa. Onneksi puhelimet on keksitty niin voidaan sentään soitella ja tekstailla... ja nyt kun älypuhelin-aikana on maksuttomat WhatsUppit sun muut... :)
Itse muuten huomaan, että miestä (ja kyllä oikeastaan muakin) aina välillä harmittaa se, kuinka harvoin hänen lapsensa meillä ovat. Vain joka toinen viikonloppu, plus tietty ne loma-ajat, mutta kuitenkin... olisi kiva viettää enemmän juuri sitä arkea lasten kanssa. Onneksi puhelimet on keksitty niin voidaan sentään soitella ja tekstailla... ja nyt kun älypuhelin-aikana on maksuttomat WhatsUppit sun muut... :)
Onko teillä ollut puhetta, mikä tulee olemaan tulevan vauvan ja vanhempien lasten välinen sukulaisuussuhde sitten? Tai millä nimellä sitä tullaan kutsumaan, jos nyt kukaan tajuaa mitä haen takaa :D
Meillä on saatu jo tästäkin hiukan puhetta aikaan, kun mies yhdessä vaiheessa meinas että silti vois olla ihan täyssisarus vaikka on eri äidit. Mun mielipide siihen nyt oli tietysti ihan päinvastainen; minun lapsellani tulee olemaan täyssisarus vasta kun sellainen minusta tulee pihalle. Kenenkään muun äidin lapsi ei ole minun lapseni täyssisarus. Ja niinhän se virallisestikin siis on, ja mieskin sen sitten tajus kun selitin. Eli miehen poika tulee olemaan tämän lapsen velipuoli, tietysti, kun on vain yhteiset isät.
En tiedä miten sitten niissä tapauksissa, missä on sama äiti mutta eri isä, kuten miehen pojan äidin luona on. Jotenkin olisin ymmärtänyt, että siellä äidin uusi tytär on pojalle ihan täysi sisko, vaikka on eri isät. Joten sitten saa alkaa selittämään pojalle, mikä ero on siinä että onko veli vai velipuoli...
Mies on kyllä itse välillä korjannut, jos poika on puhunut siskosta, että se on sinun siskopuoli, ilmeisesti siis mieskään ei tykkää että toisen miehen lapsi nähtäisiin hänen poikansa täyssisaruksena.
Jännä jotenkin myös, hiukan aiheesta poiketen, että miehen poika on ollut mielestäni nyt raskausvaiheessa paljon kiinnostuneempi tästä vauvasta kuin oli aikoinaan siitä äitinsä uudesta. Poika ei aikanaan tainnut sanallakaan mainita mitään äidin raskaudesta tai vauvasta kun syntyi, mutta tästä meidän vauvasta on kuulemma kyllä puhunut äitinsä luona, esitellyt minkä kokoinen vauva mahassa on nyt jne.
Meillä on saatu jo tästäkin hiukan puhetta aikaan, kun mies yhdessä vaiheessa meinas että silti vois olla ihan täyssisarus vaikka on eri äidit. Mun mielipide siihen nyt oli tietysti ihan päinvastainen; minun lapsellani tulee olemaan täyssisarus vasta kun sellainen minusta tulee pihalle. Kenenkään muun äidin lapsi ei ole minun lapseni täyssisarus. Ja niinhän se virallisestikin siis on, ja mieskin sen sitten tajus kun selitin. Eli miehen poika tulee olemaan tämän lapsen velipuoli, tietysti, kun on vain yhteiset isät.
En tiedä miten sitten niissä tapauksissa, missä on sama äiti mutta eri isä, kuten miehen pojan äidin luona on. Jotenkin olisin ymmärtänyt, että siellä äidin uusi tytär on pojalle ihan täysi sisko, vaikka on eri isät. Joten sitten saa alkaa selittämään pojalle, mikä ero on siinä että onko veli vai velipuoli...
Mies on kyllä itse välillä korjannut, jos poika on puhunut siskosta, että se on sinun siskopuoli, ilmeisesti siis mieskään ei tykkää että toisen miehen lapsi nähtäisiin hänen poikansa täyssisaruksena.
Jännä jotenkin myös, hiukan aiheesta poiketen, että miehen poika on ollut mielestäni nyt raskausvaiheessa paljon kiinnostuneempi tästä vauvasta kuin oli aikoinaan siitä äitinsä uudesta. Poika ei aikanaan tainnut sanallakaan mainita mitään äidin raskaudesta tai vauvasta kun syntyi, mutta tästä meidän vauvasta on kuulemma kyllä puhunut äitinsä luona, esitellyt minkä kokoinen vauva mahassa on nyt jne.
Meillä ainakin puhutaan ihan tulevasta pikkusiskosta. Emme tahdo käyttää mitään siskopuoli-nimityksiä. Ja tytöille se on tuntunut ihan luontevalta, pikkusiskosta itsekin puhuvat.
Mieheni exä (jonka kanssa siis miehelläni nämä kaksi tytärtä ennestään on) sai reilu vuosi sitten uuden miehensä (tai no, ei se nyt mikään uusi enää ole, ovat olleet jo kohta 9 vuotta yhdessä...) kanssa tyttölapsen, ja mieheni lapset siis puhuvat hänestä siskonaan, niin mekin.
Nytkin puhutaan mieheni lapsista ja mun isosiskon lapsista serkuksina keskenään, vaikkeivät ole minkäänlaista verisukua keskenään :)
Mun mielestä sukulaisuussuhteet eivät aina katso sitä biologiaa, riippuu paljon siitä, millaiset ne suhteet ovat. Kyllähän adoptiolastakin pidetään omana jne. vaikkei olekaan verisukua. (Joo ei se nyt ole sama asia, mutta sinne päin...)
Mieheni exä (jonka kanssa siis miehelläni nämä kaksi tytärtä ennestään on) sai reilu vuosi sitten uuden miehensä (tai no, ei se nyt mikään uusi enää ole, ovat olleet jo kohta 9 vuotta yhdessä...) kanssa tyttölapsen, ja mieheni lapset siis puhuvat hänestä siskonaan, niin mekin.
Nytkin puhutaan mieheni lapsista ja mun isosiskon lapsista serkuksina keskenään, vaikkeivät ole minkäänlaista verisukua keskenään :)
Mun mielestä sukulaisuussuhteet eivät aina katso sitä biologiaa, riippuu paljon siitä, millaiset ne suhteet ovat. Kyllähän adoptiolastakin pidetään omana jne. vaikkei olekaan verisukua. (Joo ei se nyt ole sama asia, mutta sinne päin...)
Aika paljon näissä varmasti on se tunnepuolen hommatkin, mitkä saa kutsumaan milläkin nimellä.. Kai. Siis tytölle oon esimerkiks ite sanonu et siulla on se veli siellä ja siellä. Isäntä SAATTAA sitten joskus korjata että se on sellanen velipuoli.
Ite henk koht en oo koskaan eritelly tän oman perheeni värikästä kastia, kuka on puolikas ja kuka kokonainen Ei tietenkään samanlaista tunnesidettä oo tullu isäpuolen poikiin, mitä taas näihin ketkä on omassa äidissä kasvanu ja ulos tullu.
Mut tiiän esimerkiks tapauksen, missä lapsi on joutunu ollessaan 11-vuotias ns sijoitukseen tätinsä luo asumaan ja tädillään oli jo sillon 3 lasta entuudestaan.. puhuu heistä kaikista siskoinaan. Siis alko puhua sillon ja puhuu nyt aikuisiälläkin ja samoin tekee ne 3 tyttöä sieltä perheestä.
Ohitti nyt vähän tätä uusioperhe aihetta, mut malliesimerkki vaan siitä, miten asiat voi ottaa erilailla.
JOS isännän poika meijän elämässä olis enemmän mukana, niin varmasti antaisin tytön kutsua häntä veljekseen, mut tietysti selittäisin mikä se todellinen tilanne on.. siis lapsen ikään sopivalla tavalla ja myöhemmin niin että varmasti ymmärtää, miksi siinä on se "puoli" mukana :)
Ite henk koht en oo koskaan eritelly tän oman perheeni värikästä kastia, kuka on puolikas ja kuka kokonainen
Ei tietenkään samanlaista tunnesidettä oo tullu isäpuolen poikiin, mitä taas näihin ketkä on omassa äidissä kasvanu ja ulos tullu.Mut tiiän esimerkiks tapauksen, missä lapsi on joutunu ollessaan 11-vuotias ns sijoitukseen tätinsä luo asumaan ja tädillään oli jo sillon 3 lasta entuudestaan.. puhuu heistä kaikista siskoinaan. Siis alko puhua sillon ja puhuu nyt aikuisiälläkin ja samoin tekee ne 3 tyttöä sieltä perheestä.
Ohitti nyt vähän tätä uusioperhe aihetta, mut malliesimerkki vaan siitä, miten asiat voi ottaa erilailla.
JOS isännän poika meijän elämässä olis enemmän mukana, niin varmasti antaisin tytön kutsua häntä veljekseen, mut tietysti selittäisin mikä se todellinen tilanne on.. siis lapsen ikään sopivalla tavalla ja myöhemmin niin että varmasti ymmärtää, miksi siinä on se "puoli" mukana :)
No meillä mun tyttöni kutsuu esim. miehen poikaakin veljekseen, että eiköhän tästäkin ihan pikkuveli tuu.. :) Isänsä puoleltaki löytyy yksi ei sisko ja sit siskopuoli ja molempia kutsuu siskoiksi. Kyllä nää asiat sitten selitetään tarkemmin kun sen aika on, mutta mun puolesta kaikki voi olla veljiä ja siskoja jos niin haluaa, pääasia että tulee jossain vaiheessa ymmärtämään miten se virallisesti menee, mutta se ei ole vielä ajankohtaista.. Ja ihan rehellisesti sanoen itekkin vasta hiljattain sain tietää et miten noi asiat virallisesti menee, kun oon itekki aiemmin luullu et jos toinen vanhempi on kuitenki sama niin olis täyssisarus, et enpä vois lähtee sitä ymmärrystä vaatiin lapsiltakaan..
No joo, yritäppä tässä nyt sit hakee yhteistyötä ihmisen kans jota ei vois vähempää kiinnostaa! Luultiin että oltais saatu pojan äidin kans sovittua niin et pojalta aina kysyttäis että haluaako lähteä tänne, ja jos näyttää siltä niin pientä kannustusta voi antaa mutta että siis sitä ei pakoteta! Noh, ennen vknloppua sitten ukko soitti exälleen ja kysyi että onko jutellu pojan kans et milläs mielellä on että tuleeko meijän kans vknlopuks, niin tää exä sit vastas et " Joo on ihan innoissaan tulossa! " Täs vaihees mul tuli jo aika iso epäilys että siis mitä, ai nyt on ihan innoissaan tulos vaik hetki sit ei halunnu, noo annoin kuitenkin olla et no katsotaan.. Poika sit tuli ja hankaluudet jatku ihan normaalisti. Otin sitten pojan kanssa pienen juttutuokion kahestaan, jonka aikana selvis että tää äiti oli kyl kysyny et haluaako lähtee, MUTTA poika oli vastannu et EI HALUA, johonka äiti oli sit sanonu et " JAA NO MUT KYL SÄ NY MEET!" Siis mitä vittua!!?? Toiko nyt on sit sitä että ei pakoteta toista!! Mitä helvetin järkee on kysyä jos toisen tahtoo ei kuitenkaan sit arvosteta ja lopputulos on sama sano poika mitä hyvään!! Siis että mä raivostuin, en tietenkään pojan nähden, mut ukolle tästä sit kerroin ja se otti kyl puhelun exälleen. Ja melkosta mutinaahan siel oli tullu ku ukko sano sille suorat sanat! Ja sit eukko vaan sano et no täytyyhän hänenkin saada omaa aikaa! Sanoo ihminen joka pitää lapsen aina hoidossa vaikka ite ois yksin kotona!! Ja jos mä esim. itteeni aattelen niin kyl mun oma aika olis ihan yks paska hailee mun lapseni hyvinvoinnin rinnalla!! Siks en pysty ymmärtään tollasta itsekkyyttä äidiltä.. Noh, tästä lähtien ukko ottaa aina pojan ittensä puhelimeen ja kysyy suoraan siltä, koska tähänkin asti poika on ihan suoraan sanonu että haluaako tulla vai ei.. Sori pieni avautuminen, palo vaan niin käpy!
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
No toi mun mies kyllä ymmärtää tilanteen tosi hyvin ja siis me ollaan ihan pojalta iteltään kysytty että miks ei haluais täällä olla niin aina silloin kun vastauksen on saanu niin se on ollu pieni itku ja että kun on äitiä ikävä.. itse äitinä ihan sydäntä särkee tollanen.. Ja siis kyllä noilla muksuilla näyttää olevan aina ihan hauskaa kun touhuavat mutta sit aina jossain vaihees tulee ne hetket kun kaikki menee vaikeeks, ja yleensä just sillon kun jostain asiasta pojalle vaik sanot ja näin, siitä näkee niin selkeesti et äitillään sillä ei oo mitään rajoja ja sit kun jotain sanot, niin puhe menee sellaseks ihme mutinaks ja vastausta ei meinaa saada sitten millään!! Ukko oli kysyny ni ihan sama juttu on kuulemma päiväkodissakin.. Ja meilläkin kun on tapana et jos joku riita tulee muksujen välillä niin se selvitetään, mutta yritäppä nyt sit selvittää ja saada vastauksia kun toinen ei puhu mitään tai mumisee vaan niin ettei saa selvää, sit yhen asian kans menee aina jokunen tovi.. Noi on kyl alusta asti ollu lastenvalvojan kans tekemisissä mut nyt ei oo tosiaan ollu, ukko on vähän sellanen ettei kauheen mielellään niitä sotkis asioihin, mut tosiaan jollei tähän ite saada jotain järkevää ratkasuu aikaseks niin täytyy sitä jeesiä sit lähtee hakeen.. Jotenkin tuntuu välillä niin rankalta olla tälläses sopassa mukana kun itellä on alusta asti oman tytön ja exän kans asiat sujunu tosi mallikkaasti, eikä olla ees lastenvalvojal käyty ku kaikki on voitu sopii. Nytkin tultiin siihen tulokseen et rauhotetaan noi tytön eskari ja kouluhommat niin että on aina ne viikot sit jommalla kummalla, ja tytöltä kun kysyttiin niin sano kyllä hyvin selkeesti että äitillä haluaa olla! Ja näin sitten sovittiin Että tulee oleen meillä enemmän ja isällään sit ainakin joka toinen vknloppu ja sit tilanteen mukaan katotaan noit muit vknloppuja ja lomia.. Tää sopi kaikille ja kaikki on tyytyväisiä.. :) Kyl se vaan monesti taitaa olla niin kun sitä sanotaankin että kyl se äiti on vaan lapselle sit sellanen ns. "ykkönen" tällasis tapauksissa ja niin mun tytön isä kun toi ukkokin on molemmat kyllä hyvin asian ymmärtäneet.
itse äitinä ihan sydäntä särkee tollanen.. Ja siis kyllä noilla muksuilla näyttää olevan aina ihan hauskaa kun touhuavat mutta sit aina jossain vaihees tulee ne hetket kun kaikki menee vaikeeks, ja yleensä just sillon kun jostain asiasta pojalle vaik sanot ja näin, siitä näkee niin selkeesti et äitillään sillä ei oo mitään rajoja ja sit kun jotain sanot, niin puhe menee sellaseks ihme mutinaks ja vastausta ei meinaa saada sitten millään!! Ukko oli kysyny ni ihan sama juttu on kuulemma päiväkodissakin.. Ja meilläkin kun on tapana et jos joku riita tulee muksujen välillä niin se selvitetään, mutta yritäppä nyt sit selvittää ja saada vastauksia kun toinen ei puhu mitään tai mumisee vaan niin ettei saa selvää, sit yhen asian kans menee aina jokunen tovi.. Noi on kyl alusta asti ollu lastenvalvojan kans tekemisissä mut nyt ei oo tosiaan ollu, ukko on vähän sellanen ettei kauheen mielellään niitä sotkis asioihin, mut tosiaan jollei tähän ite saada jotain järkevää ratkasuu aikaseks niin täytyy sitä jeesiä sit lähtee hakeen.. Jotenkin tuntuu välillä niin rankalta olla tälläses sopassa mukana kun itellä on alusta asti oman tytön ja exän kans asiat sujunu tosi mallikkaasti, eikä olla ees lastenvalvojal käyty ku kaikki on voitu sopii. Nytkin tultiin siihen tulokseen et rauhotetaan noi tytön eskari ja kouluhommat niin että on aina ne viikot sit jommalla kummalla, ja tytöltä kun kysyttiin niin sano kyllä hyvin selkeesti että äitillä haluaa olla! Ja näin sitten sovittiin Että tulee oleen meillä enemmän ja isällään sit ainakin joka toinen vknloppu ja sit tilanteen mukaan katotaan noit muit vknloppuja ja lomia.. Tää sopi kaikille ja kaikki on tyytyväisiä.. :) Kyl se vaan monesti taitaa olla niin kun sitä sanotaankin että kyl se äiti on vaan lapselle sit sellanen ns. "ykkönen" tällasis tapauksissa ja niin mun tytön isä kun toi ukkokin on molemmat kyllä hyvin asian ymmärtäneet.
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
No juu kylhän niit erilaisiakin tilanteita löytyy niinku säkin annoit siitä hyvän esimerkin, niin yksilökohtaisia on nämäkin jutut.. :) Mut tosiaan jollei tähän ny mitään ratkasua löydetä ja jollei se exä rupee oleen yhteistyökykyinen niin täytyypi tuota lastenvalvoja hommaa ukolle ehdottaa. Mut hei kiitoksia, eiköhän tää tästä, helpotti jo kummasti ku pääs avautuun ja vähän shoppaileen..
Meillä (tai lähinnä kai minulla) oli ihan kamala viime viikko taas tämän järjestelmän kanssa... olin maanantaista lähtien tietysti ihan peloissani ja stressissä toksoepäilyn ja lapsivesipunktion takia, ja mies + poikansa eivät kyllä asiaa mitenkään parantaneet. Miehellä oli taas joku ihmeen "en voi pitää kuria"-viikko, kakara käyttäytyi aivan suoraan sanottuna idioottimaisesti koko ajan, ja minä siinä sitten taas ainoana joka sille yhtään mitään sanoi missään vaiheessa. Niin ja sitten oli tietysti vielä mahatautikin kaiken päälle. Loppuviikosta olin ihan valmis vetämään itseni jojoon tämän homman kanssa, en vaan yksinkertaisesti jaksanut enää ja mies ei tikkua ristiin laittanut kakaransa kanssa. Siis kurinpidollisesti. Ehti kyllä lässyttämään kohta 6v:lle jatkuvasti, mutta minkäänlainen ojentaminen ei tullut kuuloonkaan.
Sanoin sitten miehelle ihan suoraan että nyt tän täytyy loppua, en yksinkertaisesti enää jaksa. Olen sille raskauden alusta asti sanonut että sen täytyy alkaa oppia käsittelemään sitä lasta niinkuin 6-vuotiasta, ei niinkuin vauvaa (koska jossain vaiheessa minulla ei tässä tilassa ole sitten enää voimia tai kiinnostusta olla 24/7 hänen lastaan kurittamassa).. Puoleen vuoteen ei ole minkäänlaista kehitystä sillä saralla tapahtunut ja poika kyllä käyttää isänsä "kiltteyttä" ihan selvästi hyväkseen. Pahemmaksi menee vaan koko ajan. Nyt tuli vaan minulle sitten se raja vastaan, ja sanoin että ainakin seuraavat kaksi meilläoloviikkoa on oltava lyhemmät, koska en vaan enää jaksa. No, mies jopa suostui siihen ei kylläkään taaskaan ottanut kantaa kun kerroin, miltä koko viikko minusta oli tuntunut ja JÄLLEEN painotin että hänen täytys uskaltaa jo sanoo sille lapselle vastaankin
+ mies lupas että mennään PetExpoon sitten ihan vaan kahdestaan, ja poika on hänen vanhemillaan sen aikaa vaikka olis meidän viikko pitää poikaa. Huh.
Pari kertaa poika on ollutkin meillä viikosta sitten "vaan" sen 5 päivää, ja ne viikot on olleet huomattavasti helpompia ja käytös ihan hyvää. En tajua miten ne kaksi lisäpäivää sitten aina heittävät sen kakaran ihan ylikierroksille...
Sanoin sitten miehelle ihan suoraan että nyt tän täytyy loppua, en yksinkertaisesti enää jaksa. Olen sille raskauden alusta asti sanonut että sen täytyy alkaa oppia käsittelemään sitä lasta niinkuin 6-vuotiasta, ei niinkuin vauvaa (koska jossain vaiheessa minulla ei tässä tilassa ole sitten enää voimia tai kiinnostusta olla 24/7 hänen lastaan kurittamassa).. Puoleen vuoteen ei ole minkäänlaista kehitystä sillä saralla tapahtunut ja poika kyllä käyttää isänsä "kiltteyttä" ihan selvästi hyväkseen. Pahemmaksi menee vaan koko ajan. Nyt tuli vaan minulle sitten se raja vastaan, ja sanoin että ainakin seuraavat kaksi meilläoloviikkoa on oltava lyhemmät, koska en vaan enää jaksa. No, mies jopa suostui siihen
ei kylläkään taaskaan ottanut kantaa kun kerroin, miltä koko viikko minusta oli tuntunut ja JÄLLEEN painotin että hänen täytys uskaltaa jo sanoo sille lapselle vastaankin + mies lupas että mennään PetExpoon sitten ihan vaan kahdestaan, ja poika on hänen vanhemillaan sen aikaa vaikka olis meidän viikko pitää poikaa. Huh.
Pari kertaa poika on ollutkin meillä viikosta sitten "vaan" sen 5 päivää, ja ne viikot on olleet huomattavasti helpompia ja käytös ihan hyvää. En tajua miten ne kaksi lisäpäivää sitten aina heittävät sen kakaran ihan ylikierroksille...
Ymmärrän kyllä niin hyvin! Tollanen ei todellakaan oo helppoo! Kyl siinä väkisinkin iskee se epätoivon ja loppuun palamisen fiilis kun kerta toisensa jälkeen on sama juttu ja mikään ei muutu... Siis mä en tiiä mitä mä tekisin jos ukko ois kans se joka ei sitä kuria pidä, mut onneks on vaan se äiti.. Tosin siihen äitiin ny varsinkaan en pysty mitenkään vaikuttaan, eikä kukaan muukaan, ukkokin on koittanu sille asiast sanoo mut ei mitään... Ja meijän tapaukses on viel se et tää poika on ihan pienestä pitäen ollu äitinsa kans ku isä tehny paljo töitä, ni jotenki nyt vaan oon tullu sellanen fiilis et helvetti ei tälle vaan enään mahda mitään, et tavallaan se äiti on paapomisellaan jo "pilannu" sen lapsen.. Pystyn kyl niin samaistuun tohon sun uupumiseen tässä tilassa, ja teil poika on viel enemmän, mä oo ihan loppu vaik se on vaan sen joka toisen vknlopun, mut ehkä sit sekin kun se vknloppu on vaa sellanen mitä oottaa kun mieskin on vapaalla ja se on sitä perheen yhteistä aikaa niin vituttaa kun joka toinen vknloppu menee sit ihan perseelleen kun saa olla koko ajan vääntämässä jostain.. Ja onhan se selvä et kyl lapsi sen tietää keltä saa periks ja keltä ei ja osaa käyttää sitä, sit se joka yrittää pitää jotain rajoja ja kuria niin on se paha!! Nänhän se menee.. Mut on kyl kiva et saitte kuitenkin homman tolleen sovittua ja pääsette sit ihan kahestaan sinne petexpoonkin, tekee varmaan ihan kutaa.. :)
Pystyn kyl niin samaistuun tohon sun uupumiseen tässä tilassa, ja teil poika on viel enemmän, mä oo ihan loppu vaik se on vaan sen joka toisen vknlopun, mut ehkä sit sekin kun se vknloppu on vaa sellanen mitä oottaa kun mieskin on vapaalla ja se on sitä perheen yhteistä aikaa niin vituttaa kun joka toinen vknloppu menee sit ihan perseelleen kun saa olla koko ajan vääntämässä jostain.. Ja onhan se selvä et kyl lapsi sen tietää keltä saa periks ja keltä ei ja osaa käyttää sitä, sit se joka yrittää pitää jotain rajoja ja kuria niin on se paha!! Nänhän se menee.. Mut on kyl kiva et saitte kuitenkin homman tolleen sovittua ja pääsette sit ihan kahestaan sinne petexpoonkin, tekee varmaan ihan kutaa.. :)
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator: