Uusi Vauva kuumeilu

No meille moni sanois et on meillä aikaa, ku mul on ikää sen 26 vasta, mut tosiaan täs on 6vuotta oltu ilman ehkäsyä ja kaks lasta siinä ajassa tullu niin... Ja noi mun "raskausoireet" on kyl kaikki sellasii et ne voi selittää viel muinki tavoin. En usko et seuraavaa tulee pariin vuoteen vaik salaa toivoiski.
 
Täällä myös vähän samaa ongelmaa kuin Bettiellä. Kolme vuotta meni ekaa yrittäessä.....

Ja kun tota ikää on kertynyt, niin ei viitti kovin kauaa odotella jos kolmosen vielä haluaa!
 
Mä taas oon aina ollu sitä mieltä, että haluan vaan yhden lapsen, mielellään pojan ja nyt kun sain sen niin sydän meinaa pakahtua onnesta. Mitäköhän hyvää mä oon elämässäni tehnyt et sain noin ihanan ja helpon pojan mitä olin toivonutkin. :angel5 Mutta toisaalta on mulla vielä tosi monta hedelmällistä vuotta jäljellä eli eipä sitä tiiä mitä sitä tapahtuu ja eihän noihin ehkäsyihinkään voi 100% luottaa...
 
Mun voimavarat ei riitä kolmatta tähän samaan putkeen. Näillä on siis ikäeroa 2 vuotta 3 kuukautta. Mutta mä haluan vielä ainakin yhden, mutta joskus sitten myöhemmin. Ehkä kun esikoinen lähtee kouluu, tai sitten kun tämä vauva on 4-5 vanha.. Tosin silloinhan on voinut itsetään tulla jo sen verta mukavuudenhaluinen, että jää sitten kolmas tekemättä. Mutta sen näkee sitten.. Mutta kovin surulliselta ja haikealta tuntuisi ajatus, että tämä poika olisi vimonen vauva meidän huushollissa.
 
Vielä synnytyksestä että ei tullut kyllä mieleenkään kieltää miestä katsomasta kun on kuitenkin kyse niin luonnollisesta, ihmeellisesta ja ainutkertaisesta tapahtumasta. Itseäni harmitti ettei tullut videokuvattua tapahtumaa. Mies sitten kertoi jälkikäteen mitä näki ;) Pyysin miestä kuvaamaan istukan. Voin kertoa ei ole kaunis kuva ;D Se oli paljon kauniimpi luonnossa. Napanuora oli upea, hienon näköinen. Mielettömiä juttuja :)

Täällä pahin vauvakuume on kyllä häipynyt, mutta täällä myös on ajateltu että seuraavaa alettaisiin yrittämään sitten kun tyttö on lähemmäs vuoden. Pari vuotta voisi olla sopiva ikäero, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
 
Meilläkin on esikoisella ja vauvalla ikäeroa 2v5kk ja on kyllä tuntunut oikein hyvältä ikäerolta. Toinen on jo omasta mielestään iso tyttö ja onhan se kiva, ettei ole kahta vaippaikäistä yhtä aikaa. Mutta toisaalta monella on ja ihan hyvin ovat hekin tuntuneet pärjäävän. :) Asioilla on aina ne hyvät ja huonot puolensa.

Tuollaista ikäeroa minäkin tosiaan olen ajatellut kuin Tiutsi, että ehkä sitten, kun tämä nuorin on nelisen vuotta. Jos vaikka tytöillä olisi silloin jo vähän enemmän järkeä päässä. :D Ja äidilläkin, ehkä. Aina saa toivoa.
 
Meillä mies lähti vielä hommiinkin isänsä tilalle, kun mulla oli synnytys käynnissä ja olin sairaalassa. No tosin sanoin kyllä itekin, että tuu hakeen mut yöks kotiin, ei tää tuu tänään. :grin Mies tuli siinä vaiheessa sairaalaan, kun oli ponnistukseen aikaa ehkä joku kolme tuntia. Saliin me mentiin vasta, kun mulle tuli järkyttävä ponnistuksen tarve ja auki täydet 10. Mies ei paljo kerenny katteleen jalkoväliin, kun mut laitettiin jakkaralle ja ponnistaan. Ihan hyvä ehkä niin, vaikka kans sanoo ettei se ny haittaa, ku nähny niin monta vasikan syntymää ja ollu siinä auttamassaki. Napanuoraa ei saanu leikata, ku poika meni veltoks ja tuli melkonen kiire siinä. Istukkaakaan en nähny, kun sain just hieman ennen sitä pojan rinnalleni takasin.

Josko seuraavan lapsen kans vähän rauhallisemmissa fiiliksissä tuo syntymä... Ainakin toivottavasti. :thumright
 
Meillä mies meni kattomaan sen jälkeen, ku mukula oli jo pihalla :D Ei kuulemma järkyttäny yhtään. Ite en ois pystyny kattoo kyl, vaikkei veren näkeminen pahaa teekään. Meni hetki muutenki, et uskalsin peilillä kattoa. Ei se sit niin paha ollukaan, vaik puolisen tuntia kursivat kasaan. Olin kuulemma puol tuntia synnytykseen jälkeen todennu, et voishan sitä toisen vielä hankkia. Hullu mikä hullu. Niimäkin täytän 33 kesällä. Ei oo paljo aikaa ootella, jos sen toisen haluaa :)
 
Sattuneesta syystä meillä ei kukaan katellu alapäätä synnytyksen aikana. Mies piti käsistä kiinni ja kylmällä rätillä pyyhki hikee mun naamalta, kun mä koitin työntää naperoo ulos. No sehän meni iha reisille se homma, kun se imukuppikin repi paikkoja auki ja leikkauksessahan tirautettiin kyyneleet toisiimme katsoen, kun eka terhakka rääkäisy kuului sieltä leikkaussuojan takaa. Sitten jo miestä kiidätettiin napanuoran leikkuuseen.
 
Nii.. ja pitihän minun sanomani, et seuraava saa tulla sektiolla ulos. Enää en lähe käynnistysrumbaan, se on satavarma. Mut jos sattuu niin, et pikku kakkonen haluaakin tulla omin voimin ulos niin sit toki kokeillaan taas uudestaan.. minua vaa vähän jännittää alatiesynnytys nykyisin, kun tulihan tuo todettua karvaamman kautta, et on aika ahtaat paikat mulla vauvan tulla.. Mut jos ny jarruttelis taas vähän. Tuossa kun puut vihertää, niin jätetään nuo sukelluspuvut pois ja sit saa tulla kun on tullakseen.. ja toivottavasti tulee. Minulla riittää kyllä tilaa ja rakkautta syömmessä vielä muutamalle pikku pipanalle. <3 <3 <3
 
Mulla meni synnytys tavallaan kaikkien sääntöjen mukaan. Nopeasti, lapsen kannalta hyvin, eikä jäänyt mitään pysyviä ongelmia itselle synnytyksestä.Silti hirvittää. Mua vähän traumatisoi se kivuliaisuus kun en kerinnyt saamaan muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun.Mulla oli avautumisvaihe tosi raju ja nopea. Voisin kuvitella että seuraava synnytys saattaisi mennä vielä nopeampaan koska nyt olin ensisynnyttäjä ( ekasta suunniteltu sektio takana ). Sitten kyllä tarvitsee lähteä sairaalaan huomattavasti aikaisemmin kuin tällä kertaa, että olisi edes mahdollisuus muuhunkin kivunlievitykseen.

No nyt synnytyksestä on kulunut vielä niin vähän aikaa, että ehkä aika kerkeää kultaamaan muistoja ennen toivottavaa seuraavaa kertaa :)
 
Kätilö sanoi meille lähtiessä että tervetuloa uudelleen ja kannattaa tulla hyvissä ajoin seuraavalla kerralla, kun toisen kanssa menee yleensä nopeammin. Mullakin meni ensisynnyttäjäksi suhteellisen nopeasti ja helposti alateitse. Ei tullut traumoja. Olin odottanut paljon pahempaa :D ja varautunut että mitä vaan voi tulla.
 
Tuli vielä mieleen kans tuosta synnytyksestä. Siinä ponnistusvaiheessa, kun se vauvan pää kurkki aika monta kertaa sieltä ennen kun tuli vihdoin saksimisen jälkeen ulos. Kätilö kysyi multa, että haluatko koskettaa vauvan päätä seuraavan supistuksen aikana. Olin vaan silleen, että en tosiaankaan halua, kun haluan vaan saada sen tulemaan pihalle sieltä. Mulle riitti ihan hyvin väliaikatiedot mieheltä.

Muakin on alkanut jännittää mahdollinen toinen synnytys. Sitä kun ei yhtään voi tietää, miten siinä käy. Muistan niin hyvin sen jännityksen siinä synnytyksen aikana varsinkin heti alussa, kun ei yhtään tiennyt, kauanko se tulee kestämään ja mitä kaikkea minulle tullaan tekemään. Kaikki meni kuitenkin aika mukavasti. Oon sanonu kavereillekin, että minusta synnyttäminen oli hauskaa. Varsinkin kun sai ilokaasua ja sut kun supistuskin loppui niin minä vaan kikattelin, kun maailma pyöri silmissä :D
 
Juu ei tännekään mitään traumoja jääny synnytyksestä. Käynnistettiin pillereillä, kun omat supistukset ei riittäny mihinkään. Näky kyllä käyrillä, mut en edes tuntenut niitä. Ja taas voi todeta, että kipeempää nää mun menkat tekee, kun ne supistukset, ihan tosi! Mulla kans meni sillai salakavalasti se avautuminen, kun ei sattunut, että en saanu mitään kivunlievistystä geelityynyjen lisäks. Ja oon siitä kyllä tosi onnellinen, koska muistan aikalailla kaiken siitä synnytyksestä, kun en ollut missään pökkyrässä lääkkeiden takia. :) Haaveena oliskin, että seuraavatkin tulis ulos luomuna. Mua kans pelottaa, että synnytän seuraavaks kotona, kun viime kerralla kyllä huomas kuinka yht´äkkiä se ponnistamisen tarve tuli. Tarvii varmaan lähtee synnärille jo siinä vaiheessa, ku tuntuu pientä nippailua mahassa. :laughing002

Harmittaa muuten ihan sikana, kun toi Vammalan synnytysosasto lopetettiin. Oli niin mahtavaa henkilökuntaa, että toista samanlaista ei varmasti löydä mistään. Toivon ettei toi tayssi tuota pettymystä, kun sinne suunta olis sit varmaan seuraavaks, kun semmonen aika tulee. Mitä näitä pojan juttuja siä on hoitanu, niin ei voi muuta sanoo, ku voi perse mitä toimintaa... :mad:
 
Mulle sano kätilö et sähän olet semmonen sarjassamme luonnollinen synnyttäjä.. jotenkin sen ilme oli näkemisen arvonen kun sanoin ettei olla aateltu tehdä lisää vauvoja, jotenkin semmonen pettynyt :D Mulla ei paikat edes repeytynyt vaikka tuli melkein kun syöksysynnytys.. kukaan ei meinaa sukulaisista ja tuttavista uskoo kun kerron kuinka helposti kaikki meni.. en edes sanonu kertaakaan auts tai muuta kun en kerinny missään vaiheessa :p
 
Niin ja se oli kans hauska kun kätilö kysy multakin et haluatko koittaa päätä niin kyllähän mä koetinkin ja sen jälkeen katoin limasia sormiani et hyyyyi ja se pyyhki ne paperilla :D
 
Meille voisi olla uusi vauva tervetullut, mutta tuskin nyt kuitenkaan tulee, kun ikää on jo 38, edellistä yritettiin vuosi, ei ole menkkoja eikä liiemmin kyllä seksielämääkään (tai mitään muuta elämää) tässä imetyksen lomassa! Ei ole kyllä mitään ehkäisyäkään, ja sektion vuoksi pitäisi olla vuosi taukoa - en vain jaksa uskoa raskautuvani ihan yhtäkkiä.

Asia tuli puheeksi, kun mulla oli viime viikolla kummallista näläntunnetta ja pahoinvointia. Näin heti unta, jossa elovauvamme oli vielä täysimetyksessä eikä juurikaan nykyistä isompi, mutta synnytin tytön, jolla oli musta parta. Siinä unessa se selitettiin niin, että kaikki vauvat ovat mahassa turkin peitossa, joka yleensä katoaa ennen synnytystä, tytölle vain oli jäänyt vielä näkyviin partakarvat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top