Uusi Vauva kuumeilu

Meillekkin monet sanoo, että on liian helppo vauva, ei tiedetä vauva-arjesta mitään. Mitähän tässä eletään, jos ei vauva-arkea :) Sanotaan aina takasin, että on vanhempiinsa tullut, ei kannata turhista märistä, kun ei kuitenkaan mitään tapahdu :D
 
Meille ei oo kukaan kyllä sanonut, että ois liian helppoa, vaikkeivät nämä meidän tytöt minun mielestäni hankalia ole olleet kumpikaan. :) Mutta toisaalta itsellä ei esikoisenkaan kohdalla mitään erityisiä odotuksia ollut. Olin varautunut vähän kaikkeen. Eli "pelkää pahinta, toivo parasta" -asennoituminen toimi hyvin. :wink Esikoinen nukkui yöt kokonaan heräämättä varmaan vasta vuoden iässä. En enää muista, mutta mies oli sitä mieltä. :D Kuitenkin hänkin nukkui alusta asti öisin, kahden lapsen aikana meillä on ollut todella vähän yövalvomisia. Joten siinä mielessä on kuitenkin päästy helpolla, jos minulta kysytään. Lapset ovat myös aika tuollaisia itsekseen viihtyviä, mielikuvitusta selkeästi löytyy, esikoiselta joskus vähän liikaakin.

Itse en osaa kuitenkaan mieltää omia lapsia helpoiksi tai vaikeiksi. Olen vain sitä mieltä, että varmasti tietyissä asioissa voisi olla helpompaakin, mutta myös vaikeampaa. Uskon, että oma lunki asenne on meillä se merkityksellisin tekijä siinä, että arki rullaa helposti ja on vieläpä mukavaa. :) Rauhallisiksi ja rennoiksi vanhemmiksi ne aina jaksaa meitä neuvolassakin sanoa. Sinänsä huvittavaa, kun itse tiedän, miten äkkipikainen osaan olla. :D Mutta kai sitä on oppinut olemaan stressaamatta edes näiden lasten kanssa. Kun eipä siinä se stressaaminen paljon auta.

Siksipä en itse paljon päätäni vaivaa sillä, millainen se kolmas sitten mahdollisesti olisi. Vielä siis. :wink Sitten jos sitä kolmatta alkaisi odottaa, niin valmistautuisin henkisesti siihen, että mitä vaan voi tulla. Mutta voisihan se kolmaskin olla kuten nämä kaksi, sukua sentään olisivat keskenään. :D Raskaudet ainakin oli molemmat ihan helppoja kuitenkin, vaikka toisessa vähän enemmän vaivaa olikin. Pientä kuitenkin monen muun vaivaan nähden. Ja synnytykset helppoja myös, kun kaikki on sujunut aika oppikirjan mukaan kuitenkin. Koskapa tuo rento asennoituminen on ollut hyödyksi tähänkin asti, niin siitä yrittäisin pitää kiinni sen kolmannenkin kohdalla. :) Ja jotenkin tätäkin kirjoittaessa tuntuu siltä, että kyllä se pitää vielä yksi pieni saada. Sitten muutaman vuoden päästä, jos vaan mieskin vielä innostuu. :wink
 
Meille kans kaikki sanoo, et on helppo lapsi. No juu, nukkuu hyvin, syö hyvin, on iloinen. Ei se silti aina hyvällä tuulella ole, eikä kaikki yöt mene niinku oppikirjassa. Ne arvostelijat ei oo 24/7 seuraamassa tätä arkea. Anoppiki oli mieheltä kysyny, et onko se teiän vauva aina tommonen ? Siellä se vaan naureskelee ja hengailee sylissä. Nyt viimeks pisti sit iltakiukuttelut siellä päälle, ni eipä oo enää kyselly :D
 
Kannattais vaan kaikkien arvostelijoiden yms. iloita siitä, että on terve lapsi vaikka kuinka muuten kiukutteliskin.. Ihan naurettavaa tommonen arvostelu/johtopäätösten tekeminen ihmisiltä kun eivät tosiaan ole seuraamassa sitä vauva-arkea 24/7..
 
Niin.. eikä vauvoista voi sanoa, että ne on hankalia. Ne on viattomia reppanat ja eivätkä tahallaan ketään ärsytä.
 
Paitsi testailee, mitä äiti antaa tehä ja sit kiukkuaa, ku joku onki kiellettyä. Luulin kyl, et se ei alkais näin aikasin :D
 
Just olin sanomassa et toi meidän helppo lapsi alkaa osottaa luonnettaan :D Tänää kiukkus porkkanasoseesta ja siitä et otin nokkamukin pois. Osaa juoda ite tuttipullosta (nuk?) johon saa kahvat ja silikonisen nokan, annan juoda veden ite, mutkun eihän sitäkään saisi juomalla juoda. Oon myös omin silmin nähny kuinka tutti otetaan suusta, viedään pinnasängyn reunan yli ja avataan nyrkki... hups, sit voikin jo kiljua "apuaa, mulla ei oo tutttiiaa".
 
marbles oot kyllä niin oikeessa! :) En oo tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin tuolta kantilta, mutta ehkäpä siksi ei luokittele omiakaan lapsia "helpoiksi" tai "vaikeiksi". Ne ovat vain lapsia, joilla on tietty temperamentti ja tietyt tavat ja tottumukset. Jos se lapsi vaikka ei oikein viihdy lattialla vaan haluaisi olla koko ajan sylissä, niin eihän se lapsi silti ole vaikea. Vanhemmilla voi olla vaikeaa sillä hetkellä. Siinä on vissi ero. :) Vähän sama asia, kuin yritän esikoisellekin muistaa sanoa, jos hän on ollut tottelematon, että hän teki tuhmasti, ei että hän oli tuhma.

Niin, kohta ne on kuulkaa nämä ajat takanapäin, kun nämä pienet ovat viattomia ja kaikkeen ihan täysin syyttömiä. :wink Aika aikaansa kutakin, pitää muistaa nauttia jokaisesta vaiheesta, ne kestävät näillä vauvoilla niin lyhyen aikaa vain!
 
Meidän poikakin päästää teatteri-itkun, jos en anna hänen ottaa esim. vaippapinosta kiinni hoitopöydällä.. nehän nimittäin lentelee lattialle siitä muuten. Toinen oscar-pystin arvoinen kiukku pääsee ja heittää pään taakse ja selän notkolle, jos ei anna kuolata kaukosäädintä litmäräksi. Se alkoi tuossa ennen joulua, ellei aiemminkin toi oman tahdon esittäminen.. eikä muuten päästä irti, jos jotain yritän ottaa kädestä pois.. kauheet voimat mörssärillä. Mut eipä tuo enää räyhää, jos sanon, et kuules ny poika, et sä voi niitä vaippoja siitä alkaa heitteleen. Sit se kattoo mua hetken silmät pyöreenä ja sit suuntaa mielenkiintonsa muualle. Höh?! Tajusko se.. :D Ei ainakaan enää suutu, jos ei jotain saa tehdä.. hihhihih.. tai sit äiti vaan tykkää ajatella, et se tajus.

Toi vauvan jokellus on kyl hauskan kuuloista. Videoita kuvaillu aina silloin tällöin, niin eilen yhdellä videolla jokelsi niin, että tuumasi HYVÄH, kun sanoin, et lähdetään ruoan laittoon pian.. menee vahingossa äänteitä ja tavuja pötköön ja kerran kiljui, et vauuuuuvvaaavvvauuuuvvvaaa... :sign10

Pakkohan tällaisia pikku pieruja on saada vielä pari lisää... :love7
 
Juu, aivan mahtavia pakkauksia nää pikku tyypit :D Meilläkin kiljuttiin ja osoitettiin mieltä hetken aikaa erityisesti hoitopöydällä, totesinkin miehelle että kyllä tältä tytöltä luonnetta löytyy. Nyt tuo mielen osoittaminen tuohon tyyliin onneksi näyttää lakanneen hetkeksi.
 
täälä tuo luonteen näyttäminen on joka kerta kun laittaa ulkovaatteita päälle...Ja nyt mikä kiukuttaa yli kaiken on kun pitäs päästä ryömimään mutku ei vielä osaa...Tovin on mahallaan ja sit alkaa ähinällä joka vaan kovenee ja kovenee JA KOVENEE :D...
 
Meillä tulee ihan jäätävät kiukut, kun laittaa käsiä hioihin. Kirjotetaaks se edes noin? Muuten on melko rempseä kaveri kyllä. :) Meillä poika huusi kerran naurun seasta ihan selkeesti äitii, kun kutitin vatsaa. :eek: Mieskin oikein hätkähti sohvalla, että ei kai se nyt vielä osaa puhua. :grin Muutenkin hölöttää kamalasti ja meillä kans muutaman kerran huudellu tota vauvaa. Ja nyt on tullut semmonen, että kun ei osaa kääntyä vielä selältä vatsalleen eikä toisin päin, niin nostaa päätä todella paljon ylöspäin selällään makoillessa, eli ikäänkun pyrkii istumaan. Sylissäkin haluis vaan istua, mutta kun ei ihan vielä sais. Oon sanonu monta kertaa, että selkeesti istuu aikasemmin, kun osaa kääntyä ympäri. Ei jotenkin oikein ymmärrä tota vatsallaan makoilua, kun ei leikkauksen takia niin saanut olla yli kuukauteen.
 
Aivan, kiitos jätski! Mulla on tää raskausdementtia vähän myöhässä… :grin
 
mä taas toivon että tästä dementtiasta joskus parantuu.tää muistamattomuus on tosi kauheeta.
 
Mulle aina huomautellaan, ku selitän samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Kännykkä on varmaan viitisen kertaa päivässä hukassa. Laitan juttuja paikkoihin, mihin ne ei kuulu ja sitä rataa. Huh huh...ihan, ku ois jossain umpihumalassa päivästä toiseen. :D
 
Mä viel huomaan, et selitän samoja juttuja kokoajan uudestaan ja uudestaan... täälläkin lässytän samat asiat moneen kertaan ja toistelen itseäni. Taidan aina unohtaa mitä oon jutellu...? :D Nii ja sit mä toistelen aina kaikkee mitä mä juttelen.. taidan unohtaa aina... eiku...
 
Ah, kohtalotovereita. Tämä "sekopäisyys" on varmaan vaan yksi äitiyden merkki, ainakin näin vauva-aikana. Meilläkin mies huuteli yksi päivä keittiöstä "miksi tää leipä on jääkaapissa?". Ei siinä mitään, toiset pitää leipää jääkaapissa, esim. miehen vanhemmat, mutta itse en voi sitä tapaa sietää. Silti juuri minä olin onnistunut sen leivän sinne jääkaappiin laittamaan. :D Aina ennen syytin esikoista, että se on piilotellut tavaroita, mutta nyt on varmaan pakko myöntää, että itse olen vähintään yhtä usein syyllinen. :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top