Eilen eksyin elokuufoorumin alkupäähän ja herkisti, kun tajusi kuinka moni joutui tästä ketjusta häipymään ja itsellä oli onni ja etuoikeus saada oma terve pötkylä syliin asti. Muistui hyvin mieleen myös alkuraskauden paniikki ja jännitys keskenmenosta. Siksi onkin hiukan ristiriitaista ajatella uutta raskautta, mutta ehkä siihen suhtautuisi rennommin, kun on kuitenkin esikko tuossa pyörimässä. Sektion jälkeen ajattelin, että lapsiluku jää yhteen, mutta meidän pojalla ei ole vielä yhtään serkkuakaan ja tuntuisi turvattomalta jättää poika ainokaiseksi! Eli pientä kuumeilua täälläkin ja ajatus siitä, että taloudellisesti kannattavinta olisi tehdä kakkonen samoilla päivärahoilla, eli ennenkuin esikko täyttää kolme
Mulle jäi tuo tuomiosunnuntai kanssa mieleen! Oltiin vuosi sitten pe ja la kaupunkilomailemassa miehen kanssa ja tuomiosunnuntaina, joka sattui osumaan mun nimipäiväksi, mua nipisti kyljestä. Olin monesti tuon kylkikivun kierron puolivälissä havainnut ja itsekseni miettinyt, että olisikohan ovulaatio. Naureskelinkin itsekseni, että onpas kohtalokkaat ennusmerkit ja toden totta, ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäsi ja luultavasti siis ovuloin juuri tuolloin, kun miehen kanssa ei tosiaan nähty kuin viikonloppuisin! Uskon siis vahvasti, että mun ja pojan yhteinen taival on nyt juurikin tänään kestäny täsmälleen vuoden, tuli siis nimppareilleni erityinen, salainen merkitys :) Poika täyttää tänään myös kolme kk, että äitiä herkistää nyt kerrakseen.
Esikko tuli helposti, mutta toivottuna (olin kanssa ehtinyt etsimään tuota oikeaa miestä useamman vuoden), saas nähdä miten toisen kanssa käy. Tietääkö joku/onko kokemusta, heikentääkö sektio mahdollisuuksia tulla raskaaksi? (Aion tosin lepuuttaa kehoa ainakin jonkun aikaa vielä...)
Raskautta ei varmasti tule ikävä, mitään vaihetta siitä. Parasta oli ekat viikot, kun ei vielä ollu pahoinvointia eikä isoa mahaa. Mutta sitä tulee sen sijaan ikävä, kun laitoksella sai oman vauvan syliin ekaa kertaa. Ja se rakastumisen tunne ekoina päivinä. <3 Mä odotan innolla että joku lähipiirissä kertoo vauva-uutisia, niin sais vähän niinku elää siinä mukana. :)
Olen kyllä todella onnellinen toisten puolesta, emmä sillä.. Mutta vauvat on aina vauvoja :)