Kellitys
Piirimestaruustason postaaja
Vielä on kyllä turhan tuoreessa muistissa ne avautumiskivut, vaikka loppujen lopuksi ei ne kovin kauaa olleet niin kamalia, ehkä puolisen tuntia. Mutta kyllähän ne silloin sen verran järkytti, että säilyy muistissa vielä hyvin pitkään. Ponnistaminen oli kyllä nyt niin helppoa, että sikäli on jäänyt kyllä hyvä muisto synnytyksestä. Ja kun ei tällä kertaa repeämiäkään tullut. Mutta saa nähdä. Itsekin olen sitä miettinyt, että miten sitä sitten osaa lähteä sairaalaan, jos sillä kertaa matkaa onkin enemmän. Jos asuttaisiin sitten muutaman vuoden päällä siellä, missä haluaisin, niin matkaa sairaalaan olisi puolisen tuntia. Eihän se paha ole, paitsi jos yhtä myöhälle menisi lähtö kuin viimeksi. SItten syntyisi lapsi autoon. Ja jos sattuisi vielä nopeammin tuo avautuminen tapahtumaan, niin... Pitäisi varmaan neuvolassa tehdä hyvät sotasuunnitelmat synnytyksen varalle! Olisi se mielenkiintoista, äiti tarvitsee tukea ja terapiaa, koska edellinen synnytys oli kohtalaisen helppo luomusynnytys. :D