Meille ei oo kukaan kyllä sanonut, että ois liian helppoa, vaikkeivät nämä meidän tytöt minun mielestäni hankalia ole olleet kumpikaan. :) Mutta toisaalta itsellä ei esikoisenkaan kohdalla mitään erityisiä odotuksia ollut. Olin varautunut vähän kaikkeen. Eli "pelkää pahinta, toivo parasta" -asennoituminen toimi hyvin.
Esikoinen nukkui yöt kokonaan heräämättä varmaan vasta vuoden iässä. En enää muista, mutta mies oli sitä mieltä. :D Kuitenkin hänkin nukkui alusta asti öisin, kahden lapsen aikana meillä on ollut todella vähän yövalvomisia. Joten siinä mielessä on kuitenkin päästy helpolla, jos minulta kysytään. Lapset ovat myös aika tuollaisia itsekseen viihtyviä, mielikuvitusta selkeästi löytyy, esikoiselta joskus vähän liikaakin.
Itse en osaa kuitenkaan mieltää omia lapsia helpoiksi tai vaikeiksi. Olen vain sitä mieltä, että varmasti tietyissä asioissa voisi olla helpompaakin, mutta myös vaikeampaa. Uskon, että oma lunki asenne on meillä se merkityksellisin tekijä siinä, että arki rullaa helposti ja on vieläpä mukavaa. :) Rauhallisiksi ja rennoiksi vanhemmiksi ne aina jaksaa meitä neuvolassakin sanoa. Sinänsä huvittavaa, kun itse tiedän, miten äkkipikainen osaan olla. :D Mutta kai sitä on oppinut olemaan stressaamatta edes näiden lasten kanssa. Kun eipä siinä se stressaaminen paljon auta.
Siksipä en itse paljon päätäni vaivaa sillä, millainen se kolmas sitten mahdollisesti olisi. Vielä siis.
Sitten jos sitä kolmatta alkaisi odottaa, niin valmistautuisin henkisesti siihen, että mitä vaan voi tulla. Mutta voisihan se kolmaskin olla kuten nämä kaksi, sukua sentään olisivat keskenään. :D Raskaudet ainakin oli molemmat ihan helppoja kuitenkin, vaikka toisessa vähän enemmän vaivaa olikin. Pientä kuitenkin monen muun vaivaan nähden. Ja synnytykset helppoja myös, kun kaikki on sujunut aika oppikirjan mukaan kuitenkin. Koskapa tuo rento asennoituminen on ollut hyödyksi tähänkin asti, niin siitä yrittäisin pitää kiinni sen kolmannenkin kohdalla. :) Ja jotenkin tätäkin kirjoittaessa tuntuu siltä, että kyllä se pitää vielä yksi pieni saada. Sitten muutaman vuoden päästä, jos vaan mieskin vielä innostuu.