Huomenta, huomenta!
Yö oli ihan kauhian kamala. :( Niin monta heräämistä tuon pienen flunssapotilaan takia, että sitä luulisi valvoneensa koko yön, jos ei olisi jotain epämääräisiä unia sattunut näkemään. Poikanen on niin väsynyt, että maitopullollisen jälkeen simahti tuohon sitteriin puoli-istuvaan asentoon. Eilinen meni äidin osalta myös ihan sumussa. Päikkäreihin ei ollut mahdollisuutta päiväsaikaan, mutta onneksi miehen tultua kotiin sain hetkeksi ummistaa silmäni. Eilen Aleksin syömissaldo oli heikko. Aamupuuroa soseella, 2 pientä lusikallista ruokaa, noin puolipurkkia hedelmäsosetta ja iltapuurosta vajaa puolet. Olemme palanneet maitolinjalle. Onneksi edes sitä menee reilusti ja lisukkeeksi vähän vettä. Tämä päivä näyttää olevan samanlainen. Hohhoijaa. Varasin aamuyöllä netin kautta lääkäriajan, klo 11.00 mennään sitten kuunteluttamaan keuhkot ja näyttämään kurkku + korvat. Jos vaikka jotain yskänlääkettä saatais ennen kuin tuo lapsukainen yskii keuhkonsa ulos.
Jee! Bunnilla on tänään sitten se rakenneultra. Kerro sitten heti kuulumiset, jooko! Ja voi että, kun ei olla nähty aikoihin. (Sinttukin on kadoksissa...työt ovat ilmeisesti vieneet mennessään?!) Masukumpu, masukumpu...sieltä se tulla pömpöttää...! Kohta sä olet kanssa tällainen valaskalan (-> joo, tiedän, ettei valas ole kala!) kokoinen möhkäle, joka törmäilee jatkuvasti miehensä kanssa "ohitustilanteissa". Hih!
Pottailusta: Silloin kun Aleksi oppi istumaan, mä laitoin sitä muutamia kertoja potalle. Sitten totesin, että sen meidän matkan takia en totuta toista siihen hommaan, koska ulkomailla ei välttämättä tunneta pottakulttuuria. Vaippojen kanssa pelattiin reissussa ja hyvä niin, koska hotellissa ei ollut pottaa tarjolla (ja oman raahaaminen olisi ollut ihan mahdotonta). Reissun jälkeen mulla alkoi masu olla jo niin iso, että Aleksin pottailut tuntuivat hankalilta mun fysiikkaa ajatellen. Ihan vaan itsekkäästi olen jättänyt nuo pottaharjoitukset pois ja ajatellut, että nyt uuden tulokkaan pullahdettua maailmaan aletaan pitkästä aikaa harjoittelemaan sitä, kun mieskin on sitten kotosalla joitain viikkoja. Mulle tuli hirmuisesti paineita, kun tuntui, että "kaikkialla muualla" (myös veljeni perheessä) pottailut ovat olleet arkipäivää jo iät ja ajat. Veljen vaimo oli aivan aidosti hämmästynyt tästä meidän pottailun lykkääntymisestä. Lähinnä eleet kertoivat sen aidon reaktion (= ei voi olla totta!). Siinä koitin selittää, että mun on niin vaikea kumarrella ym. Ei tainnut selitykset kelvata. Nolona myönsin sitten asian neuvolassa ja tätiä vain hymyilytti. Tässä vaiheessa ei vielä ole kuulemma mikään kiire opettaa lasta potalle....että vielä mekin ehdimme. Huh! ;) Mä luin myös sen Ampun mainitseman pottakirjoituksen Vausta ja se oli oikein hyvä. Kyllä me varmaan tän vuoden puolella aloitetaan hajoitukset. :D
Vai että Ampulle täytyy laittaa synnytyksestä inhimillinen versio. :) Jos synnytys sujuu yhtään niin helposti kuin viimeksi, niin mun ei todellakaan tarvitse karsia kertomuksesta yhtään mitään. Mähän jo heti Aleksin pullahdettua maailmaan totesin miehelleni: "Tämänhän vois tehdä vaikka heti uudestaan!", vaikka olin alkujaan ajatellut toteavani: "Ei enää koskaan!". Istuminen sujui jo samana päivänä ja kellari korkattiin kuukausi synnytyksestä...
Tästä tulikin mieleeni, kun oltiin viikonloppuna siellä toisilla synttäreillä, niin siellä oli vieraana myös yksi masua kasvattanut rouva, jolla oli entuudestaan miehensä kanssa sellainen n. 1,5v lapsukainen. (Niiden lasten ikäeroksi tulee suunnilleen pari vuotta.) Tämä sitten mulle hämmästeli, että onko sulla enää vain viikko laskettuun aikaan, ja minä tietysti nyökyttelin vieressä ja kerroin, että ikäeroksi taitaa tulla nyt se 1v ja 1kk. Sain hämmästyneen ilmeen vastaukseksi ja kysymyksen: "Miten se on mahdollista?". Vähänkö mua nauratti. Meinasin piruuttani kertoa kukista ja mehiläisistä, mutta tyydyin sitten kuitenkin toteamaan jotain asiallista, koska kyseinen rova ei mua sen paremmin tunne ja mun huulenheitto olisi saattanut loukata. Joo, luulisi, että hänkin olisi tiennyt, miten "se" on mahdollista. :D *käkättää kippurassa* (Anteeksi, väsynyt mamma...)
Maarisen irtiotto arjesta näytti tuottneen tulosta. Rentoutumista, kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja ihania shoppailuja. Mukavaa, että pääsit vähän katselemaan muailmaa.
Ja hei, jos olet (Maarinen) laittamassa joatin ruokasivustoa pystyyn, niin linkkiä tänne vaan. Mä voin sitten hyödyntää sitä "näin keität vettä" -osiota. :D
Lastenohjelmista: Aleksin suosikki on ehdottomasti Uki! Tuli aiemmin ainakin arkisin Subilta aamuseiskalta. YouTubesta löytyy muutama jakso. Tässä linkki yhteen: http://www.youtube.com/watch?v=Fp5Ik7hEvYI
Toivottavasti toi toimii, koska jostain syystä se mun eilen laittama Kelan sivun linkitys ei toiminut suoraan...
Sanna: Tää uusi sivusto ei ainakaan pidä mua sisäänkirjautuneena, vaikka kuinka yritän. Mä olen luullut, että tässä on joku "aikalukkosysteemi"...siis tyyliin, jos sisäänkirjautuneena kuluu tietty aika "tekemättä mitään" (esim. surffatessa muilla sivustoilla), niin sitten sisäänkirjautuminen vanhenee ja yhteys katkeaa...? En tajua.
Mutta hei, hauskaa työpäivää sitten vaan! Aikuisten elämä näköjään jälleen kutsuu... Niin joo, ja kiitos siitä vaippavinkistä. Meillä vielä pärjäillään noilla Liberoilla, mutta onpahan sitten joku vaihtoehto valmiina testattavaksi, kun tarvetta tulee.
Nyt menen herättelemään tuon rakkaan puolisoni, jonka piti omatoimisesti heräillä jo 40 minuuttia sitten. Täytyyhän meidän keretä sinne lääkäriin ajoissa...
Sairastupa hiljenee hetkeksi...