Meillä kävi toissa iltana niin, että Elma tipahti meidän sängystä. Löysin hänet sitten sängyn alta lohduttomasti itkemästä.... Kevyesti oli kai tipahtanut, koska mitään ääntä en kuullut vaikka viereisessä huoneessa olin. Meillä ei olla siis tähän saakka nukuttu missään muualla kuin vanhempien sängyssä, alkuilta yksin ja loppuyö vieressä.
No. tästä putoamisesta nyt harmistuneena, päätin eilen että alkuillat täytyy alkaa nukkua omassa sängyssä, ettei vaan satu pahemmin. Siinä iltaimetyksen aikana juttelin Elmalle että näin on, nyt on opeteltava jotain uutta mutta että ollaan tässä sitten kuitenkin ihan vierekkäin, vain pinnat välissä. Ensi yrityksellä ei onnistunut omaan sänkyyn siirto, vaan tuli kamala parku, niin kuin aina ennenkin. Otin ja imetin sitten vielä hetken sylissä vilttiin käärittynä, ja siitä siirsin omaan sänkyyn. Aika pitkään katseli minua kyllä silmiin ennenkuin antoi unelle periksi, mutta nukahti kuitenkin ja nukkui 1.45 saakka omassa sängyssään! Siitä eteenpäin sitten otin viereen.
Tänä iltana nukutin samalla taktiikalla ja nukahtaminen tapahtui huomattavasti nopeammin, ei tarvinnut varmistella olenko vieressä vai en. Muutama pieni itkun alku tuolta on kuulunut, mutta nyt unta omassa sängyssä on tullut jo 2h 30min. Ehkä siis on toivoa, että meilläkin vielä opitaan omaan sänkyyn, ainakin osaksi yötä!!! Muutaman tunnin yhtäjaksoiset unijaksot tulevat kyllä äidille ihan tarpeeseen - töihin kun on aamuisin kuitenkin lähdettävä vaikka kuinka olisi rikkonainen yö takana.