Kokeillaan nyt osaanko kirjoittaa tänne keskustelupalstalle. Ensimmäinen viestini tänne. Pitkään olen kyllä keskustelujanne seurannut, mutta oman viestin kirjoittamisen kynnys on ollut liian suuri.
On ollut ihanaa lukea teidän muiden ultrakertomuksia. Niin monella sikiöt ovat olleet kovin liikkuvia. Oma ultrani oli jo 18.1, mutta olen kateellinen teille, joiden sikiöt ovat liikkuneet kovasti. Omani oli ihan liikkumatta, kun ekat kuvat ilmestyivät ruudulle. vain sydämmen sykkeet näkyivät ruudulla. Lääkärin täytyikin vähän töniä pikkuistamme, jotta hän käänsi kylkeänsä ja tarvittavat mitat saatiin otettua. Np oli 0,9 mm ja sikiö oli hieman oletettua pienempi. Se ei ollut kyllä itselleni yllätys. Lopuksi lääkärini yritti vielä saada pikkuisemme liikkeelle, jotta vanhemmat näkisivät, että kyllä siellä hyvin jaksellaan, mutta kaippa muksu tulee äitiinsä ja haluaa vain köllötellä päivät pitkät ja jatkoi uniaan.
Minulla toi riskiprosentti jäi laskematta, koska olin käynyt liian aikaisin verikokeissa ja kuulemma silloin ultran jälkeen ei voinut enää mennä. Lääkäri kyllä lohdutti, että kun nuoria vanhempia ollaan (minä 25 ja mies 28), niin ei uskoisi olevan riskin suuri kun tuo niskapoimukin oli alle sentin, joten päätin olla murehtimatta. Voi kun kohta jo pääsisi taas ultraan. Haluaisin koko ajan varmuuden, että kaikki on hyvin.
Siis esikoista odotan ja laskettuaika 3.8. mutta tuon ultran perusteella vasta 7.8. Onneksi huomenna on toinen neuvolakerta. Jännittää vähän, että kuunnellaanko siellä sydänäänet ja paljonko paino näyttää. Ekalla kerralla olin niin turvoksissa, että painoa oli vähän runsaammin ja kiitos siitä pääsen sokerirasituskokeeseenkin. No mutta tälläistä tänne, toivottavasti osasin tämän lähettääkkin, etten turhaan kauheeta sepustusta kirjoittanut.