Ultra

Täällä nt-ultra 29.2 ja viikkoja ois sillon 11+0...
En malttaisi millään sinne asti odottaa.. mutta ei siihen enää pitkä aika ole ;)
Mies pääsee mukaan, vapaapäivä ja lapsilla sopivasti hiihtoloma niin pääsevät mummolle siksi aikaa.
 
Mua ihan ärsyttää, kun stressaan huomista nt-ultraa jo nyt. Agh. Ahdistaa kun en tiedä mitä siellä
Tehdään..
 
Ultrassa eilen käyty. Laittoi siten takaisin kotiin kasvamaan :) viikkoja oli 11+ niin ei kuulemma voi vielä mitata turvotusta (näytti kuulemma kyllä nyt ihan normaalilta eli ei turvotusta tms). noo pääseepähän kurkkaamaan parin viikon päästä uudestaan mitä kaverille kuuluu. Jännä homma oli kyllä, että neuvolatäti oli merkannut tietojärjestelmään raskauden kestoksi viikon enemmän mitä mistä puhuttiin vastaanotolla..kävin alkuraskauden ultrassa ja sen mukaan raskaus olis nyt just sen 11+, ei sitten halunnut neuvolantäti uskoa tätä lausuntoa :D
JÄnnä homma kun toisaaalla näköjään mitataan nt jo 11+ Mikähän siinä oikeasti on se rv alaraja?
 
Meillä mitattiin lääkärin toimesta tasan 11+0 ja ei puhunut mitään, että olisi ollut liian vähän viikkoja... Luulisi nyt tietävän tuolla, kun ovat keskittyneet sikiön tutkimuksiin. Jännä, että niin erilaiset käytännöt. Esikoisesta oltiin liian ajoissa nt-ultrassa ja silloin lähetettiin kotiin viikoksi kasvamaan, mutta silloin olimme 10+ viikolla ultrassa pitkän kierron takia.

Mutta eikö ole kiva vain päästä uudelleen kurkkimaan mahaan.
 
Olikos mun ja odeccan lisäksi huomenna muita ultraan menijöitä? Millä fiiliksellä Odecca odottelee ultraa? :)
 
Mä en kyllä tajua tässä hetkessä, että kuinka kykenen odottamaan nyt sitä viikon päästä tapahtuvaa nt-ultraa. Jostakin olen kaivanut kaikki ajatukset siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen, lukenut luonnollisesti aivan liikaa keskustelupalstoilta hirveitä tarinoita, lainannut kotidopplerin ystävältä ja kuullut vain omat sydänäänet.. Stressin ja verenpaineen nousun tuntee koko kropassa ja mikään ei tunnu auttavan, sydän vaan lyö ja lyö. Varmasti tosi terveellistä pienen pienelle sikiölle(joka jo omassa mielessäni on tyyliin kohtuun kuollut, ihan vain, koska luin jollakin käyneen niin). Millä helvetillä sitä oikein osaisi rauhoittua, any ideas? :O
 
Hitusen jännittää ultra. Mun esikoinen pääs tänään pois sairaalasta niin on ajatukset ollut vähän muualla. Oltiin eilinen ja tää päivä sisällä kun tehtiin lapselle gastroskopia ja kolonoskopia, ei oo oikein ehtiny ultraa murehtia.
 
Kyllä sitä aina kelpaa mennä ultraan,mielellään oikein..siis jos ei ole riskiraskauden takia ultria tms..
Raven oisko jos järkkäät itelle tekemistä vielä enemmän tai kavereiden kanssa vietät aikaa..ettei olis kotona liikaa hetkiä murehtia.
 
Ensinnäkään ei kannata lukea niitä keskustelupalstoja. Kaikki tuntee jonkun kumminkaiman naapurin pirkon, jolle on käynyt huonosti. Harvemmin kukaan kertoo naapurin liisasta, jolla kaikki meni hyvin.

Faktahan on kumminkin se, että suurin osa raskauksista sujuu kaikinpuolin hyvin ja lopputuloksena on ihana vauva. :Heartred

Itse olen käytännössä lakannut googlailemasta mitään lisätietoja raskauteen tai seuloihin liittyvistä asioista, koska tieto vain lisäsi tuskaa vaikka sen piti rauhoittaa. En myöskään lue vauvalehtiä, koska poimin niistä vain ne huonot asiat. :yuck:
 
Odecca: Kiva että ootte päässyt kotiin sairaalasta :) tsemppiä! Mulla ainakin uneton stressijännitysyö edessä ;"D
 
Raven tuttuja fiiliksiä. Olen lähes varma että sinne se on jo kuollut ja on pakko päästä toiseen kertaan varhaisultraan. Mun pää ei mitenkään kestäis nt ultraan saakka tätä epätietosuutta :( Netistä lukeminen on tosiaan iso virhe ja tieto lisää tuskaa. Tämä varmaan jatkuu synnytykseen saakka... Huoh tulee pitkät 9kk!
 
Mulla kans ollut tällä viikolla tämä "ei se kuitenkaan ole enään elossa, olotilat" Saatiin viime elokuussa keskenmeno 12+0 ja siksi tää päivä on ikääkuin yks suurimpia etappeja meille. Onneksi huomenna näkee, onko sielä elämää!! :)
 
Onneks jennyhannele pääsette huomenna kurkkaamaan, mitä masuasukille kuuluu :):Heartred Täällä pidetään peukkuja.

Toi kuolemanpelko vauvasta on ihan kamalaa kyllä, mutta kai se on osa tätä äidiksi kasvamisprosessia. Alkuraskaudessa pelkää, koska ei vielä tunne liikkeitä ym. joilla voisi varmistua beibistä. Ja sit loppuraskaudessa alkaa heti pelkäämään pahimpia vaihtoehtoja, jos toinen ei liiku tarpeeksi (ja heti täytyy tehdä kaikki mahd. temput että saa vauvan hereille ja potkimaan vaikka sit niihin kylkiluihin). Mutta sitä en itse esikoisen kanssa osannut arvata, että syntymän jälkeen tulee vielä se kätkytkuolemanpelko, joka mulla kesti ainakin sen kolme kuukautta..... Ihan jäätävää....:nailbiting: Mutta kyllä mediakin jonkin verran lietsoo noita huonoja vauvauutisia, ovat ne kuitenkin harvinaisia...

meni kyl niin ohi aiheen, mut menköön nyt.....:yuck:
 
Leksi mulla on sama ultrapäivä! Vielä ei oo jaksanu ressata, ehkä enempi innostus ja jännitys täällä kyydissä :) ja jee äiti tulee mukaan niin eiköhän tässä selvitä uutisista ku uutisista..
 
Mie menin hermostuksissani tänään ylimääräiseen ultraan, vaikka np-ultraan on enää kaks viikkoa. Ei vaan enää pää kestänyt. Olin lähes varma, että siellä on kehitys lakannut ja käy niin kuin viime syksynä. Tämän aiheen ympärillä pyörineet unet eivät auttaneet asiaa... Turhaan kuitenkin murehdin, sillä kaikki oli oikein hyvin, ja siellä liikuskeli kolmesenttinen sintti :) Viikkoja on tänään 10+2.
Täytyy sanoa että en ikinä olis uskonut, että miusta tulee raskaana tällänen hermoheikko, joka ryntää ultraan ns. turhaan. Olin nimittäin jo alkuraskauden ultrassa kaksi viikkoa sitten, mikä on täällä ihan standardi. Mutta toisaalta nyt on niin paljon parempi olo, että oli se sen arvoista!
 
Samat ajatukset täälläkin menossa kuin monella muulla. Pelkotiloja vaan ja google käynyt kovilla ja lukenut juuri ne kaikista kauheimmat tarinat ja ollut varmana, että meille käy juuri noin samoin. Siinä mies yrittää sitten väittää että eihän käy niin minä väitän vaan vastaan :D mullakin pari viikkoa aikaa odottaa vielä ja saa tietää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top