Heips, kävin tiistaina ensimmäisessä ultrassa, joka neuvolan kautta varattiin (lähetteellä). LA varmistui 2.9, kun aikaisemmin sen ajateltiin olevan 30.8. mutta osasin ovulaation perusteella olettaakin, että se on enemmän syyskuun puolella. Mulla on ollut melko vähäoireinen alkutaival ja se on luonut jännitystä siihen, että onko masussa ketään.
Tämä on siis toinen lapsi/odotus. Helpotus oli suuren suuri, kun näimme pikkuisen vilkuttelemassa meille
Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan.
Olen surukseni lukenut monen päättyneistä odotuksista ja koen valtavaa surua teidän puolesta
Toivon, että saattee vielä kokea onnellisen raskauden.
Itse pyrin ajattelemaan asiat niin, että yritän olla asioita murehtimatta ja jännittämättä, koska en pysty itse vaikuttamaan siihen, että jääkö vauva masussa henkiin vai ei. Mutta siihen voin vaikuttaaa, että kokeeko hän minun kautta esim. stressiä jne. Sen takia yritän iloita jokaisesta päivästä ja hetkestä silläkin uhalla, että se kesken minulta lopetettaisiin. Koen, että jokaisessa hetkessä, jonka olen raskaana, on tärkeää ja arvokasta aikaa
Äiti pienelle sikiölle, vauvalle, enkelille
En siis tällä halua vähätellä kenenkään surua ja on varmasti enemmän kuin kamalaa kokea useita keskenmenoja tms. Mutta itse, kun olen kokenut ajan, jolloin en tullut raskaaksi vaikka kuinka toivoin, niin olen oppinut arvostamaan jokaista päivää, viikkoa jne. kun olen saanut olla raskaana ja kokea sitä kaikkea mitä odotukseen liittyy.
Halauksia kaikille teille