Ultra

Mulla olis nt-ultra 14.3 :) Jotenkin kauheen levoton olo eikä toisaalta jaksais odottaa sinne asti... :/ Kun en jotenkin osaa oikein ajatella "oikeasti" olevan raskaana ennen kuin näkee ultrasta...
 
No tulihan se ultrakutsu sieltä vihdoinkin. 24.2. pääsee taas jännittämään! Ollaan itse asiassa menossa mun äidin luokse sitä seuraavana viikonloppuna, joten jos kaikki hyvältä näyttää, niin eiköhän tuo tuleva mummi ja ukki-puolikin vihdoin pääse kuulemaan uutiset :Heartred
 
Noniin. Mies tuli kotiin ja ilmotin milloin ois ultra ja selvisi ettei mies oo silloin ees täällä: ( pelkäsin niin tätä kun en haluaisi sinne yksin ilman häntä....
En jotenkin usko että siellä on mitään ja jos se selviää silloin ja oon siellä yksin ni en tosiaan tiiä miten selviän siitä.
Joskus vihaan noita miehen töitä
 
Noniin. Mies tuli kotiin ja ilmotin milloin ois ultra ja selvisi ettei mies oo silloin ees täällä: ( pelkäsin niin tätä kun en haluaisi sinne yksin ilman häntä....
En jotenkin usko että siellä on mitään ja jos se selviää silloin ja oon siellä yksin ni en tosiaan tiiä miten selviän siitä.
Joskus vihaan noita miehen töitä

Mutikkakeitto, kyllä sä pärjäät yksin. Me äidit ollaan vahvoja! Tai voit ottaa jonkun hyvän ystävän esim mukaan, jos haluat jonkun tueksi. Meillä mies reissaa työssä paljon, joten tiedän tunteen, ja paljon olen pojan kanssa kaksin. Mm viime raskauden keskeytyksen esilääkityksen kävin siskoni kanssa ottamassa, koska mies oli reissussa. Synnytykseen sitten pääsi mukaan. Aina kaikki tärkeä meillä osuu työmatkoille, koska työmatkoja on aina, mutta mieti, paljonko sitä poissaolevaa harmittaa - varmasti vielä enemmän. Ja itse yritän ajatella niin, että on hyvä oppia selviytymään yksin. Jos jotain sattuisi, tiedän, että me pärjätään pojan kanssa kaksinkin. <3
 
Onhan se niinkin viveka :) eka reaktio on vaan ahdistus kun kuulee miten muut siellä yhdessä jännittää. Mutta on täälläkin totuttu jokaviikkoisiin reissuihin ja yksinoloon. Jotenkin nyt vaan tuntuu vielä pahemmalta ku normaalisti mutta eiköhän se tästä. Pitää kaivaa se taistelutahto esiin
 
Meillä miehellä olis kans ollut töitä just sillon ku ultra, mutta pomo on niin ymmärtäväinen, että mies pystyy lähtemään töistä mun mukaan. Mä en vois kuvitellakaan meneväni yksin, mutta se johtuu viimeksi samassa ultrassa kuulluista huonoista uutisista. Ei siitä itkusta olisi tullut mitenkään loppua ilman miehen tukea, vaikka kamala paikka se oli hänellekin kuulla, että sikiö olikin kuollut monta viikkoa sitten.
 
Anteeksi Pezi, mutta mikä osuus tossa mun aiemmassa viestissä oli arvostelusi mukaan "luovaa"?
 
Meillä mies voi myös vaikuttaa omiin työaikatauluihin, jos menot ovat ajoissa tiedossa. Esim nyt ma ultraan pääsee mukaan, koska aika on ollut kuukauden tiedossa. Toisaalta miehelle saattaa tulla reissuja päivän kahden varoituksellakin, joten koskaan ei ole viikolla täyttä varmuutta, onko kotona vai ei. Työ on valinta ja tykkää työstään, niin me sopeudutaan ja ollaan ihan totuttu tähän. Välillä tosin mietitään, jos oltaisiin molemmat tasaisessa klo8-16 työssä, miten erilaista elämä olisi. Tosin tuollaiset työajat perheen molemmilla aikuisilla taitaa tänä päivänä olla aika harvinaista.
 
Joo ei mitään :grin Sattuu noita itsellekin, kun lähinnä puhelimella selaan :oops:
 
Mulla itselläni ku oon vielä koulussa niin on tuo 8-16 about ja miehellä 7-20 jos ees sattuu olemaan täällä. Mutta tykkää työstään ja teki töitä että pääsi sinne kovasti. Tosin nuo putket on sitten seitsemän päivää putkeen ja sitten viikko vapaata taas ni helpottaa siinäkin vähän että nähdään muutenkin kuin nukkumaan mennessä.
Mutta en todennäköisesti olisi ikinä edes ihastunut mieheen jos ei tuollainen olisi :Heartbigred
 
Mua on alkanu kauheesti pelottaa tuleva ultra! Enään viisi päivää ja nähdään pienokainen. Viimeyönä ei meinannu uni tulla, kun mietin kaikki maholliset poikkeamat ja häiriöt päässäni läpi. Aaagh! Ahdistaa.
 
Mulla tänään ar ultra ja jännittää ihan pirusti onko masussa ketään tai onko sillä kaikki hyvin. Iltaan asti joutuu pähkäilee sit saa varmuuden :nailbiting:
 
Takaisin
Top