Ultra- ja neuvolakuulumisia

Eilen oli taas neuvola, kun huomenna startataan auto ja suunnataan ainakin kolmeksi viikoksi pohjoiseen LOMALLE! <3 Ihana päästä pois täältä "kaupungin hulinasta", kunnolla lataamaan akkuja.

Neuvolassa kaikki oli jälleen kerran hyvin. Paino oli tippunut 100g edellisestä käynnistä, nyt siis huikeat 800g oon plussalla. Ei kyllä tunnu siltä [:)] Hemoglobiinia ei mitattu, kun viimeksi oli niin hyvät arvot. Verenpaine 108/72, saan siis syödä edelleen salmiakkia, kun siltä tuntuu! [:D] Vauvan sydänääniä kuunneltiin, tasainen syke (145) kuului, mitä nyt pieni karkasi kesken kaiken pari kertaa. Kohdunpohjan korkeutta ei mitattu vielä, kun "tuskin yltäisi käyrille". Ensikerralla sitten ollaankin jo reippaasti käyrillä!

Seuraavana mulla siis vuorossa rakenneultra, lomalta paluun jälkeen ja viikko siitä eteenpäin seuraava neuvola. Kivaa! Nyt pakkaamaan, jotta muutto loman jälkeen ei olisi niin tuskainen.. [:)]
 
Melela: Täällä myöskin samana päivänä rakennaultra.
Jännittää ja pelottaa ihan hulluna.. Yön valvonu ja miettiny kaikki mahdolliset pahat vaihtoehdot.
Ja muuten vihaan ihmisiä jotka tällaiselle ensisynnyttäjälle ja toooosi kauan lasta halunneelle selvittävät kaikkien sukulaistensa huonot kokemukset [:@] "Rakenneultrassa vasta näkyi niin paha sydänvika että jouduttiin keskeyttämään raskaus..." Voi jeesus, ei ihmiset kyllä mieti mitä suustansa päästää!!!
Näitä tässä sitte miettiny muutaman päivän.. Toivottavasti vaavilla olis kaikki hyvin. Pari tuntia vielä kärvistellä..
 
Noniiiiiih :) Rakenneultra takana. Kaikki oli vauvelilla hyvin. Tosin, sydäntä ei kunnolla lääkäri nähny, jotenka parin viikon päästä uus ultra. Lapsivettä oli normaali määrä ja vauveli paino hurjat 425g <3 :)
Sukupuolen piti viimeseen asti piilossa, aluksi lääkäri arveli tyttöä, mutta sitte vaikutti että ois poika. Sit lääkäri vähä jo luovutti ja sano et katotaan kahen viikon päästä sitte sukupuoli uudestaan mutta meidän onneksi vauva käänty vähän ja kappas! sukupuoli saatiin selville kuvan kera ja veikkaukset menny ihan nappiin, poikahan siellä köllötteli <3 [:)] Kahen viikon sairasloma edessä, jotta saa tämä mamma vähä levähtää...
 
Vihdoin ja viimein rakenneultra takana (meitä on selvästi useampi jolla samana päivänä) [:)]

Oli kuulemma niin komiat vehkeet pojalla että ei mitään epäselvyyksiä siitä kumpi tulee [:D] Koko vastasi viikkoja ja kaikki rakenteet olivat kunnossa, painoa oli muistaakseni 306g.
 
Poika se on meillekkin tulossa [:)] Ylpeänä esitteli vehkeitänsä.
Kaikki hyvin! Saa lopettaa huolehtimisen [;)]
 
Meilläkin oli viime viikolla tuo rakenneultra. Pakko avautua tänne kun on ollut sen jälkeen niin tylsä fiilis. :( Tosin taidan ottaa kaiken nykyään niin herkästi hormonien takia, koko ajan olen pillahtamassa itkuun... No, siis vauvalla on kyllä kaikki oikein hyvin. Aktiivinen kaveri siellä liikuskeli ja painoa arviolta 328g, kun 19+6. Ja olen toki tästä onnellinen!

Meillä vaan aiheutti pienen kriisin tuo sukupuolen selvittäminen. Oltiin ennalta päätetty, että halutaan tietää. Itselleni ei ollut alun alkaen niin merkitystä, mutta mies on jo ennen raskautumisen yrittämistä toivonut tyttölasta ja minunkin mahastani höpötteli koko ajan, että siellä se tyttö nyt köllii. No, jotenkin sitä ehkä itsekin suuntautui enemmän tyttöoloon. Rakenneultrassapa näytti jopa minun silmiin selkeältä pojalta ja samaa sanoi lääkärikin. [:D]
Mies otti tämän aika pahasti. Toki hän oli iloinen siitä, että kaikki on kunnossa, mutta harmitteli ääneen sitä, ettei hän sitten tyttöä saanutkaan. Itse yritin sitten rohkaista, että kyllähän sitä sieltä voi yllärinä kuitenkin tulla tyttö. Että parempi kai se yllätys niin päin, kun jos tyttö muuttuisikin pojaksi...

No, tästä kaikesta sitten on itsellä vähän paska fiilis. Olen itkeskellyt sitä, että siellä se vauva minun mahassani nyt on ja "kukaan" ei haluakaan sitä enää maailmaan. Tuntuu niin julmalta, että "hei sun isäs muuten toivoi tyttöä, mut poikahan sä sit olit." Kyllä tämä varmaan menee ohi ja mies on kyllä vakuutellut, että toki hän rakastaa vauvaa, on se sitten lopulta kumpi vaan.

Onko minulla ketään kohtalotovereita, joita sukupuolen selviäminen on ahdistanut? Ja tosiaan vinkkinä sukupuolen selvittäville, että jos toivotte jompaa kumpaa, varautukaa myös niihin "ei-toivottuihin" uutisiin... Ehkä on jopa ihanampaa pitää vauva vain vauvana syntymään asti. Sittenhän se sukupuoli selviää.

Ja vielä jotta kellekään ei jää epäselväksi, olen toki äärimmäisen onnellinen, että mitään vikaa ei löytynyt. [:)]
 
Minä ja mieheni ollaan päätetty, että ei koko rakenneultraan mennä. Niin paha trauma jäi np-ultrasta ja lapsivesitutkimuksesta ja niistä pitkistä viikoista joiden aikana piti odottaa tietoa lapsen terveydestä. Huoli kuuluu äitiyteen ja, kun sitä vielä terveydenhuollon puolelta vahvistetaan, niin järki siinä on huolesta mennä. Sukupuolenkin sain lapsivesitutkimuksesta tietää, mutta aika toissijaista se oli, tärkeintä oli kuulla sana TERVE. Mies ei sukupuolta halunnut tietää, joten sen tiedän vain minä ja koira. Toisaalta ihan muikeeta pitää tieto itsellään [:)] kiva sitten pykätä se mieluinen ylläri muille, kun sen aika koittaa. Toivottavasti se ylläri on myös terve. Nyt ainakin jaksamme vahvasti niin uskoa, emmekä anna mittenkään epäilysten terveydenhuollon, tai muultakaan taholta häiritä uskoamme.

Kyllä se aurorankin mies ihan varmasti osaa uudet unelmat kehittää ennen lapsen syntymää, et mitä sen pojan kanssa voi touhuta. Paljon vaikeampi sitä olisi sairaasta, tai vammaisesta lapsesta haaveilla ja ajatukseen sopeutua.
 
Onnittelut kaikille, jotka ovat saaneet tietää ultrakuulumisia :)

Eilen oli taas neuvolassakäynti. Kaikki tuntuu masuasukilla olevan ihan hyvin, rautaa tosin saa itse alkaa syömään. Vauvan liikkeistä puhuttaessa mainitsin, että kumman vähän olen liikehdintää mahassa tuntenut, paremminkin mahan päältä. Odotin, että kakkosen kohdalla tuntisin jo enemmän nyt. Sydänääniä kuunneltaessa todettiinkin, että kyllä siellä reippasti potkitaan, mutta taitaa olla istukka tuossa mahan puolella tuntoja vaimentamassa. Terkkari jopa näki muutaman liikun mahan päältä, joita en itse pahemmin tuntenut. Pääasia kuitenkin, että virtaa masuasukilla riittää, syke oli 135 :) Supistelua on ollut melko tiuhaan, joten ensi viikolla pitäisi käydä lääkärillä tutkituttamassa asiaa. Toivonpa vain, että tämä(kin) raskaus ei johda vuodelopoon, ainakaan vielä..
 
Aurora83, harmi kun teillä meni noin nuo suunnitelmat, mutta uskon, että kun totutte ajatukseen niin hyvinhän kaikki on. Yksi poika tuo taloon paljo tyttöjä [:D] ja voittehan te sitten tehdä sille pojalle siskon [:)] Toivotaan, että alkupettymys muuttuu suureksi iloksi. Miehelle vielä suurempi juttu yleensä nuo pojat, ku ne on kuitenkin sellaisia isän jäljillä kulkijoita. [:)] Tosi paljon onnea teille pojasta!
 
Aurora83: kyllä se mies viimestään silloin leppyy ku vaavi tarraa sormeen kiinni. Siinä viimestään unohtuu, että "toivoi" eri sukupuolta alunperiin [:)]

Voimia kaikille ja hyvää juhannusta! [:)]
 
Kiitos, samoin! :) Nautitaan nyt kesästä ja juhannuksesta rakkaitten ihmisten parissa! Pieni vesisade ei mieltä latista ;)
 
Kiitos kaikille tsemppauksesta! [:)]
Kyllä meillä on jo alettu tottua ajatukseen pienestä pojasta ja hyvillä fiiliksillä mennään eteenpäin. Juhannuksena näin unta, että mahassa olikin kaksi kaveria, mutta ehkä se olisi tuolla rakenneultrassa jo huomattu... [;)] Mutta innolla odotamme, että saamme vauvamme maailmaan ja pääsemme häneen tutustumaan! Ja sitten voidaan ehkä alkaa yrittää sitä tyttöä vanhojen kansankonstien mukaan... [:D]
 
mullakin keskiviikkona rakenneultra, ootan sitä kun kuuta nousevaa! tietty jänskättää et onko kaikki hyvin yms... mutta.. 3 PÄIVÄÄ VIELÄ!
 
Hemuli74 Mekin mietittiin rakenneultran jälkeen, että ihan turhaan. Vaikka se olisi jollakin tavalla ollutkin vammainen niin en olisi halunnut tietää sitä etukäteen, sillä en suostuisi tekemään aborttia. Toisaalta sukupuolikin on vähän epävarma, joten kaikki varmistuu vasta syntymän jälkeen. Ajattelin vaan, että tossa se nyt on ja köllii. Ihan yhtä epätodelliselta tuntu, et se muka on siellä massussa. En osanut varmaan oikein varautua siihen, kun ei ollu mitään tunteita. Ekassa ultrassa olin kuitenkin tippa linssissä "siellä on sittenkin joku" Ajattelin, että kaikki saa jonkun tunnekuohun siitä, että näkee vauvan ultrassa (ainakin vau kirjan mukaan) mut mä en kyllä saanu mitään sen kummempaa..hö!
 
Tänään oli neuvola tai siis eilen ku kello jo nuin paljo.. Poitsulla kaikki hyvin. Syke 146 ja hyöri ja pyöri koko ajan ku neuvolatäti sitä kuunteli [:D] Ite oon ollu viimisen kaks viikkoa kans ihan kuolemanväsyny koko ajan. Tuntuu ettei mikään unimäärä riitä. Mut hemoglobiini oli kuiten 136 (eka neuvolassa oli 156) Mut kuuluu kuulemma asiaan.
Loma loppus tällä viikolla ja ihan kauhistuttaa lähteä tämän iskiaksen kans töihin "juokseen". Kiireisin aika nyt kesälomien ja turistien vuoksi menossa ja tietää ettei paljo persettä penkkiin ehi laittaa. No neuvolassa sano, että katot kuin kauan pystyt oleen ja sitte jäät ihan hyvällä omallatunnolla sairaslomalle. Lapsi kuiten paljo tärkeämpi ku työ.
Ensimmäiset vauvanvaatteet tarttu tänään kaupasta mukaan [:)] Taitaa tulla konkurssi ennen ku vauva syntyy. Huuto.netistä tuli kans pari pakettia huudettua.. Tarttee varmaan vähän hillitä itteä [:D]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top