rechaka Täällä pelätään silloin tällöin myös, pieni pelko on varmasti jokaisella odottajalla ihan normaalia.. sitten kun pelko alkaa mennä sille tasolle, ettei uskalla liikkua eikä tehdä mitään ja ainoa ajatus mikä mielessä pyörii on pelko vauvan menettämisestä, niin siinä vaiheessa uskoisin, että jostakin on pakko löytyä apua, eivätkä neuvolatädit sais mitenkään vähätellä äidin pelkoja, niinkuin saniaisen kohdalla.
Jos ei muuta, niin täällä saa ainakin avautua kaikesta niin paljon kun haluaa - jos siitä olis edes hieman apua :)
Aina kun mua alkaa pelottamaan pienet nipistelyt ja keskenmeno käy mielessä, ni yritän vaan ajatella niin, että kyllä näitä pieniä maha-asukkeja varmasti suojelee joku korkeempi voima.. (mä en kyllä oikeesti yleensä oo mitenkään kovin uskonnollinen) ja jos jotain ikävää tapahtuu, ni sitte se on vaan tarkotettu niin, eikä me ite voida juurikaan vaikuttaa siihen syntyykö lapsi vai jääkö syntymättömäksi.. tai syntyykö terveenä vai sairauksien kanssa. Ne on asioita, jotka ei meidän käsissä oo ja oon ottanu sen asenteen, että sellaista mihin itse ei voi mitenkään vaikuttaa on ihan turha pelätä. Otetaan vastaan mitä saadaan ja nautitaan tästä hetkestä ? ..vaikkakin helpommin sanottu kun tehty.