Heissan kaikille!
Olen kolmisen kk lueskellut teidän tarinoita, iloinnut ja surrut. En ole oikein meinannut uskoa todeksi meidän onneamme, ja vähän pelotti kertoa hyvät uutiset ennen kuin kriittisin aika olisi takana.Olemme mieheni kanssa yrittäneet viime vuonna lasta, mutta päätimme jättä koko touhun kun ei onnistunut ja paineet sekä stressi kävivät mulle sietämättömiksi, kaikille tutuille kun oli tulossa perheenlisäystä ja ja...oli aika toivoton fiilis koko touhun takia, kun menkat ei oo ikinä olleet säännöllisiä ja oviksen aikana ei koskaan tärpännyt. Noh, nyt sitten täytenä yllätyksenä tärppäsi! LA on 29.11, mutta ainahan on riski, että menee ens kuulle.
Kävimme miehen kanssa ekassa ultrassa pari viikkoa sitten, ja siellä se pienoikainen nukkui...piti yskäistä kunnolla, että saatiin liikettä, ja siellä oli kunnon nyrkkeilijä! Olin niin sekaisin onnesta, etten meinannut lopettaa nauramista, se oli niin huvittava ja kaunis näky yhtäaikaa, että vaikea sanoin kuvata sen päivän fiilistä. Niskaturvotus oli 1,6 ja veritulosten perusteella kaikki hyvin. Oma olo on ollut suhteellisen hyvä koko raskauden aikana, mitä nyt jossain vaiheessa siinä 7-8 viikolla oli koko ajan etova olo, ja kerran oksensin. Muuten ruoka on maistunut, ja painoa on nyt viime neuvolasta alkanut tulla 114g/viikko. Vauvan syke mitattiin ja se oli 155+. Vaikkakin olen selvästi alipainoinen, tuntuu hyvältä tietää, että painonnousu on kuitenkin lähtenyt käyntiin normaalisti. Muut arvot ovat kanssa ihan kohdillaan. Masu on alkanut kasvaa pikkuhiljaa, ja housuja en mielelläni enää pidä ollenkaan, kun kiristävä alavatsaa sen verran, että mieluummin mekkoja:)
Ah, toivon kaikille ihanaa kesän alkua ja toivotaan, että ilmat paranee ja kesä sujuu ihanan leppoisasti:)
