Ultra- ja neuvolakuulumiset
- Ketjun aloittaja Femi
- Aloituspäivämäärä
Mä olen jo kohta pari kuukautta käyttänyt kenkiä, jotka olen sitonut löysästi niin ettei tarvii avata nauhoja ja pitkävartisella kenkälusikalla ne saa sujautettua hyvin jalkaan. Neuvolassa onneks voin istua tuolilla kun puen kengät ja voin pitää puuskuttelutauon kenkien välissä... :D
Mä kuulkaas kaivoin tikun varpaasta toissa iltana enkä varmasti pyydä mieheltä apua ennen kuin viime tingassa. Oon minä pari kertaa joutunut tarttumaan sen auttavaan käteen, mutta en ihan vähästä. Pitää vaan niinku punnertaa ite ja tehä itestään vielä toopemman näkönen...
Happy, mä oon sit taas ensimmäistä kertaa elämässäni nauttinut siitä että voin surutta pyytää apua ja olla välillä vähän avuton. Lähinnä miehen kanssa tosin. Aina muuten ollut tosi korkee kynnys pyytää apua mihinkään, mä olen aina ollut sellanen "mää ite"-tyyppi. :D
Mullakin sujuu sukkien ja kenkien laitto, lattialle istuminen sekä sieltä ylös nouseminen ja oikeastaan kaikki muukin normaali toiminta vielä ihan ok, vaikkakin välillä jonkinmoisen ähinän saattelemana (vauvan asennosta riippuen). Alavatsakivut on jatkuneet jo toista kuukautta ja pahenee etenkin pidempikestoisesta ja toistuvasta kumartelusta (esim. kaupassa tai nyrkkipyykkiä pestessä), mutta pärjään niiden kanssa, kun tunnistan sen pisteen, jolloin on pakko päästä istumaan ja levähtämään hetkeksi ennen kuin kivut muuttuvat sietämättömiksi. Vielä kun malttaisi aina kuunnella itseään ja kroppaansa eikä yrittäisi vaan väkisin puskea eteenpäin. Liitoskivut kertaalleen ehtivät pelotella ihan kunnolla, mutta eivät onneksi jääneet jatkuviksi. :)
Mies ei oo juuri apuaan tarjonnut; tietää kai, että pyydän, jos koen apua tarvitsevani. Ainoa mistä tuli sanomista oli se, että olin kiipeillyt tuolille keittiön yläkaappeihin yltääkseni. Ei kuulemma tartvitsis enää kiipeillä mihinkään. Toinen asia mistä ukko juuri tänään huomautti oli se, että huonekaluja en kuulemma saa ruveta itse siirtelemään.
Mies ei oo juuri apuaan tarjonnut; tietää kai, että pyydän, jos koen apua tarvitsevani. Ainoa mistä tuli sanomista oli se, että olin kiipeillyt tuolille keittiön yläkaappeihin yltääkseni. Ei kuulemma tartvitsis enää kiipeillä mihinkään. Toinen asia mistä ukko juuri tänään huomautti oli se, että huonekaluja en kuulemma saa ruveta itse siirtelemään.
Samsam, sit kun haluat synnytyksen käynnistyvän tuo huonekalujen siirtely on hyvää toimintaa. Mä siirtelin huonekaluja (eikä mitään ihan pieniä...) just ennen kummankin synnytyksen käynnistymistä! "Note to self" täytyykin muistaa tuo itekin sit kun haluan synnytyksen käynnistyvän. :D
Jes, pitää pitää mielessä, Janna. Jos ei siis 3 S:ä toimi, niin HKS on hyvä lisä käynnistelyyn. 
Esikoisen aikana sain myös yhdeltä perhetutulta vinkin, että synnytyksen saa käyntiin, kun raahaa reilun kuorman polttopuita metsästä syvässä lumihangessa. Varmaan toimiva konsepti sinänsä mutta jäi käyttämättä sillä erää. Oli vähän hankalasti toteutettavissa keskellä kesää 30 asteen helteillä, kun lunta oli vähän niukanlaisesti. En kyllä tiedä, mitä oisin niillä polttopuillakaan kerrostalossa tehnyt... 
Esikoisen aikana sain myös yhdeltä perhetutulta vinkin, että synnytyksen saa käyntiin, kun raahaa reilun kuorman polttopuita metsästä syvässä lumihangessa. Varmaan toimiva konsepti sinänsä mutta jäi käyttämättä sillä erää. Oli vähän hankalasti toteutettavissa keskellä kesää 30 asteen helteillä, kun lunta oli vähän niukanlaisesti. En kyllä tiedä, mitä oisin niillä polttopuillakaan kerrostalossa tehnyt... 
Pihlajanmarja
Puuhakas puhuja
Kyllä mäkin täällä aina tuolilla kiipeilen. Meillä on niin vähän kaappitilaa mun ulottuvilla, ettäpakkokin on jos haluaa esim ruokaa laittaa. Muuten kyllä passautan miestä ihan surutta etenkin jos oon just saanut itseni mukavaan asentoon sohvalle tai sängylle. Ja jotenkin muistelen, että esim. tavaroiden hakeminen viereisestä huoneesta kävi ennen raskautta aika vaivattomasti, joten kaipa se on sitä miehelle edelleen
Täällä myös apinointi (kiipeily) on kuulemma multa kielletty, mut pakko välillä kiipeillä jos ei toinen oo kotona. Ja surutta passautan miestä ku töistä kotiutuu, en tosin aina heti vaan annan syödä ja levähtää rauhassa, mut sit se alkaaki. Ite makaan sohvalla/sängyssä ja mies palvelee. Tosin välillä se saattaa kääntyä toisinkin päin 
masc
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meilläki kiipeily kielletty miulta.. Tosin mies tais hoksata kieltää sen vasta sit ku äiti joskus tuli käymään ja sanoi vaan miulle et en sais kiipeillä enää huterilla jakkaroilla. Mut kyllä mies saa meillä nyt passatakki ja on sanonukki et en saa itteeni rasittaa.. Välillä kyllä pakkoki ku sohvalta nouseminen ja kävely tekee sen verran kipeetä et ei viittis vesilasin takia vaan..
Ja meillä mie yleensä hoidan Kaiken.. Niin ihan kivaa vaihtelua ja tottuupa mies tekemään jo nyt jotain, koska kunha vauva syntyy niin joutuu joka tapauksessa tekemään kotona enemmän, kun on sit 2 lapsukaista hoidettavana.
Ja meillä mie yleensä hoidan Kaiken.. Niin ihan kivaa vaihtelua ja tottuupa mies tekemään jo nyt jotain, koska kunha vauva syntyy niin joutuu joka tapauksessa tekemään kotona enemmän, kun on sit 2 lapsukaista hoidettavana.
Eriika
Asioista perillä oleva
Täällä kans mies hoitanu jo pitkään kauppareissut. On ruokakaupassa töissä, joten käy näppärästi. Siivoaminen on meillä ihan ulkoistettu homma, pikkusisko käy siivoamassa pari kertaa kuussa maksua vastaan, joten siltäkin vältyn. Ihan viime aikoina, tyyliin joulu jälkeen, mies on alkanu auttaa sukkien ja kenkien kanssa. Joskus pyydän sitä hakemaan mulle juotavaa, mutta varmaan yhden käden sormilla voi laskee ne kerrat.
Täällä ei mua paljon palvella kun mies on vaan vkonloput kotona niin saan pärjätä itekseni. Kyl se sit vkonloppuna aina huolehtii ja hössää mistä mulle tulee huono omatunto kun se ensin pakertaa viikon töissä ja sitte tulee kotiin eikä kerkee kunnolla lepäämään. Tälläki viikolla se on paahtanu menemään jopa Loppiaisen maailmalla että sais työt tehtyä 4 päivässä niin pääsee huomenna viemään mua äitipolille radikontrolliin ja mukaan ultraan. Tuolla oli tammikuisissa yks jolla oli radikontrollissa päätetty että vauvan oli aika syntyä HETI. Sinne kirjoittelinki että yhdelle mun kaverille on käynyt samoin ja että en tiedä vielä omaa kohtaloani... Huomenna se sit selviää että jäänkö polille vai pääsenkö vielä kotiin...
Samaa mietin..
