Ultra-ja neuvolakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ninspe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin on taas neuvolakäynti vaihteeksi huomenna. Piti olla se laaja terveystarkastus, jossa mieskin mukana ja lisäksi perheen liikunta- ja ruokatottumukset, mutta päätettiin miehen kanssa että skipataan se nyt toistaiseksi ja mä käyn vaan tsekkaamassa pissan, hb:n yms mitä tuolla sikiötutkimusyksikössä ei ole katottu. Ja toki ne Kelan paperit pitää saada, kun olen jokatapauksessa jo oikeutettu äitiysavustukseen, vaikka raskaus vielä keskeytettäisiinkin, kun viikkoja jo päälle 22. Varataan sitten uusi aika noille muille, jos kaikki kääntyy hyvin. Ja sokerirasituskin lienee luvassa, yöks.

Paino alkaa kotivaa'an mukaan olla lähellä lähtöpainoa, vajaa kilo ehkä vielä alle, mutta muistaakseni neuvolan vaaka on näyttänyt aina himpun enemmän, joten arvelisin olevani lähtöpainossa. Ihan ihmeellistä ettei paino ole noussut enempää, kun olen aika paljon vaan köllötellyt sohvalla ja syönkin mielestäni ihan reilusti, herkkuja myös... Liikuntaa olen harrastanut viimeksi... öööö.... ennen kuin raskauspahoinvointi alkoi.
 
juu se on jännä et vaikka ne lääkärit siellä sanoo et ei oo syytä huoleen yms... niin silti se jää vaivaa mieltä ja mulla on tapana ihan kamalia alkaa kuvitella ku etsin netistä aina kaikkee tietoo =D ei pitäis kyllä mut kun jää painaa mieltä niin se jää..mut joo eiköhän kaikki mene hyvin :)
 
Äiti1990, tuolla rakenneultra-ketjussa on tarkemmin meidän seikkailuista viime aikoina, mutta siis odottelemme kromosomitutkimusten tuloksia ja tietoa siitä, että onko vauvalla jokin kromosomipoikkeama vai ei. Ja rv24+0 saakka on aikaa tehdä keskeytys, jos saamme todella huonoja uutisia.
 
siis sehän tarkoittaa mahdollista vammaisuutta(down ym..) ? voi ei, älä kiltti anna keskeyttää raskauttasi vaikka se olisikin jollain tavalla vammautunut.sehän on silti sun vauva ja yhtä rakas kuin terveetkin lapset,eikös?en toki tahdo millään lailla sua kiusaa mut mietithän kuitenki,joka vauvalla on tarkoitus elämässä.
 
Päätös tuollaisessa tilanteessa on hyvin raskas, eivätkä muiden hyvää tarkoittavat vaikutusyritykset varmasti helpota.
 
Kiitos, Klementiini :). Down on jo poissuljettu. Meillä päätös liikkuu enemmänkin sillä linjalla, että jos poikkeama on niin paha, että vauva joko kuolee suurella todennäköisyydellä jo kohtuun tai pian syntymän jälkeen, tai ei tule ikinä liikkumaan, syömään, ajattelemaan itse, päästämme hänet mieluummin pois jo tässä vaiheessa. Sen sijaan jos kyse on jostain sellaisesta, joka mahdollistaa kuitenkin ihmisarvoisen elämän (myös jo meidän olemassaoleville lapsille), ei keskeytystä tarvitse harkita. Voit äiti1990 itsekin miettiä, mitä tekisit tilanteesa, että vauvalla on trisomia 18 ja arvioitu elinaika syntymän jälkeen viikko (tämä oli se kuvio, jota meille ekana heitettiin perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla).

No, me lähtökohtaisesti vielä toivotaan kromosomeiltaan tervettä lasta ja tällä hetkellä pelätään eniten sitä, että lapsivesi loppuu kokonaan ja pikkuisen keuhkoilla ei ole vielä mitään toivoa.
 
Toivotaan Mariannulle hyviä uutisia! Ja ajattelet kyllä viisaasti siitä, että ne jo olemassa olevat lapset täytyy ottaa huomioon jos on mutkia matkassa.. Tää on todella herkkä aihe, mutta pakko todeta että on noussut itellä todella pahasti verenpaine juuri viime aikoina pinnalla olleess ta keskustelusta, jossa on puitu myöhäisiä keskeytyksiä. Jokaiselle perheelle ihan hirveä paikka jos sen joutuu kokemaan, mutta kuinka paljon hirveämpi paikka se olisi kantaa lapsi täysiaikaiseksi jos elinmahdollisuudet kohdun ulkopuolella ovat nollassa? :,( Tuntuu ihan itsekkäältä ja naurettavalta kun omassa mahassa kaikki ookoo ja silti on välillä henkisesti vaikeaa.. Ei kyllä pitäisi valittaa yhtään...
 
ei ollut tarkoitukseni todellakaan loukata,enkä itse voi kuvitella miltä tuollainen tilanne tuntuu..en varmaan itse siltikään pystyisi keskeytystä antaa tekemään,uskoisin ja rukoilisin että vauva selviäisi huolimatta ennusteista.en voisi kuvitella että tekisin keskeytyksen,ja ehkä lapsi olisikin saanut elää normaalimittaisen elämän..riskinhän siinä ottaa,mut myöhemmin jos kaikki menisi lapsella ihan hyvin,niin olisi kamalaa ajatella sitä että on meinannut sen keskeytyksen tehdä.mutta se on vain minun mielipiteeni ja ajatukseni,halusin kertoa miten toimisin itse jos tästä vauvasta saisin kuulla samaa.lääkäritkin erehtyy monesti,kannattaako raskaus heidän diagnoosin vuoksi keskeyttää.parempi katsoa kuin katua.voimia sulle ja vauvalle..
 
Mie oon kans samaa mieltä Mariannun tosta raskauden keskeytyksestä. Mekin keskusteltiin pitkään isännän kans ennen raskautta, että jos tuleva vauva ois jotenki kehitysvammainen nii mitä tehtäs. Kummatkin tultiin siihen lopputulokseen, että keskeytetään jos on jotenkin vammainen. Vammainen lapsi on ihan eri asia hoitaa ku terve..Kaverilla on kehitysvammainen isoveli (ikä jo lähempänä 40), asuu edelleen äitinsä luona koska ei pärjää yksin. On se aika "taakka" vanhemmillekin kehitysvammainen lapsi. En tarkoita, että lasta rakastettaisiin yhtään vähempää mutta mutta...Ite ainakin haluan, että mun lapsi voi elää normaalia ja täyttä elämää itsenäisesti. :)

Mut tää on vaan mun mielipide..
 
Tästä aiheesta varmaan on yhtä monta ajattelutapaa kun on ihmistäkin. 
äiti1990, mariannun tilanteessa ei ole kyse vain lääkärin diagnoosista vaan istukkanäytteen tulokset kyllä kertoo faktat jos lapsi on vammainen. Silloin he tietävät aika varmasti jos lapsi on vammainen eikä mahdollisuutta terveeseen lapseen ole. Lääkärit eivät yleensä tuollaisissa tilanteissa vain "arpomalla" kerro onko lapsi vammainen vai ei. He vain työtään tekeevät ja joutuuvat äidille ja isälle sen tosiasian kertomaan jos lapsella on joku paha kehityshäiriö. 
Meille merkitsisivät tuossa samaisessa tilanteessa nuo Mariannun mainitsemat asiat mitä täytyy ottaa huomioon. Joten keskeytys varmasti olisi meilläkin mielessä ja se tehtäisiin jos vauvalla olisi huonot mahdollisuudet selvitä hengissä syntymän jälkeen tai elämä tulisi viettää sängyssä liikkumatta ja puhumatta. 

Mariannu, minä kuule uskon että teillä asiat ovat loppupeleissä hyvin ja saatte sen terveen prinsessan syliin kesällä. :) Ja tuo pienikokoisuus voi johtua siitä istukasta myös, ymmärsinkö väärin? Vai miksi tuota lapsivettä sitten voisi olla vähän? Tsemppiä!
 
mutta nämä siis ovat minun mielipiteitäni,ja kerroin vain miten itse toimisin siinä tilanteessa kun kysyttiin.minä en tuomitse täällä kenenkään päätöksiä,siihen ei oo mulla oikeutta .. anteeksi jos olen loukannut,ja pidän peukkuja et kaikki nyt kumminkin hyvin päättyisi
 
Neuvolakuulumisia! Raskaustodistuksen sain, pissa puhdas, hb laskusuunnassa (joten raudan voin aloittaa jos rupeaa tuntumaan väsymystä), sf-mitta 18,5 ja sydän siellä jumputti. Neuvolantäti ei onneksi voivotellut liikaa, sitä vähän etukäteen pelkäsin, joten ihan mukava käynti oli. Neuvolalääkärille varattiin aika neljän viikon päähän ja sovittiin että katsotaan sitten laaja terveystarkastus sellaiseen kohtaan kun sen itse haluan, sillä ei ollut niin kiire. Ja sokerirasitukseen voin itse varailla aikaa rv 26-28. Paino oli just niinkuin arvelinkin, eli olin tasan lähtöpainossa :).

Hemppa, jos vauvan kromosomit ovat normaalit, voi tuo pienikokoisuus todellakin johtua istukasta tai napanuorasta. Napanuoraahan ei ole kertaakaan saatu kunnolla ultrattua lapsiveden vähyyden vuoksi, eli joka toinen kerta siellä näkyy vain kaksi suonta ja joka toinen kolme :). Ja lapsiveden vähyys on täysi mysteeri. No, onneksi taas ensi maanantaina ultrataan.
 
Täällä pidetään peukkuja Mariannu yötä päivää pystyssä, jotta prinsessa on kromosomeiltaan terve. Jos niikseen tulee, että pääasiallinen ongelma syntyy tuosta lapsiveden vähyydestä, niin kyllähän ne rupeavat hyvissä ajoin kypsyttelemään keuhkoja ja valmistamaan lasta aikaisempaan maailmaan tuloon - onneksi Suomessa on päteviä lääkäreitä ja ihan pienilläkin keskosilla oikein hyvät selviämismahdollisuudet. :)

Ja tuosta keskeytyskeskustelusta. Kuten jo sanottiinkin, ei niitä päätöksiä tehdä heppoisin perustein. Ei hoitohenkilökunnan taholta eikä varmasti vanhempien taholta. Eikä liene kysymys siitä onko lapsi vammainen vai ei, vaan millaiset mahdollisuudet lapsella on elämään syntymänsä jälkeen... Olen itse työskennellyt kehitysvammaisten lasten parissa ja tiedän, että moni pärjää hienosti vammastaan huolimatta. On kuitenkin aivan eri asia olla lievästi kehitysvammainen, kuin vaikeasti kehitysvammainen. Vai miltä kuulostaa elämä, jossa ikää on esimerkiksi koululaisen verran ja kehityksen taso on jäänyt sinne alle vuoden ikään? Tällaisissa tilanteissa on mielestäni parempi olla syntymättä - niin julmalle kuin se kuulostaakin. Saati sitten, jos lapsella ei ole mahdollisuuksia selvitä hengissä. Nostan hattua jokaiselle, joka vastaavassa tilanteessa tekee äärimmäisen vaikean ja kipeän mutta rohkean ja epäitsekkään ratkaisun keskeyttää raskaus! Ja tämäkin on vain minun mielipiteeni, eikä ole tarkoitus loukata ketään. Ymmärrän äiti1990 kyllä sinunkin tunteesi asian suhteen.
 
niin en enempää omaa mielipidettä aio laittaa, eihän tällainen asia ole toki yksiselitteistä,todella vaikeaa ja surullista..rukoilen sun vauvan puolesta et saisi olla terve tyttö ja et kaikki menisi hyvin :)
 
Kovasti tsemppiä Mariannu! Varmasti kuka tahansa vastuuntuntoinen äiti on miettinyt etukäteen noita asioita. Vaikka sitä tutkimuksissa käydäänkin, niin voi sieltä silti tulla yllätyksiä mutta nuo tutkimukset ovat juuri sitä varten, että voitaisiin varautua pahimpaan. Mielestäni olet miettinyt asian tarkkaan ja kunnioitan päätöstäsi oli se mikä tahansa. Ja varmasti mietit juuri lapsellesi parasta ratkaisua.

Itsellä on ensi viikolla edessä rakenneultra ja kyllähän se jännittää. Olen itse käynyt keskustelua mieheni kanssa ja olemme tulleet siihen tulokseen, että jos on etukäteen tiedossa, että lapsella on vaikea vamma, joka hankaloittaa hänen elämäänsä niin ei toista voi tänne muutenkin tuomitsevaan maailmaan tuoda kärsimään. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita päätöstäsi.
 
Kaikki peukut ja varpaat on täälläkin pystyssä Mariannun tytön puolesta. Onneksi ollaan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että jokainen viikko lisää lapsen selviytymismahdollisuuksia (jotka jo kohta ovat ihan reaslistiset), mikäli kyse on vakavasta istukka/napanuoraongelmasta. Ja aika vähillä vesilläkin lapsi pystyy sinnittelemään. Naistenklinikalla makaa moni äiti hautomassa, joilla vedet on menneet jo aika päivää sitten.

Näissä kehitysvamma/keskeytysasioissa kukaan ei voi eikä saa puhua kuin omasta puolestaan eikä mieluummin sitäkään, paitsi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Jokainen miettiköön tilanteen omalta kohdaltaan itse ja päätös, mikä se ikinä onkin, on silloin juuri oikea. Jos vastustaa keskeytystä joka tapauksessa, niin on parempi olla osallistumatta seulontoihin. Se on täysin mahdollista myös.

Ihailen sua Mariannu, koska pystyt pitämään noin hyvän asenteen itselläsi yllä! Tsemppiä!!!
 
niin tuomitse en todellakaan se ei ollut tarkoitus,aiemmalla sivulla minulta kysyttiin miten itse siinä tilanteessa tekisin.sen kerroin ja perustelin vastaukseni.enkä tahdo omaa mielipidettäni tämän enempää tuoda esille,kaikki toimii siinä tilanteessa parhaaksi näkemällään tavalla.
 
Heippa!

Täällä taas tänään neuvolakäynti takana. Nyt on sitten saatu Kelaan tarvittavat paperit ja äitiyspakkaus piti hakea heti kun odotan sitä(kin) niin malttamattomana :). Hain samalla jo lapsilisänkin. Äippä ja pikkuinen voivat oikein hyvin. Sydän sykki pikkuisella 149, nukkui neuvolakäynnin ajan. Minulla pissa ok ja hemoglobiini 138. Verenpaineetkin tosi hyvät 117/65. Kohdunpohjan korkeus oli 21 ja painoa on tullut 6 kg lähtöpainoon. Tällä kertaa oli neuvolatädin toivomuksesta mieskin mukana ja juteltiin parisuhteeseen ja tulevaan vanhemmuuteen liittyviä asioita. Ihan mukava käynti. 
Ja tiedoksi kaikille kenen kanssa jossain vaiheessa oli puhetta Vammalan aluesairaalan synnytysmahdollisuudesta; Vammalassa on tänä kesänä sulku viikoilla 25-29 eli 17.6-21.7.2013. Vaihtelee kuulemma vuosittain sulun ajankohta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top