Ultra- ja neuvolahöpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Wii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Halipossu, minullakin tuntui neuvolalääkärin mittaus olevan aika hatusta vedettey ja sain saman selityksen: "onko sulla noin hyvät vatsalihakset?" Rupesi siinä pöydällä ihan naurattamaan, sillä niitä ei taida olla juuri ollenkaan!! [:D] Neuvolan tädit taitaa olla tässä asiassa paljon kokeneempia ja luotettavampia?

Jokos olette uskaltaneet alkaa lukemaan juttuja/ohjeita synnytyksestä? Itse olen tähän asti hypännyt kaiken sellaisen suvereenisti yli ja siirtänyt hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt kun vatsa oikeasti alkaa kasvaa, niin yllättäen alkaakin jo kiinnostaa.. Ja sitten viime yönä iski pohkeeseen kaksi pahaa suonenvetoa lyhyellä aikavälillä ja aloin tosissani ajattelemaan miltä ne totiset paikat sitten mahtaa tuntua.. [8|] Ei tullut uni vähään aikaan...!
 
no oon mäkin kyselly vähän kavereilta niiten synnytyksiä yms mutta turhaahan se taitaa olla kun ei ne koskaan mee samalailla. Sit oon aatellu etten uskallakaan lukee mitään synnytys ohjeita ku jos seillä vaan pelotellaan niin kerkee kuvitella itelleen vaikka mitä vaivoja ennen h-hetkeä. Mutta kai se on vähän varauduttava..missä niitä synnytys ohjeita ees on? Ku en noihin valmennuksiinkaan oo menossa enkä tiedä saanko aikaseks mennä ees sinne sairaalan yleiseen ohjeistus juttun..[&o]
 
basura, en minäkään oikeastaan uskalla kysellä synnytyksestä kavereilta, sillä pelkään, että tulee "väritettyä totuutta"... [:o]

Neuvolasta saadut kirjaset on nyt luettu, mutta ne on vähän sellaisia  "luota vartaloosi" juttuja. Sain työkaverilta lainaksi n. 20 vuotta vanhan kirjan nimeltä Aktiivisynnytys (hänellä 4 lasta). Se tieto perustuu osaltaan ikivanhoihin synnytysmuotoihin, mutta uudelleen lämmitettynä ja todisteltuna. Siinä puhutaan paljon eri asennoista synnytyksen eri vaiheissa, jotka helpottaa kipua/oloa  ja edesauttaa ja nopeuttaa vauvan ulostuloa (kuvien kera). Sitä en sitten tiedä mitä ne sairaalassa tuumaavat...?! Kirjan asenne synnytyksen sairaalamaistamiseen on melko jyrkkä... Sen kun jättää huomiotta ja poimii ne omaa oloa helpottavat jutut, niin varmaan ok. Mutta huomasin että noissa nykyneuvolakirjoissa jotkut asiat menee ihan samantyyppisillä suosituksilla. Ei vanhat neuvot varmasti pahaa tee, sillä niillä on pitkä historia! Ja voihan olla, että kaikki meneekin niin nopeasti, ettei ehdi neuvoja miettiä...?! Mutta jos pelkkä suonenveto pohkeessa vie toimintakyvyn niin ettei voi kuin huutaa, niin mitä ne supistukset ja laajenevat sisuskalut sitten tekee? Voi apua...
 
Mä en mitenkään hirveesti "valmentautunut" ekaan synnytykseeni. Jokainen synnytys on todellakin erilainen.

Neuvolasta (perhevalmennuksesta) saatiin sellainen muutaman paperin käsittävä moniste, jossa oli erilaisia synnytysasentoja kuvina. Ne vilkasin muutamaan kertaan läpi ja paria asentoa koitin kotosalla heti lappusen saatuani. Mulla ei ollut minkään näköistä halukkuutta testailla asentoja synnytyssalissa. Ponnistusvaiheessa kätilö pyysi mut kyljelleen (varmaankin sen takia, että painovoima toisi vauvaa vähän eri asennossa ulospäin), mutta koin sen tosi hankalaksi, joten sain kääntyä takaisin siihen "kätilöiden suosimaan" puoli-istuvaan asentoon. Mulle se asento oli luontevin, kun ei tarttenut omien jalkojen varassa olla. Niin joo, kerran avautumisvaiheen aikana hetkisen jaloittelin kätilön asiaa ehdotettua, mutta ei se seisominenkaan houkuttanut. Ajattelin, ettei mun tarvitse olla sellaisessa asennossa, jossa en halunnut olla.

Etukäteen mä luin netistä noista kivunlievitysvaihtoehdoista, koska sellaisia tiesin haluavani. Sain vähän etukäteen siis käsitystä siitä, mitä mahdollisesti haluaisin, jotta jos kätilö olisikin ollut luomusynnytykseen patistava, mieheni olisi voinut tomerasti tuoda esiin mielipiteeni ja patistaa antamaan toivomaani lääkitystä. Mulle annettiin epiduraali (= suuri helpotus) ja ennen ponnisteluja pudentaalipuudutus. Tota pudentaalipuudutusta jännitin, mutta mun mielestä koepalan ottaminenkin (alapäästä) tuntuu paljon pahemmalta kuin tuon saaminen. Toivottavasti seuraavakin synnytys menisi noilla mömmöillä läpi. :)

Sellaisen pienen asian vielä vinkkaan, joka mulla ainakin helpotti elämää synnytyssalissa. Mulla oli mukana sellainen vesipullo, jossa oli "urheilujuomapulloista tuttu korkki", josta voi siis imeä vettä, ettei tarvii sillai normaalisti pullon suusta juoda. (Tajuskohan kukaan?) Se oli niin kätevä, samoin pillimehut. Mies pystyi antamaan vettä mulle, eikä mun tarvinnut itse ottaa pulloa käteeni. Näppärää.

Kotona kuuma suihku auttoi hyvin sietämään kipuja, vaikka olin aika ennakkoluuloinen sen suhteen. Mies istui kylpyhuoneessa saunajakkaran päällä ("henkisenä tukena") ja pelaili jotain konsolipelejä, kun minä seisoin suihkussa. Itsellä oli jotenkin turvallisempi olo niin, vaikken siinä hirveesti juttutuulella ollutkaan.

Jos kiinnostaa, niin tsekatkaa synnytysinfoa vaikka täältä Bebesin sivuilta:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3
 
Kävin noita Bebesin synnytyssivuja katsomassa ja sain sen kuvan, että siellä vannotaan aika vahvasti luonnollisen ja lääkkeettömän synnytyksen nimeen.

Itse en oo jotenkin kovin paljon osannut synnytystä aiemmin miettiä, mutta viime aikoina se on kyllä pyörinyt päivittäin mielessä. Ja tällä hetkellä vähän huolensekaisin tuntein, kun koko viikonlopun on supistellut ikävästi (eilen illalla laskin 7 supistusta tunnissa!) ja jotenkin tuo seuraava raskausviikko kummittelee mielessä, kun mies on syntyntyt ennenaikaisena viikolla 33 juurikin anopin supistusten takia. Onneksi tiistaina on neuvola, jossa toivottavasti tämä huoli otetaan vakavasti. En tiedä kyllä mitä teen, mutta jos tää ei nyt huomiseen mennessä helpota, en ole kyllä työkykyinen.
 
Tänään oli keskiraskauden lääkäri ja kaikki oli niin kuin pitääkin. O-J liikkuu todella paljon ja uni on tietenkin katkonaista sen takia, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Lääkärillä oli kaverina lääketieteen opiskelija joten toosa tuli oikein supersyynättyä.

Olen kärsinyt viime viikkoina supistuksista (eivät kipeitä, mutta todella inhan tuntosia) paljon ja sainkin lääkäriltä vastauksia supistelukysymyksiin. Supistella saa, mutta ei kipeästi, paineen tunteen tai ponnistustarpeen kanssa. Ne vain ovat merkki, että ota rauhallisemmin.

Vieläkö mahat kasvaa hyvin? Minulla tasainen kasvu normaali- ja alakäyrän välissä. Tuntuu vaan ihan älyttömältä pötsiltä.
 
minä en oikein osaa sanoa miltä tuntuu kivuttomat supparit kun ala vatsalla tuntuu välillä paineen tunnetta ja kovettumista mutta olen ajatellut että jos se vauva siellä on jotenki poikittain ja aiheuttaa tunteen... kivuliaat supparit kyllä tunnistan ja sillon en osaa keskittyä tarkkailemaan muuta kuin kipua enkä sitä tuntuisiko kivun alla samanlaista tunnetta että lapsi olisi poikittain... hankala juttu.... mutta olen yrittänyt rauhoittua jos tuntuu mitää em. tuntemukseen liittyen tosiaan kun en osaa yhdistää sitä kivuttomaan suppariin... ala selkä kipua olen myös tuntenut mutta kun en tiedä onko se suppari vai muuten vaan venymistä ja paukkumista...
 
jaaha.. jos pitkästä aikaa koittais saada tännekin jotain rustattua [:)]

Tänään olisi sitten neuvolalääkäri, saapi sitten selvyyden jyllääkö toosassa joku tulehdus vai mitä lienee tuhruilua sitten onkaan? Kummempia kutinoita tai muita oireita kylläkään ole.. viikolla 25 meillä oli se kontrolli ultra ja siltä sedältä saanut oikeen mitään irti, painoarvio oli sillon 820 g.. neuvolassa kun käytiin 26+6 niin ei neuvolaan ollut tullut mitään tietoja Mikkelin ultrauksesta ja sitten oltiin jo neuvola tädinkin kanssa molemmat huuli pyöreenä että pitäisikö jotain erikoisempaa tehdä vai ei. Kuitenkin Mikkelistä patistivat ultraan taas kuuden viikon päähän, siis viikolle 31.. Noh, kun se ultraava setä höpötti partaansa (muttei kirjannut sitä mihinkään..) mahdollisesta sokerirasituksesta, niin neuvolatätsyn kanssa päätettiin ottaa ensiksi vain paastosokerit ja katsoa sitten. Paastosokerit oli eilen 4.8 eli ei aihetta suurempaan rasitustestiin..

Neuvolassa tuolloin 26+6 kaik oli ookoo.. painoa oli tullut lähtöön nähden seitsemisen kiloa ja viikossa 875g. Paineet oli 125/76, pississä leukkarit oli taas koholla hivenen, hemppa oli 134 ja kohdunpohjan korkeus 26 senttiä, siis yläkäyrän tuntumassa.. sälli vaan vaikeutti korkeuden mittaamista kun majailee vallan poikittain vattassa [:D] köllii retale seljällään ja ottaa rennosti [:D]

Hmm.. edellisellä neuvolakäynnillä selvisi että vissiin supistellut kivuttomasti jonniin verran [:D] mä voi tietää mikä on supistelua näin ensikertalaisena [:D] mä vaan kuvitellut että sälli venyttelee tai jotain, mutta siinä pöydällä maatessa totesi neuvolatätsy että näyttää supistavan [8|] mä siihen sitten että AI-JAA..???!!! herää vaan kysymys että mahdankohan synnytyksen käynnistymistäkään sitten huomata [:D] [:D]
 
Tänään käväisin aamusta neuvolassa. Painoa oli tullut viime kerrasta hurjat 200 grammaa. Vauvelilla on ilmeisesti kaikki hyvin, kohtu kasvaa tasan sillä keskikäyrällä, paineet oli ok, samoin pissa. Raivotarjonnassa tuo tuolla edelleen kellii, on viihtynyt samassa asennossa jo kuukauden päivät. Juteltiin pitkät pätkät neuvolantädin kanssa, kun jotenkin viime aikoina on tapahtunut niin paljon, kun mielialat heittelehtii, työmotivaatio on hukassa ja ajatukset pyörii vaan vauvan ja lähestyvän synnytyksen ympärillä.

Sanoin myös viime viikolla alkaneista supisteluista, jotka paheni viikonloppuna. Lauantainahan mua alkoi supistella kolmen aikaan ja sitä jatkui siihen asti, kun menin nukkumaan. Myös sunnuntaina ja eilen on supistellut usein. Ottivat mun huolen neuvolassa tosissaan ja huomenna menen käymään lääkärillä. Toivottavasti ovat ihan viattomia harkkasuppareita eikä mitään muutoksia olisi vielä tapahtunut. Vaikka välillä tuntuukin, että ahtaaksi alkaa masu käymään, niin saisi tuo silti pysyä tuolla vielä sen yhdeksän viikkoa.
 
Ihmisenä, jolla ei ongelmia ole ollut, nuo neukut ja nlalääkärit ovat tuntuneet täysin turhilta: Ne asiat mitä seuraavat, saisin selville itsekin, jos huolta olisi - ja ne mihin olisin toivonut vastauksia, olen joutunut ne itse etsimään (netti jne). Ihan turhaa juoksemista vaan ja liirumlaarumia.
 
Jorvista ei annettu kuin yksi päivä, johon olisi mahtunut s.valmennukseen, ja koska en halua säikytellä itseäni etukäteen ja oli muuta menoa, niin en nyt sitten mene valmentautumaan ollenkaan. Neuvolasta annetut liput ja laput ovat ?jossain? eikä minusta niissä nyt niin kauheasti ollut sellaista, mistä kuvittelisin saavani apua synnytykseen. Sen tiedän erään tuttavan synnytystä sivusta seuranneena, että haluan kivunlievitystä niin paljon kuin vain oloa voi helpottaa: En ole niin kovakuntoinen, että jaksaisin homman venyessä kipujen keskellä säilyttää voimia vielä varsinaiseen koetukseenkin - näinhän saattaa käydä, että voimat loppuvat sitten kesken, kun energia palanut kipujen kestämisessä. Ilmeisesti silloin tuppaavat leikkaamaan. Tosiaan tämä tuttavani oli ehdoton "luomuilija" eli ei halunnut minkäänlaista keinokemiallista apua oloonsa. Hän kesti kivut (vaikka kuulemma sattui niin per....sti) ja synnytti terveen lapsen. Ja sai täydellisen kasvohalvauksen, josta ei ole palautunut kuin osittain - ruokailu on hankalaa, yöksi teipattava silmät kiinni, ei voi hymyillä lapselleen, puheongelma jne. Jotenkin tuntuu, että voiko tuo liittyä siihen kivulliseen ponnistamiseen ja muuhun...
 
Ajattelin, että jos aika ei anna myöten etsiä kirjastoa, josta synnärioppaita, niin sitten mennään minimillä: Netistä tiedot, millaisella supparivälillä ja -kestolla kannattaa lähteä, niin sitten lähdetään :)
 
Tänään oli neuvolalääkäri niiden suppareiden takia. Kohdunkaula on hyvällä mallilla ja muutenkin kaikki on ok. Kaveria ei vaan taaskaan oikein kiinnostanut kun laitettiin se tökkeli siihen vatsalle että kuulisi sydänääniä, vaan hipsi taas karkuun. Työt nyt vaan kuitenkin tehty tälle vuodelle ja eli sain saikkua mammaloman alkuun asti. No eipä sitten tarvitse enää siitäkään asiasta stressata. Nyt vaan alkoi huolettaa miten pärjätään loppu kuukaudet kun joudun sairaspäivä rahalle..

Rodukka: Aika hurjan kuullosta saada täydellinen kasvohalvaus synnytyksestä. Miten sekin voi oikeasti olla mahdollista? Huh huh, hurjaa. Osallistutko muuten Jorvin siihen tutkimukseen mikä siellä on meneillään..? Me mennään siihen tutustumiskäyntiin kuun lopussa. Olin kerran lukenut paperit läpi ja enhän mä muistanu että pitää erikseen varata aika tutustumiskäyntiin. Olisi ollut hyvä mennä näillä raskausviikoilla tutustumaan mut minkäs teet kun on lahopää.

Synnytyksessä meinaan kyllä ottaa kaikki aineet irti mitä vaan lähtee. Kipuahan en suostu tuntemaan yhtään enempää kuin on pakko. Pitää vaan osata lähteä ajoissa synnyttää. Tuttuni on kertonut että ei kannata odottaa niin pitkään kuin kehottavat laitokselta. Hänen eräs tuttunsa synnytti ensimmäisenä eteisen lattialle koska odotteli sitä oikeaa hetkeä.
 
ALKUPERÄINEN: Mustikki
...
Rodukka: Aika hurjan kuullosta saada täydellinen kasvohalvaus synnytyksestä. Miten sekin voi oikeasti olla mahdollista? Huh huh, hurjaa. Osallistutko muuten Jorvin siihen tutkimukseen mikä siellä on meneillään..? Me mennään siihen tutustumiskäyntiin kuun lopussa. Olin kerran lukenut paperit läpi ja enhän mä muistanu että pitää erikseen varata aika tutustumiskäyntiin. Olisi ollut hyvä mennä näillä raskausviikoilla tutustumaan mut minkäs teet kun on lahopää.
...

 
Osallistun siihen tutkimukseen, mutta se nyt meni reisille, koska ei ollut enää tilaa, enkä viitsi stressata: Eihän se mun vika ole, jos en ryhmiin mahdu (tai olisi mahtunut - joulukuun puolessa välissä, mutten nähnyt, että viitsisin niin lähellä laskettua aikaa enää mennä). Mulle tuli siltä tutkijalta tekstarilla muistutus ilmoittautua, mutta ei mun mielestä se koskenut kuin tuota lauantaisin järjestettävää valmennusta. Mikä tuo tutustumiskäynti on, onko sama juttu?
 
Rodukka: Soitin Jorviin ja kerroin kuuluvani siihen ryhmään ja mulle annettiin se aika. Enkä mä edes oikeastaan tiedä mitä koko kertaan sisältyy, ainakin tutustumista. Saa nähdä mitä kaikkea sitä oppiikin tai on oppimatta. Olisi kyllä voinu vähän aikaisemmin ilmoittaa että pitää varata se aika niin aikoja olisi voinu olla enemmän.
 
no joo.. tuli sitä lääkäriä morjestettua.. eip sanonu et olis mitään tulehduksia, kohdunkaula 2 cm ja kiinteä sekä kohdunsuu kiinni.. paineet noususuunnassa ehkä, nyt olivat 135/78.. taik sitten vaan jänskätti.. viikon pääst perjantaina sitten neuvolaan..
 
minäki tänään neuvolassa kävin. sf mitta oli 28cm, hyvin kasvanut hän on ja painoa mulle kertynyt taas 900g lisää... paineet ok. hepparia ei edes katottu eikä pissassakaan ollut nyt sokeria. kovin eläväinen oli, tuntui että olisi läpi tullut kun sain kylmää geeliä massulle. Pää alaspäin hän oli... maanantaina olis uus neuvola+ lääkäri sitten äippäpolilla... ja tiistaina neuvola täällä kotona kun mieskin mukaan pääsee juttelemaan mieltä askarruttavista asioista, jospa silläkin alkais sitten tuo "paniikki" helpottamaan kun saa asiantuntijalta fakta tietoo kaikesta mahdollisesta...
 
Täälläkin taas neuvolakäynti takana. Paineet oli noususuhdanteessa, nyt 121/84, kun normaalisti alapaine on ollut siellä 60-70. Tuota nyt seurataan sitten seuraavilla kerroilla.

Painoa oli tullut huimat 980 g/ viikko! [:D] Miten niin tuli herkuteltua viime viikolla, kun oli loma... Pitänee kiinnittää huomiota taas syömisiin, liikunta kun on kuitenkin aika vähästä nykyään. Nyt on tullu 9 kg raskauden aikana painoa, ei tarvis tuolla tahdilla enää kertyä lopussa.

Vauvelin sydänäänet oli taas 145, ja tyypillä oli ilmeisesti hikka. Sellaseksi terkkari ainakin kummat äänet tulkitsi.

Muuten käskettiinkin hieman rajottaa tahtia... Vauva on ihan alhaalla jo (ei tosin kiinnittyneenä), ja supistuksia tulee ilmeisen paljon päivässä koska terkkari tulkitsi sellaisetkin mahatuntemukset supistuksiksi, joita mä en taas ole ollenkaan osannut supistuksina pitää. Joten niihin kun lisätään ne, jotka mäkin tunnistan supistuksiksi, niin määrä alkaa olla aika suuri yhteen päivään. Ja suvussa kun on lapsilla ollut taipumus tulla ajoissa maailmaan, niin tahdin rajottamisesta ei ainakaan haittaa olisi... Mutta mites rajotat, kun töitä pitää tehdä ja raksalla olla kaikki illat. [;)][:D]
 
ALKUPERÄINEN: lucky87

minä en oikein osaa sanoa miltä tuntuu kivuttomat supparit kun ala vatsalla tuntuu välillä paineen tunnetta ja kovettumista mutta olen ajatellut että jos se vauva siellä on jotenki poikittain ja aiheuttaa tunteen...


Mä olen miettinyt tässä samaa, että onkohan mulla sitten kivuttomia supistuksia paljon enemmän kuin oon luullut. Jotenkin vaan tuntuu että jos se vauva pyllistää justiinsa sopivasti, niin sittenhän maha tuntuu kovalta ja pinkeältä ja kiristää kovasti. Niitä tulee monta kertaa päivässä. Mistäs mä erotan sen supistuksesta...
 
Kävin aamulla neuvolanlääkärillä supistelujen takia ja se päätti pistää meidät samantien Kättärille ultraan, kun vauvan pää oli niin alhaalla ettei pystynyt sanomaan kohdunkaulan mittaa. Päivä ollaankin sitten vietetty Kättärillä tutkimuksissa, vauvalta otettiin sydänäänet mahan päältä, multa pissanäyte ja sitten lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Kohdunkaula on lyhentynyt, mutta ei vielä hälyyttävästi. Sain loppuviikon saikkua ja käskyn levätä.

Vauvalla on onneksi kaikki hyvin, mitat vastasi viikkoja, sydänäänet oli mallikelpoiset ja sydämestä ja napanuorasta otetut jotkut virtaukset hyvät, samoin istukka toimii hyvin. Lääkärin painoarvio oli noin kaksi kiloa, joten aikamoinen mötkäle siellä köllöttelee. [:D] Nyt vaan täytyy toivoa, että supistelu helpottaisi ja tuo jaksaisi tuolla vielä pari kuukautta pysyä. Vähän kyllä jo ehti jännittää, kun lähetteessä luki erikoisalana synnytykset ja lääkäri puhui keskosen ja pikkukeskosen erosta.
 
Mikäs noissa kohdunkaulan arvoissa oli normaali? Ja miten päin sen vaavin pitäisi siellä olla?
 
Mulla oli niin kommunikointitaidoton lekuri, että ihan surettaa sen ammatinvalinta (nuori tytsky). En jaksanut siltä ruveta inttämään, koska vain tivasi samaa kovemmalla äänellä, kun johonkin jotain lisäkysymystä esitin. Päätin, että sitten neuvolantäti saa ensi kerralla kysymysryöpyn ja myöskin kieltäydyn ajasta samalle lekurille uudestaan (eikös se joskun viikolla 35 ole seur. kerran) - sen verran tapaamiseen valmistautumaton, kovakourainen ja puhetaidoton, ettei siitä mitään hyötyä ole sitä uudelleen moikata.
 
Eli omalla kohdallani oli vkolla 29 kohdunkaulan mitta 3cm ja vaavi pääkky alaspäin (hyvä/huono - ymmärsin että pitäisi olla jotenkin muuten) ja ilmeisesti sf-mitta 27cm, keski-ylävälimaastossa siis? Ei näistä selvinnyt minkään osalta, että onko hyvä/huono, mutta ajattelin, että jos ei jatkotutkimuksiin passita, niin kai ne ovat ok... [&o]
 
Tähän mennessä minkään terveyspalvelu liittyen raskauteeni ei ole mielestäni antanut kovinkaan korkeatasoista mielikuvaa - pakolliset olen käynyt ja yksityiseen tottuneena aivan onnetonta räpellystä:
 
- Asiakkaalle ei kerrota, mitä tehdään ja miksi
- Kovakouraista käsittelyä
- Laitteita ei ole osattu käyttää
- Minkään osalta ei ole selitetty mitä tarkoittaa ja missä raameissa pitäisi olla - netistä tietoa etsimään...
- Korttiin on merkkailtu niin monet virheelliset tiedot; täynnä ylisottausta. Neuvola ei osannut tulkata yhtään synnärin mittaustuloksista (muuta kuin etteivät voineet pitää paikkaansa)
- Kysymyksiin ei ole osattu vastata
+ Varatut ajat ovat pitäneet
 
Ja valivali. Kiittelen itseäni olettamuksesta, että kaikki on ok ja että ei ole tarvinnut tukeutua näihin palveluihin enempää...
 
Neukkulassa kanssa taas käyty ja kaikki hyvin. Oli vähän tylsä sijainen ja se on kuulemma ens kerrankin kun oma on lomalla..rupee olemaan jo niin koomista tää kun ikinä nää samaa naamaa..mistä vetoo että tääkin sijainen on kipee kun meen ens kerran enkä taaskaan nää samaa naamaa. Oma neukku täti ois paljon kivempi sen kanssa oli paljon helpompi olla. Tää oli jotenkin vaan semmonen plah..

Pirpukin on kääntynyt pää alaspäin. Meinas tädillä olla vaikeuksia mittailussa ja tutkimuksissa kun supisteli koko ajan. Eilen ja tänään töissä oli jo melko tuntuvia suppareita ja hirveen usein! ois jo saikkua kirjottanu, mut sanoin et oon tässä tehny töitä samalailla ku ilman mahaa niin jos nyt otan rauhallisemmin niin saan sen sunnuntain tehtyä. Oisin luultavasti menettäny uudesta listasta 4pvä palkankin jos oisin nyt jäänyt jo saikulle. Et enää kaksi vuoroa ja juoksutan vaan muita.. työkaveri parat.. Toivottavasti pirpu ei vaan sieltä nyt intoudu tulemaan ulos ennen sitä mutta kuitenkin nyt kun tässä istun ja oon ihan rauhassa niin en ainakaan tunne supisteluja. Et veikkaan johtuvan tuosta rasituksesta. Maanantaina sit lääkäriin ja katotaan eikai siellä oo muita muutoksia niin nyt otan muuten ihan rauhassa ennen sitä lääkäriä kun töissä joutuu kuitenkin vähän riekkumaan.

Työkaverit jo pelotteli että teen sen lapsen keittiön lattialle ja tuli puhe jostain tulpasta!? En tajua et eka tulee joku tulppa? ja sit alkaa synnytys jossain vaiheessa? Kertokaa ny joku mikä ihmeen tulppa ku en tajua!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top