Tuo Rh- ja Rh+ -tekijä veressä on kyllä tosi monimutkainen asia ymmärtää. Olen opetellut sen monta kertaa ja aina unohtanut että mites se nyt sitten menikään! Nyt uskoisin osaavani asian selittää vaikka unissani, harjoittelenkin sitä tässä :-)
Ihmisillä on verisolujen pinnalla paljon erilaisia rakenteita. Kun puhutaan veriryhmästä, ollaan kiinnostuneita erityisesti sellaisista rakenteista joille on annettu nimi A tai B (eli ihmisillä on verisolujen pinnalla joko A-rakenteita tai B-rakenteita tai molempia tai ei kumpaakaan jolloin veriryhmä on O joka on alunperin ollut sama kuin "nolla" mutta nykyisin sanotaan "oo").
Jos sinulla EI ole verisolujen pinnalla noita A- tai B-rakenteita niin jos saisit vahingossa A- tai B- (tai AB) -verta, elimistösi puolustusjärjestelmä katsoisi että "mitä vieraita rakenteita tänne tulee" ja alkaisi valmistaa vasta-aineita ja hyökkäisi tuota vierasta verta vastaan ja pilkkoa verisoluja, joista A- tai B-rakenne löytyy. Pilkkomisen seurauksena syntyy sakkaa, joka tukkii omia verisuonia ja elimiä ja voi olla hengenvaarallista. Siksi O-veriryhmäiselle ei saa antaa väärää verta (mutta O-verta voi antaa kaikille, koska siinä ei ole mitään "vierasta").
On olemassa kymmeniä tai satoja muitakin rakenteita eli veriryhmiä, mutta niistä ei yleensä tule ongelmaa ellei saa paljon verensiirtoja ja satu huono tuuri.
Mutta toinen tärkeä veriryhmätyyppi on tuo Rh -tekijä (se on vaan sen nimi: rhesus). Se merkitään veriryhmässä plussalla tai miinuksella. Sinulla joko on verisolujen pinnalla Rh-rakennetta (jolloin veriryhmä on +) tai ei ole (jolloin veriryhmä on -).
A- ja B- vasta-aineita on kaikilla veressä, jos niitä ei löydy omasta verityypistä. Mutta Rh-vasta-aineita alkaa muodostua vasta, jos olet siis ensinnäkin Rh- -tyyppinen (eli sinulla EI ole Rh-tekijää omissa verisoluissa), JA kun ensimmäisen kerran saat jostain Rh+ -verta. Tämä voi tapahtua joko verensiirrossa tai raskauden yhteydessä, koska synnytyksessä, abortissa ja keskenmenossa voi vähän lapsen verta joutua äidin verenkiertoon. Ja silloin taas äidin immuunijärjestelmä katsoo, että "mitäs vierasta ja uhkaavaa tänne tuli, alanpa valmistaa vasta-ainetta". Ja kun vasta-ainetta on kerran alkanut muodostua, niitä on elimistössä aina.
Raskauden aikana vauva ei saa suoraan äidin verta istukan läpi, mutta nämä vasta-aineet voivat siirtyä istukan läpi. Silloin ne alkavat tuhota vauvan punasoluja, ja tästä seuraa se vakava tila josta tuolla ylempänä puhuttiin, hemolyyttinen anemia (eli veren hajoaminen!). Jos siis käy niin, että äidin elimistö on jo alkanut tuottaa vasta-aineita ja raskaus on jo käynnissä, voidaan joutua tekemään jopa kohdunsisäisiä verensiirtoja vauvan pelastamiseksi. Ihmeellistä kyllä, että sellaiseen ylipäätään pystytään.
Ennenvanhaan tähän ns. rhesustautiin kuoli paljon vauvoja. Nykyään ei juuri lainkaan, ja on harvinaista, että noihin verensiirtiohinkaan joudutaan, koska on keksitty, että jos Rh- -äiti joutuu tilanteeseen jossa VOI saada Rh+ -verta (synnytys, abortti, keskenmeno....) niin hänelle voidaan antaa valmiina pistoksena Rh+ -tekijää tuhoavaa immunoglobuliinia ENNEN kuin äidin oma elimistö hoksaa tilanteen ja ehtii alkaa muodostaa vasta-aineita. Tätä immunoglobuliinia kutsutaan anti-D -immunoglobuliiniksi koska se Rh-tekijäkin koostuu erilaisista osista, joista tuo D-tekijä on merkittävin :-) Älkää antako sen hämätä, samasta asiasta on kyse.
Basura, vaikka et ole saanut anti-D-immunoglobuliinia kohdunulkopuolisen raskauden yhteydessä, niin on erittäin epätodennäköistä, että noin varhaisilla viikoilla päättyneessä raskaudessa olisit ehtinyt alkaa muodostaa vasta-aineita. Asia varmistetaan verikokeilla niinkuin täällä on jo kerrottukin. Älä ole huolissasi! Ja tosiaan mahdollistahan on, että vauvan isäkin on Rh- -veriryhmäinen... vaikka heitä (teitä) on kyllä vähemmistö :-)