On kyllä vähän stressaavaa, kun ei tiedetä sukupuolta. Alkuraskaudesta mä en erityisesti miettinyt asiaa, mutta nyt tuo möyriskelevä vauva on niin vahvasti läsnä joka käänteessä, että tuun vahingossa kuvitelleeksi sille sukupuolen. Mun unissa lapsi on yleensä tyttö, ja sellaisen jälkeen oli vaikea olla ajattelematta vauvaa tyttönä... toisaalta yhtäkkiä n. viikko sitten mulle ilmestyi haalea linea negra tissien alle asti, ja yhtäkkiä ajatuksissa onkin poika.
Maha on vähän tylppä, eli tyttö olisi tulossa. Toisaalta anoppi on varma, että tyttö tulee, ja se on ollut kuulemma sataprosenttisen varmasti väärässä näissä asioissa. Selvästi tämä loppuaika menee jännittäessä.
En mä kadu päätöstä olla selvittämättä sukupuolta, musta on tosi mukavaa säästää se tieto synnytyssaliin. Kärsivällisyys ei vaan ole koskaan ollut mun vahvoja puolia.