"Tyhmät" kysymykset?!

Esikoista synnyttäeasä en oikein uskaltanut ponnistaa kunnolla ja sika kesti tosi pitkään ponnistusvaihe. Nyt asiasta viisastuneena päätin että ponnistan pitkään ja tehokkaasti vaikka kuin sattus. Ja ponnistus kesti vaib 11 min. Joten väittäisin että jonkun verran vaikutusta on myös omalla rohkeudella ja asenteella :-)
 
Mulla kesti ponnistusvaihe 3 tuntia... kaks tuntia passiivista (vauveli laskeutui siis vasta synnytyksessä) ja tunti aktiivista. Että kyllä siinä aktiivisen ponnistuksen aikana oli jo niin kypsyny koko touhuun, että ois ponnistanu vaikka sieraimesta sen vauvelin, että loppuu se supistelu! :mad: olihan se rankkaa hommaa ja jossain kohtaa teki mieli luovuttaa, mutta kiroilin, hakkasin itteeni naamaan ja mietin kaikkea mikä on ottanu koko elämän aikana päähän, niin niistä aatoksista sai sopivasti aggressiota, jolla sai vauvan punnerrettua ulos :) Ja hengittää ku muistaa supistusten välillä, niin kyllä sitä ihmeen pitkään jaksaa. Hengittämistähän voi harjoitella jo kotona. Voi kuulostaa pöljältä, mutta ainakin mulla auttoi kun tiesin heti mitä teen eli "nenän kautta sisään ja suusta ulos". Sitä vaan hoin mielessäni ja mies muistutti sit sitä mukaa, kun meinasin vajota omiin maailmoihini...
 
Mulla tuli niin äkkiä se synnytys ja ponnistamisvaihe etten pysynyt mukana koko touhussa. Luulin saavani kipulääkkeitä mutta käskettiinkin ponnistaa. Menin ihan paniikkiin ja sanoinkin että nytkö ja en pysty, kätilö sanoi vain että vauvan tukka näkyy jo ja tunnetko missä hänen käsi on, työnnä sitä pois. Alkuun tuntuu että mitään ei tapahdu, mutta niin ne vaan saa sinut uskomaan että jotain siellä tapahtuu ja yllyttävät vain ponnistamaan lisää! Siinä vaiheessa kun pää oli puoliksi syntynyt, ajattelin että se on vauvalle tukala paikka ja sain siitä voimia. Vielä enemmän sain voimia siitä kun koko pää oli syntynyt ja piti ponnistaa loputkin vauvasta ulos. Muistan ajatelleeni, että eihän se siihen voi jäädä! Sanoin muuten vielä ponnistamisen alussa että "siitä on niin pitkä aika" ja niin se ihana kätilö näytti aina miten pitää hengittää missäkin kohtaa, milloin pitää vetää keuhkot täyteen ilmaa ja milloin rentoutua. Eli tärkeintä on kuunnella kätilöä ja luottaa hänen neuvoihin!
 
Mä olin ihan hukassa ton ponnistamisen kans... Kätilö vaan tokas koko ajan, älä huuda vaan ponnista!! :) Muttaku sille huutamiselle voinu mitää:)
 
Muakin jännitti se ponnistaminen ja lopetinki aina kesken kaiken kunnes se mun kätilö tuunas et nyt niit pidempii ponnistuksii ja pidätät henkee!:)
 
Esikoisen synnytyksen ponnistusvaiheessa kätilö käski vetää keuhkot täyteen ilmaa, pidättää hengitystä ja ponnistaa samalla. Mä en jostain syystä osannut pidättää hengitystä vaan päästin koko ajan ilmaa ulos ja siitähän ei kätilö tykännyt! Se on jäänyt mieleen enkä oikeen tullut toimeen sen kätilön kanssa muutenkaan. Nyt tässä synnytyksessä kun puhaltelin taas kätilö vaan nauroi että mähän puhallan vauvan ulos, sitä hän ei oo aiemmin nähnyt! Onnistui se ponnistaminen niinkin, kesti vaan 13 min ponnistusvaihe enkä oikeesti edes ponnistanut täysillä kuin sen viimeisen ponnistuksen. :D
 
Onks ponnistus vähänniinkun kakkaa vääntäis? :D jossain kuulin että pitää ponnistaa jotenkin "ylöspäin" enemmän kuin kakatessa... :D
 
Joo Newi, änkäät/ponnistat eri suuntaan ja eri lihaksilla. Heti kun vauva alkaa tulemaan, tunnet kyllä oikean kohdan. Alku on hankala. Ja huutaminen ei hyödytä, päinvastoin. Ite taisin kyllä kitistä ne vikat ponnistukset. Ja yksi ponnistus kestää yhden supistuksen verran. Supistusten välin voit huilata ja valmistautua seuraavaan supistukseen. Heti kun se alkaa, saat taas alkaa ponnistamaan. Kätilö ohjaa tässäkin.
 
Mulla kätilö ohjeisti kanssa, että pidätetään hengitystä ponnistuksen ajan ja ponnistetaan leuka rinnassa, niin tulee lisää voimaa siihen. Ja onnistui siis tällä kertaa paljon nopeammin näillä ohjeilla, kun edellisellä kerralla. Kätilö myös aluksi näytti ponnistussuunnan laittamalla sormensa sinne jonnekin ja käskemällä yrittää työntää niitä pois.
 
Mun mielestä ponnistus tuntu ihan samalta kuin kakan ponnistaminen. Kun pää oli ulkona ja kätilö sano että seuraavalla ponnistuksella tulee vauva ulos mä olin 100% varma että nyt kyllä ponnistan kakkaa enkä vauvaa mutta tulkoon ja vauvahan sieltä tuli eikä muuta. :D
 
Mä kiroilin ja se huutaminen ei kyl auta yhtään :D Sillon ku tuo tuli pihalle nii musta tuntu et sil olis ollu sormet(siis kätilöllä) mun perseessä :D Jos ponnistus vaihe kestää liisn kauan nii vauvan sykkeet voi heikentyy jolloin siihen täytyy puuttuu esim imukupilla :)
 
Tiada, niin varmasti olikin sormet kakkosessa. Nimittäin itellä oli sama homma ja olin ihan ihmeissään :D mietin vaan siinä sit, että ei oo hetkeen kukaan hanuriini mitään työntänyt... . . .
 
Mä en kyllä halua että kenenkään sormet on mun perseessä..vaikkei sitä ehkä siinä tilanteessa tajuakaan...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top