BabyBlues, siis täähän on just sitä äitiyden älyttömyyttä. Ensin on odotusajan hirveät säännöstöt, joita ei mitenkään meinaa kaikkia muistaa. Sitten pitäisi imetysaikanakin karsia ruoka-aineita. Ja siitähän siirrytään sulavasti lapsen kiinteiden ravintojen tarjoamiseen, joka onkin sitten ihan omanlaisensa suo jossa tuntuu olevan kovin vahvoja mielipiteitä puoleen ja toiseen. Voisin vaikka lyödä vetoa, että eräässä aihetta käsittelevässä FB-ryhmässäni ei ole yhtään ruoka-ainetta, josta kaikki jäsenet olisivat samaa mieltä. Että ei tää odotusaika vielä mitään, odottakaapa vaan kun alatte antaa sille tulokkaalle maidon lisäksi muutakin ravintoa...
Mä oon kyllä odotusaikanakin syönyt graavia kalaa ja mätiä, ei niitä voinut joulupöydässä jättää väliin. Ja kun duuniporukan kanssa käytiin avaamassa blinikausi. Mutta tosiaan ainoastaan laadukasta, ja vain muutaman kerran. En päivittäin ja missä tahansa. Eikä ole kaikki pihvitkään olleet läpikypsiä, ja salmiakkiakin on menny verenpaineiden ollessa vähän liiankin alhaisia välillä. Yhdessä raflassa käytiin miehen kanssa syömässä maistelumenuta, ja hetki meni ymmärtäessä, miksi olivat omiin annoksiini vaihtaneet aina mitäkin, kun käytössä oli sellaisia ainesosia, jotka eivät normiruokavaliooni kuulu, jolloin en edes olisi muistanut niiden olleen kiellettyjä. :)
Mutta nää on just näitä, jokainen taaplaa tavallaan. En vaan ymmärrä aina ystäviäni, joiden mielestä raskaus- ja imetysajan tulee olla jollain asteella kärsimystä. (Tai siis he ovat itse kokeneet, että ovat kärsineet, niinkuin kuuluukin) Kohtuudella ja terveellä järjellä kun taaplaa, niin varmasti pärjää ja vaikutus lapsen terveyteen on minimaalinen. (ja kyllähän se äidin onnellisuuskin siihen vaikuttaa :)